Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksan tätä suhdetta?
11.12.2018 |
Olemme olleet miehen kanssa noin 2 vuotta yhdessä. Sain kesällä tietää olevani raskaana ja muutimme 4 kuukautta sitten virallisesti yhteen. Muutettuamme yhteen aloin huomata miehessä paljon inhottavia piirteitä.
Ensinäkään, en osaa tehdä miehen mielestä mitään oikein. Siis oikeasti mitään. Tiskirätin asennosta pyykinpesuun, teen kaiken hänen mielestään väärin. Saan kuulla kuinka minulla ei ole maalaisjärkeä kun en osaa edes asetella tiskirättiä oikein kuivumaan jne. Mies taas puolestaan itse tekee kaiken ”oikein ja täydellisesti”.
Jos tuon esille, että ihmisillä on eri tyylejä tehdä asioita, vetää mies herneet nenään ja sanoo että puolustelen vain itseäni koska en osaa.
Raskauden myötä minulle on myös luonnollisesti tullut paljon väsymystä ja nyt loppuraskaudesta kovia kipuja ja pahoinvointia. Jos minä menen vaikka tunniksi lepäämään, saan kuulla kuinka en ole tehnyt mitään ja vihjailuja päivän vähäisestä liikkumisesta (vaikka mies olisi itse maannut koko päivän sängyssä). Mies usein passittaa tai lähinnä määrää minut tekemään jotain kotitöitä tai menemään esim lenkille. Hän myös usein vihjailee kuinka minun pitäisi tarkemmin katsoa ruokavaliotani ettei tule enää enempää raskauskiloja ja ostelee minulle jumppatarvikkeita raskauskilojen tiputtamiseen, vaikka on tietoinen liian alhaisesta painostani raskauteen nähden.
Nämä asiat saavat minut ahdistuneeksi ja tunnen etten voi olla ns ”rauhassa kotona” vaan kokoajan on tuli perseen alla. Itken usein ja itsetuntoni on laskenut erittäin paljon. Olen aivan loppu ja syyllistän itseäni kokoajan. Haluaisin kuulla kokemuksia ja neuvoja tähän tilanteeseen. En voi irtisanoa itseäni asunnosta ennen marraskuuta 2019, joten lusikoiden jako ei ole vielä vaihtoehto.
Kommentit (11)
Jätä sika ja mieluiten heti! Raha ei saa olla syynä jäädä tuommoisen nöyryytyksen alle. Vauva kun syntyy, niin pahempaa on luvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuisin asiasta neuvolassa, nyt on hyvä aika ottaa asia puheeksi. Sieltä saa keskusteluapua, missä voi miettiä eri vaihtoehtoja tilanteeseen ja ylipäätään jäsentää asiaa itselleen. Ei tarvitsekaan jaksaa.
Kuulostaa kauhealta. Ei kai mies ole räjähdysherkkä/väkivaltainen? Lapsi tuo oman särön elämään ja suhteeseen myös koska silloin väsyttää vielä enemmän ja kun lapsi alkaa liikkua kämppä näyttää hetkessä kaatopaikalta tai murtookeikan jälkeiseltä varsinkin jos lapsi tykkää purkaa tavaroita laatikoista jne.. sitten jos ipana ei nuku kunnon päiväunia (niin kuin meillä) siivoaminen pakosti jää vähälle. Toivottavasti tuo on joku ohimenevä vaihe vain, vai onko ollut aina yhtä tiukkis? Voiko mies olla jotenkin ahdistunut ja purkaa sen noin.
Sanoisin, että mies ei tunnu kunnioittavan sinua. Jos olisin sinä, alkaisin arvostelemaan hänen toimiaan samaan tyyliin, "mitä makoilet koko päivän" tai "tässä kauppalista, mene kauppaan". Samalla mitalla takaisin, oikealla hetkellä.
Näytä hänelle paikkansa. Hän hakee sinusta vastusta ja haluaa nähdä, ettet ole iha helppo.
Sitä ihmettelen, miten annat hänen kohdella itseäsi noin. Laita sille stoppi.
Jos meno on nyt tuollaista, niin odotappa kun vauva syntyy! Homma voi mennä paljon pahemmaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvitä asia, usein erotilanne on riittävä syy vuokrasopimuksen purkamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että mies ei tunnu kunnioittavan sinua. Jos olisin sinä, alkaisin arvostelemaan hänen toimiaan samaan tyyliin, "mitä makoilet koko päivän" tai "tässä kauppalista, mene kauppaan". Samalla mitalla takaisin, oikealla hetkellä.
Näytä hänelle paikkansa. Hän hakee sinusta vastusta ja haluaa nähdä, ettet ole iha helppo.Sitä ihmettelen, miten annat hänen kohdella itseäsi noin. Laita sille stoppi.
Minä olen valitettavasti tuollainen kiukuttelija, kuin ap:n mies ja voin kertoa, että neuvoistasi syttyisi sota. Itse ainakin kunnioitan miestäni, mutta valitettavasti tykkään tehdä asiat omalla tavalla ja nykyään teenkin kaiken itse mieluummin. En kyllä syyllistä lihavuudesta tai laiskuudesta. Yritä ap olla kuuntelematta tuollaisia puheita ja sano miehellesi, että tekee itse. Pahasti kyllä kuullostaa siltä, että ette sovi yhteen :/ ero tuosta todennäköisesti tulee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti mies. Saanut sinut loukkuun ja aloittaa nyt henkisen väkivallan. Fyysinenkin väkivalta voi tulla kuvioon, tai tilanne pahentua muuten.
Kannattaa lähteä heti.
Lähde ja äkkiä. Älä yritä ymmärtää mistä tuollainen käytös johtuu, koska se johtuu todennäköisesti jostain mihin sinulla ei ole osaa eikä arpaa. En sitä paitsi alistuisi painostukseen vaan ottaisin nyt levon kannalta, ja sinulla on oikeus olla väsynyt. Ota tuo puheeksi jossain, että saat apua - ja mies.
Eksäni oli samanlainen narisija, mutta se johtui siitä, että hän nuoli koko maailman persettä mutta purki kaiken minuun. Lisäksi hän ei kunnioittanut minua vähääkään, ja koska hän ei kunnioittanut itseäänkään, hän päätti tavallaan puolestani että kuulun samaan kastiin sosiaalisissa tilanteissakin. Ystäväpiirini karisi huomattavasti eksäni aikana, koska hän ei antanut minun olla oma itseni, ja hänellä oli ihmeellinen päänsisäinen luokkajako, jossa hän jakoi ihmiset arvoasteikoihin. Korkeimmalla oleville en saanut puhua ollenkaan ja jos puhuin, niin mies kyttäsi vieressä ja huomautteli puhettani etten vain loukkaa heitä - ja huvittavinta oli, että pyörittelimme joskus silmiämme yhdessä noiden ihmisten kanssa miehen puheille.
se kärjistyi lopulta riitaan, eikä se vain kannattanut. Kunpa olisin eronnut heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kurja tilanne. On aika epätodennäköistä, että mies tuosta muuttuisi mukavammaksi. Hae keskusteluapua, vaikka neuvolasta, kuten joku ehdottikin. Noin huonoon suhteeseen ei voi jäädä.
Miksi pitäisi jaksaa tuollaista? Ihan kokemuksesta voin kertoa, että pärjäät paremmin yksin. Taloudellisesti et ehkä (vaikka Suomessa hyvä tukisysteemi yksinhuoltajille onkin), mutta henkisen taakan poistuttua olet vain helpottunut.
Ihmettelenkin, että miksi olet tuon miehen kanssa? Taloudellisista syistä vai siksi, että lapsilla kuuluu olla ydinperhe? Taloudellisesti pärjäät kyllä, ja yksinhuoltajana tarjoat lapselle paremman perheen kuin tuollaisen puolison kanssa.
Mitä miehesi mahtaa olla mieltä lapsen vaativuudesta ja tavastasi hoitaa häntä?
Tsemppiä!