Lue keskustelun säännöt.
Miten oman rahan perheissä päätetään isommista hankinnoista?
15.12.2018 |
Aiemmin päivällä oli pitkä ketju siitä että isolla (?) osalla parisuhteista ei tiedetty/tarvinnut tietää/ ei kiinnostanut puolison tulotaso. Miten näissä perheissä päätetään vaikka auton/sohvakaluston hankinnasta? Vai onko nämä niin pieniä että voidaan valita ihan mikä nyt halutaan eikä hinta rajoita valikoimaa?
Miten päätetään asunnon ostamisesta/tarjoamisesta? Käykö kumpikin neuvottelemassa omat lainansa ?
Kommentit (43)
Auto kuuluu meillä miehen henkilökohtaisiin asioihin eli ostakoon ihan sellaisen kuin haluaa. Tällä hetkellä miehellä on työsuhdeauto. Sohvakaluston osalta tietenkin ensimmäinen tekijä on sohvakaluston koko ja ulkonäkö. Väri, malli, materiaali jne. Koska sohvakalusto on vapaasti molempien käytössä, maksetaan puoliksi. Sovitaan hintahaarukka, mitä ollaan valmiita maksamaan sohvakalustosta ja sen jälkeen etsitään sellainen, joka miellyttää molempia. Asuntolainat on omat eli neuvoteltu erikseen. Asuntokauppaa tehdessä käytiin asuntoesittelyissä ja tehtiin yhdessä päätös, paljonko alle pyyntihinnan tarjotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti yhdessäkin hankitaan asioita, mutta jos päätän omilla rahoillani ostaa 400 euron kaulakorun niin se ei miehelleni kuulu mitenkään.
Yhteisistä hankinnoista sovitaan yhdessä. Jonakin päivänä on edessä yhteisen auton vaihto ja silloin varmaan keskustellaan, mitä halutaan, mitä autolta edellytetään ja paljonko siihen ollaan valmiita sijoittamaan. Meillä on niin samanlainen arvomaailma, että en usko, että saadaan asiasta riitaa aikaiseksi. Samalla tavalla on hankittu kotiin ne isommat hankinnat, mitä tähän mennessä on tarvittu.
Asuntoa emme ole vaihtamassa.
Miten tämä asia vieläkin sinua riipii???
Olenko ainut, jonka avioliitossa ei riidelty rahasta?
Molempien palkat meni samalle tilille.
No problem. Rahat riitti hyvin.
Ero tuli muista syistä.
Miten yhteisten rahojen perheissä päätetään isoista hankinnoista? Neuvottelemalla, keskustelemalla, pohtimalla ja sopimalla yhdessä, millainen hankintaan ja paljonko ollaan valmiita siihen sijoittamaan?
Miten on niin vaikea ymmärtää, että ihan samalla tavalla niistä yhteisistä hankinnoista keskustellaan silloinkin, kun ei ole yhteistä pankkitiliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut, jonka avioliitossa ei riidelty rahasta?
Molempien palkat meni samalle tilille.
No problem. Rahat riitti hyvin.
Ero tuli muista syistä.
En tiedä kenen avioliitossa täällä olisi riidelty rahasta, ei kai kukaan ole sellaista edes kirjoittanut?
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut, jonka avioliitossa ei riidelty rahasta?
Molempien palkat meni samalle tilille.
No problem. Rahat riitti hyvin.
Ero tuli muista syistä.
Meillä omat rahat eikä olla riidelty rahasta. Vähän luulen, että riita rahasta syntyy silloin, kun rahat ei riitä asioihin, joita halutaan/tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kummallakin omat tilit. Tiedetään kuitenkin kummankin palkat.
Talo ostettiin yhdessä puoliksi. Kummallakin oma ASP laina ja talon hinta puoliksi. Laina neuvoteltiin pankissa yhdessä ja tehtiin lainapaperit.
Rahasta ei ole tullut riitoja, yhdessä nyt 30 vuotta.
Yhteiset hankinnat päätetään yhdessä. Omista kumpikin päättää erikseen, eikä toisella ole niihin nokan koputtamista. Ihan varmasti olis riitaa rahasta, jos olis yhteiset rahat. Miehen ostokset ärsyttäisi mua, ja päin vastoin. Vertailtais, onko kummatkin saanu käyttää tarpeeks omiin menoihin/vaatteisiin/ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelitko ap, että jos vaimo maksaa sohvakaluston, hän voi ostaa pinkin ruusukuvioisen kullanvärisillä koukeroisiksi sorvatuilla jaloilla ja mies, joka maksaa sohvapöydän ja kirjahyllyn, voi ostaa ne mustaa, kromia ja lasia? Ja sitten nämä keskenään epäsopivat kalusteet laitetaan samaan olohuoneeseen?
Miten ap teillä päätetään yhteisistä hankinnoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen jos perheessä maksetaan 50-50% ihan kaikki mahdollinen. Ja omasta mielestäni toimii vain jos kummankin puolison tulot ovat suunnilleen samat tai ei ole lapsia. Kahden tai useamman elintason perhettä en osaa omaan maailmankuvaani mahtumaan. (Näitä joissa mies reissaa kavereiden kanssa viikoksi vaikka Kuubaa ja äiti syö säästöjään äitiyslomalla ja näkee nälkää kun ruokaan ei ole varaa)
Muutenkin Suomessakin taitaa nykyään olla todella kahtiajakautuneet lapsiperheet; toisilla tekee jo peruseläminen tiukkaa ja toisilla on satojatuhansia puskuria taloudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut, jonka avioliitossa ei riidelty rahasta?
Molempien palkat meni samalle tilille.
No problem. Rahat riitti hyvin.
Ero tuli muista syistä.Meillä omat rahat eikä olla riidelty rahasta. Vähän luulen, että riita rahasta syntyy silloin, kun rahat ei riitä asioihin, joita halutaan/tarvitaan.
Varmaan niin. Meillä ei raha ollut se kiinnostavin juttu, eikä materia.
Oikeasti elämässä niukka resurssi on aika, arvokkaita ovat terveys, läheiset yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen jos perheessä maksetaan 50-50% ihan kaikki mahdollinen. Ja omasta mielestäni toimii vain jos kummankin puolison tulot ovat suunnilleen samat tai ei ole lapsia.
Ja miten tämä liittyy siihen, onko molemmilla omat rahat? Jos me itse olemme sitä mieltä, että homma toimii ja on tasa-arvoista, niin eikö se ole pääasia?
Meillä mies maksaa isommat ostokset :D mulla vähän pienemmät tulot ja hänellä säästöjä tällaisia varten. Mun säästöt on äitiysvapaat syöny...
Toki isommat rempat yhdessä esim. kattoremontin maksamiseen minäkin osallistuin. Mies on maksanut muut kodin rempat, kodinkoneet, isommat kalusteet jne. Minä sit pääasiassa lapsille tehdyt hankinnat, pienemmät sisustusjutut, verhot yms.
Nyt olen taas hoitovapaalla, joten miehelle jää isommat hankinnat maksettavaksi. Hoidan tosin kodin ja lapset pääosin sekä omat menoni. Molemmat ollaan tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut, jonka avioliitossa ei riidelty rahasta?
Molempien palkat meni samalle tilille.
No problem. Rahat riitti hyvin.
Ero tuli muista syistä.Meillä omat rahat eikä olla riidelty rahasta. Vähän luulen, että riita rahasta syntyy silloin, kun rahat ei riitä asioihin, joita halutaan/tarvitaan.
Varmaan niin. Meillä ei raha ollut se kiinnostavin juttu, eikä materia.
Oikeasti elämässä niukka resurssi on aika, arvokkaita ovat terveys, läheiset yms.
Juuri niin. Ja siksi meillä ei keskustella rahasta, ei kysellä paljonko toinen ansaitsi tässä kuussa. Molemmat laittavat saman summan yhteiselle taloustilille niin, että se riittää kuukauden menoihin, ja muu aika voidaan keskittyä tärkeämpiin asioihin.
Jos haluan uuden auton, ostan sellaisen.
Jos vaimo haluaa uuden moottoripyörän tai etelänmatkan, hän ostaa sellaisen. Ei tarvi kummankaan kysellä lupia, jos omalla rahalla maksaa.
Miksi pitäisi olla yhteiset rahat, jos kummallekin on omaa yli tarpeen?
Asuntolaina on sentään yhteinen, vaimo sanoi sanansa sisustusratkaisuista, minä teknisistä ominaisuuksista. Molemmat kun saatiin samassa asunnossa, nimet paperiin.
Ap, miten sinun mielestäsi tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia:
Minulla on ulosottovelkaa ajalta, jolloin en edes tiennyt nykyisen puolisoni olemassaolostakaan. Lyhennän sitä vielä pitkän tovin 1/3 nettopalkastani.
Olisiko sinusta oikeudenmukaista, että meillä olisi yhteiset rahat eli tuo summa olisi pois yhteiseltä käyttötililtä? Vai onko oikeudenmukaisempaa, että laitamme molemmat saman summan yhteiselle tilille huolimatta siitä, että uo tottakai vaikuttaa siihen, minkä verran minulle jää jäljelle omaa rahaa.
Puolisoni rakastaa moottoripyöräilyä. Hän haaveilee vaihtavansa keväällä uuteen pyörään tai jopa hankkivansa kolmannen moottoripyörän itselleen. Pitäisikö sinun mielestäsi tuollainen hankinta tehdä yhteiseltä tililtä? Vai pitäisikö mielestäsi 50+ miehen luopua haaveestaan, johon hänellä mitä ilmeisimmin olisi varaa, vain siksi että minä kieltäisin käyttämästä siihen yhteisiä rahoja?
Eikö ihan oikeasti ole helpompaa, että meillä on molemmilla omat tilit ja vastaamme yhteisistä kuluista 50/50?
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten sinun mielestäsi tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia:
Minulla on ulosottovelkaa ajalta, jolloin en edes tiennyt nykyisen puolisoni olemassaolostakaan. Lyhennän sitä vielä pitkän tovin 1/3 nettopalkastani.
Olisiko sinusta oikeudenmukaista, että meillä olisi yhteiset rahat eli tuo summa olisi pois yhteiseltä käyttötililtä? Vai onko oikeudenmukaisempaa, että laitamme molemmat saman summan yhteiselle tilille huolimatta siitä, että uo tottakai vaikuttaa siihen, minkä verran minulle jää jäljelle omaa rahaa.
Puolisoni rakastaa moottoripyöräilyä. Hän haaveilee vaihtavansa keväällä uuteen pyörään tai jopa hankkivansa kolmannen moottoripyörän itselleen. Pitäisikö sinun mielestäsi tuollainen hankinta tehdä yhteiseltä tililtä? Vai pitäisikö mielestäsi 50+ miehen luopua haaveestaan, johon hänellä mitä ilmeisimmin olisi varaa, vain siksi että minä kieltäisin käyttämästä siihen yhteisiä rahoja?
Eikö ihan oikeasti ole helpompaa, että meillä on molemmilla omat tilit ja vastaamme yhteisistä kuluista 50/50?
Yhteinentili ei käytännössä vaikuta meillä mitenkään rahankäyttö oikeuteen tai päätösvaltaan. Ihan omia rahoja käytämme elämiseen. Joistakin asioista päättää puoliso tousista minä, monista asioista sovitaan yhdessä.
Tapoja on varmasti lähes yhtä paljon kuin parisuhteita.