Lue keskustelun säännöt.
Avioero ja ositus
14.12.2018 |
Kertokaatten, kuinka tuo ositus käytännössä tehdään? Meillä siis ei juuri ositettavaa ole, mutta ymmärsin, että se pitäisi silti tehdä!
Kommentit (32)
Vaatimuksia osituksen suhteen... autocorrect!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme tehneet mitään virallista ositusta. Sähköpostitse sovittiin asiat ja jakamiset eikä kummallakaan ollut tarvetta koittaa mitenkään huijata toista eikä kumpikaan halunnut riidellä materiasta. Mutta tämä on kai harvinaisempaa näin (ettei ole mitään paperia asiasta).
Vierailija kirjoitti:
Me emme tehneet mitään virallista ositusta. Sähköpostitse sovittiin asiat ja jakamiset eikä kummallakaan ollut tarvetta koittaa mitenkään huijata toista eikä kumpikaan halunnut riidellä materiasta. Mutta tämä on kai harvinaisempaa näin (ettei ole mitään paperia asiasta).
Ja olimme puheväleissäkin, mutta tämä oli molemmille riittävä kirjallinen takuu.
Me ei jaksettu tehdä. Jaettiin puoliksi fiiliksen mukaan ja toinen osti kämpän toisenkin puolikkaan itselleen. Mikä tässä on ongelma? Jos toinen haluaisi heittäytyä v-mäiseksi, niin silloin tietysti voisi tulla ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me emme tehneet mitään virallista ositusta. Sähköpostitse sovittiin asiat ja jakamiset eikä kummallakaan ollut tarvetta koittaa mitenkään huijata toista eikä kumpikaan halunnut riidellä materiasta. Mutta tämä on kai harvinaisempaa näin (ettei ole mitään paperia asiasta).
Kannattaa tehdä, koska muuten entisellä puolisolla on oikeus vaatia osuuttaan sinulta vaikka kymmenien vuosien kuluttua (kun olet kerännyt miljoonien omaisuuden tai voittanut lotosta) ja vielä kuolinpesästäkin, jos satut kuolemaan ennen häntä.
Ei ole kysymys mistään riitelyn välttämisestä, vaan tämä on silkkaa juridiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme tehneet mitään virallista ositusta. Sähköpostitse sovittiin asiat ja jakamiset eikä kummallakaan ollut tarvetta koittaa mitenkään huijata toista eikä kumpikaan halunnut riidellä materiasta. Mutta tämä on kai harvinaisempaa näin (ettei ole mitään paperia asiasta).
Kannattaa tehdä, koska muuten entisellä puolisolla on oikeus vaatia osuuttaan sinulta vaikka kymmenien vuosien kuluttua (kun olet kerännyt miljoonien omaisuuden tai voittanut lotosta) ja vielä kuolinpesästäkin, jos satut kuolemaan ennen häntä.
Ei ole kysymys mistään riitelyn välttämisestä, vaan tämä on silkkaa juridiikkaa.
Noniin, just tätä juridiikkaa. Ensinnäkin, todella harva meistä rikastuu huomattavasti enemmän kuin muut elämänsä aikana. Toisekseen, jos se exä ei ole mikään kieroileva tai muuten juridiikkaa hyväksikäyttävä ihminen, niin ei silloinkaan maksa vaivaa. Kolmanneksi, pitäisiköhän jo pikapuoliin muuttaa lakia tuolta osin? Avioliitto alkaa olla niin jälkeenjäänyt juridisesti, ettei oikeastaan kenenkään edes kannata mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ei jaksettu tehdä. Jaettiin puoliksi fiiliksen mukaan ja toinen osti kämpän toisenkin puolikkaan itselleen. Mikä tässä on ongelma? Jos toinen haluaisi heittäytyä v-mäiseksi, niin silloin tietysti voisi tulla ongelmia.
Siinä vaiheessa, ku eksäsi haluaa myydä asunnon, jossa olette aviopuolisoina asuneet, eikä ositusta ole tehty, tarvitsee hän sinun suostumuksesi myyntiin. Vaikka hän olisi uudelleen vihitty kolme kertaa sen jälkeen. Ihan vain helpottaaksenne tulevaisuuttanne, kannattaa se paperi tehdä.
Kiinteistönvälittäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei jaksettu tehdä. Jaettiin puoliksi fiiliksen mukaan ja toinen osti kämpän toisenkin puolikkaan itselleen. Mikä tässä on ongelma? Jos toinen haluaisi heittäytyä v-mäiseksi, niin silloin tietysti voisi tulla ongelmia.
Siinä vaiheessa, ku eksäsi haluaa myydä asunnon, jossa olette aviopuolisoina asuneet, eikä ositusta ole tehty, tarvitsee hän sinun suostumuksesi myyntiin. Vaikka hän olisi uudelleen vihitty kolme kertaa sen jälkeen. Ihan vain helpottaaksenne tulevaisuuttanne, kannattaa se paperi tehdä.
Jos se puolikas on jo ostettu toiselle ja viralliset kauppakirjat tehty, ja pankkilainat otettu, niin tuskinpa tarvitsee mitään lupia kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kuoli juuri ja perunkirjoitusta varten tarvittiin ositustodistus. Vanhempani ovat eronneet 90-luvulla. Jos sitä ei olisi löytynyt tai ei ollenkaan tehty, niin äitini olisi periaatteessa voinut vaatia osaansa perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli juuri ja perunkirjoitusta varten tarvittiin ositustodistus. Vanhempani ovat eronneet 90-luvulla. Jos sitä ei olisi löytynyt tai ei ollenkaan tehty, niin äitini olisi periaatteessa voinut vaatia osaansa perinnöstä.
Mutta harvapa vaatii, ja kupsahtaahan se vaatijakin yleensä siitä 10 vuoden sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulin, että se pitää liittää perukirjaan, että on todiste, että lapset yksin pesän haltijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme tehneet mitään virallista ositusta. Sähköpostitse sovittiin asiat ja jakamiset eikä kummallakaan ollut tarvetta koittaa mitenkään huijata toista eikä kumpikaan halunnut riidellä materiasta. Mutta tämä on kai harvinaisempaa näin (ettei ole mitään paperia asiasta).
Kannattaa tehdä, koska muuten entisellä puolisolla on oikeus vaatia osuuttaan sinulta vaikka kymmenien vuosien kuluttua (kun olet kerännyt miljoonien omaisuuden tai voittanut lotosta) ja vielä kuolinpesästäkin, jos satut kuolemaan ennen häntä.
Ei ole kysymys mistään riitelyn välttämisestä, vaan tämä on silkkaa juridiikkaa.
Noniin, just tätä juridiikkaa. Ensinnäkin, todella harva meistä rikastuu huomattavasti enemmän kuin muut elämänsä aikana. Toisekseen, jos se exä ei ole mikään kieroileva tai muuten juridiikkaa hyväksikäyttävä ihminen, niin ei silloinkaan maksa vaivaa. Kolmanneksi, pitäisiköhän jo pikapuoliin muuttaa lakia tuolta osin? Avioliitto alkaa olla niin jälkeenjäänyt juridisesti, ettei oikeastaan kenenkään edes kannata mennä naimisiin.
Juridiikka on lain noudattamista eli lämpimästi suosittelen.
Jos sitä paperia ei nyt kirjoita, se on kuitenkin kirjoitettava viimeistään jomman kumman kuoltua, joten eikö olisi helpompaa hoitaa se alta pois?
Juuri hiljakkoin anoppi joutui kirjoittamaan todistukset entisen miehensä kuolinpesää varten, ja tässä tapauksessa erosta oli niin kauan aikaa, että entinen mies oli ehtinyt olla yli 30 vuotta jo uusissakin naimisissa. Mietipä jos anoppi olisi ollut vaikka dementoitunut tai muuttanut Meksikoon, kuinka vaikea tuo olisi ollut hoitaa.
Eiköhän siis kannattaisi ihan kiltisti tehdä se osituspaperi - mikä siinä on niin vastenmielistä hoitaa asiat kuntoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli juuri ja perunkirjoitusta varten tarvittiin ositustodistus. Vanhempani ovat eronneet 90-luvulla. Jos sitä ei olisi löytynyt tai ei ollenkaan tehty, niin äitini olisi periaatteessa voinut vaatia osaansa perinnöstä.
Mutta harvapa vaatii, ja kupsahtaahan se vaatijakin yleensä siitä 10 vuoden sisällä.
Ja jos vainaja on ollut 5 kertaa naimisissa ja jokainen tulee vaatimaan osuuttaan? Siinäkö sitten vain odotellaan, että kaikki 5 kuolevat 10 vuoden sisällä ja kaikki heidän perillisensä jakavat talot ja mökit sulassa sovussa?
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin, että se pitää liittää perukirjaan, että on todiste, että lapset yksin pesän haltijat.
Sitähän tässä on monikin koittanut kertoa. Yhden mielestä ei maksa vaivaa.
Niin kauan kun avioliitto on Suomen lain mukaan juridinen asia, niin myös ero on hoidettava juridisesti loppuun saakka. Siis myös paperilla. Vaikka sen osituksen kuinka tekisikin.
Se on ihan eri asia, mitä mieltä itse on avioliitosta ja sen merkityksestä.
Minkä jättää nyt tekemättä sen saattaa vielä edestään löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli juuri ja perunkirjoitusta varten tarvittiin ositustodistus. Vanhempani ovat eronneet 90-luvulla. Jos sitä ei olisi löytynyt tai ei ollenkaan tehty, niin äitini olisi periaatteessa voinut vaatia osaansa perinnöstä.
Mutta harvapa vaatii, ja kupsahtaahan se vaatijakin yleensä siitä 10 vuoden sisällä.
Ja jos vainaja on ollut 5 kertaa naimisissa ja jokainen tulee vaatimaan osuuttaan? Siinäkö sitten vain odotellaan, että kaikki 5 kuolevat 10 vuoden sisällä ja kaikki heidän perillisensä jakavat talot ja mökit sulassa sovussa?
Jos kerran on erehtynyt naimisiin ja eronnut, niin eiköhän nää lakikoukerot ja älyttömyydet ole tulleet niin tutuiksi, ettei toista kertaa enää mene naimisiin. Jos menee, niin onnea sitten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin, että se pitää liittää perukirjaan, että on todiste, että lapset yksin pesän haltijat.
Sitähän tässä on monikin koittanut kertoa. Yhden mielestä ei maksa vaivaa.
Ei maksa vaivaa. Turhaa rahastusta ja asioiden monimutkaistamista, koska ne kaksi ihmistä osasivat ihan itsekin jakaa omaisuutensa. Eiköhän tuohon lakiin tule vielä muutos, ettei enää vuosikymmenten jälkeen tulla kaivelemaan jotain vanhoja avioeroja.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun avioliitto on Suomen lain mukaan juridinen asia, niin myös ero on hoidettava juridisesti loppuun saakka. Siis myös paperilla. Vaikka sen osituksen kuinka tekisikin.
Se on ihan eri asia, mitä mieltä itse on avioliitosta ja sen merkityksestä.
Minkä jättää nyt tekemättä sen saattaa vielä edestään löytää.
Mitä selität. Avioero on prosessi, jossa on kaksi vaihetta. Niistä maksetaan molemmista vielä erikseen. Ja sitten saadaan lopullinen lausunto, että avioero on astunut voimaan. Mitä se kenellekään kuuluu, miten omaisuus on sen jälkeen jaettu, jos kumpikaan osapuolista ei koe tarvetta sen käsittelylle?
Tiedän, että haluat tässäkin vedota lakiin, joka on ihan naurettava, mutta jos kukaan osapuolista ei vaadi mitään, mitä ne lakimiehet tulee mitään vaatimaan?
Teette paperin, että kumpikin on ottanut oman henkilökohtaisen omaisuutensa ja muuta ositettavaa ei ole, eikä kummallakaan mitään vaatimuksia odotuksen suhteen toista kohtaan. Päiväys, nimet ja todistajat.
Näin jos mitään ei ole, ei omaisuutta eikä velkoja. Jos jotain on, niin luetteloitte, mitä kummallekin tulee, ja tarvittaessa otatte yhteyttä esim. velkojiin.