Lue keskustelun säännöt.
Toivotko koskaan, että rahalla porskuttava tuttavasi joutuisi kokemaan oikeaa elämää?
15.12.2018 |
Minä toivon. Rahaa on loputtomasti, kaikki hoidetaan sen avulla. Jos lapsi ei saa mopokorttia, hoidetaan asiat "joululahjojen" avulla. Jos lapsi ei pärjää koulussa, hoidetaan asia sillä että peruskoulun jälkeen mennään kovan rahan valmennuksiin. Jos lapsi ei pääse harrastuksen kilpajoukkueeseen, maksetaan mallikoulut ja muut että saa huomiota. Ostetaan, ostetaan, ostetaan, ostetaan. Ja ei korvaa lotkauteta muiden murheille. Koska ei koske heitä. Joskus tulee fiilis, että jospa hekin joskus kokisivat elämän raadollisuuden, jota ei rahalla voi maksaa. Kamala olen.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikka joidenkin ihmisten pettymykset saattavat vaikuttaa muiden silmiin lieviltä, ne voivat oikeasti olla ihan kaoottisia niille ihmisille itselleen, koska he eivät osaa käsitellä pettymystä. Mitä pidempään on elänyt täydellisessä kuplassaan, sitä kovempi oppitunti on tiedossa myöhemmin elämässä.
Sanoisin, että mitä turvatumman ja ”onnistumisrikkaan” elämän on elänyt, sitä paremman itsetunnon on saanut ja sen avulla selviää helpommin myöhemmistä pettymyksistä. Jaksaa uskoa, että kaikesta selviää.
Näin ainakin itsellä. Osittain kyse on kyllä myös persoonasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä. Työkaverini puoliso tienaa hyvin, ja siksi vaimo on voinut tehdä puolikasta työaikaa jo monta vuotta. Puoliso muuten hoitaa myös ruokaostokset ja ruoanlaiton. Ja silti on niiin rankkaa. Kun hankkivat taloa, työkaveri selitti kuinka vanha talo ei tulisi kysymykseenkään heillä - siispä rakensivat uuden. Meidän palkoillamme ei rakennets 300 t€ taloja, ellei puoliso tosiaan ole huomattavasti parempituloinen.
Kun tässä perheessä lapsi tarvitsee huomiseksi sukset kouluun, soitto vaarille ja vaari hakee uuden suksipaketin. Me muut joko selaamme facekirppistä paniikissa tai mietimme, mistä revimme rahat uusiin. Ja lähdemme illalla ne ostamaan. Myös lasten joululahjalistat toteutetaan alusta loppuun: vanhemmat ostavat osan, ja sitten lista annetaan vaarille, joka ostaa loput. Itse en edes halua opettaa lapselle, että se on joku tilauslista, josta saa varmasti kaikki.
Toisten elämä on niin smoothia ilman rahahuolia, vielä kun ympärillä on ihmisiä, jotka kohtelevat kuin prinsessaa. Tällä naisella ei ole tavisten elämästä mitään käryä.
Ei hänen elämänsä mitenkään erikoiselta kuulosta
Ei tarvitse tehdä kuin puolet viikosta töitä, joku muu hoitaa ruokapolitiikan, kokonaan. Oma isäkin passaa ja rahoittaa. Minusta varsin helppoa elämää kun vertaa siihen mitä tavallisten perheellisten työssäkäyvien elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä. Työkaverini puoliso tienaa hyvin, ja siksi vaimo on voinut tehdä puolikasta työaikaa jo monta vuotta. Puoliso muuten hoitaa myös ruokaostokset ja ruoanlaiton. Ja silti on niiin rankkaa. Kun hankkivat taloa, työkaveri selitti kuinka vanha talo ei tulisi kysymykseenkään heillä - siispä rakensivat uuden. Meidän palkoillamme ei rakennets 300 t€ taloja, ellei puoliso tosiaan ole huomattavasti parempituloinen.
Kun tässä perheessä lapsi tarvitsee huomiseksi sukset kouluun, soitto vaarille ja vaari hakee uuden suksipaketin. Me muut joko selaamme facekirppistä paniikissa tai mietimme, mistä revimme rahat uusiin. Ja lähdemme illalla ne ostamaan. Myös lasten joululahjalistat toteutetaan alusta loppuun: vanhemmat ostavat osan, ja sitten lista annetaan vaarille, joka ostaa loput. Itse en edes halua opettaa lapselle, että se on joku tilauslista, josta saa varmasti kaikki.
Toisten elämä on niin smoothia ilman rahahuolia, vielä kun ympärillä on ihmisiä, jotka kohtelevat kuin prinsessaa. Tällä naisella ei ole tavisten elämästä mitään käryä.
Koulutetun hyvätuloisen ei yleensä tarvitse miettiä rahahuolia. Sekin on ihan taviksen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä. Työkaverini puoliso tienaa hyvin, ja siksi vaimo on voinut tehdä puolikasta työaikaa jo monta vuotta. Puoliso muuten hoitaa myös ruokaostokset ja ruoanlaiton. Ja silti on niiin rankkaa. Kun hankkivat taloa, työkaveri selitti kuinka vanha talo ei tulisi kysymykseenkään heillä - siispä rakensivat uuden. Meidän palkoillamme ei rakennets 300 t€ taloja, ellei puoliso tosiaan ole huomattavasti parempituloinen.
Kun tässä perheessä lapsi tarvitsee huomiseksi sukset kouluun, soitto vaarille ja vaari hakee uuden suksipaketin. Me muut joko selaamme facekirppistä paniikissa tai mietimme, mistä revimme rahat uusiin. Ja lähdemme illalla ne ostamaan. Myös lasten joululahjalistat toteutetaan alusta loppuun: vanhemmat ostavat osan, ja sitten lista annetaan vaarille, joka ostaa loput. Itse en edes halua opettaa lapselle, että se on joku tilauslista, josta saa varmasti kaikki.
Toisten elämä on niin smoothia ilman rahahuolia, vielä kun ympärillä on ihmisiä, jotka kohtelevat kuin prinsessaa. Tällä naisella ei ole tavisten elämästä mitään käryä.
Ei hänen elämänsä mitenkään erikoiselta kuulosta
Ei tarvitse tehdä kuin puolet viikosta töitä, joku muu hoitaa ruokapolitiikan, kokonaan. Oma isäkin passaa ja rahoittaa. Minusta varsin helppoa elämää kun vertaa siihen mitä tavallisten perheellisten työssäkäyvien elämä on.
Heidän perheessä mies kokkaa ja nainen tekee vastaavasti jotain muuta. Oletan. Tuokin on ihan tavallista kotitöiden jakoa.
Ja mahtavaa, että isoisä on mukana lasten elämässä. Monella ovat vanhoja, kuolleita tai asuvat kaukana.
En nyt ihan ymmärtänyt mikä on 'oikeaa elämää' mitä toivoisit rikkaan kokevan? Eikö esimerkiksi se huoli lapsesta, joka ei pärjää peruskoulussa ole oikeaa elämää.
Rikkaat elävät myös ihan oikeaa elämää, heillä murheet ovat ihan samoja kuin meillä muillakin. Ihmissuhdeongelmia, päihdeongelmaa, sairauksia. Muiden elämää ei kannata kadehtia, koska emme edes tiedä mitä onnetonta voi joku ihanalta näyttävä elämä kätkeä taakseen.
Raha helpottaa kivasti monissa tilanteissa, mutta ei se yksin onnelliseksi tee. Raha tekee onnellisemmaksi ehkä tiettyyn pisteeseen asti, kun ei tarvitse huolehtia mistä repiä rahat vuokraan ja lapsen talvihaalariin, mutta ei se korvaa rakkautta, ihmissuhteita tai terveyttä.
Kadehtiminen on turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon. Rahaa on loputtomasti, kaikki hoidetaan sen avulla. Jos lapsi ei saa mopokorttia, hoidetaan asiat "joululahjojen" avulla. Jos lapsi ei pärjää koulussa, hoidetaan asia sillä että peruskoulun jälkeen mennään kovan rahan valmennuksiin. Jos lapsi ei pääse harrastuksen kilpajoukkueeseen, maksetaan mallikoulut ja muut että saa huomiota. Ostetaan, ostetaan, ostetaan, ostetaan. Ja ei korvaa lotkauteta muiden murheille. Koska ei koske heitä. Joskus tulee fiilis, että jospa hekin joskus kokisivat elämän raadollisuuden, jota ei rahalla voi maksaa. Kamala olen.
En toivo. Säälin heitä. Toivon heille hyvää.
Ap heräili täällä. En tarkoittanut aloituksella sitä, että olisin kateellinen rahasta, vaan siitä, että tuolla perheellä ei ole mitään kokemusta vaikeuksista eikä perheen lapset ole oppineet mahdollisista sellaisista selviämään. Lapset eivät viitsi tehdä mitään, ei huvita, koska ei vaadita. Ja kaikki se paikataan rahalla ja ostamalla. Eivät ole itse työllään rahoja ansainneet, vaan saaneet ja lisää tulee koko ajan. Töitä ei tarvitse kenenkään siitä perheestä ikinä tehdä. Vanhempansa ovat hengissä, joten ei siis mitään surullisia perintöjuttujakaan.
Vähän tuollaista kuin joku aikaisemmin kirjoittikin, edellisenä päivänä huomataan että koulussa on seuraavana päivänä lasketteluretki. Sitten mennään ostamaan kaikki parhaat välineet ja vaatteet, tuhansilla euroilla ostetaan, jotta lapsi voi päteä niillä, koska ei osaa lasketella kunnolla. Ja kun ei osannut lasketella, kamat kaappiin ja mennään lohdutukseksi ostamaan vaikka uusi puhelin. Ja samalla toki siihen sopivat korut ja vaatteet.
Ruokaa eivät tee itse juuri koskaan, aina ravintoloissa tai tilaavat kotiin. Hyväntekeväisyyttä eivät harrasta, ei pienimmässäkään määrin. Ei mitään lahjoituksia mihinkään, ei edes toimimista missään hyväntekeväisyystapahtumassa tai järjestössä. Koska sehän olisi heiltä pois. Eivät lahjoita edes vanhoja kenkiä mihinkään vaatekeräykseen, ei yhtään mitään. Ja tiedän tämän, ei ole arvaus.
Lapsilla ei ole juuri kavereita, koska ovat niin ylimielisiä. Ja sitäkin paikataan sitten rahalla. Viettävät aikaa keskenään ja ostavat, ostavat, ostavat, ostavat.
Minun puolestani voivat ostaa koko maan tyhjäksi, sehän on hyvä, liiketalous elpyy. Mutta kunhan nyt ajattelin tuossa aloituksessani että jospa joskus oppisivat että asioiden eteen täytyisi tehdä jotakin. Kaikkea ei saa rahalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä to Sun aloitus otsikko voit tää tekstiisi. Kaksi Eri asiaa.
Rahaa tulee ja menee niinkuin lapsiakin siellä täällä tuolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä. Työkaverini puoliso tienaa hyvin, ja siksi vaimo on voinut tehdä puolikasta työaikaa jo monta vuotta. Puoliso muuten hoitaa myös ruokaostokset ja ruoanlaiton. Ja silti on niiin rankkaa. Kun hankkivat taloa, työkaveri selitti kuinka vanha talo ei tulisi kysymykseenkään heillä - siispä rakensivat uuden. Meidän palkoillamme ei rakennets 300 t€ taloja, ellei puoliso tosiaan ole huomattavasti parempituloinen.
Kun tässä perheessä lapsi tarvitsee huomiseksi sukset kouluun, soitto vaarille ja vaari hakee uuden suksipaketin. Me muut joko selaamme facekirppistä paniikissa tai mietimme, mistä revimme rahat uusiin. Ja lähdemme illalla ne ostamaan. Myös lasten joululahjalistat toteutetaan alusta loppuun: vanhemmat ostavat osan, ja sitten lista annetaan vaarille, joka ostaa loput. Itse en edes halua opettaa lapselle, että se on joku tilauslista, josta saa varmasti kaikki.
Toisten elämä on niin smoothia ilman rahahuolia, vielä kun ympärillä on ihmisiä, jotka kohtelevat kuin prinsessaa. Tällä naisella ei ole tavisten elämästä mitään käryä.
Ei hänen elämänsä mitenkään erikoiselta kuulosta
Ei tarvitse tehdä kuin puolet viikosta töitä, joku muu hoitaa ruokapolitiikan, kokonaan. Oma isäkin passaa ja rahoittaa. Minusta varsin helppoa elämää kun vertaa siihen mitä tavallisten perheellisten työssäkäyvien elämä on.
Heidän perheessä mies kokkaa ja nainen tekee vastaavasti jotain muuta. Oletan. Tuokin on ihan tavallista kotitöiden jakoa.
Ja mahtavaa, että isoisä on mukana lasten elämässä. Monella ovat vanhoja, kuolleita tai asuvat kaukana.
Ei tee. Mies myös kokkaa jääkaappiin valmiiksi kun lähtee työmatkalle. Ja sitten nainen aina muistaa mainita "olevansa yh loppuviikon" ja kuinka rankkaa on. Pointti tuossa vaarin osallistumisessa on se paksu lompakko. Ei tarvitse miettiä normaaleita asioita, kuten että onko varaa ostaa uudet urheiluvälineet tai lasten 20-kohtaista joulutoivelistaa, kun vaari kyllä ostaa. Minunkin appiukkoni on elämässä mukana, mutta hänen mielestään mikään ei saa olla liian hienoa, ei saa pröystäillä. Esim. koululaisen merkkipyörästä, jonka ostimme käytettynä, huomautti "millä rahalla tuollaisia ostellaan". Vastasin, että sitä varten käymme töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitasko kaikille tapahtua rankkoja asioita ja kokemuksia jotta oppisivat elämää täällä kuten sinä?
Huomaatko tuntevasi Aloitetaan keskustelu että voit vaihtaa mielipiteesi kun olet saa nut näin paljon ajatuksia aiheesta.
Toivottavasti niin jotta oppisit myös olemaan selittelematta ikävä a että sulle on sat tuonut jotain joka sai aloittamaan tämän ketjun.
Kateellisuus on sana mihin juttusi pystyy referoimaan, mielipidettasi aiheeseen ei vissiin ole tarvetta muutetaanko tai sinun kirjoittaa jos alotuksesta näin kävi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä. Työkaverini puoliso tienaa hyvin, ja siksi vaimo on voinut tehdä puolikasta työaikaa jo monta vuotta. Puoliso muuten hoitaa myös ruokaostokset ja ruoanlaiton. Ja silti on niiin rankkaa. Kun hankkivat taloa, työkaveri selitti kuinka vanha talo ei tulisi kysymykseenkään heillä - siispä rakensivat uuden. Meidän palkoillamme ei rakennets 300 t€ taloja, ellei puoliso tosiaan ole huomattavasti parempituloinen.
Kun tässä perheessä lapsi tarvitsee huomiseksi sukset kouluun, soitto vaarille ja vaari hakee uuden suksipaketin. Me muut joko selaamme facekirppistä paniikissa tai mietimme, mistä revimme rahat uusiin. Ja lähdemme illalla ne ostamaan. Myös lasten joululahjalistat toteutetaan alusta loppuun: vanhemmat ostavat osan, ja sitten lista annetaan vaarille, joka ostaa loput. Itse en edes halua opettaa lapselle, että se on joku tilauslista, josta saa varmasti kaikki.
Toisten elämä on niin smoothia ilman rahahuolia, vielä kun ympärillä on ihmisiä, jotka kohtelevat kuin prinsessaa. Tällä naisella ei ole tavisten elämästä mitään käryä.
Ei hänen elämänsä mitenkään erikoiselta kuulosta
Ei tarvitse tehdä kuin puolet viikosta töitä, joku muu hoitaa ruokapolitiikan, kokonaan. Oma isäkin passaa ja rahoittaa. Minusta varsin helppoa elämää kun vertaa siihen mitä tavallisten perheellisten työssäkäyvien elämä on.
Heidän perheessä mies kokkaa ja nainen tekee vastaavasti jotain muuta. Oletan. Tuokin on ihan tavallista kotitöiden jakoa.
Ja mahtavaa, että isoisä on mukana lasten elämässä. Monella ovat vanhoja, kuolleita tai asuvat kaukana.
Ei tee. Mies myös kokkaa jääkaappiin valmiiksi kun lähtee työmatkalle. Ja sitten nainen aina muistaa mainita "olevansa yh loppuviikon" ja kuinka rankkaa on. Pointti tuossa vaarin osallistumisessa on se paksu lompakko. Ei tarvitse miettiä normaaleita asioita, kuten että onko varaa ostaa uudet urheiluvälineet tai lasten 20-kohtaista joulutoivelistaa, kun vaari kyllä ostaa. Minunkin appiukkoni on elämässä mukana, mutta hänen mielestään mikään ei saa olla liian hienoa, ei saa pröystäillä. Esim. koululaisen merkkipyörästä, jonka ostimme käytettynä, huomautti "millä rahalla tuollaisia ostellaan". Vastasin, että sitä varten käymme töissä.
Joku niillä kai siivoaa ja pesee pyykit, hoitaa lasten juoksevat asiat ja puutarhan? Ehkä se on tää nainen.
Meilläkin mies hoitaa ruokapuolesta, koska osaa ja nauttii siitä. Minä teen muita hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap heräili täällä. En tarkoittanut aloituksella sitä, että olisin kateellinen rahasta, vaan siitä, että tuolla perheellä ei ole mitään kokemusta vaikeuksista eikä perheen lapset ole oppineet mahdollisista sellaisista selviämään. Lapset eivät viitsi tehdä mitään, ei huvita, koska ei vaadita. Ja kaikki se paikataan rahalla ja ostamalla. Eivät ole itse työllään rahoja ansainneet, vaan saaneet ja lisää tulee koko ajan. Töitä ei tarvitse kenenkään siitä perheestä ikinä tehdä. Vanhempansa ovat hengissä, joten ei siis mitään surullisia perintöjuttujakaan.
Vähän tuollaista kuin joku aikaisemmin kirjoittikin, edellisenä päivänä huomataan että koulussa on seuraavana päivänä lasketteluretki. Sitten mennään ostamaan kaikki parhaat välineet ja vaatteet, tuhansilla euroilla ostetaan, jotta lapsi voi päteä niillä, koska ei osaa lasketella kunnolla. Ja kun ei osannut lasketella, kamat kaappiin ja mennään lohdutukseksi ostamaan vaikka uusi puhelin. Ja samalla toki siihen sopivat korut ja vaatteet.
Ruokaa eivät tee itse juuri koskaan, aina ravintoloissa tai tilaavat kotiin. Hyväntekeväisyyttä eivät harrasta, ei pienimmässäkään määrin. Ei mitään lahjoituksia mihinkään, ei edes toimimista missään hyväntekeväisyystapahtumassa tai järjestössä. Koska sehän olisi heiltä pois. Eivät lahjoita edes vanhoja kenkiä mihinkään vaatekeräykseen, ei yhtään mitään. Ja tiedän tämän, ei ole arvaus.
Lapsilla ei ole juuri kavereita, koska ovat niin ylimielisiä. Ja sitäkin paikataan sitten rahalla. Viettävät aikaa keskenään ja ostavat, ostavat, ostavat, ostavat.Minun puolestani voivat ostaa koko maan tyhjäksi, sehän on hyvä, liiketalous elpyy. Mutta kunhan nyt ajattelin tuossa aloituksessani että jospa joskus oppisivat että asioiden eteen täytyisi tehdä jotakin. Kaikkea ei saa rahalla.
ap
Olemme 150t+ tienaava perhe kuten koko lähipiirimme enkä tunne ketään esimerkkisi kaltaista. Työllä meilläpäin ainakin ansaitaan menestys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikka joidenkin ihmisten pettymykset saattavat vaikuttaa muiden silmiin lieviltä, ne voivat oikeasti olla ihan kaoottisia niille ihmisille itselleen, koska he eivät osaa käsitellä pettymystä. Mitä pidempään on elänyt täydellisessä kuplassaan, sitä kovempi oppitunti on tiedossa myöhemmin elämässä.
Sanoisin, että mitä turvatumman ja ”onnistumisrikkaan” elämän on elänyt, sitä paremman itsetunnon on saanut ja sen avulla selviää helpommin myöhemmistä pettymyksistä. Jaksaa uskoa, että kaikesta selviää.
Näin ainakin itsellä. Osittain kyse on kyllä myös persoonasta.
Olen samaa mieltä. Hyvä itsetunto syntyy positiivisista kokemuksista itsestään ja onnistumistaan. Kärsimys ei jalosta ihmisestä mitään parempaa ja ylevämpää, katkeroittaa vaan. Kyllä 'Minä pystyn ja olen selvinnyt vastaavista tilanteista aikaisemminkin, rohkeasti vain yrittämään' -asenteella mennään pidemmälle kuin 'Olen luuseri ja epäonnistun taas tässäkin, ei mitään mahiksia,en edes yritä' -setillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tullut rikas koska selviydyn kaikesta, perheväkivallasta, post-traumaattisesta stressihäiriöstä (ainakin melkein selviydyin) ja kymmenistä muista vastoinkäymisistä. En onnistunut kouluttautumaan mutta silti olen päässyt hyvään asemaan ja varmasti näyttää sille että minulla on ollut aina helppoa. No ei ole, suljetun osaston ja itsemurhayritysten kautta tähän on tultu. Mutta miksi minä siitä puhuisin, puhun mieluummin hyvistä asioista ja autan muitakin kehittymään missä ikinä haluavat kehittyä.
Ja kyllä. Haluan että lapseni pääsevät helpommalla kuin minä, vaikka en olekaan täydellinen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Ap heräili täällä. En tarkoittanut aloituksella sitä, että olisin kateellinen rahasta, vaan siitä, että tuolla perheellä ei ole mitään kokemusta vaikeuksista eikä perheen lapset ole oppineet mahdollisista sellaisista selviämään. Lapset eivät viitsi tehdä mitään, ei huvita, koska ei vaadita. Ja kaikki se paikataan rahalla ja ostamalla. Eivät ole itse työllään rahoja ansainneet, vaan saaneet ja lisää tulee koko ajan. Töitä ei tarvitse kenenkään siitä perheestä ikinä tehdä. Vanhempansa ovat hengissä, joten ei siis mitään surullisia perintöjuttujakaan.
Vähän tuollaista kuin joku aikaisemmin kirjoittikin, edellisenä päivänä huomataan että koulussa on seuraavana päivänä lasketteluretki. Sitten mennään ostamaan kaikki parhaat välineet ja vaatteet, tuhansilla euroilla ostetaan, jotta lapsi voi päteä niillä, koska ei osaa lasketella kunnolla. Ja kun ei osannut lasketella, kamat kaappiin ja mennään lohdutukseksi ostamaan vaikka uusi puhelin. Ja samalla toki siihen sopivat korut ja vaatteet.
Ruokaa eivät tee itse juuri koskaan, aina ravintoloissa tai tilaavat kotiin. Hyväntekeväisyyttä eivät harrasta, ei pienimmässäkään määrin. Ei mitään lahjoituksia mihinkään, ei edes toimimista missään hyväntekeväisyystapahtumassa tai järjestössä. Koska sehän olisi heiltä pois. Eivät lahjoita edes vanhoja kenkiä mihinkään vaatekeräykseen, ei yhtään mitään. Ja tiedän tämän, ei ole arvaus.
Lapsilla ei ole juuri kavereita, koska ovat niin ylimielisiä. Ja sitäkin paikataan sitten rahalla. Viettävät aikaa keskenään ja ostavat, ostavat, ostavat, ostavat.Minun puolestani voivat ostaa koko maan tyhjäksi, sehän on hyvä, liiketalous elpyy. Mutta kunhan nyt ajattelin tuossa aloituksessani että jospa joskus oppisivat että asioiden eteen täytyisi tehdä jotakin. Kaikkea ei saa rahalla.
ap
Mä en nyt ymmärrä mikä tässä on ap vaahtoamisen pääpointti. Hän toivoo ihmisille vastoinkäymisiä, että oppisivat olemaan?
Vastoinkäymiset ja onnettomuudet eivät tee ihmisistä parempia ihmisiä eikä jokaisen tarvitse niitä kokea saadakseen kokemusta..öö vastoinkäymisistä. Ihmiset pärjäävät ihan hyvin ilman vastoinkäymisiä, ei niitä tarvitse kenellekään toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap heräili täällä. En tarkoittanut aloituksella sitä, että olisin kateellinen rahasta, vaan siitä, että tuolla perheellä ei ole mitään kokemusta vaikeuksista eikä perheen lapset ole oppineet mahdollisista sellaisista selviämään. Lapset eivät viitsi tehdä mitään, ei huvita, koska ei vaadita. Ja kaikki se paikataan rahalla ja ostamalla. Eivät ole itse työllään rahoja ansainneet, vaan saaneet ja lisää tulee koko ajan. Töitä ei tarvitse kenenkään siitä perheestä ikinä tehdä. Vanhempansa ovat hengissä, joten ei siis mitään surullisia perintöjuttujakaan.
Vähän tuollaista kuin joku aikaisemmin kirjoittikin, edellisenä päivänä huomataan että koulussa on seuraavana päivänä lasketteluretki. Sitten mennään ostamaan kaikki parhaat välineet ja vaatteet, tuhansilla euroilla ostetaan, jotta lapsi voi päteä niillä, koska ei osaa lasketella kunnolla. Ja kun ei osannut lasketella, kamat kaappiin ja mennään lohdutukseksi ostamaan vaikka uusi puhelin. Ja samalla toki siihen sopivat korut ja vaatteet.
Ruokaa eivät tee itse juuri koskaan, aina ravintoloissa tai tilaavat kotiin. Hyväntekeväisyyttä eivät harrasta, ei pienimmässäkään määrin. Ei mitään lahjoituksia mihinkään, ei edes toimimista missään hyväntekeväisyystapahtumassa tai järjestössä. Koska sehän olisi heiltä pois. Eivät lahjoita edes vanhoja kenkiä mihinkään vaatekeräykseen, ei yhtään mitään. Ja tiedän tämän, ei ole arvaus.
Lapsilla ei ole juuri kavereita, koska ovat niin ylimielisiä. Ja sitäkin paikataan sitten rahalla. Viettävät aikaa keskenään ja ostavat, ostavat, ostavat, ostavat.Minun puolestani voivat ostaa koko maan tyhjäksi, sehän on hyvä, liiketalous elpyy. Mutta kunhan nyt ajattelin tuossa aloituksessani että jospa joskus oppisivat että asioiden eteen täytyisi tehdä jotakin. Kaikkea ei saa rahalla.
ap
Mä en nyt ymmärrä mikä tässä on ap vaahtoamisen pääpointti. Hän toivoo ihmisille vastoinkäymisiä, että oppisivat olemaan?
Vastoinkäymiset ja onnettomuudet eivät tee ihmisistä parempia ihmisiä eikä jokaisen tarvitse niitä kokea saadakseen kokemusta..öö vastoinkäymisistä. Ihmiset pärjäävät ihan hyvin ilman vastoinkäymisiä, ei niitä tarvitse kenellekään toivoa.
Mutta toki saa toivoa toisille pahaa ja epäonnea jos siitä olo paranee. Vaikka kuolemaa. Onko tuolla nyt niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Ap heräili täällä. En tarkoittanut aloituksella sitä, että olisin kateellinen rahasta, vaan siitä, että tuolla perheellä ei ole mitään kokemusta vaikeuksista eikä perheen lapset ole oppineet mahdollisista sellaisista selviämään. Lapset eivät viitsi tehdä mitään, ei huvita, koska ei vaadita. Ja kaikki se paikataan rahalla ja ostamalla. Eivät ole itse työllään rahoja ansainneet, vaan saaneet ja lisää tulee koko ajan. Töitä ei tarvitse kenenkään siitä perheestä ikinä tehdä. Vanhempansa ovat hengissä, joten ei siis mitään surullisia perintöjuttujakaan.
Vähän tuollaista kuin joku aikaisemmin kirjoittikin, edellisenä päivänä huomataan että koulussa on seuraavana päivänä lasketteluretki. Sitten mennään ostamaan kaikki parhaat välineet ja vaatteet, tuhansilla euroilla ostetaan, jotta lapsi voi päteä niillä, koska ei osaa lasketella kunnolla. Ja kun ei osannut lasketella, kamat kaappiin ja mennään lohdutukseksi ostamaan vaikka uusi puhelin. Ja samalla toki siihen sopivat korut ja vaatteet.
Ruokaa eivät tee itse juuri koskaan, aina ravintoloissa tai tilaavat kotiin. Hyväntekeväisyyttä eivät harrasta, ei pienimmässäkään määrin. Ei mitään lahjoituksia mihinkään, ei edes toimimista missään hyväntekeväisyystapahtumassa tai järjestössä. Koska sehän olisi heiltä pois. Eivät lahjoita edes vanhoja kenkiä mihinkään vaatekeräykseen, ei yhtään mitään. Ja tiedän tämän, ei ole arvaus.
Lapsilla ei ole juuri kavereita, koska ovat niin ylimielisiä. Ja sitäkin paikataan sitten rahalla. Viettävät aikaa keskenään ja ostavat, ostavat, ostavat, ostavat.Minun puolestani voivat ostaa koko maan tyhjäksi, sehän on hyvä, liiketalous elpyy. Mutta kunhan nyt ajattelin tuossa aloituksessani että jospa joskus oppisivat että asioiden eteen täytyisi tehdä jotakin. Kaikkea ei saa rahalla.
ap
Mä olen löytänyt tälle perheelle jo ainakin kaksi tosielämän ongelmaa kirjoittamasi perusteella. Perheen lapsi ei pärjää peruskoulussa, eli ehkä jotain oppimisvaikeuksia. Lapsilla ei ole koulussa kavereita, eli ovat ehkä yksinäisiä ja kiusattuja.
Kyllä tässä olisi itselleni jo tosielämän ongelmaa ja kaikki tietää, ettei raha näitä ratkaise.
En, koska olen nähnyt läheltä mitä silloin käy. Perhe hajosi totaalisesti kun lähti työpaikka alta. Vaimo syytti miestään, mies teki parin vuoden kuluttua itsemurhan. Lapsi sotkeutui huumeisiin ja on sillä tiellä edelleen.
Ei kannata olla kenellekään kateellinen, ulkonäöstä, varallisuudesta tai mistään. Työskentelen alalla, jossa asiakkaina on kaikista tulotasoista olevia ihmisiä. Jokaisella meistä on omat ongelmansa. Opettele olemaan kiitollinen omasta elämästä ja siitä mitä sinulla on.
Ei hänen elämänsä mitenkään erikoiselta kuulosta