Lue keskustelun säännöt.
En usko romanttiseen rakkauteen, se ei ole oikeaa rakkautta vaan kiimaan perustuva tunne
13.12.2018 |
oikeaa rakkautta voi tuntea vain ihmiseen joka on perhettäsi. enkä tarkota ydinperhettä, vaan ihmisiä joiden kanssa jaat samaa verta.
(ja kyllä adoptoidutkin perheenjäsenet otetaan huomioon, joku kuitenkin takertuu veriasiaan).
Puolisoiden välinen "rakkaus" perustuu alunalkaen vain hässimiseen, ja se voi loppua yhtä äkkiä kuin alkoikin. Mutta perhe on ikuinen, se on rakkautta.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se näin on, että ensin ihminen herättää seksuaaliset halut ulkonäöllään ja sen jälkeen alkaa kummasti synkkaamaan muuallakin jonka kuvittelee sitten olevan rakkautta.
Eipä tällainen huuma yleensä kauan kestä, kyllä sitä äkkiä huomaa, ettei synkkaakaan. Ihminenhän ei myöskään kuvittele rakastuneensa jokaiseen tyyppiin, jota himoitsee ja saattaa toisaalta rakastua ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole kuumin, kenet on ikinä nähnyt. Että ei tuo sun kiima-teoriasi kertakaikkiaan päde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
b3rsepanoo on romant1ka
Teretulemast taguapäi!
Rakkaus on ehdollinen tunne kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sekoittaa nyt autuaasti "rakastumisen tunteen" rakkauteen. On olemassa eros ja agape. Ja muutakin siltä väliltä.
En todellakaan sekoita, tiedän kyllä niiden eron. Mutta faktahan on, että miehen ja naisen (tai homoseksuaalinen parisuhde) ei perustu aitoon rakkauteen. Minusta oikeaa rakkautta voi tuntea vain perheeseensä, eli juuri niihin joiden kanssa on yhtä verta.
Parisuhteessa elämä on valinta, mutta ei rakkautta.Aika harvoin puolisot ovat ns. samaa verta. Vanhemmat ja lapset ovat, mutta lasten rakkaus vanhempiaan kohtaan on edelleenkin aika ehdollista. Ei tarvitse kovin ilkeä olla, niin edessä on yksinäinen vanhuus. Jos et usko, niin vieraile jossain vanhainkodissa.
OT, mutta ei nyt taas tätä... Kukaan ulkopuolinen ei ole ollut näkemässä ja kokemassa perhe-elämää tämän "ei-kovin-ilkeän" mummon tai vaarin kanssa eikä tiedä hänen ja omaisten väleihin vaikuttaneista asioista, joten ei ole myöskään pätevä arvostelemaan ja tuomitsemaan "hylkääviä" omaisia. T. hoitaja, joka muistuttaa tästä aina tarpeen tullen työkavereitakin
Mä en ole eläessäni tavannut veljeäni kertaakaan ja nyt väität että häntä kohtaan tuntemani rakkaus on aidompaa kuin vaikka puolisoani tai parasta ystävätärtä kohtaan tuntemani?
Pakoputkipoika kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
b3rsepanoo on romant1ka
Lupaatko rakastaa minua romanttisesti, jos tunkeudun voimalla ahteriisi?
Lupaamme!
Risto, 24 ja Veijo, 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se näin on, että ensin ihminen herättää seksuaaliset halut ulkonäöllään ja sen jälkeen alkaa kummasti synkkaamaan muuallakin jonka kuvittelee sitten olevan rakkautta.
Eipä tällainen huuma yleensä kauan kestä, kyllä sitä äkkiä huomaa, ettei synkkaakaan. Ihminenhän ei myöskään kuvittele rakastuneensa jokaiseen tyyppiin, jota himoitsee ja saattaa toisaalta rakastua ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole kuumin, kenet on ikinä nähnyt. Että ei tuo sun kiima-teoriasi kertakaikkiaan päde.
Kyllä se mielestäni osittain pätee. En minä ainakaan ole koskaan ihastunut ihmiseen, joka ei ole silmääni miellyttänyt. Mikä ei tietenkään tarkoita, ettäkö siitä olisi ihastus rakkaudeksi muuttunut. Se kun tarvitsee syntyäkseen sitten kaikkea muutakin. Ei toista ilman toista.
No ei pidä paikkaansa tuo aloitus.
En voi sanoa rakastavani ketään muuta verisukulaistani mummoni lisäksi. Isää en tunne, äiti ja sisarukset ovat etäisiä henkilöitä, jonka kanssa puhun vain jouluna.
Miestäni sen sijaan rakastan, miellän hänet perheekseni. Eikä liity kiimaan mitenkään, vaan hän on minun paras ystäväni, itse valitsemani perhe.