Avioero ja ositus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että se pitää liittää perukirjaan, että on todiste, että lapset yksin pesän haltijat.

Sitähän tässä on monikin koittanut kertoa. Yhden mielestä ei maksa vaivaa.

Ei maksa vaivaa. Turhaa rahastusta ja asioiden monimutkaistamista, koska ne kaksi ihmistä osasivat ihan itsekin jakaa omaisuutensa. Eiköhän tuohon lakiin tule vielä muutos, ettei enää vuosikymmenten jälkeen tulla kaivelemaan jotain vanhoja avioeroja.

Saa ne itse jakaa, eihän siitä ole kysymys. Siitä pitää vain allekirjoittaa paperi. Vaikka käsin ruutupaperille, ei sillä ole mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me emme tehneet mitään virallista ositusta. Sähköpostitse sovittiin asiat ja jakamiset eikä kummallakaan ollut tarvetta koittaa mitenkään huijata toista eikä kumpikaan halunnut riidellä materiasta. Mutta tämä on kai harvinaisempaa näin (ettei ole mitään paperia asiasta).

Kannattaa tehdä, koska muuten entisellä puolisolla on oikeus vaatia osuuttaan sinulta vaikka kymmenien vuosien kuluttua (kun olet kerännyt miljoonien omaisuuden tai voittanut lotosta) ja vielä kuolinpesästäkin, jos satut kuolemaan ennen häntä.

Ei ole kysymys mistään riitelyn välttämisestä, vaan tämä on silkkaa juridiikkaa.

Noniin, just tätä juridiikkaa. Ensinnäkin, todella harva meistä rikastuu huomattavasti enemmän kuin muut elämänsä aikana. Toisekseen, jos se exä ei ole mikään kieroileva tai muuten juridiikkaa hyväksikäyttävä ihminen, niin ei silloinkaan maksa vaivaa. Kolmanneksi, pitäisiköhän jo pikapuoliin muuttaa lakia tuolta osin? Avioliitto alkaa olla niin jälkeenjäänyt juridisesti, ettei oikeastaan kenenkään edes kannata mennä naimisiin.

Juridiikka on lain noudattamista eli lämpimästi suosittelen.

Jos sitä paperia ei nyt kirjoita, se on kuitenkin kirjoitettava viimeistään jomman kumman kuoltua, joten eikö olisi helpompaa hoitaa se alta pois?

Juuri hiljakkoin anoppi joutui kirjoittamaan todistukset entisen miehensä kuolinpesää varten, ja tässä tapauksessa erosta oli niin kauan aikaa, että entinen mies oli ehtinyt olla yli 30 vuotta jo uusissakin naimisissa. Mietipä jos anoppi olisi ollut vaikka dementoitunut tai muuttanut Meksikoon, kuinka vaikea tuo olisi ollut hoitaa.

Eiköhän siis kannattaisi ihan kiltisti tehdä se osituspaperi - mikä siinä on niin vastenmielistä hoitaa asiat kuntoon?

Asiat on jo kunnossa. En halua ensinnäkään maksaa juristille yhtään mitään. En halua, että kaikki omaisuudet ja velat käydään läpi ja aletaan jotain tasinkoja laskemaan toiselle. Ihan turhaa, koska olemme itse kaiken jo jakaneet. Ei kuulu muille.

Siis oisko meidänkin pitäny tehä joku paperi siitä et molemmat ottaa omansa ja mitään omaisuutta ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Siis oisko meidänkin pitäny tehä joku paperi siitä et molemmat ottaa omansa ja mitään omaisuutta ei ole?

Näin se juridiikka sanoo Suomessa. Virallinen paperi, joka on todennäköisesti niin pilkunviilaamista, että käytännössä tarvitaan lakimies laatimaan sen. Pelleilyä koko ositus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että se pitää liittää perukirjaan, että on todiste, että lapset yksin pesän haltijat.

Sitähän tässä on monikin koittanut kertoa. Yhden mielestä ei maksa vaivaa.

Ei maksa vaivaa. Turhaa rahastusta ja asioiden monimutkaistamista, koska ne kaksi ihmistä osasivat ihan itsekin jakaa omaisuutensa. Eiköhän tuohon lakiin tule vielä muutos, ettei enää vuosikymmenten jälkeen tulla kaivelemaan jotain vanhoja avioeroja.

Saa ne itse jakaa, eihän siitä ole kysymys. Siitä pitää vain allekirjoittaa paperi. Vaikka käsin ruutupaperille, ei sillä ole mitään väliä.

Ootko ihan varma, että se on lainmukainen, jos vaan tekee jonkun oman paperin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oisko meidänkin pitäny tehä joku paperi siitä et molemmat ottaa omansa ja mitään omaisuutta ei ole?

Näin se juridiikka sanoo Suomessa. Virallinen paperi, joka on todennäköisesti niin pilkunviilaamista, että käytännössä tarvitaan lakimies laatimaan sen. Pelleilyä koko ositus.

Ei tarvita lakimiestä. Ks. Vastaus 1. Kuka tahansa luku- ja kirjoitustaitoinen osaa sen tehdä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että se pitää liittää perukirjaan, että on todiste, että lapset yksin pesän haltijat.

Sitähän tässä on monikin koittanut kertoa. Yhden mielestä ei maksa vaivaa.

Ei maksa vaivaa. Turhaa rahastusta ja asioiden monimutkaistamista, koska ne kaksi ihmistä osasivat ihan itsekin jakaa omaisuutensa. Eiköhän tuohon lakiin tule vielä muutos, ettei enää vuosikymmenten jälkeen tulla kaivelemaan jotain vanhoja avioeroja.

Saa ne itse jakaa, eihän siitä ole kysymys. Siitä pitää vain allekirjoittaa paperi. Vaikka käsin ruutupaperille, ei sillä ole mitään väliä.

Ootko ihan varma, että se on lainmukainen, jos vaan tekee jonkun oman paperin?

Olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me emme tehneet mitään virallista ositusta. Sähköpostitse sovittiin asiat ja jakamiset eikä kummallakaan ollut tarvetta koittaa mitenkään huijata toista eikä kumpikaan halunnut riidellä materiasta. Mutta tämä on kai harvinaisempaa näin (ettei ole mitään paperia asiasta).

Kannattaa tehdä, koska muuten entisellä puolisolla on oikeus vaatia osuuttaan sinulta vaikka kymmenien vuosien kuluttua (kun olet kerännyt miljoonien omaisuuden tai voittanut lotosta) ja vielä kuolinpesästäkin, jos satut kuolemaan ennen häntä.

Ei ole kysymys mistään riitelyn välttämisestä, vaan tämä on silkkaa juridiikkaa.

Noniin, just tätä juridiikkaa. Ensinnäkin, todella harva meistä rikastuu huomattavasti enemmän kuin muut elämänsä aikana. Toisekseen, jos se exä ei ole mikään kieroileva tai muuten juridiikkaa hyväksikäyttävä ihminen, niin ei silloinkaan maksa vaivaa. Kolmanneksi, pitäisiköhän jo pikapuoliin muuttaa lakia tuolta osin? Avioliitto alkaa olla niin jälkeenjäänyt juridisesti, ettei oikeastaan kenenkään edes kannata mennä naimisiin.

Juridiikka on lain noudattamista eli lämpimästi suosittelen.

Jos sitä paperia ei nyt kirjoita, se on kuitenkin kirjoitettava viimeistään jomman kumman kuoltua, joten eikö olisi helpompaa hoitaa se alta pois?

Juuri hiljakkoin anoppi joutui kirjoittamaan todistukset entisen miehensä kuolinpesää varten, ja tässä tapauksessa erosta oli niin kauan aikaa, että entinen mies oli ehtinyt olla yli 30 vuotta jo uusissakin naimisissa. Mietipä jos anoppi olisi ollut vaikka dementoitunut tai muuttanut Meksikoon, kuinka vaikea tuo olisi ollut hoitaa.

Eiköhän siis kannattaisi ihan kiltisti tehdä se osituspaperi - mikä siinä on niin vastenmielistä hoitaa asiat kuntoon?

Asiat on jo kunnossa. En halua ensinnäkään maksaa juristille yhtään mitään. En halua, että kaikki omaisuudet ja velat käydään läpi ja aletaan jotain tasinkoja laskemaan toiselle. Ihan turhaa, koska olemme itse kaiken jo jakaneet. Ei kuulu muille.

Vielä kerran: kirjoita paperille, että ositus on tehty ja teillä kummallakaan ei ole sen suhteen vaatimuksia toisianne kohtaan. Päiväys, nimet ja todistajat.

Katso vastaus 1. Mistä sait päähäsi, että pitää alkaa laskea tasinkoja sun muuta? Lukutaito!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oisko meidänkin pitäny tehä joku paperi siitä et molemmat ottaa omansa ja mitään omaisuutta ei ole?

Näin se juridiikka sanoo Suomessa. Virallinen paperi, joka on todennäköisesti niin pilkunviilaamista, että käytännössä tarvitaan lakimies laatimaan sen. Pelleilyä koko ositus.

Ei tarvita lakimiestä. Ks. Vastaus 1. Kuka tahansa luku- ja kirjoitustaitoinen osaa sen tehdä itse.

Luku- ja kirjoitustaito on suhteellinen käsite. Tämän ketjun lukemisen jälkeen ymmärrän, miksi mitättömissäkin asioissa suositellaan ottamaan juristi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me emme tehneet mitään virallista ositusta. Sähköpostitse sovittiin asiat ja jakamiset eikä kummallakaan ollut tarvetta koittaa mitenkään huijata toista eikä kumpikaan halunnut riidellä materiasta. Mutta tämä on kai harvinaisempaa näin (ettei ole mitään paperia asiasta).

Kannattaa tehdä, koska muuten entisellä puolisolla on oikeus vaatia osuuttaan sinulta vaikka kymmenien vuosien kuluttua (kun olet kerännyt miljoonien omaisuuden tai voittanut lotosta) ja vielä kuolinpesästäkin, jos satut kuolemaan ennen häntä.

Ei ole kysymys mistään riitelyn välttämisestä, vaan tämä on silkkaa juridiikkaa.

Noniin, just tätä juridiikkaa. Ensinnäkin, todella harva meistä rikastuu huomattavasti enemmän kuin muut elämänsä aikana. Toisekseen, jos se exä ei ole mikään kieroileva tai muuten juridiikkaa hyväksikäyttävä ihminen, niin ei silloinkaan maksa vaivaa. Kolmanneksi, pitäisiköhän jo pikapuoliin muuttaa lakia tuolta osin? Avioliitto alkaa olla niin jälkeenjäänyt juridisesti, ettei oikeastaan kenenkään edes kannata mennä naimisiin.

Juridiikka on lain noudattamista eli lämpimästi suosittelen.

Jos sitä paperia ei nyt kirjoita, se on kuitenkin kirjoitettava viimeistään jomman kumman kuoltua, joten eikö olisi helpompaa hoitaa se alta pois?

Juuri hiljakkoin anoppi joutui kirjoittamaan todistukset entisen miehensä kuolinpesää varten, ja tässä tapauksessa erosta oli niin kauan aikaa, että entinen mies oli ehtinyt olla yli 30 vuotta jo uusissakin naimisissa. Mietipä jos anoppi olisi ollut vaikka dementoitunut tai muuttanut Meksikoon, kuinka vaikea tuo olisi ollut hoitaa.

Eiköhän siis kannattaisi ihan kiltisti tehdä se osituspaperi - mikä siinä on niin vastenmielistä hoitaa asiat kuntoon?

Asiat on jo kunnossa. En halua ensinnäkään maksaa juristille yhtään mitään. En halua, että kaikki omaisuudet ja velat käydään läpi ja aletaan jotain tasinkoja laskemaan toiselle. Ihan turhaa, koska olemme itse kaiken jo jakaneet. Ei kuulu muille.

Vielä kerran: kirjoita paperille, että ositus on tehty ja teillä kummallakaan ei ole sen suhteen vaatimuksia toisianne kohtaan. Päiväys, nimet ja todistajat.

Katso vastaus 1. Mistä sait päähäsi, että pitää alkaa laskea tasinkoja sun muuta? Lukutaito!

Ok, no tuollaisen paperin voisi tehdä, jos se on kerran riittävä. Yhteinen asunto oli, yhteisellä velalla, mutta se on jo ostettu virallisesti toisen nimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että se pitää liittää perukirjaan, että on todiste, että lapset yksin pesän haltijat.

Sitähän tässä on monikin koittanut kertoa. Yhden mielestä ei maksa vaivaa.

Ei maksa vaivaa. Turhaa rahastusta ja asioiden monimutkaistamista, koska ne kaksi ihmistä osasivat ihan itsekin jakaa omaisuutensa. Eiköhän tuohon lakiin tule vielä muutos, ettei enää vuosikymmenten jälkeen tulla kaivelemaan jotain vanhoja avioeroja.

Saa ne itse jakaa, eihän siitä ole kysymys. Siitä pitää vain allekirjoittaa paperi. Vaikka käsin ruutupaperille, ei sillä ole mitään väliä.

Ootko ihan varma, että se on lainmukainen, jos vaan tekee jonkun oman paperin?

On, koska tein itse paperin, metsästin minut hylänneen erakoituneen isän ja sain nimen alle. Pankin juristille meni läpi ja sain tilien varat ja isännöitsijätoimiston juristi tarkasti ja sain asunto-osakkeet nimiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että se pitää liittää perukirjaan, että on todiste, että lapset yksin pesän haltijat.

Sitähän tässä on monikin koittanut kertoa. Yhden mielestä ei maksa vaivaa.

Ei maksa vaivaa. Turhaa rahastusta ja asioiden monimutkaistamista, koska ne kaksi ihmistä osasivat ihan itsekin jakaa omaisuutensa. Eiköhän tuohon lakiin tule vielä muutos, ettei enää vuosikymmenten jälkeen tulla kaivelemaan jotain vanhoja avioeroja.

Saa ne itse jakaa, eihän siitä ole kysymys. Siitä pitää vain allekirjoittaa paperi. Vaikka käsin ruutupaperille, ei sillä ole mitään väliä.

Ootko ihan varma, että se on lainmukainen, jos vaan tekee jonkun oman paperin?

Minun tapauksessani minä olisin voinut heittäytyä hankalaksi ja vaatia isää mukaan kuolinpesään. Tiedän, ettei äiti jaksanut pyytää omaa osuuttaan yhteisestä omaisuudesta aikanaan ja isä jäi runsaasti voitolle.

On, koska tein itse paperin, metsästin minut hylänneen erakoituneen isän ja sain nimen alle. Pankin juristille meni läpi ja sain tilien varat ja isännöitsijätoimiston juristi tarkasti ja sain asunto-osakkeet nimiini.