Miten oman rahan perheissä päätetään isommista hankinnoista?

Meillä menee näin: uusi pesukone maksaa tonnin, mies maksaa 800 ja minä 200. Siirrän miehen tilille 200€ ja mies maksaa koneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten sinun mielestäsi tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia:

Minulla on ulosottovelkaa ajalta, jolloin en edes tiennyt nykyisen puolisoni olemassaolostakaan. Lyhennän sitä vielä pitkän tovin 1/3 nettopalkastani.

Olisiko sinusta oikeudenmukaista, että meillä olisi yhteiset rahat eli tuo summa olisi pois yhteiseltä käyttötililtä? Vai onko oikeudenmukaisempaa, että laitamme molemmat saman summan yhteiselle tilille huolimatta siitä, että uo tottakai vaikuttaa siihen, minkä verran minulle jää jäljelle omaa rahaa.

Puolisoni rakastaa moottoripyöräilyä. Hän haaveilee vaihtavansa keväällä uuteen pyörään tai jopa hankkivansa kolmannen moottoripyörän itselleen. Pitäisikö sinun mielestäsi tuollainen hankinta tehdä yhteiseltä tililtä? Vai pitäisikö mielestäsi 50+ miehen luopua haaveestaan, johon hänellä mitä ilmeisimmin olisi varaa, vain siksi että minä kieltäisin käyttämästä siihen yhteisiä rahoja?

Eikö ihan oikeasti ole helpompaa, että meillä on molemmilla omat tilit ja vastaamme yhteisistä kuluista 50/50?

Yhteinentili ei käytännössä vaikuta meillä mitenkään rahankäyttö oikeuteen tai päätösvaltaan. Ihan omia rahoja käytämme elämiseen. Joistakin asioista päättää puoliso tousista minä, monista asioista sovitaan yhdessä.

Mikä sen yhteisen tilin hyöty siis on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten sinun mielestäsi tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia:

Minulla on ulosottovelkaa ajalta, jolloin en edes tiennyt nykyisen puolisoni olemassaolostakaan. Lyhennän sitä vielä pitkän tovin 1/3 nettopalkastani.

Olisiko sinusta oikeudenmukaista, että meillä olisi yhteiset rahat eli tuo summa olisi pois yhteiseltä käyttötililtä? Vai onko oikeudenmukaisempaa, että laitamme molemmat saman summan yhteiselle tilille huolimatta siitä, että uo tottakai vaikuttaa siihen, minkä verran minulle jää jäljelle omaa rahaa.

Puolisoni rakastaa moottoripyöräilyä. Hän haaveilee vaihtavansa keväällä uuteen pyörään tai jopa hankkivansa kolmannen moottoripyörän itselleen. Pitäisikö sinun mielestäsi tuollainen hankinta tehdä yhteiseltä tililtä? Vai pitäisikö mielestäsi 50+ miehen luopua haaveestaan, johon hänellä mitä ilmeisimmin olisi varaa, vain siksi että minä kieltäisin käyttämästä siihen yhteisiä rahoja?

Eikö ihan oikeasti ole helpompaa, että meillä on molemmilla omat tilit ja vastaamme yhteisistä kuluista 50/50?

Yhteinentili ei käytännössä vaikuta meillä mitenkään rahankäyttö oikeuteen tai päätösvaltaan. Ihan omia rahoja käytämme elämiseen. Joistakin asioista päättää puoliso tousista minä, monista asioista sovitaan yhdessä.

Mikä sen yhteisen tilin hyöty siis on?

Helpottaa huomattavasti elämää kun esim laskuja ei tarvi maksaaa moneen kertaa ja kumpi tahansa voi sen tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten sinun mielestäsi tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia:

Minulla on ulosottovelkaa ajalta, jolloin en edes tiennyt nykyisen puolisoni olemassaolostakaan. Lyhennän sitä vielä pitkän tovin 1/3 nettopalkastani.

Olisiko sinusta oikeudenmukaista, että meillä olisi yhteiset rahat eli tuo summa olisi pois yhteiseltä käyttötililtä? Vai onko oikeudenmukaisempaa, että laitamme molemmat saman summan yhteiselle tilille huolimatta siitä, että uo tottakai vaikuttaa siihen, minkä verran minulle jää jäljelle omaa rahaa.

Puolisoni rakastaa moottoripyöräilyä. Hän haaveilee vaihtavansa keväällä uuteen pyörään tai jopa hankkivansa kolmannen moottoripyörän itselleen. Pitäisikö sinun mielestäsi tuollainen hankinta tehdä yhteiseltä tililtä? Vai pitäisikö mielestäsi 50+ miehen luopua haaveestaan, johon hänellä mitä ilmeisimmin olisi varaa, vain siksi että minä kieltäisin käyttämästä siihen yhteisiä rahoja?

Eikö ihan oikeasti ole helpompaa, että meillä on molemmilla omat tilit ja vastaamme yhteisistä kuluista 50/50?

Yhteinentili ei käytännössä vaikuta meillä mitenkään rahankäyttö oikeuteen tai päätösvaltaan. Ihan omia rahoja käytämme elämiseen. Joistakin asioista päättää puoliso tousista minä, monista asioista sovitaan yhdessä.

Mikä sen yhteisen tilin hyöty siis on?

Niin ja lisään vielä: Olen ostanut lähes kaikki puolisoni joululahjat netin kautta (ja ne loputkin maksanut kortilla). Vaikka ostopaikka ei kerrokaan, mitä olen ostanut, niin eikö kuitenkin ole mukavampaa, ettei puolisolla ole aavistustakaan mitä hän tulee saamaan lahjaksi?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen jos perheessä maksetaan 50-50% ihan kaikki mahdollinen. Ja omasta mielestäni toimii vain jos kummankin puolison tulot ovat suunnilleen samat tai ei ole lapsia. Kahden tai useamman elintason perhettä en osaa omaan maailmankuvaani mahtumaan. (Näitä joissa mies reissaa kavereiden kanssa viikoksi vaikka Kuubaa ja äiti syö säästöjään äitiyslomalla ja näkee nälkää kun ruokaan ei ole varaa)

Muutenkin Suomessakin taitaa nykyään olla todella kahtiajakautuneet lapsiperheet; toisilla tekee jo peruseläminen tiukkaa ja toisilla on satojatuhansia puskuria taloudessaan.

Meillä on omat rahat ja maksetaan 50-50%. Mua lähinnä ihmetyttää, miten kaksi noin erilaisen arvomaailman omaavaa on koskaan päätynyt parisuhteeseen. En ole koskaan ollut kiinnostunut pintaliitäjämiehistä, jotka valitsevat autonkin sen perusteella, että mahdollisimman moni pitäisi coolina ja tulisi kateelliseksi. Siksipä aikoinaan ihastuin vakosamettihousuiseen historianopiskelijaan, jota kiinnosti maailmassa ihan muut asiat kuin materia. Päätyi valmistumisensa jälkeen lukioon hissanmaikaksi ja meidän ansiotulotasomme on suunnilleen sama. Mulla on lisäksi perittyä varallisuutta ja pääomatuloja, mutta niitä ei käytetä elämiseen vaan pyritään säilyttämään pääoma ja saamaan mahdollisimman hyvä tuotto lasten ja mahdollisten lastenlasten tulevaisuutta varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten sinun mielestäsi tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia:

Minulla on ulosottovelkaa ajalta, jolloin en edes tiennyt nykyisen puolisoni olemassaolostakaan. Lyhennän sitä vielä pitkän tovin 1/3 nettopalkastani.

Olisiko sinusta oikeudenmukaista, että meillä olisi yhteiset rahat eli tuo summa olisi pois yhteiseltä käyttötililtä? Vai onko oikeudenmukaisempaa, että laitamme molemmat saman summan yhteiselle tilille huolimatta siitä, että uo tottakai vaikuttaa siihen, minkä verran minulle jää jäljelle omaa rahaa.

Puolisoni rakastaa moottoripyöräilyä. Hän haaveilee vaihtavansa keväällä uuteen pyörään tai jopa hankkivansa kolmannen moottoripyörän itselleen. Pitäisikö sinun mielestäsi tuollainen hankinta tehdä yhteiseltä tililtä? Vai pitäisikö mielestäsi 50+ miehen luopua haaveestaan, johon hänellä mitä ilmeisimmin olisi varaa, vain siksi että minä kieltäisin käyttämästä siihen yhteisiä rahoja?

Eikö ihan oikeasti ole helpompaa, että meillä on molemmilla omat tilit ja vastaamme yhteisistä kuluista 50/50?

Yhteinentili ei käytännössä vaikuta meillä mitenkään rahankäyttö oikeuteen tai päätösvaltaan. Ihan omia rahoja käytämme elämiseen. Joistakin asioista päättää puoliso tousista minä, monista asioista sovitaan yhdessä.

Mikä sen yhteisen tilin hyöty siis on?

Helpottaa huomattavasti elämää kun esim laskuja ei tarvi maksaaa moneen kertaa ja kumpi tahansa voi sen tehdä.

??? Puhutaankohan me nyt eri asioista? Meilläkin on yhteinen TALOUSTILI. Yhteiset laskut menevät sinne ja se hyväksyy, kumpi ne ensin huomaa. Mutta kummallakin on siis oma tili, jonne tulevat palkat ja muut tulot ja jolta raha siirretään kerran kuukaudessa tuolle yhteiselle tilille (tarvittaessa laitetaan sinne lisää rahaa, jos tulee yllätyslasku tai ostetaan lennot jonnekin tms).

Asunto on yhteinen 50-50 hankinta ja lainakin yhteisvastuullinen.

Auto on kummankin oma asia. Sen verran keskustellaan että jommalla kummalla on kulkuneuvo johon mahtuu koko perhe. Nyt sellainen on molemmilla. Autoista ei olla mustasukkaisia, jos toisen auto sopii paremmin käyttötarkoitukseen, sitä saa lainata, tankkia ei tarvitse täyttää ellei se ole aivan kuiva.

Miestä ei kiinnosta sisustaminen eikä elektroniikka, eikä oikein haitannut reikä sohvan kankaassakaan. Joten tähän asti ne on ollut ilmoitusasioita, että vaihdan sohvan tai kotiteatterin.

Toisaalta mä en osallistu moottorisahaan, puusirkukseen tai autonosturin hankintaan. Vaikka heittelen klapeja uuniin ja vaihdatan autoni öljyt miehellä.

Eli auto on pikkuasia. Yhteisistä menoista (asunto ja sen remontit), vakuutukset, sähkölasku sovitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten sinun mielestäsi tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia:

Minulla on ulosottovelkaa ajalta, jolloin en edes tiennyt nykyisen puolisoni olemassaolostakaan. Lyhennän sitä vielä pitkän tovin 1/3 nettopalkastani.

Olisiko sinusta oikeudenmukaista, että meillä olisi yhteiset rahat eli tuo summa olisi pois yhteiseltä käyttötililtä? Vai onko oikeudenmukaisempaa, että laitamme molemmat saman summan yhteiselle tilille huolimatta siitä, että uo tottakai vaikuttaa siihen, minkä verran minulle jää jäljelle omaa rahaa.

Puolisoni rakastaa moottoripyöräilyä. Hän haaveilee vaihtavansa keväällä uuteen pyörään tai jopa hankkivansa kolmannen moottoripyörän itselleen. Pitäisikö sinun mielestäsi tuollainen hankinta tehdä yhteiseltä tililtä? Vai pitäisikö mielestäsi 50+ miehen luopua haaveestaan, johon hänellä mitä ilmeisimmin olisi varaa, vain siksi että minä kieltäisin käyttämästä siihen yhteisiä rahoja?

Eikö ihan oikeasti ole helpompaa, että meillä on molemmilla omat tilit ja vastaamme yhteisistä kuluista 50/50?

Yhteinentili ei käytännössä vaikuta meillä mitenkään rahankäyttö oikeuteen tai päätösvaltaan. Ihan omia rahoja käytämme elämiseen. Joistakin asioista päättää puoliso tousista minä, monista asioista sovitaan yhdessä.

Mikä sen yhteisen tilin hyöty siis on?

Niin ja lisään vielä: Olen ostanut lähes kaikki puolisoni joululahjat netin kautta (ja ne loputkin maksanut kortilla). Vaikka ostopaikka ei kerrokaan, mitä olen ostanut, niin eikö kuitenkin ole mukavampaa, ettei puolisolla ole aavistustakaan mitä hän tulee saamaan lahjaksi?

Ei ainakaan meillä tiliotteesta selviä kenelle jotakin on ostettu ja onko se ostettu lahjaksi vai muuten vain. Tähän menessäkin "joulukalenterista" on molemmille paljastunut yllätyksiä jo 15 kpl tai oikeastaan enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko ap, että jos vaimo maksaa sohvakaluston, hän voi ostaa pinkin ruusukuvioisen kullanvärisillä koukeroisiksi sorvatuilla jaloilla ja mies, joka maksaa sohvapöydän ja kirjahyllyn, voi ostaa ne mustaa, kromia ja lasia? Ja sitten nämä keskenään epäsopivat kalusteet laitetaan samaan olohuoneeseen?

Meillä on ystäväperheitä jotka 30v yhdessäolon jälkeenkin puhuvat sinun sohvastasi ja mun tv:stä tai ruokapöydästä. Päätösvalta on ollut n 80/20 sillä joka maksaa.

Meidän mielestä tosi outoa, meillä on meidän sohva ja meidän tv:)

Samoin on kaikkien hankintojen kanssa, korostetaan sitä kumpi on hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten sinun mielestäsi tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia:

Minulla on ulosottovelkaa ajalta, jolloin en edes tiennyt nykyisen puolisoni olemassaolostakaan. Lyhennän sitä vielä pitkän tovin 1/3 nettopalkastani.

Olisiko sinusta oikeudenmukaista, että meillä olisi yhteiset rahat eli tuo summa olisi pois yhteiseltä käyttötililtä? Vai onko oikeudenmukaisempaa, että laitamme molemmat saman summan yhteiselle tilille huolimatta siitä, että uo tottakai vaikuttaa siihen, minkä verran minulle jää jäljelle omaa rahaa.

Puolisoni rakastaa moottoripyöräilyä. Hän haaveilee vaihtavansa keväällä uuteen pyörään tai jopa hankkivansa kolmannen moottoripyörän itselleen. Pitäisikö sinun mielestäsi tuollainen hankinta tehdä yhteiseltä tililtä? Vai pitäisikö mielestäsi 50+ miehen luopua haaveestaan, johon hänellä mitä ilmeisimmin olisi varaa, vain siksi että minä kieltäisin käyttämästä siihen yhteisiä rahoja?

Eikö ihan oikeasti ole helpompaa, että meillä on molemmilla omat tilit ja vastaamme yhteisistä kuluista 50/50?

Yhteinentili ei käytännössä vaikuta meillä mitenkään rahankäyttö oikeuteen tai päätösvaltaan. Ihan omia rahoja käytämme elämiseen. Joistakin asioista päättää puoliso tousista minä, monista asioista sovitaan yhdessä.

Mikä sen yhteisen tilin hyöty siis on?

Niin ja lisään vielä: Olen ostanut lähes kaikki puolisoni joululahjat netin kautta (ja ne loputkin maksanut kortilla). Vaikka ostopaikka ei kerrokaan, mitä olen ostanut, niin eikö kuitenkin ole mukavampaa, ettei puolisolla ole aavistustakaan mitä hän tulee saamaan lahjaksi?

Ei ainakaan meillä tiliotteesta selviä kenelle jotakin on ostettu ja onko se ostettu lahjaksi vai muuten vain. Tähän menessäkin "joulukalenterista" on molemmille paljastunut yllätyksiä jo 15 kpl tai oikeastaan enemmänkin.

Hienoa. Itse en silti näe yhtäkään syytä sille, miksi puolisoni pitäisi nähdä henkilökohtaisen tilini tiedot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten sinun mielestäsi tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia:

Minulla on ulosottovelkaa ajalta, jolloin en edes tiennyt nykyisen puolisoni olemassaolostakaan. Lyhennän sitä vielä pitkän tovin 1/3 nettopalkastani.

Olisiko sinusta oikeudenmukaista, että meillä olisi yhteiset rahat eli tuo summa olisi pois yhteiseltä käyttötililtä? Vai onko oikeudenmukaisempaa, että laitamme molemmat saman summan yhteiselle tilille huolimatta siitä, että uo tottakai vaikuttaa siihen, minkä verran minulle jää jäljelle omaa rahaa.

Puolisoni rakastaa moottoripyöräilyä. Hän haaveilee vaihtavansa keväällä uuteen pyörään tai jopa hankkivansa kolmannen moottoripyörän itselleen. Pitäisikö sinun mielestäsi tuollainen hankinta tehdä yhteiseltä tililtä? Vai pitäisikö mielestäsi 50+ miehen luopua haaveestaan, johon hänellä mitä ilmeisimmin olisi varaa, vain siksi että minä kieltäisin käyttämästä siihen yhteisiä rahoja?

Eikö ihan oikeasti ole helpompaa, että meillä on molemmilla omat tilit ja vastaamme yhteisistä kuluista 50/50?

Yhteinentili ei käytännössä vaikuta meillä mitenkään rahankäyttö oikeuteen tai päätösvaltaan. Ihan omia rahoja käytämme elämiseen. Joistakin asioista päättää puoliso tousista minä, monista asioista sovitaan yhdessä.

Mikä sen yhteisen tilin hyöty siis on?

Helpottaa huomattavasti elämää kun esim laskuja ei tarvi maksaaa moneen kertaa ja kumpi tahansa voi sen tehdä.

Miten ihmeessä tuo vaatii yhteisen tilin? Laskut on jaettu ja ne menevät suoraveloituksia tileiltä; eikai kukaan nykyään jaksa jatkuvasti laskuja maksuun näpytellä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko ap, että jos vaimo maksaa sohvakaluston, hän voi ostaa pinkin ruusukuvioisen kullanvärisillä koukeroisiksi sorvatuilla jaloilla ja mies, joka maksaa sohvapöydän ja kirjahyllyn, voi ostaa ne mustaa, kromia ja lasia? Ja sitten nämä keskenään epäsopivat kalusteet laitetaan samaan olohuoneeseen?

Meillä on ystäväperheitä jotka 30v yhdessäolon jälkeenkin puhuvat sinun sohvastasi ja mun tv:stä tai ruokapöydästä. Päätösvalta on ollut n 80/20 sillä joka maksaa.

Meidän mielestä tosi outoa, meillä on meidän sohva ja meidän tv:)

Samoin on kaikkien hankintojen kanssa, korostetaan sitä kumpi on hankkinut.

Kuulostaa aika kamalalta. Jos toisella on ihan järkyttävä sisutusmaku, toisen pitää katsella kodissaan hirvityksiä vain siksi, että maksavalla on noin suuri päätösvalta. Riittääköhän tuo 20% päätösvallasta siihen, jos sohvan kuviointi aiheuttaa migreenin?

Meillä sohvakalustot ja kaikki sellainen, mitä toinenkin joutuu käyttämään tai katselemaan päivittäin, maksetaan puoliksi ja sen vuoksi myös valinta tehdään yhdessä 50/50 periaatteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten sinun mielestäsi tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia:

Minulla on ulosottovelkaa ajalta, jolloin en edes tiennyt nykyisen puolisoni olemassaolostakaan. Lyhennän sitä vielä pitkän tovin 1/3 nettopalkastani.

Olisiko sinusta oikeudenmukaista, että meillä olisi yhteiset rahat eli tuo summa olisi pois yhteiseltä käyttötililtä? Vai onko oikeudenmukaisempaa, että laitamme molemmat saman summan yhteiselle tilille huolimatta siitä, että uo tottakai vaikuttaa siihen, minkä verran minulle jää jäljelle omaa rahaa.

Puolisoni rakastaa moottoripyöräilyä. Hän haaveilee vaihtavansa keväällä uuteen pyörään tai jopa hankkivansa kolmannen moottoripyörän itselleen. Pitäisikö sinun mielestäsi tuollainen hankinta tehdä yhteiseltä tililtä? Vai pitäisikö mielestäsi 50+ miehen luopua haaveestaan, johon hänellä mitä ilmeisimmin olisi varaa, vain siksi että minä kieltäisin käyttämästä siihen yhteisiä rahoja?

Eikö ihan oikeasti ole helpompaa, että meillä on molemmilla omat tilit ja vastaamme yhteisistä kuluista 50/50?

Yhteinentili ei käytännössä vaikuta meillä mitenkään rahankäyttö oikeuteen tai päätösvaltaan. Ihan omia rahoja käytämme elämiseen. Joistakin asioista päättää puoliso tousista minä, monista asioista sovitaan yhdessä.

Mikä sen yhteisen tilin hyöty siis on?

Niin ja lisään vielä: Olen ostanut lähes kaikki puolisoni joululahjat netin kautta (ja ne loputkin maksanut kortilla). Vaikka ostopaikka ei kerrokaan, mitä olen ostanut, niin eikö kuitenkin ole mukavampaa, ettei puolisolla ole aavistustakaan mitä hän tulee saamaan lahjaksi?

Ei ainakaan meillä tiliotteesta selviä kenelle jotakin on ostettu ja onko se ostettu lahjaksi vai muuten vain. Tähän menessäkin "joulukalenterista" on molemmille paljastunut yllätyksiä jo 15 kpl tai oikeastaan enemmänkin.

Hienoa. Itse en silti näe yhtäkään syytä sille, miksi puolisoni pitäisi nähdä henkilökohtaisen tilini tiedot.

Yhteinen tili ei ole henkilökohtainen tili. Meille se sopii mutta ei varmasti kaikille.

Ei meilläkään toinen näe toisen oman tilien saldoja; vain yhteisten tilien. Mutta silti tiedämme toistemme tulotason, bonukset, veronpalautukset, perinnöt jne.

Isommista päätöksistä tehdään yhteispäätökset, ja yleensä ne menot maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne maksetaan tuloista sovittu prosenttiosuus. Jos jompikumpi haluaa jotain liian kallista, voi maksaa enemmän.

Yhdessä. Vaikka rahat ovatkin omia, niitä voi käyttää yhdessä ja yhteisiin asioihin. 

Ukko36 kirjoitti:

Jos haluan uuden auton, ostan sellaisen.

Jos vaimo haluaa uuden moottoripyörän tai etelänmatkan, hän ostaa sellaisen. Ei tarvi kummankaan kysellä lupia, jos omalla rahalla maksaa.

Miksi pitäisi olla yhteiset rahat, jos kummallekin on omaa yli tarpeen?

Asuntolaina on sentään yhteinen, vaimo sanoi sanansa sisustusratkaisuista, minä teknisistä ominaisuuksista. Molemmat kun saatiin samassa asunnossa, nimet paperiin.

Tämä, paitsi että me asumme miehen omistamassa asunnossa, minun omani on vuokralla. Miestä ei haittaa yhtään se, että hän maksaa oman omaisuutensa kulut samoin kuin minä maksan omani.

Yhteisten rahojen perheissä raha tuntuu olevan todella isossa roolissa. Kun yhteistä rahaa ei ole, niin sitä elää omien tulojensa mukaisesti eikä oleta, että toinen maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun yhteistä rahaa ei ole, niin sitä elää omien tulojensa mukaisesti eikä oleta, että toinen maksaa.

Eli siis jos kaksi 2000€/kk käteentienaavaa muuttaa yhteen, asunto pitää mitoittaa 2000€/kk tulotason mukaan eikä 4000€/kk? Miten kun perhe kasvaa lapsilla, millä tulotasolla heihin varaudutaan? Mitä hyötyä on asua yhdessä jos asuinmuoto- ja tilat pitää mitoittaa yh-elämän mukaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yhteistä rahaa ei ole, niin sitä elää omien tulojensa mukaisesti eikä oleta, että toinen maksaa.

Eli siis jos kaksi 2000€/kk käteentienaavaa muuttaa yhteen, asunto pitää mitoittaa 2000€/kk tulotason mukaan eikä 4000€/kk? Miten kun perhe kasvaa lapsilla, millä tulotasolla heihin varaudutaan? Mitä hyötyä on asua yhdessä jos asuinmuoto- ja tilat pitää mitoittaa yh-elämän mukaisesti?

Ohis...kompensaatio syntyy siinä, että 2000€ tuloilla ei tarvitse maksaa koko vuokraa vaan puolet vuokrasta, ei koko sähkölaskua vaan puolet sähkölaskusta jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yhteistä rahaa ei ole, niin sitä elää omien tulojensa mukaisesti eikä oleta, että toinen maksaa.

Eli siis jos kaksi 2000€/kk käteentienaavaa muuttaa yhteen, asunto pitää mitoittaa 2000€/kk tulotason mukaan eikä 4000€/kk? Miten kun perhe kasvaa lapsilla, millä tulotasolla heihin varaudutaan? Mitä hyötyä on asua yhdessä jos asuinmuoto- ja tilat pitää mitoittaa yh-elämän mukaisesti?

Jos asumiskulut on mitoitettu talouden 50% nettotulojen mukaan, jää rahaa niin paljon yli, ettei lapsen aiheuttamiin kuluihin tarvi erikseen varautua. Fiksu perhe.

Entä kun ne nettotulot on 1500€/kk ja 3000€/kk; miten silloin elintaso rakennetaan? Sen 1500€:n tulojen mukaanko? Mitä toinen tekee lopuilla tuloillaan?