Kömmähdys vauvanhoidossa - ihan hirveä olo :((
Mistähän aloittaisin... Meidän pitkään yritetty 3-kuukautinen esikoistyttömme on meille kaikki kaikessa. Alku on ollut rankkaa, mutta olemme silti yrittäneet ja mielestäni jaksaneetkin olla hyviä vanhempia vastaten hänen tarpeisiinsa viivytyksettä, lohduttamalla itkua välittömästi jne jne. Oma univelkani on aika mittava ja olenkin yrittänyt nukkua päikkäreitä aina kun mahdollista. Eilen aamupäivällä, kun mies oli vielä kotona ennen töihinlähtöä, laitoin tulpat korviin (naapuri soittaa usein pianoa) ja menin nukkumaan. Mies laittoi sovitusti tytön partsille nukkumaan itkuhälyttimen kanssa tarkoituksena tuoda hälytin minulle, kun lähtee töihin. Kuinkas kävikään, heräsin jossain vaiheessa ja kun otin tulpat pois korvista kuulin hälyttimen huutavan olkkarissa ja tyttö löytyi partsilta ihan paniikissa, punaisena, hikisenä ja kyyneleet silmissä. Kävi ilmi, että mies oli lähtenyt töihin 2 tuntia aikaisemmin ja unohtanut (!) tuoda hälyttimen viereeni. Minä taas nukuin pahaa-aavistamattomana ihanaa unta, kun kerrankin siihen piti olla hyvä tilaisuus.
Näin hylätty tyttörukka rauhoittui yllättävän nopeasti rinnalle, ja vaikutti normaalilta iloiselta itseltään paitsi että nukkui päikkäreitä huonosti ja oli illalla aika itkuinen ja kiukkuinen. Minä sitä vastoin en osaa rauhoittua. Tuntuu niiiiiin pahalta ajatella pientä vauvaani huutamassa sydämensä hädässä kuka ties jopa tuon melkein kaksi tuntia yksin, ilman, että kukaan tulee luokse. Mitä tämä aiheuttaa hänen perusturvallisuudentunteelle ja luottamukselle maailmaan? Millä voin/voimme tämän hänelle hyvittää? Maalaisjärkeni sanoo, että tehtyä ei saa tekemättömäksi, nyt vaan pitää vastata hänen tarpeisiinsa korostetun huolellisesti, etteivät samat tunnetilat hänessä pääsisi toistumaan. Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi. Ei auta, vaikka varsinaisen kämmin tekikin isä. Oma kysymyksensä on tiestysti vielä, kuinka voin luottaa mieheeni lapsen hoidossa, jos hän voi " unohtaa" tuollaisia asioita. Ylipäänsä on ollut jo tarpeeksi vaikea luottaa mieheen ja mummeihin lapsen hoidossa niin, että osaisi itse päästää siksi aikaa irti ja esim. juuri levätä. Silti enemmän minua ahdistaa tapahtunut vauvan puolesta ja tämä oma syyllisyydentunne, kun parisuhteen kysymykset. Itkin illalla itseni uneen eikä ahdistava olo ole paljoa yönkään aikana helpottanut. Meille on annettu tuollainen ihana pieni ihmisenalku emmekä me osaa häntä hoitaa... Huokaus.
Kommentit (10)
Tuntuu varmasti susta tosi pahalta, ymmärrän tuskasi! Mutta lohduttaudu ajatuksella että vauvasi ei tosiaan tule sitä muistamaan, eikä perusturvallisuus yhdestä kerrasta kärsi. Ajatteleppa ennen vanhaan, kun huudatettiin ihan tarkoituksella! Kun luulivat niin pitää kasvattaa. Eikä meistä mitään ihan pöpejä ole tullut :-)
Mulla on kohta 5 kk vauva ja tuntui ihan kamalalta kun jouduin viemään vauvan verikokeeseen; sitä otettiin monesta kohtaa ja lopulta " lypsettiin" sormenpäästä kun hoitaja puhkoi kaikki suonet läpi. Mä olin ihan shokissa koko illan ja itkin myös (enemmän lopulta kuin vauva!), se oli niin kamalaa pidellä omaa tyttöä paikoillaan kun sitä satutettiin. Me yritettiin lasta myös kauan ja olen varmaan samanlainen kanaemo kuin sinä, eli hemmotellaan varmaan lapset piloille! :-) Meillä neiti säikkyi samana iltana jopa isin partaa kun isi suukotti, alkoi itkeä kun parta " pisti" . Mutta onneksi jo seuraavana päivänä vauva ei enää muistanut koko juttua, ainakaan parta ei enää pelottanut. Eli uskon kyllä että näillä pikkuisilla ei ole pitkä muisti!
Monta itkua tullaan vielä itkemään lastemme puolesta, kun sattuu ja tapahtuu. Ehkä siihen turtuu ajan myötä!
Koita vaan luottaa mieheesi (hän varmaan nyt ainakin oppi kantapään kautta!!) ja muihinkin, ei me äidit saada olla ihan korvaamattomia! Yritä levätä, kohta se myös helpottaa muutenkin kun lapsi kasvaa...
/Chic
Minä kun luulin luettuani vietisi otsikon, että jotain kamalaa on oikeasti tapahtunut! Älä turhaan pode huonoa omaa tuntoa ja murehdi asiaa. Ensinnäkään tehtyä ei saa enää tekemättömäksi. Eli asialle ei voi enää mitään.
Toisekseen olen ihan varma, ettei kyseinen tapahtuma ole aiheuttanut vauvallesi mitään suuria traumoja, jotka jollakin tavalla vaikuttaisivat hänen kehitykseensä. Kyllä se vaatii jatkuvaa tai usein toistuvia laiminlyöntejä, että lapsen perusturvallisuus horjuu siten, että sillä olisi jotain vaikutusta tulevaan. Teidän vauva saa varmasti niin paljon rakkautta ja huolenpitoa, että tuollainen vahinko pyyhkiytyy pian hänen muististaan, jos sinne on edes jäänyt!
Keksittykää vaan hoitamaan ja hoivaamaan pikkuista parhaan kykynne mukaan. Vahinkoja sattuu eikä niille voi mitään, vaikka tietysti pitääkin yrittää olla mahdollisimman tarkka pienen ihmisenalun kanssa. Ja älä liikaa soimaa miestäsi hänen kömmähdyksestään. Hän ymmärtää varmasti tehneensä virheen eikä tee samaa virhettä toistamiseen.
minulle on käynyt melkein samalla tavalla, olin suihkussa ja piti olla varma juttu että vauva nukkuu mutta eipäs nukkunutkaan. minäkin olen sellainen että kun menen suihkuun minut saa repiä ulos sieltä lutraamasta, eli ei siis ollut tietoa kauanko poika oli huutanut vaunuissaan, mutta otin heti syliin ja suukottelin naaman märäksi ja pyytelin kovasti anteeksi ja palkaksi sain hymyn joten samalla myös anteeksi=)
et tosiaan voi olla varma kauanko hän oli itkenyt mutta voit korvata sen hänelle pitämällä häntä lähellä itselläsi ja kovasti hymyilemällä hänelle niin hän tuntee taas olonsa turvatuksi =o)
kyllä näitä vahinkoja sattuu parhaimmissakin piireissä =)
suukottele vaan lastasi kovasti, siitä hän pitää!!
Ette varmasti aiheuttaneet vauvalle vahinkoa kömmähdyksellä. Älä syyllistä itseäsi äläkä miestäsi. Olette molemmat väsyneitä ja silloin herkemmin sattuu vahinkojakin. Minusta sinun olisi syytä antaa isälle ja muillekin läheisille mahdollisuus hoitaa enemmän vauvaa ja luottaa siihen että he pärjäävät. Hoitavat omalla tavallaan mutta pärjäävät. Tarvitset lepoa jotta jaksat myös nauttia vauvastasi. Muista että kukaan äiti ei ole täydellinen ja virheitä sattuu jatkossakin. Vauva tietää silti olevansa toivottu ja rakastettu. Ei minusta kannata pingottaa niin, että ajattelee et kun vauvaa niin kauan odotettiin, on sen kanssa oltava täydellinen, kaiken on mentävä nappiin jne. Kun rentoudut niin vauvakin voi hyvin. No helpommin sanottu kun tehty, mutta hyvää jatkoa =)!
meillä vaan meni itkuhälytin yht' äkkiä rikki. sieltä ei kuulunutkaan vauvan itku, ja en tiedä kuinka kauan oli itkenyt. naama oli punainen ja itku kova kyyneleet silmissä, mutta kun otin syliin niin rauhoittui heti ja alkoi hymyillä äidille =)
Tapahtumasta on nyt reilu kuukausi ja hyvin on luottanut vanhempiinsa sen jälkeenkin. Äiti on edelleen paras vaikka " hylkäsikin" vaunuihin.
Kyllä vauva unohti asian varmaan melkein heti kun tulit ja pääsi äidin tuttuun ja turvalliseen syliin!
tiedän että tuntuu pahalta ajatella pikkuinen kullannuppu yksin itkemään rattaisiin, mutta kyllä minä ainakin " pääsin yli" siitä ja kyseessähän teilläkin oli inhimillinen erehdys, ei tahallinen teko!
Viivi ja varsin luottavainen Vaavi
vauva tuskin suurempaa traumaa kuitenkaan saa.
Vaikka itsekin kyllä olisin pahalla mielellä ja harmissani. Mutta kyllähän vauvoja vielä neuvottiin huudattamaan joitakin vuosia sitten esim. unikoulussa.
Toisaalta tuon tyyppiset on kovin tavallisia, että vauva huutaa jonkin aikaa partsilla tms.
Edellisten lasteni kanssa meillä ei edes ollut itkuhälytintä, joten vaikka yritin kovasti kuulostella kun nukkuivat ulkona, niin kyllähän usein kävi että olivat jonkun aikaa ehtineet kuitenkin huutaa - juuri sillä hetkellä olinkin mennyt vessaan / imuroinut vähän tms. ...
Ja tämän kolmannen kanssa olen välillä ITSE UNOHTANUT laittaa itkuhälyttimen päälle jommasta kummasta päästä! Tai unohtanut ottaa sen mukaan mennessäni yläkertaan touhuilemaan. Onneksi ei (vielä) vissiin ole sattunut että vauva olisi joutunut pitkään huutelemaan.
Joten koeta unohtaa tuo parhaasi mukaan ja nauti uusista yhteisistä hetkistä vauvan kanssa!
Kuten aikaisemmat kanssasisaret jo ovat kommentoineet, ei kannata turhaan murehtia, mitään vaaratilannettahan ei ollut eikä vauva yhdestä kerrasta perusturvalliusuuttaan menetä. Mulle on käynyt monta kämmiä itkuhälyttimen kanssa ja nykyisin olen luopunut koko kapineesta.
Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu lasten kanssa väsyneenä toilaillessa, oman rakkaan keskimmäiseni unohdin kerran auton turvaistuimessa ruokakaupan kassan viereen lattialle nukkumaan kun taiteilin kauppakassit ja uhmaikäisen autoon. Onneksi kyseessä oli lähikauppa turvallisella alueella, mutta kyllä tein aika rivakan u-käännöksen kun tajusin yhtäkkiä että vauva puuttuu. Poika nukkui edelleen lattialla kopassaan, mutta kassatyttö oli jo ihmettelemässä että mihin se äiti lähti ja voi luoja että tunsin itseni vastuuttomaksi ja surkeaksi mammaksi pitkään tuon tapauksen jälkeen.
Kyllä se perusturvallisuuden tunne syntyy siitä jokapäiväisestä hoitamisesta.
T. 10 lapsen äiti, jolla joskus käynyt vähän samalla lailla.
Niin kai se on, että jos lapset noin vähästä menisivät " rikki" , täällä pallolla olisi aika vähän täysjärkisiä. Sitä vaan haluaisi lapselleen koko ajan hyvää ja vaatii itseltään jotain täydellisyyttä hipovaa. Mutta yritän relata. ;) Kiitos!
En osaa sanoa kuinka paljon tuollainen vaikuttaa vauvaan, mutta en usko että pitkällä tähtäimellä kovinkaan paljoa. Saattaahan olla, että vauva ehti olla yksin " vain" 10min itkien. Eikä yksi virhe kenestäkään huonoa vahempaa tee. Kyllähän virheitä sattuu koko ajan kaiken muunkin suhteen, miksei sitten lapsenhoidossa. Yritä ajatella miehesi kohdalla tämä vain mokana, joita sattuu,vaikka ikäviähän ne tietenkin on. Luulen kuitenkin että tuonikäisen vauvan muisti ei ole niin hyvä, että asiaa kovin kauaa muistaisi, eiköhän se mene nopeasti ohi kun muuten pidätte hyvää huolta vauvasta. Muista kuitenkin itsekin levätä jatkossakin, tuskin miehellesikään näin uudelleen käy.
Tipy