Eronneet, kertokaapa kokemuksianne
Kun valitetaan paljon siitä, että ihmiset eroaa nykyään liian helposti, ja varsinkin korostetaan naisten osuutta erojen alulle panoihin. Nämä valittajat ei tunnu miettivän sitä, mille siinä liitossa/suhteessa on tuntunut olla.
Minä mietin eroa aina silloin tällöin. Puren hammasta, yritän saada suhteesta paremman ymmärtämällä itseäni ja puolisoani. Mutta silti minussa velloo paha olo, olen masentunut ja ahdistunut, ja sisimmässäni tiedän sen johtuvan tästä suhteesta. En ole vain vähän vittuuntunut, olen oikeasti menettänyt henkisen hyvinvointini, ja olen käynyt ammattilaisen pakeilla purkamassa tuntojani. Havahdun välillä ajatuksiin, että voisinpa vain kadota tai lakata olemasta.
Mille teistä on tuntunut suhteen lopussa? En jaksa uskoa, että kaikki äidit ja isät ottaisivat eron kovin heppoisin perustein, kun vaakakupissa on lapset ja raha ja sosiaalinen verkosto jne. Oletteko koskaan pelänneet oman mielenterveytenne puolesta? Toki lapsettomatkin voitte vastata tähän, pointti olikin siinä mikä on yksinkertaisesti liikaa, ettei enää vain jaksanut jatkaa suhdetta ja kuinka kivuliasta se oli henkiselle hyvinvoinnille.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3339180/miehen-exa-tulee-yllattaen-kaym…
Just just 😯 että näin.
Tässä elämääni siivoillessa olen jo tajunnut että ei tarvitse kaatua taakkansa alle.
On suuri rakkauden teko päästää irti. Kunnioittava, hyväntahtoinen läsnäolo on tärkeää. Koti on se mistä saa halauksen.
Loppupäätöksen pitää tulla omasta sisikunnasta.
Kohtuuttomuuksiin en enää ala. Jos nähty, koettu ja intuitiokin jo kertoo että tää olis tässä niin tässäpä oli.
Asiat kyllä järjestyy ja elämäkin kantaa, jopa paremmin kuin ennen.
Yksi elämä...
N44
Onko seksin loppuminen/huomattava väheneminen merkki siitä, että jotain on vialla parisuhteessa?
Miten kauan voi syyttää stressiä, väsymystä.....
Läheisyyden puute myös
Mulla sama tilanne. Tunteet miestä kohtaan täysin kuolleet. En kykene katsoo edes silmiin. En kaikkien niiden haukkumisten, känni-iltojen ja yksinnjättämisten jälkeen vain pysty. Nyt hän on kunnostautunut, juo vähemmän ja yrittää koskea, mutta mun kohdalta taitaa olla jo myöhäistä. Lapsi pitää yhdessä, mutta uskon lopun häämöttävän. Niin pahoin mä voin. Tsemppiä ap, niin tiedän mille susta tuntuu.
Olin surullinen monta vuotta. Miehen kiinnostus oli loppunut täysin. Ei koskettanut, ei nukuttu yhdessä. Asiasta ei suostunut puhumaan. Erosia otettiin välillä puheeksi. Lasten ja talon vuoksi ero tuntui hankalta. Yritin kuitenkin viimeiseen asti pitää suhdetta yllä ja saada miestä kiinnostumaan jostain yhteisestä tekemisestä.
Sitten rakastuin toiseen mieheen. Eron laitoin välittömästi vireille. Tunteet entiseen oli täysin poissa. Sen jälkeen elämä muuttui täysin. Ahdistus ja stressi poissa. Rakkautta riittää.