Lue keskustelun säännöt.
Täytyykö "narsistisen eksän" uhria tukea loputtomiin?
12.12.2018 |
Eräs ystäväni erosi lastensa isästä yli viisi vuotta sitten. Tutustuin tähän ystävään hiukan eron jälkeen, miestä en ole koskaan tavannut.
Ystäväni kertoo jokaiselle tapaamalleen ihmiselle miten hänellä on "narsistinen eksä" (jota ei ole diagnosoitu). Elämänsä on pilalla kun eksä tekee kiusaa koko ajan. Eksän näkökulmasta varmaan ystäväni tekee kiusaa, tehtailevat toisistaan lasuja vuorotellen. Lapset (9 ja 12 v tytöt) ovat vuoroviikkoasumisessa.
Olen yrittänyt jaksaa kuunnella, mutta kun tilanne pysyy vuosia ja taas vuosia samana, suurin osa yhdessäoloajasta keskustellaan ystäväni ongelmista, joita kyllä tuntuu olevan ilman tätä "narsistista eksääkin". Tähän saakka olen vielä jaksanut, koska ystäväni on tosi hyvä tyyppi silloin kun jaksaa edes hetken ajatella jotain muutakin kuin omia murheitaan. Mutta. Nyt tuntuu että se ei pääse murheistaan eroon enää hetkeksikään. Väittää, että eksänsä on alkanut kiusata lapsia ja lapset oireilevat. Toimitti ne lastenpsykiatrian asiakkaiksi, mistä ei koe saavansa lainkaan apua, koska ammattilaisten mielestä kyse on vain eronneiden vanhempien riitelystä. Lastensuojelu on samaa mieltä, että ainoa ongelma on se ettei vanhemmilla ole keskusteluyhteyttä. Ystäväni kokee että häntä syyllistetään tilanteesta sekä lastenpsykiatrialla että lastensuojelussa.
Ja arvatkaa mitä. En yhtään ihmettele. Ystäväni puhuu eksästään niin järjettömän vihaiseen, kaunaiseen, raivoisaan tyyliin ja narsisti-sanaa viljellen, että uskottavuus kyllä kärsii. Hän itse lähti suhteesta, joten en käsitä tuota järjetöntä vihaa ja kaunaa -ihan samassa määrin hän on niitä lasuja tehtaillut ja "kiusannut" kuin eksänsä.
Nyt lapset ovat kuulemma NIIN ahdistuneita koska isä kiusaa, ei ruoki kunnolla, ei vaateta kuten kaverini tahtoisi, antaa lasten olla liikaa yksin, asentaa kuulemma vakoiluohjelmia puhelimiin (mitä en usko, sehän olisi poliisiasia ja kaverini tekee kyllä herkästi rikosilmoituksen jos on yhtään aihetta. Ei ole tehnyt...) jne. Kaikesta kaverini on tehnyt lasun. Lastensuojelun mielestä ongelmaa ei ole, vaan kyse on siitä että isän kotona on eri tavat kuin äidin. Joten miksi pirussa minun täytyy kuunnella tuota kitinää loputtomiin?
Minusta ystäväni itse lietsoo riitaa ja aiheuttaa luultavasti ainakin puolet lastensa ahdistuksesta. En oikeasti jaksa enää tukea ihmistä jonka elämässä ei ole mitään muuta kuin (itseaiheutettuja) ongelmia.
Tiedän että narsistit voivat olla hirviöitä, eräs (onneksi kaukainen) sukulainen oli sellainen ihan diagnosoidusti. Kaverini juttujen perusteella eksänsä on epäilemättä erittäin hankala ihminen, mutta niin on kaverinikin. Jokainen kusipää ei ole narsisti.
Miten te menettelisitte tilanteessa, jossa ystävä alkaa käydä liikaa voimille? Tästä kärsii kohta omakin perhe, kun puhelimeni paukkuu tämän tuosta valitusviestejä milloin mistäkin.
Kommentit (33)
On hyvä tajuta, että vert.tukiryhmässä saadut kaverit eivät ole ystäviä.
Kyseessä on molemminpuolinen hyötymissuhde. Ystävyys on syvempää, moniulotteisempaa ja se kypsyy hitaasti.
Ei ystävän kanssa lasketa annettua ja saatua tukea.
Tukisuhteet perustuvat tarpeelle. Sama kuin ryhtyisi parisuhteeseen koska ei pärjää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Luulen, että juuri tuo tukiryhmätausta tekee sen, että minun on niin vaikea feidata tämä kaveri. Se on varmaan vähän niin kuin aseveljeyttä. On tultu luotisateen läpi yhdessä. Paitsi että ei se niin mennyt: minä tulin luotisateen läpi, mutta hän on päättänyt jäädä tuleen makaamaan jokaisen ongelmansa kanssa.
Tuntuu vaan tosi kurjalta koska tiedän että itse en ole päässyt näin pitkälle siksi että olisin niin paljon parempi ihminen vaan minulla on oikeasti ollut enemmän apua ja tuuriakin kuin ystävälläni. Siksi haluaisin auttaa häntä vieläkin. Mutta pelkään että hän on avun ulottumattomissa, koska mikään hänen elämänsä osa-alue ei tunnu kohenevan vaan kaikki vaan menee alamäkeä koko ajan, sekä hänellä että uudella miehellään.
Ja minkä esimerkin annan lapsille, äiti hylkää ystävänsä kun niillä on vaikeaa?
Yleisellä tasolla, auttaisko jos kykenee kytkemään kauhujutuista tunteen pois?
Että minulla on ollut vaikeaa, mutta järjellä ajateltuna, miksi minun pitäisi olla sekaisin ja tunnekuohun vallassa siitä mitä joku muu on tehnyt?
Tuon tunnekoukkuvian voi saada järjellä pois. Eli alkaa hallita sitä mihin kohdistaa tunteitaan. Narsistiexät ym on tehnyt tuhoa, mutta teko on vain tekijään liittyvä.
Minun osuuteni oli oma tunnetyhjiöni, jota voin edes hetkittäin katsoa etäältä, järjellä. On yhdentekevää mitä muille esittää. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen.
Tunteiden "kylmeneminen" ei tarkoita etteikö voisi silti olla rakastava äiti pienille lapsilleen, vaan että järjellä päättää, ettei tuhlaa tunteita enää menneisiin. Esim anteeksianto ei ole tunne, vaan tahtotila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Luulen, että juuri tuo tukiryhmätausta tekee sen, että minun on niin vaikea feidata tämä kaveri. Se on varmaan vähän niin kuin aseveljeyttä. On tultu luotisateen läpi yhdessä. Paitsi että ei se niin mennyt: minä tulin luotisateen läpi, mutta hän on päättänyt jäädä tuleen makaamaan jokaisen ongelmansa kanssa.
Tuntuu vaan tosi kurjalta koska tiedän että itse en ole päässyt näin pitkälle siksi että olisin niin paljon parempi ihminen vaan minulla on oikeasti ollut enemmän apua ja tuuriakin kuin ystävälläni. Siksi haluaisin auttaa häntä vieläkin. Mutta pelkään että hän on avun ulottumattomissa, koska mikään hänen elämänsä osa-alue ei tunnu kohenevan vaan kaikki vaan menee alamäkeä koko ajan, sekä hänellä että uudella miehellään.
Ja minkä esimerkin annan lapsille, äiti hylkää ystävänsä kun niillä on vaikeaa?
Yleisellä tasolla, auttaisko jos kykenee kytkemään kauhujutuista tunteen pois?
Että minulla on ollut vaikeaa, mutta järjellä ajateltuna, miksi minun pitäisi olla sekaisin ja tunnekuohun vallassa siitä mitä joku muu on tehnyt?
Tuon tunnekoukkuvian voi saada järjellä pois. Eli alkaa hallita sitä mihin kohdistaa tunteitaan. Narsistiexät ym on tehnyt tuhoa, mutta teko on vain tekijään liittyvä.
Minun osuuteni oli oma tunnetyhjiöni, jota voin edes hetkittäin katsoa etäältä, järjellä. On yhdentekevää mitä muille esittää. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen.
Tunteiden "kylmeneminen" ei tarkoita etteikö voisi silti olla rakastava äiti pienille lapsilleen, vaan että järjellä päättää, ettei tuhlaa tunteita enää menneisiin. Esim anteeksianto ei ole tunne, vaan tahtotila.
Ei tunteita niin vaan kytketä pois.
Herkät ihmiset kokevat voimakkaasti toistenkin tunnetilat.
Toisaalta jotkut eivät tunne paljon mitään.
Itseään kannattaa kuulostella lempeästi ja hyväksyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Luulen, että juuri tuo tukiryhmätausta tekee sen, että minun on niin vaikea feidata tämä kaveri. Se on varmaan vähän niin kuin aseveljeyttä. On tultu luotisateen läpi yhdessä. Paitsi että ei se niin mennyt: minä tulin luotisateen läpi, mutta hän on päättänyt jäädä tuleen makaamaan jokaisen ongelmansa kanssa.
Tuntuu vaan tosi kurjalta koska tiedän että itse en ole päässyt näin pitkälle siksi että olisin niin paljon parempi ihminen vaan minulla on oikeasti ollut enemmän apua ja tuuriakin kuin ystävälläni. Siksi haluaisin auttaa häntä vieläkin. Mutta pelkään että hän on avun ulottumattomissa, koska mikään hänen elämänsä osa-alue ei tunnu kohenevan vaan kaikki vaan menee alamäkeä koko ajan, sekä hänellä että uudella miehellään.
Ja minkä esimerkin annan lapsille, äiti hylkää ystävänsä kun niillä on vaikeaa?
Yleisellä tasolla, auttaisko jos kykenee kytkemään kauhujutuista tunteen pois?
Että minulla on ollut vaikeaa, mutta järjellä ajateltuna, miksi minun pitäisi olla sekaisin ja tunnekuohun vallassa siitä mitä joku muu on tehnyt?
Tuon tunnekoukkuvian voi saada järjellä pois. Eli alkaa hallita sitä mihin kohdistaa tunteitaan. Narsistiexät ym on tehnyt tuhoa, mutta teko on vain tekijään liittyvä.
Minun osuuteni oli oma tunnetyhjiöni, jota voin edes hetkittäin katsoa etäältä, järjellä. On yhdentekevää mitä muille esittää. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen.
Tunteiden "kylmeneminen" ei tarkoita etteikö voisi silti olla rakastava äiti pienille lapsilleen, vaan että järjellä päättää, ettei tuhlaa tunteita enää menneisiin. Esim anteeksianto ei ole tunne, vaan tahtotila.Ei tunteita niin vaan kytketä pois.
Herkät ihmiset kokevat voimakkaasti toistenkin tunnetilat.
Toisaalta jotkut eivät tunne paljon mitään.Itseään kannattaa kuulostella lempeästi ja hyväksyvästi.
Tunteita hallitaan järjellä. Ei niitä tarvi kytkeä pois, vaan tunnistaa ja käsitellä ne.
Herkkyys ei tarkoita älyn puuttumista!
Omien voimavarojesi mukaan tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä valtaosa uhreista käsittelee tapahtuneen, voimaantuu ja jatkaa eteenpäin. Toki on sitten näitä jotka oikein kääriytyvät mennesseen.
Vuosienkin jälkeen joku juttu voi tuoda takauman mutta niistä pääsee eroon.
Jos ap koet että kaverisi tukeminen imee sulta voimat, suosittelen ottamaan etäisyyttä.
Oliko se oikea termi ohutnahkainen narsisti vai mikä, mutta joskus narsistin uhri on toisenlainen narsisti itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko se oikea termi ohutnahkainen narsisti vai mikä, mutta joskus narsistin uhri on toisenlainen narsisti itsekin.
Narsistin uhri on marttyyri tai palvoja.
Tervepäinen ihminen ei narsistiin retkahda.
Vierailija kirjoitti:
Ehdin jo säikähtää, että puhut mun miehen exästä. Hän jätti miehen 3 v sitten. On edelleen todella, todella vihainen ja katkera. Toisaalta soittelee työpäivänsä jälkeen, koska haluaa kertoa kuinka siellä meni. Sanoo exänsä, minun mieheni, olevan narsisti ja kelvoton isä. On tehnyt useita lastensuojeluilmoituksia; ruuasta, vaatteista, koska isällä ei aikaa, koska isällä uusi parisuhde... lapsi asuu viikko-viikko systeemillä. Kaiken kaikkiaan minun on hyvin vaikea ymmärtää sitä ihmistä. Puhuu (jopa valehtelee) kamalia asioita. On selkeästi vihainen ja loukattu (vaikka itse jätti) ja katkera. Syyttää miestäni myös nykyisistä vastoinkäymisistään. Aloitti huoltajuuskiistan ja samaan aikaan soitteli miehelleni voidakseen kertoa kuulumisiaan. Me ollaan yritetty monia erilaisia lähestymistapoja, toistaiseksi tuloksetta. Nyt vaan odotellaan, että exä löytäisi uuden miehen. Ehkä se auttaisi teidänkin tapauksessa?
Ja mä epäilin, että puhutte molemmat mun lyhytaikaisesta tuttavuudesta. Se valitti aina, että nasisti exä sitä ja tätä ja oli muutenkin tosi kaunainen ja evakaa, ja oikein lietsoi itsessään vihaa muita kohtaan. Mutta ei voi olla sama tyyppi, sillä kun ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdin jo säikähtää, että puhut mun miehen exästä. Hän jätti miehen 3 v sitten. On edelleen todella, todella vihainen ja katkera. Toisaalta soittelee työpäivänsä jälkeen, koska haluaa kertoa kuinka siellä meni. Sanoo exänsä, minun mieheni, olevan narsisti ja kelvoton isä. On tehnyt useita lastensuojeluilmoituksia; ruuasta, vaatteista, koska isällä ei aikaa, koska isällä uusi parisuhde... lapsi asuu viikko-viikko systeemillä. Kaiken kaikkiaan minun on hyvin vaikea ymmärtää sitä ihmistä. Puhuu (jopa valehtelee) kamalia asioita. On selkeästi vihainen ja loukattu (vaikka itse jätti) ja katkera. Syyttää miestäni myös nykyisistä vastoinkäymisistään. Aloitti huoltajuuskiistan ja samaan aikaan soitteli miehelleni voidakseen kertoa kuulumisiaan. Me ollaan yritetty monia erilaisia lähestymistapoja, toistaiseksi tuloksetta. Nyt vaan odotellaan, että exä löytäisi uuden miehen. Ehkä se auttaisi teidänkin tapauksessa?
Ja mä epäilin, että puhutte molemmat mun lyhytaikaisesta tuttavuudesta. Se valitti aina, että nasisti exä sitä ja tätä ja oli muutenkin tosi kaunainen ja evakaa, ja oikein lietsoi itsessään vihaa muita kohtaan. Mutta ei voi olla sama tyyppi, sillä kun ei ole lapsia.
*epävakaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdin jo säikähtää, että puhut mun miehen exästä. Hän jätti miehen 3 v sitten. On edelleen todella, todella vihainen ja katkera. Toisaalta soittelee työpäivänsä jälkeen, koska haluaa kertoa kuinka siellä meni. Sanoo exänsä, minun mieheni, olevan narsisti ja kelvoton isä. On tehnyt useita lastensuojeluilmoituksia; ruuasta, vaatteista, koska isällä ei aikaa, koska isällä uusi parisuhde... lapsi asuu viikko-viikko systeemillä. Kaiken kaikkiaan minun on hyvin vaikea ymmärtää sitä ihmistä. Puhuu (jopa valehtelee) kamalia asioita. On selkeästi vihainen ja loukattu (vaikka itse jätti) ja katkera. Syyttää miestäni myös nykyisistä vastoinkäymisistään. Aloitti huoltajuuskiistan ja samaan aikaan soitteli miehelleni voidakseen kertoa kuulumisiaan. Me ollaan yritetty monia erilaisia lähestymistapoja, toistaiseksi tuloksetta. Nyt vaan odotellaan, että exä löytäisi uuden miehen. Ehkä se auttaisi teidänkin tapauksessa?
Ja mä epäilin, että puhutte molemmat mun lyhytaikaisesta tuttavuudesta. Se valitti aina, että nasisti exä sitä ja tätä ja oli muutenkin tosi kaunainen ja evakaa, ja oikein lietsoi itsessään vihaa muita kohtaan. Mutta ei voi olla sama tyyppi, sillä kun ei ole lapsia.
Mun erosempussa oli yx joka tuppasi ottamaan loputtomiin aikaa exästään selostamiseen.
Kaikki kehottivat sitä hakeutumaan terapiaan.
Se sanoi, ettei se voi, koska ex sanoo että ei sillä ole oikeutta 🙄.
Ohjaaja joutui moneen kertaan keskeyttämään sen vuodatuksen.
Parin vuoden päästä tavattiin. Hän jauhoi edelleen sitä samaa. Ei ollut terapiassa.
Jotkut ihmiset haluaa vain valittaa. Se on helpompaa kuin kääriä hihat ja ryhtyä töihin.
Heitä ei voi auttaa.
Auttamisen edellytys on, että on itse halukas muutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti nämä "narsistisen exän uhrit" ovat melkoisia narsisteja itsekin.
No, jollain tavalla tilanne oli pakko kuvailla, muutenhan kommentit ei liittyisi siihen mitenkään. Mutta totta on ettei olisi pitänyt mainita lapsista noin tarkasti.
-ap-