Ehkäisyn pettäminen ja vahingossa raskaaksi

Miten muiden miesystävä kelle on tultu raskaaksi on toiminut tilanteessa? Itselläni on sattunut näin ja siis huonoa omakohtaista kokemusta.. pakkaa sekoitti vielä se että emme olleen suhteessa. Koita sitten siinä olla kun kerroin asiasta tälle miehelle kenen kans epäsäännöllisesti tavattiin kun juttumme oli sitä sun tätä, vaan tapailumme oli jos jonkin moista säätöä, tälläisen tilanteen kohdatessa saat vielä kuulla että kai aborttiin mennään ja nähdä minut jotenkin pahana.

Abortin tein etten olisi pilannut miehen elämää koska välitin hänestä paljon ja siis edelleen välitän. Tosin, hän on saanut minusta aivan väärän kuvan varmasti muutenkin jo ja minä uskoisin myös minä myös hänestä ja toiminnastaan. Aidosti haluan hänelle vain parasta koska välitän hänestä... Kaiken kokeman aikana sain kuulla vielä syytöksiä että yritän häntä pitää lapsen avulla tässä kun ilmaisin epähaluttomuuteni aborttiinmuista syistä ja sitä paitsi huoh olen aina ollut lapsi rakas..olisin hyvin pärjännyt ilman miestä lapsen kanssa jopa ja se olisi mitä olisin halunnut. Mies kuitenkin vetosi ja teki kaikkensa etten pilaisi hänen elämäänsä, en sitä halunnut ja tilanne oli nopeaa enkä tiennyt mitä tehdä.

En halua myöskään tappaa ketään elävää oliota kenen äiti jo olen kenestä jo välitin. Lääkärit monta kertaa sanoivat että onko minulla tukijoukkoja jos päädyn aborttiin mitä en haluaisi ja periaatteessa kuin lapsi on terve.

Miksi edes tein sen nyt ajateltuna. En koskaan saa sitä takaisin. Mietin monesti kumman pistän edelle vai pistänkö molemmat. Jokainen lapsi on rakastettu oli sitten viikkoja 11 tai 30, tai 1. Tai vuosia. Kun sydän sykkii se on jo elävä ihmisalku ja lähtöisin minun geeneistäni. Jollain tasoa yritin myös ajatella lapseni parastani ja suojella jos olisin synnyttänyt lapsen, mitä mies olisi siinä tapaa tehnyt jos kerran sanoi pilaan hänen elämänsä?

Raskaus oli vielä ehkäisyn pettämisestä johtuvaa joten en tiedä jos kerta vahinko on sattunut niin asiasta ainakin jollain tapaa olisin halunnut kantaa vastuu ja olisin ollut henkisesti lapseen valmis. En tiedä mistään mitään enää. Asian kanssa pystyn elään koska on pakko. Toivottavasti mies on yhtä onnellinen ja tajuaa mitä tein.

Tuki apua olen saanut kirkosta ja neuvolasta.
Aborttilakiin ja tukeen Suomessa pitäisi painottaa vielä enemmän ja edustakuntaryhmän puheeksi. Kokemukseni myötä ymmärsin miten yksin asian kanssa on, keneen ottaa yhteyttä painostavassa tilanteessa ennen kuin tekee ratkaisuja ja varsinkin kun joutuu tekemään suht nopeita päätöksiä koko loppu elämästä...
Totesin myös miten
heppoisin syin aborttilausuntoja kirjoitetaan typerillä perusteilla ja sitten sinne ja pois, mitä ihmettä. Ja miten suht vähän apua tarjotaan jos on tullut vahingossa raskaaksi tietämättään ja tehnyt abortin.

En voi edes kuvitella niitä äitejä kenen lapsi on vaikkapa kuollut mahaan viikolla 12-> siitä eteenpäin sikiöt ja terveet lapset. Lapsen joutuu jokatapauksessa synnyttämään ja on todella traumaattinen kokemus.