Onko jonkun teidän läheinen selvinnyt aivoverenvuodosta?

Kiva kuulla hvyiä (tai ainakin parempia) uutisia. Kerrothan sitten meillekin "väliaikatietoja". Toivottavasti kaikki menee hyvin ja isäsi toipuu! Voimia!

Omassa perheessä ei ole esimerkkejä, mutta ystäväni isä sai myös jokunen vuosi sitten aivoverenvuotokohtauksen mökillä ollessaan ja on nyt kuitenkin toipunut siitä jotakuinkin entiselleen, liikkuminen vain on vielä vähän työlästä (pitemmät matkat). Lisäksi naapurissa oli hiljattain toisella isovanhemmista ja tämäkin on toipunut aivan entiselleen, vaikka tilanne oli varsin kriittinen. Joten kyllä siitä voi hyvinkin selvitä, toipumiseen voi kyllä mennä aikaa, mutta silti, elämä jatkuu. Toivon isällesi toipumista ja koko teidän perheelle voimia, uskoa ja toivoa vaikeaan tilanteeseen.

ainoa jäänyt haitta oli lievä tasapaino-ongelma.

Lähinnä vaan että mihin pitää reagoida

Isä siirrettiin tänään meidän kotikaupunkiin, mutta on edelleen teholla. Munuaiset ovat myös pettämässä. Kovin on sekainen eikä äiti ollut saanut mitään kontaktia, mutta toivotaan, että se tästä paranee.

Oli ihme, että hän selvisi. Pari vuotta oli aivan kamalaa: hän ei kyennyt nielemään eikä muistamaan mitään. Uskomatonta, kuinka aivot kuitenkin kehittyvät. Viitisen vuotta sitten hän oppi syömään, mutta ei olemaan aloitteellinen. Tänä päivänä hän jo kysyy kysymyksiä. Mutta hoitokodissa asuu.

Oli maannut monta päivää kotona pääsemättä ylös huimauksen ja oksentelun takia. Yllätysvierailulle kun mentiin niin löydettiin ja toimitettiin sairaalaan. Toipui aivoleikkauksesta täysin ja on edelleen hengissä.

Minun isäni sai aivoverenvuodon ollessaan 36-vuotias. Vuotokohtaa ei voitu leikata, jouduttiin vain odottamaan monta viikkoa ja tilanne oli todella vakava. Isäni kuitenkin selvisi ja on aivan oireeton, terve mies tänä päivänä.Toivottavasti myös sinun isäsi selviää normaalielämään pikkuhiljaa...

Hei, Mummoni (lähes 80v) sai reilu vuosi sitten isohkon aivoverenvuodon, joka vei häneltä täydellisesti mm. puhekyvyn. Toipuminen oli kuitenkin todella uskomatonta, ja sairaalahoidon, ja muutaman viikon ahkeran harjoittelun jälkeen puhe palautui lähes täysin. Nykyään ei yleensä huomaa mitään eroa normaaliin, paitsi erityisen väsyneenä ollessa. Jatkossa on tietysti tärkeää, että lääkitys on kohdallaan, jotta tilanne ei pääsisi uusimaan. Myös eräs lähipiirin keski-ikäinen mies toipui erittäin hyvin vakavasta aivoverenvuodosta (vajaa vuosi sitten). Itseasiassa - johtuen sairastamisen aiheuttaman laihtumisen - mies on tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Voimia ja siunausta sinulle vaikeassa tilanteessa! Toivotaan että isäsi paranee huimaa tahtia! Mamikokelas 27v

Tunnen, että en voi ystäviänikään asialla kauheasti vaivata.Isälläni on siis myös diabetes, joka aiheuttaa lisäongelmia tässä toipumisprosessissa. Munuaiset pettivät ja isä joutui dialyysihoitoon. Hoito on kuitenkin alkanut tehota ja tila on sen puolesta vakaampi. Hengitys on vielä vähän vaikeaa, koska keuhkoissa on nestettä. Tilannetta seurataan ja isä laitetaan tilanteen mukaan takaisin hengityskoneeseen, että keho saa levätä, kun ei tarvitse pinnistellä hengityksen kanssa.Kovin on isä edelleen väsynyt, mutta yö oli mennyt rauhallisesti. Positiivisia asioita ovat, että isän pää toimii ja hän ymmärtää puhetta, myöskin kädet ja jalat liikkuvat normaalisti.Edelleen siis toivomme, että tästä on suunta vain ylöspäin, kunhan nuo diabeteksestä aiheutuneet ongelmat saadaan tasaantumaan (eli nesteenkertyminen kehoon saadaan hallintaan, ettei sydän rasitu liikaa).ap

lähteä sairaalaan, vaikka puhe puuroutui ja kaikki klassiset oireet oli. Lopulta naisystävä sai hänet pakotettua lähtemään. Halvautui pahoin ja pyörätuolissa on edelleen. tuskin toipuukaan. Lääkärien mukaan olisi voinut selvitä ihan ennalleen, jos olisi lähtenyt heti sairaalaan.

Isä on alkanut toipua hienosti. Itseasiassa neurologi sanoi, että ihmeellisen hyvin on alkanut toipua.



Vähän on välillä puhunut omiaan, mutta tänään ei sekavuuttakaan ole juurikaan ollut. Ei millään jaksaisi makailla sairaalassa. On aina tottunut touhuamaan ja tekemään jotain, niin paikallaan makaaminen ei varmasti ole helppoa. Äiti on vaan yrittänyt sanoa, että nyt pitää jaksaa toipua rauhassa. Mutta ymmärtäähän sen, että sairaalassa makaaminen on tylsää.



Tällä hetkellä kaikki siis näyttää olevan oikein hienosti. Kunpa toipuminen jatkuisi yhtä mallikkaasti, niin saadaan lopulta varmasti täysin entinen isä takaisin.



T:ap



P.S. Oli ihan älyttömän vaikeaa löytää tuolla hakutoiminnolla tämä viestiketju. Toivottavasti hakutoimintoon saadaan parannuksia!

BTW aivoinfarkti ja aivoverenvuoto on aivan eri asia, viittaan jonkun kommenttiin. Eikös se Kotikadun Karinkin saanut aivoverenvuodon?

Äitini sai myös aivoverenvuodon jokunen vuosi sitten ja toipui nopeasti täysin, vuotokohtaa ei löytynyt eikä leikattu, nykyään tuosta aivoverenvuodosta on enää muistutuksena, että ei saa syödä särkylääkkeitä jotka ohentaa verta. Mitään ei siis jäänyt tuosta aivoverenvuodosta.

Hyvältä vaikuttaa, se on aina oikein hyvä merkki kun ei enää jaksaisi makailla sairaalassa... Nyt on kuitenkin paras ottaa iisisti ainakin sen kuukauden verran vai mitäköhän ne lääkärit suosittelevat nykyään.



Sekavuutta voi varmaankin esiintyä, onhan isäsi ollut todella sairaana, ei siitä aivan hetkessä aivot ja kroppa tokene.



Kaikkea hyvää teille toivottelen ja iloa sydämiinne sekä voimia paranemisen tielle isällesi!



t. Eräs aimmista kirjoittajista, jonka isällä oli 36-vuotiaana vakava aivoverenvuoto

n. 50-vuotiaana aivoverenvuodon. On nykyään (n. 10 v. myöhemmin) ihan normaali, ehkä vähän liiankin viriili :). Toivoa on! Tsemppiä sinulle ja eritoten isällesi.

Tuttavamme, 40-vuotias mies, sai aivoverenvuodon josta toipui täysin ennalleen.

Hei AP, kovasti jaksamista ja kärsivällisyyttä sinulle, toivottavasti saat jostain tukea tähän vaikeaan tilanteeseen.



Oma siskoni sai vakavan aivoverenvuodon vajaat vuotta sitten, hän oli tuolloin 49-vuotias. Lääkärit sanoivat heti aluksi, että ensimmäisten kolmen viikon aikana voi tapahtua mitä vaan. Verta oli vuotanut aivokammioon ja veri oli aivoissa niin hajaantuneena, ettei mitään olisi ollut tehtävissä edes leikkauksessakaan. Jouduimme siis vain odottelemaan käännettä joko pahempaan tai parempaan. Itse olin pari päivää poissa töistä ja nuo ensimmäiset viikot pystyin nukkumaan vain unilääkkeillä.



Siskoni oli ensimmäiset viikot täysin sekava. Pari ensimmäistä viikkoa hän jaksoi olla hereilläkin vain joitakin minuutteja kerrallaan, ja sitten oli taas "nukuttava" pari tuntia. Hän tunnisti ihmisiä kasvoista, mutta puhui aivan sekavia. Oikean puolen raajat eivät liikkuneet lainkaan. Verenpaineet vaihtelivat ylös ja alas, samoin hengitys ja muut elintoiminnot olivat ihan sekaisin.



Vähitellen sisareni alkoi kuitenkin toipua, ensiksi tämän huomasi puheen jonkinasteisena selkiytymisenä ja lähimuistin sekä ajan ja paikan tajun palaamisena. Vasta useita kuukausia tapahtuman jälkeen sisareni vasta pystyi kävelemään, ja hän joutui tietysti olemaan sairaaalassa kuntoutuksessa joitakin kuukausia tätä ennen.



Nykyään siskoni pystyy jo kävelemään (ulkoilemaan), laittamaan ruokaa, kirjoittamaan, elämään ylipäätään lähes normaalia elämää, lieviä liikerajoituksia lukuun ottamatta. Ulkopuolinen ei pysty näkemään, että hänellä on jokin sairaus, itse hän kyllä kertoo joutuvansa ponnistelemaan esimerkiksi tasapainon kanssa. Kuitenkin, ensiennusteeseen (joka oli erittäin huono - kuolema tai todennäköinen halvaus) verrattuna tilanne on loistava.



Kaikki aivoinfarktitapaukset ovat yksilöllisiä, aivot ovat niin monimutkainen elin. Kannattaa hakea tukea sairaalasta, siellä pitäisi olla joku sosiaalityöntekijä tai vastaava, joka osaa neuvoa ja opastaa tässä. Myös stroke.fi -sivuilla on hyvää tietoa.



Toivotan sinulle oikein kovasti jaksamista - ja voimia olla isäsi tukena. Aivoinfarkti on todella dramaattinen sairaus, mutta onneksi toipumista tapahtuu todella pitkään.

Nyt hän on kotiutunut, mutta oikea puoli on halvaantunut (kävelee ilman apuja), käsi toimii hieman! Hänelle tuli myös vaikea-asteinen afasia, yksittäisiä sanoja tulee, kirjaimet alkaa pikkuhiljaa löytyä(kirjoittaminen ei onnistu), numerot edellen hakusessa! Töihin ei tule enää palaamaan! Mutta toivotaan, että kuntoutuminen tulee jatkumaan vielä pitkään!!! Koskaan ei tiedä...

Nyt hän on kotiutunut, mutta oikea puoli on halvaantunut (kävelee ilman apuja), käsi toimii hieman! Hänelle tuli myös vaikea-asteinen afasia, yksittäisiä sanoja tulee, kirjaimet alkaa pikkuhiljaa löytyä(kirjoittaminen ei onnistu), numerot edellen hakusessa! Töihin ei tule enää palaamaan! Mutta toivotaan, että kuntoutuminen tulee jatkumaan vielä pitkään!!! Koskaan ei tiedä...