Lue keskustelun säännöt.
"Kun 35-vuotias nainen haluaa lapsen, mutta ei kelpuuta mukavaa miestä, naisen täytyy olla sekaisin"
12.12.2018 |
https://www.hs.fi/elama/art-2000005928830.html
"Nettikommentointi sai minut takaisin järkiini.
Se muistutti, että yksin olemista pidetään edelleen Suomessa synkimpänä mahdollisena kohtalona, joka lankeaa vain surkeimpien ihmisten ylle. Tajusin, kuinka suuren palveluksen Bachelorette-Jenny oli tehnyt minulle ja kaltaisilleni naisille.
Vaikka halumme sitoutua olisi kova ja biologinen kello tikittäisi, ei meidän ole koskaan pakko tyytyä suhteeseen, joka ei tee meitä oikeasti onnelliseksi."
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletetaan, että hakee täydellistä ihmistä jos kertoo ettei halua tyytyä suhteeseen joka ei tee onnelliseksi?
En tyytynyt, avioiduin vasta lähes nelikymppisenä löydettyäni itselleni oikean ihmisen. Eikä taatusti ole täydellinen ihminen kuten en minäkään. Ei ulkoisesti eikä sisäisesti.
Sitten on turha valittaa kun ei saa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletetaan, että hakee täydellistä ihmistä jos kertoo ettei halua tyytyä suhteeseen joka ei tee onnelliseksi?
En tyytynyt, avioiduin vasta lähes nelikymppisenä löydettyäni itselleni oikean ihmisen. Eikä taatusti ole täydellinen ihminen kuten en minäkään. Ei ulkoisesti eikä sisäisesti.
Mutta mahdollisesti olette toisillenne ne täydelliset, ja se on pääasia :)
Minä en ole oikein koskaan ihan ymmärtänyt sitä tyytymisen käsitettä tai vaatimusta. Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei tunnu itselle oikealta - vain sen takia, että suhde kuuluu solmia?? Uh, kamala ajatuskin!
Itse solmin aikanani suhteen itselleni sopivan ihmisen kanssa, ja liittoa kesti kauan. Nyt olen yksin, mutta en todellakaan etsi uutta suhdetta enkä varsinkaan "ottaisi jotain, joka nyt on vähän sinne päin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletetaan, että hakee täydellistä ihmistä jos kertoo ettei halua tyytyä suhteeseen joka ei tee onnelliseksi?
En tyytynyt, avioiduin vasta lähes nelikymppisenä löydettyäni itselleni oikean ihmisen. Eikä taatusti ole täydellinen ihminen kuten en minäkään. Ei ulkoisesti eikä sisäisesti.
Kirjoittaja kysyy onko nainen sekaisin. Kysymykseen ei kuitenkaan vastata, vaan tämä kyvyttömyys löytää se, joka tekisi onnelliseksi nähdään normaalina. Noh, ei kai tähän voi muuta sanoa, kuin että toisilla se toimii eri tavalla; kuten ensitreffit alttarilla ym. vastaavat ohjelmat osoittavat, niin sen oikean löytyminen on enemmän kiinni ihmisestä itsestään, kuin potentiaalisten kumppanien puutteesta.
Onhan se ihan itsestään selvää että Jennyllä on jotain psyykeongelmia mitä tulee terveen parisuhteen muodostamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se noinkin, naisilla ja miehillä. Mutta mitä jos rakkauden saavuttaakseen pitäisi pystyä myös hyväksymään epätäydellisyyksiä ja vian etsimisiä muissa, painottaa myös ihmistä pinnan alla, eikä vain pinnallisia asioita?
Kaikki me olemme epätäydellisiä, ongelmaisia, kaikissa meissä on jotakin rumaa ja käytännössä kaikkia meitä kohtaa joskus vatsatauti, joka viimein sinetöi sielunkumppanuuden. Juuri siksi minusta olisi olennaista, että toisessa näkisi myös jotakin pinnallista hyvää ja omien halujen ja toiveiden kanssa resonoivaa - silloin on helpompi hyväksyä ja rakastaa niitä toisen puutteita ja vähemmän viehättäviä puolia.
En ainakaan itse näe järkeä alkaa tavoitella onnea ja pysyvyyttä ihmisen kanssa, josta pitääkseen joutuu alusta asti näkemään vaivaa ja katsomaan sormien lävitse. "Kyllä tähän varmasti tottuu" on minusta huonompi lähtökohta kuin "en kyllästy häneen koskaan", vaikka molemmat ovat parhaassakin tapauksessa pitkälti epätosia.
Ihminen muuttuu täydellisesti 20 ja 70 vuoden välillä. Joten on aivan naurettavaa valita kumppania tuollaisilla perusteilla.
Te, jotka käskette tyytymään johonkin "aivan mukavaan mieheen", haluaisitteko te kuulla olevanne se, johon tyydytään? Se, jota ikään kuin käytetään hyväksi, jotta saadaan perhe. Tyytyminen ei ole oikein edes sitä tyytymisen kohdetta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Romanttisen viihteen luoman mieskuvan ongelma. Sama tosin pätee miehiin, joiden mieltymyksiin porno vaikuttaa vahvasti (vaikkakin nykypornossa naturaalit ovat huomattavasti suuremmassa suosiossa kuin 80-90-luvuilla).
Niin ja hormonaalisen ehkäisyn. Jossain vaiheessa se tytön näköinen mies lakkaa kiinnostamasta.
Varmaan kauhea hetki, kun naapurin portsari alkaa kiinnostaa sen ihanan muikkulipojan sijaan.
Naturaalit ovat nykyään pornossa suuremmassa suosiossa mutta 80-90-lukujen pornossa näyttelijät olivat naisia eivätkä teini-ikäisiä tyttöjä. Ja asenne naisiin ihan toinen kuin nykyään. Katson naisena nykyään oikeastaan vain kasaripornoa tuon takia. Ei tuu yhtäkkiä ja pyytämättä näkyjä joissa teinitytön suuhun tungetaan munaa suoraan anuksesta. Fiilikset menee noista täysin. Miten nykyporno voisi olla pilaamatta miestä. Näkyy täälläkin jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Naiset on siitä hassuja, että silloin kun hyvät,kiltit miehet haluaisivat pariutua, se ei sovi naisille. Sitten kun naiset haluavat pariutua, nämä miehet ovat huomanneet että yksinkin pärjää. Ja hyväkuntoinen mies saa vielä 50-vuotiaanakin parikymppistä naista, jos vain jaksaa vaivautua. 50 -vuotias nainen ei kyllä kelpaa 20 -vuotiaalle miehelle, ellei tämä ole TODELLA puutteessa.
Naiset vain kiukuttelevat keskenään ja haukkuvat exiään. No, noissa tiiviissä kaverisuhteissa taitaakin olla se naisten suurin ongelma. Jos ei itse mokaa mahdollista parisuhdetta, kaverit kyllä mokaavat sen naisen puolesta.
"Et sä voi oikeasti olla TOLLASESTA kiinnostunut!"
Vierailepa joskus huviksesi "Mummotunnelissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletetaan, että hakee täydellistä ihmistä jos kertoo ettei halua tyytyä suhteeseen joka ei tee onnelliseksi?
En tyytynyt, avioiduin vasta lähes nelikymppisenä löydettyäni itselleni oikean ihmisen. Eikä taatusti ole täydellinen ihminen kuten en minäkään. Ei ulkoisesti eikä sisäisesti.
Minulle kävi samoin. Olen todella onnellinen, etten tuhlannut parhaita vuosiani huonossa suhteessa, vaan elin onnellisena yksin. Kehitin itseäni, kouluttauduin ja loin uraa. Se kannatti.
Nelikymppisenä se oikea tuli vastaan, ja oli ihanaa, kun pystyi aloittamaan hänen kanssaan uuden elämän puhtaalta pöydältä.
Liian moni hätiköi, tehdään liian nuorena lapsia epämääräisten tyyppien kanssa, loppuelämä onkin sitten sitä yh- paskaa, köyhyyttä ja huoltajuustaisteluita.
Jos välttämättä haluaa lapsen, nainen voi hankkia sellaisen ilman parisuhdettakin. Tai sitten voi todeta, että elämä on monella tavalla ihanampaa ilman lapsia.
🇺🇦🇮🇱
On tämä nykymeno oudoksi mennyt. Etsitään sitä unelmien prinssiä ja prinsessaa, ja kuvitellaan että itse ollaan niin viisaita, kauniita ja uniikkeja. Kumpikaan, nainen tai mies ei korviaan lotkauta jos kumppaniehdokas ei täytä loputonta vaatimuslistaa, ja sitten ihmetellään ja itketään miksi en saa parisuhdetta.
Olen jo päälle 40v. ja oman puolisoni löytänyt vuosia sitten. Oli alkuun ihan ok, ei mikään naisia kaatava komistus tai kovinkaan supliikki menomies, eikä kipinöitä sinkoillut taivaanrantaan ja palavaa himoa sykkinyt alapäässä ensinäkemältä. Onneksi kuitenkin halusin ottaa miehestä selvän ja sieltähän paljastui vuosien saatossa todella ystävällinen, kohtelias ja taitava rakastaja. Opiskeli hyvän koulutuksen ja tehnyt hyvän työuran, unohtamatta kuitenkaan minua. Kolme ihanaa lastakin siunaantunut. Onnittelen taas itseäni :)
ps. seksi(kin) on parantunut vuosi vuodelta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on siitä hassuja, että silloin kun hyvät,kiltit miehet haluaisivat pariutua, se ei sovi naisille. Sitten kun naiset haluavat pariutua, nämä miehet ovat huomanneet että yksinkin pärjää. Ja hyväkuntoinen mies saa vielä 50-vuotiaanakin parikymppistä naista, jos vain jaksaa vaivautua. 50 -vuotias nainen ei kyllä kelpaa 20 -vuotiaalle miehelle, ellei tämä ole TODELLA puutteessa.
Naiset vain kiukuttelevat keskenään ja haukkuvat exiään. No, noissa tiiviissä kaverisuhteissa taitaakin olla se naisten suurin ongelma. Jos ei itse mokaa mahdollista parisuhdetta, kaverit kyllä mokaavat sen naisen puolesta.
"Et sä voi oikeasti olla TOLLASESTA kiinnostunut!"
Vierailepa joskus huviksesi "Mummotunnelissa".
Kuten sanottua: Ellei ole TODELLA puutteessa. Lisätään vielä: Ellei ole jokin päässä vialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo-o, tottahan tuo. Naisten ultranirsous on ihan tätä nykypäivää. Ystäväpiirissä on muutama hyvä esimerkki. Tinderissä jatkuvasti törmään niihin. Yökerhoissa näkyy myös vakkareita jotka eivät koskaan kelpuutta ketään vaikka joka ilta moni mies tulee tekemään tuttavuutta.
Nämä nirsot tuttavani sitten vielä haukkuvat kaikkia miehiä pettäjiksi ja vetävät kaikenlaisa-miehet-ovat-kusipäitä-jotka-vaan-haluu-panna-eikä-parisuhde-kiinnosta draamoja. Noh, tietenkin sulle sattuu aina sellainen pettäjä pelimies kohdalle koska jos se uros saisi olla vain yhden naisen kanssa niin se valitsisi oman tasoisensa eikä sua. Kunnollinen komea mies ei vilkaisisi päinkään. Mutta sitä ei vaan haluta myöntää ettei oma kauneus riitä niihin parhaimpiin ja jatketaan samassa oravanpyörässä juoksemista kunnes sitten yksi päivä tulee 35v synttärit vastaan.
Jokainen tavallaan, en huolehtisi tuollaisista naisista ollenkaan ja miettisi heidän yksinäisyyttään yhtään. En edes kaveeraisi heidän kanssaan, sillä heiltä tuskin saa mitään mitä ystävyydeltä odotan.
Niinpä. Mitähän ystävyyttä tuokin nyt sitten on, kun noin haukutaan ystäviä ja ajatellaan heistä pahaa.
Jos ne kaverit on tuollaisia niin niitä saa ja pitää haukkua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se noinkin, naisilla ja miehillä. Mutta mitä jos rakkauden saavuttaakseen pitäisi pystyä myös hyväksymään epätäydellisyyksiä ja vian etsimisiä muissa, painottaa myös ihmistä pinnan alla, eikä vain pinnallisia asioita?
Kaikki me olemme epätäydellisiä, ongelmaisia, kaikissa meissä on jotakin rumaa ja käytännössä kaikkia meitä kohtaa joskus vatsatauti, joka viimein sinetöi sielunkumppanuuden. Juuri siksi minusta olisi olennaista, että toisessa näkisi myös jotakin pinnallista hyvää ja omien halujen ja toiveiden kanssa resonoivaa - silloin on helpompi hyväksyä ja rakastaa niitä toisen puutteita ja vähemmän viehättäviä puolia.
En ainakaan itse näe järkeä alkaa tavoitella onnea ja pysyvyyttä ihmisen kanssa, josta pitääkseen joutuu alusta asti näkemään vaivaa ja katsomaan sormien lävitse. "Kyllä tähän varmasti tottuu" on minusta huonompi lähtökohta kuin "en kyllästy häneen koskaan", vaikka molemmat ovat parhaassakin tapauksessa pitkälti epätosia.
Ihminen muuttuu täydellisesti 20 ja 70 vuoden välillä. Joten on aivan naurettavaa valita kumppania tuollaisilla perusteilla.
Joten pitäisi ennemmin valita se, että toinen ei välttämättä koskaan tule olemaan hetkeäkään viehättävä ja miellyttävä?
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on u.l-.itkin ehtineet kommentoimaan:
"Naisen edut parisuhdemarkkinoilla tekevät tilanteesta miestä helpomman. Miehen näkökulmasta hänen on kyettävä tarjoamaan se mitä hypergamia edellyttää, päästäkseen lisääntymään on eduksi kuulua parhaimpaan viidennekseen kelvatakseen edes niille naisillejotka ivät siihen kuulu."
Taas vääristellään tilastoja ihan pokerilla. Yli 80 % miehistä on parisuhteessa viimeistään noin kolmekymppisinä. Miten u.l.it kehtaavat levittää tuota tuubaa 20 %:sta? Muistakaa korjata se aina kun näette. Väestöliiton tutkimusten mukaan yli 80 % suomalaismiehistä on viimeistään vähän yli kolmekymppisinä parisuhteessa, piste.
Totta mutta ovatko nuo suhteet ns.transaktionaalisia vai intohimoon perustuvia? Ovatko nuo yli 80% miehistä saaneet kokea himoa, ihailua ja karkkikauppameininkiä, jossa saa valita kumppaninsa ja harrastaa seksiä useamman kanssa yhtä aikaa? Vai ovatko he saaneet lahnaseksiä kiitoksena hyvästä käyttäytymisestä?
Väittäisin että suurin osa ruokamäärät kohtuullisena pitävistä naisista saa kokea noita naiseuden huippukokemuksia, mutta miehistä aika moni ei ei saa noita positiivisia sukupuolisuuden kokemuksia samalla tavalla. Miehen on paljon helpompi saada negatiivisia sukupuolisuuden kokemuksia esim.kävelemällä samaa katua pitkin naisen takana yöllä, kun sattuvat asumaan samalla kadulla ja mies tulee taas yksin yökerhosta sydän polviin valahtaneena.
Naiseuden huippukokemus on harrastaa seksiä useamman kumppanin kanssa yhtäaikaa ja hoikista naisista suurin osa pääse tämän kokemaan 🤣
Onko liian aikaista sanoa tältä päivältä "hyvää yötä internet"?
Minä siis sanoin, että "saa". Ei naisen ole pakko haluta ja toteuttaa kaikkia noista asioista; osakin riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on siitä hassuja, että silloin kun hyvät,kiltit miehet haluaisivat pariutua, se ei sovi naisille. Sitten kun naiset haluavat pariutua, nämä miehet ovat huomanneet että yksinkin pärjää. Ja hyväkuntoinen mies saa vielä 50-vuotiaanakin parikymppistä naista, jos vain jaksaa vaivautua. 50 -vuotias nainen ei kyllä kelpaa 20 -vuotiaalle miehelle, ellei tämä ole TODELLA puutteessa.
Naiset vain kiukuttelevat keskenään ja haukkuvat exiään. No, noissa tiiviissä kaverisuhteissa taitaakin olla se naisten suurin ongelma. Jos ei itse mokaa mahdollista parisuhdetta, kaverit kyllä mokaavat sen naisen puolesta.
"Et sä voi oikeasti olla TOLLASESTA kiinnostunut!"
Vierailepa joskus huviksesi "Mummotunnelissa".
Kuten sanottua: Ellei ole TODELLA puutteessa. Lisätään vielä: Ellei ole jokin päässä vialla.
Miksi ei ole olemassa pappatunnelia, mietipä sitä jos päiväunelmiltasi ehdit.
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppinen mies saa parikymppisen naisen vain märissä unissaan. Totuus on se että viiskymppinen nainen voi saada satunnaista seksiä parikymppisen miehen kanssa. Viuskymppinen mies ei edes sitä parikymppisen naisen kanssa.
Kun tuolla maailmalla pitää vähän silmiään auki, niin huomaa kuinka niillä kultaketjuihin pukeutuneilla hopeaketuilla on usein nuori ja nätti tyttö kainalossa.
Järkyttäviin hattuhin pukeutuvilla vanhoilla matameilla harvoin on se adonis kainalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan siitä mitä järkeä sen miehen on ottaa tuollaista rautapalloa jalkaan.
Jostain syystä olen ymmärtänyt, että tälläkin palstalla on paljon miehiä, jotka ottaisivat mielellään rautapallon jalkaan - siis jos parisuhdetta tai perhettä sillä tarkoitat. Jos et, niin ehkä kirkastat, mitä tarkalleen ottaen tarkoitit.
Perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vaan nykyään olevan niin, että jos tiedostaa ettei kumppani ole kaikin tavoin täydellinen, kyse on heti tyytymisestä ja pitäisi etsiä parempaa.
Niin, sinusta tuntuu. Voit tuntea vain omasta puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletetaan, että hakee täydellistä ihmistä jos kertoo ettei halua tyytyä suhteeseen joka ei tee onnelliseksi?
En tyytynyt, avioiduin vasta lähes nelikymppisenä löydettyäni itselleni oikean ihmisen. Eikä taatusti ole täydellinen ihminen kuten en minäkään. Ei ulkoisesti eikä sisäisesti.
Mutta mahdollisesti olette toisillenne ne täydelliset, ja se on pääasia :)
Minä en ole oikein koskaan ihan ymmärtänyt sitä tyytymisen käsitettä tai vaatimusta. Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei tunnu itselle oikealta - vain sen takia, että suhde kuuluu solmia?? Uh, kamala ajatuskin!
Itse solmin aikanani suhteen itselleni sopivan ihmisen kanssa, ja liittoa kesti kauan. Nyt olen yksin, mutta en todellakaan etsi uutta suhdetta enkä varsinkaan "ottaisi jotain, joka nyt on vähän sinne päin".
No ei se nyt oikea ollut kun erositte....
Mitä otsikkoon tulee, niin riippuu vähän. Ei kaikki miehet tietenkään yleensä tunnu romanttisessa mielessä kiinnostavilta, vaikka olisivat mukavia ja kivan näköisiä. Se jokin voi vaan puuttua. Toisaalta tunnen pari naista, joiden mielestä kukaan mies ei koskaan kolahda, ja sellaisessa tilanteessa on mielestäni itsetutkiskelun paikka. Molemmat nämä naiset ovat jo vuosikaudet käyneet jopa useilla kymmenillä treffeillä vuodessa. Kemiaa ei ole koskaan. Kännissä tilittävät meille naimisissa oleville kavereilleen, miten hyviä miehiä ei vaan ole olemassa. Minun on vaikea samaistua siihen, että sadankaan miehen joukossa ei ole ketään kiinnostavaa. Omassa tuttavapiirissäni on ainakin paljon hyviä miehiä. Omissa työkavereissani on paljon hyviä miehiä, mieheni kavereissa on paljon hyviä miehiä. Osa varattuja, mutta osa sinkkuja.
On siis mielestäni ymmärrettävää, jos 35-vuotias ei ota mukiinmenevää miestä. Aina kiinnostus ei vaan osu kohdilleen, vaikka olisi hyvästä tyypistä kyse. Jos taas kyse on näistä naisista, joiden mielestä kukaan mies ei koskaan kolahda (ei edes yksipuolista kiinnostusta synny), niin kannattaisi rauhassa miettiä tälle syytä. Onko päässyt eksistään yli, ovatko mielikuvat parisuhteesta ja muista ihmisistä realistisia, liikkuuko vääränlaisissa piireissä, käyttääkö tarpeeksi aikaa miehiin tutustumiseen..? Haluaako todellisuudessa edes parisuhdetta, jos jatkuvasti hylkää kaikki? Tai vaikka haluaisikin, niin sabotoiko mahdollisuutensa pelon takia?
Naiseuden huippukokemus on harrastaa seksiä useamman kumppanin kanssa yhtäaikaa ja hoikista naisista suurin osa pääse tämän kokemaan 🤣
Onko liian aikaista sanoa tältä päivältä "hyvää yötä internet"?