Miksi pahoinvointia ei oteta vakavasti?
haluisin kuulla kokemuksia niiltä joilla ollut todella rajua alkuraskauden pahoinvointia.tuntuu että tästä ei juurikaan puhuta vai onko se todella niin harvinaista?
muistan julkisuudessa eräs julkkis on puhunut siitä mutta muuten siitä ei puhuta.
itsellä pahoinvoinit on todella hermoja raastavaa, nyt on menossa 11+5, pahoinvointi alkoi 5 viikolla, olen siis oksentanu kohta 7 viikkoa ja nyt alkaa olla voimat niin loppu etten jaksa enää edes iloita raskaudesta, niin kauheelta kun se kuullostaa.oksennan aamulla, päivällä ,iltapäivällä ja illalla, joskus jopa yölllä. ihan sama syökö vai onko syömättä aina vaan etoo ja oksettaa. vaik ei ois mitään mahassa niin yökin pöntöllä tunnin verran kun maailman pahimmas krapulassa. ja sitkun syön niin oksennan, ihan sama syönkö pieniä määriä ja koko ajan, ei mitään apua. neuvolassa sanoin asiasta samoin lääkärissä, sanoivat vain et kyl helpottaa jossai vaihees, ei siis juurikaan kuunneltu.
meillä on ennestään yksi lapsi 1v 8kk jonka kanssa pitäs jaksaa päivittäin ja tuntuu et olen ollut todella surkeä äiti kun en jaksa leikkiä vaan vietän aikaa vaa pöntöllä ja ootan kunnes mies tulee töistä kotiin.nyt onneksi miehel alko kesä loma joten saan rauhas maata ja oksentaa.
tuntuu ettei sekään tajua kunnolla, ei varmaa kukaa ennenku kokee tän,on tosi rankkaa hymyillä ja olla kiva vaimo kun jatkuvasti paha olla. tänää ekaa kertaa alkoi tuon 25 kerran oksentamisen jälkeen jopa vituttaa tämä olotila, ei auta vaik kuinka sanotaa et helpottaa , entä jos ei helpotakkaa 12 -13 viikolla niinku sanotaa, mä en tätä kestä enää ,e n halua ees kertoa tästä raksukdesta kellekään kun en itse edes iloitse tästä.
tästä tuli nyt tosi om anpa kirjotus mut onko muita kohtalotovereita? onko näin raju oksentelu ees enää "normaalia"?
oisin kiitollinen kaikista vastuksista ja kommenteista.
tähän viestiikin on kerätty voimia jo monta päivää et jaksan laittaa koneen auki ja kirjottaa....
Kommentit (17)
Mulla oli kans jostain rv6 alkaen aivan hirveää oksentelua yötä päivää.Neuvolaan useamman kerran soitin ja aina sanottiin et ohi menee jossain vaiheessa.
Miehellä meni ihan hermot kun mitään en jaksanu tehdä ja mihinkään en pystyny lähteen,hyvä kun pöntölle asti pääsin.Töissä vaan sanottiin kans et koita kestää ja minähän sit pari viikkoa koitin,lopulta olin tiputuksessa kun mikään ei sisällä pysyny ja sairaslomalla monta viikkoa!Esimies vertasi jatkuvasti omaan raskauteensa,jolloin hän ei ollut oksentanut kertaakaan.Yritin kyllä aina mainita et mikään raskaus ei ole samanlainen.
Oksentelua jatkui viikolle 12 asti noin rajuna,yli 5 kiloa tippui paino!!!Nyt alkamassa viikko 16 ja edelleen täytyy kerran aamulla käydä oksentamassa,mut sen jälkeen olo on hyvä ja ruoka maittaa.
Nyt olenkin ollu sit sairaslomalla supistusten takia,tuntuu et töissä ei sitäkään millään ymmärretä,vaan luullaan et oon tahallani pois töistä.Olen siis tehtaassa ja vuorotöissä,voi olla et hyvin pian jään jo kokonaan pois ennen äitiyslomaa.Maanantaina pitäis töihin mennä,mutta epäilen miten käy!Ärsyttää vaan tän raskauden takia olla silmätikkuna ja tekiskin mieli haistattaa paskat koko firmalle!
Mut joo,toivottavasti sunkin oksentelu helpottaa ja elämä voittaa.Täytyy raskaudesta voida nauttiakin.Käy tosiaan kateeks niitä keillä ei mitään vaivoja ole!
onnellista odotuksen jatkoa :)
tepa rv 14+5
toi kuulostaa sellaiselta, että sunkin ois hyvä päästä tiputukseen vähäks aikaa, saisit neste ja suolo -tasapainot kuntoon, mikä jo sinänsä voi vähän helpottaa oloa.
Mutta 'normaalia' tuo sinänsä on, valitettavasti toiset kärsii rajummin kuin toiset
ootko käynyt yksityisellä gynellä - osais ehkä paremmin auttaa kuin terveyskeskus(=yleis)lääkärit
Jatkuvaan oksenteluun ja pahvonvointiin pitäisi määrätä jo lääkettä. Lääkäri katsoo tilanteen, on olemassa pahoinvointilääkkeitä joita voi ottaa raskausaikana. Myös akupunktiosta on joku saanut apua, kannattaa kait kokeilla jos edes vähän helpottaisi.
Tiedän tosiaan olon, jolloin ei jaksa tehdä mitään. Jatkuva viikkoja, kuukausia kestävä etominen vie voimat. Sitä ei voi todellakaan käsittää ihminen, joka ei ole samaa kokenut. Ja kyse ei ole mistään aamupahoinvoinnista vaan lähes 24 h/vrk kestävästä.
Varsinkin se tuntuu tosi kurjalta, kun oma mies ei jaksa ymmärtää jatkuvaa voimattomuutta, eikä saa tukea ja ymmärrystä, jota varmasti tarvitsisi.
Itselläni alkoi helpottaa edellisellä kerralla rv 16, tällä kertaa oksensin vielä rv 18. Nyt puolenvälin paikkeilla voin sanoa, että voin taas hyvin kaikinpuolin :)
Aika on kestettävä, muuta ei voi. Paljon jaksamisia pahoinvoinnin kourissa taisteleville.
Kurja kuulla että noin rajun pahoinvoinnin olet saanut, mutta kyllä se on ihan normaalia että voi noin rajusti oksettaa.
Usein myös ongelmaksi tulee se että kuivut oksentamisen takia kun mikään ei pysy sisällä ja tämä vain vahvistaa pahoinvointia. Jos olosi on todella noin heikko niin suosittelisin että lähdet päivystykseen näytille, pääset mahdollisesti tippaan ja lepäämään joksikin aikaa jotta tuo vointi kohenee, ja samalla voi olla että pahoinvointikin hellittää....
Voimia
Mammeli ja pikkukolmonen 36+
Minulla on myös rajua pahoinvointia. Tasan kaksi viikkoa ollut. Oksentelen tasaiseen tahtiin aamusta myöhäiseen yöhön. Tämä on kolmas raskaus, ja pahoinvointi rankempaa kuin aikaisemmissa raskauksissa. Olen kesälomalla ja kaikki päivät kotona 3- ja 5-v. lastemme kanssa. Tämä on ihan uskomattoman rankkaa koettaa selvitä päivästä toiseen. Lapsille juuri ja juuri jaksan lämmittää mikroruokia. Kerran päivässä raahaudun lasten kanssa ulkoilemaan, mutta muuten makaan sohvalla ja käyn oksentamassa. Henkisesti tämä on todella rankkaa ja alan olla ihan alamaissa. Onneksi löytyi tämä ketju, jotta saamme toisistamme hieman vertaistukea! Kukaan ei voi ymmärtää tätä olotilaa, jos ei ole itse kokenut sitä. Minulle neuvolassa sanottiin, että jos vointi pysyy yhtä heikkona, täytyy mennä päivystykseen, jotta pääsee nesteytykseen.
Tsemppiä meille kaikille superpahoinvoiville!
kiitos vastanneille. kiva että löytyy muitakin, tai ei todellakaan kiva mutta on hvyä jos joitain löytyy niin on kiva vaihtaa kuulumisia.
Moschino: mietin kun mainitsin primperanin, ekassa raskaudessa kun olin oksentanu pari vuorokautta putkeen niin että edes vesiryyppy ei pysynyt sisällä enkä pystynyt kävelee edes niin heikko olo oli niin tilasin ambulanssin kotiini, pyysin että pistäsivät primperania( prinperanhan on lääke joka estää pahoinvoinnin ja oksentelun kun suun kautta ei mikään pysy sisälllä), amb.miehet soittivat ylilääkrille joka kielsi primperanin piston ja sanoi ettei sitä saa antaa raskaana olevalle. joten en saanut mitään muuta apua kun että ensiapuun veivät tiputukseen.
toivon tosiaan et alkaa helpottamaan tämä olo, tänään olin lähdössä tytön kanssa kaupungis käymäään autolla ja huomasin et rengas oli puhki joten en voinut mennä, no reippaana ajattelin kun hyvä olokin oli et lähden pyörällä, jumankauta mikä reissu, enhä mä päässy kun puolee välii ku yökin tuol tien reunois, ja vannoin etten ikinä enää lähe pyöräl. eli voimat on poissa jotenkin ihan ku ois hiton huono kunto vaik olen ikäni urheillu. aattelin ens viikol soittaa neuvolaan ja kysyä josko joatin apua sais neuvolalääkriltä tai sitten meen käymää päivystykses muutaman tunnin nesteytykses jos olo vähän helpottais, voihan olla et olo jo huononee siitäkin jatkuvasti kun ei ole ravintoa mikä imeytys kunnolla, eli noidankehässä täs ollaa.
ajateltiin kertoa raskaudesta muille juuri tuon tiistain ultran jälkeen mutta eilen sanoin miehelle että kun fiilikset on ihan maassa tän pahan olon takia niin en halua kertoa vasta kun alkaa helpottamaan tämä olo, ei ois kiva kertoo ilosesta asiasta ja masennella heti perään et mul kaamea olo koko ajan.
mistä fyysisesti raskauden pahoinvointi johtuu? jostain luin et hormooneista ja etse kertoo et istukka toimii hyvin, no mutta entäs niillä joilla raskaus etenee normaalisti ja istukka toimii mutta ei pahanoloa ollenkaa.et miten se vois istukasta johtua?
sit joasti luin et joillion saattaa elimistö reagoida niin vahvasti vieraisiin geeneihin jne.ja yrittää poistaa jotenkin pahoinvoinnin kautta en tiiä....ihan sekavia juttuja oon lukenut.tietääkö kukaa jos jostai lukenut mist vois johtuu?luulis nyt ettei mahalaukul ja etoval olol oo mitää tekemistä kohdun tapahtumiin...
Mun ymmärtääkseni pahoinvointi tosiaan johtuu tosta istukkahormonista, jonka määrä lisääntyy alussa räjähdysmäisesti. Sitten raskauden edetessä elimistö tottuu tuohon hormoniin ja sen määräkään ei enää lisäänny niin kovin. Se miksi toisilla on paha olo ja toisilla taas ei johtuu ihan yksilöllisistä eroista esim. e-pillereistä toiset sietää toisia ja toiset taas toisia, samaten jälkiehkäisypillerit saavat toiset oksentamaan ja toisilla ei tunnu missään. Se miksi joissain raskauksissa on paha olo ja toisissa ei liittyy myös yksilöllisyyteen, vanhentuessa ainakin minä olen joutunut vaihtamaan e-pillerit toiseen merkkiin, kun se vanha merkki ei enää yht´äkkiä sopinutkaan.
Voi olla vaikeaa, mutta yritä ajatella niin, että paha olo kertoo siitä, että vauvalla on silloin yleensä asiat hyvin.
kukaan ei ota vakavasti.....
Ekastani laihduin 18kg, raskaus pahoinvoinnin takia, tokasta lahti samasta syysta 12kg ja nyt tasta kolmosesta lahti14kg ja yhtaan ei ole viela tullut takas ( rv.23 ) toivottavasti muutama kilo tulis takas ettei taa laihtuminen vaan jatku vaikka pahoinvointia ei enaa olekkaan niin en syo kovin paljoa vaikkakin koitan syoda monipuolisesti...
Pahoinvointi on joka kerralla loppunut kuin seinaan viikolla 17 vaikkakin talla kertaa allotys ja haju ja jopa kuulo herkkyyn on ollut pahin... Saippuat, parfyymit, aanet ( ilmastointilaite ), varit ( pahimmat sininen, punanen ja keltanen ) siis IHAN KAIKKI, oli todella raskasta ja ruokaa en laittanut vaan mies sai laittaa!
Mut tsemppia sulle ja jaksamista tosi paljon ja vaikka taa varmaan tuleekin joka tuutista niin oikeesti se kylla helpottaa:)
Joka raskaudessa (tämä on kolmas) pahoinvointi on kääntynyt oksenteluksi jossain vaiheessa (esikko rv 7, toka rv 10, kolmas rv8) ja sitä on kestänyt, ekalla kertaa oksensin vielä 30+ viikoilla... tokalla pahoinvointi hellitti aika hyvin 17.viikolla ja nyt mennään 14 viikolla ja tuntuu että pahenee vaan. Neuvolasta th sanoi, että on jotain suppoja, joita neuvolalääkäri voisi määrätä, mutta silloin tuntui että tämän kanssa vielä selviää, enkä sitten pyytänyt niitä ollenkaan.
Mutta tuttua tosiaan on, että oksentaa joutuu aamuin illoin, välillä päivällä siinä välissäkin. Nyt oksentelu on keskittynyt enemmän iltapuolelle ja se ei helpota yhtään enää, vaan monta tuntia sen jälkeen on huono olo. aina oksentamisen jälkeen olen yrittänyt syödä jotain kiinteää, mutta kesken ruoankin joutuu välillä lähtemään pöntön ääreen. Koko kesän olen maannut sängyssä ja sohvalla vuorotellen, mies on hoitanut lapset ja kotityöt 99%sti, eikä ymmärrettävästi ole siitä kovin innoissaan ollut. Vääntänyt radiota lujemmalle ettei yökkäily kuuluisi niin hyvin... ainoastaan kyläreissuilla olen pystynyt olemaan oksentamatta.
Oikeasti, eräs tuttu päivitteli, kuinka hänellä on kauhea pahoinvointi ja nyt kun juteltiin niin hän ei ollut kertaakaan oksentanut. En epäile, etteikö pahoinvointi siitä huolimatta olisi kamalaa, mutta kyllä tällainen oksentaminen vie kaikki mehut ihmisestä, myös sen ilon koko raskaudesta. Toinen ystävä sanoi, että ajattele, kuinka positiivisesta asiasta pahoinvointi kuitenkin muistuttaa, vaihtaisin tämä olotila kyllä mieluusti tällä hetkellä pois... Olen vakavasti ajatellut steriloida itseni tämän raskauden jälkeen, ihan sen takia jo että tuntuu etten enää kestä tällaista, vaikken mikään vanha olekaan (28v). Miehelle olen iltaisin itkeskellyt, että tällä kertaa en taida selvitä...
Ihan totta on, että pahoinvointia ei oteta vakavasti, ja itse saat itsesi päivystykseen kärrätä ja vastaat siitä, että lähdet ajoissa, vaikka oikeasti et pystyisi nousemaan sängystäkään. Olen aina sanonut, että jos miehet olisivat raskaana, olisi tähänkin vaivaan keksitty paremmat tropit jo ajat sitten, kun ne ei ikinä kestäisi tätä. No, vähän kärjistäen tietty. Olen itse juuri nousemassa toisen raskauteni pahoinvoinnin syövereistä, viime oksennuksesta on yli viikko. Mutta se on aivan kamalaa, eikä sitä voi kukaan sitä kokematon tajuta hiukkaakaan. Oksennustaudit sun muut ei vedä vertoja sille. Oksentaminen ei helpota yhtään oloa, päin vastoin, yhden oksennuksen jälkeen oksentaa helpommin lisää. Tuo oli minullakin, mistä joku mainitsi, että hajujen, mielikuvien ja ruoan näkemisen lisäksi jopa äänet teki pahaa, en kestänyt yhtään kovia ääniä, ja joskus miehen yskintä sai mut oksentamaan! Minulla myös oksentelu on ollut iltapainotteista ja silloin tosi rajua, mutta paha olo 24/7. Ja on välissä niitäkin päiviä, jolloin on oksentanut ihan aamusta ihan iltaan asti. Mä kuulun niihin, jotka ei sietäneet pillereitäkään, oksensin niistä ekat 9 kk aina uuden laatan aloittaessani, ehkäisyrengas ei sopinut, koska oksetti, vaikkei sen pitäisi sellaista aiheuttaa, imetyksen lopettaminen oli yhtä tuskaa, kun - yllätys, yllätys - oksetti silloinkin. En vaan kestä hormonitasapainon vaihteluita yhtään.
Ja hulluinta on, että nyt kun tällä toisella kertaa pahoinvointi alkaa ilmeisesti helpottaa rv 15, olen koko ajan ihan paniikissa, että raskaudessa ei mitenkään voi olla kaikki hyvin, kun näin aikaisin loppuu. Eli ei tästäkään sitten nauti:-)
Minulle kyllä määrättiin Primperania, ja se auttoikin. Samoin sitä on määrätty synnäriltä muutamalle kaverille, en oikein jaksa uskoa, että mitään hirveitä myrkkyjä määräisivät. Kaksi kertaa olen tässä raskaudessa suppoon turvautunut. Se oli varmasti hyvä juttu, ihan mielenterveyden kannalta, sillä eihän tällaista kukaan sekoamatta kestä!
Eka raskauden aikana oksentelu vei tiputukseen jo rv6. Sen jälkeen käytin lääkärin määräyksestä pahoinvointi-suppoja joka laitettiin ennen ylösnousua aamulla (muistaakseni Stemetil).
Oli puhetta hcg:n ja pahoinvoinnin yhteydestä, Itse henk.koht en usko siihen. Nyt kolmannessa raskaudessa ei ole ollut ollenkaan pahoinvointia (nyt rv9+1) ja hcg ollut "liiankin huippulukemissa": rv5 oli hcg 26000, kun normisti se on tuossa vaiheessa max7000. Mutta en sitten tiedä?
Sitten sivuhuomautuksena, onko joku kokeillut Sea band rannekkeita? Tässä kopio toisesta keskustelusta:
Sea-Band-rannekkeet on ihan taivaasta! Itselläni päivä- ja iltaoksut loppuivat saman tien, kun rupesin käyttämään rannekkeita. Aamuoksutkin vähenivät ainakin puoleen. Suosittelen rannekkeita lämpimästi kaikille. Alla linkkit rannekesivulle sekä kahteen apteekkiin, josta niitä saa. Kauppatorin apteekkiin meilasin ja laittoivat postiennakolla tulemaan rannekkeet heti seuraavana päivänä. Postikuluineen maksoin noin 20 euroa. Jälkikäteen voin sanoa, että 200 euroa olis ollu ihan hyvä hinta, kun auttoivat niin paljon. :)
http://www.sea-band.com/UK/uk_seaband.htm
http://www.kauppatorinapteekki.fi/tarjoukset
http://www.kirkkotallinapteekki.fi/
Täälläkin yksi pahoinvoiva ilmoittautuu. Tosin kuulun siihen sarjaan, joka ei välttämättä oksenna laisinkaan. En kuitenkaan silti väheksyisi sitä huonoa oloa, vaikka uskon kyllä että jatkuva oksentelu vie taatusti mehut.
Mulla on nyt neljäs raskaus menossa ja joka kerta olen voinut enemmän tai vähemmän pahoin. Mulla on vain ollut se hyvä puoli, että olen aina raskaus-aikana ollut kotona, enkä työelämässä, joten olen voinut lepäillä päivän mittaan tarpeen mukaan.
Mulla pahoinvointi on sitä mallia, että makuullaan olo on jokseenkin siedettävä, mutta pystyasennossa olo pahenee jopa siten, että pyörtyä kupsahdan, ellen pääse ajoissa pitkäkseni.
Syödä ja juoda olen voinut, kunhan pidän mielessä, että otan pieniä annoksia kerrallaan. Nestehukan vaaraa ei siis ole ollut. Jotkut ruoka-aineet kyllä ällötti niin, että pelkkä ajatuskin yökkäytti. Ja kuten jotkut muutkin sanoi, niin pelkät äänet tai värit saattoi yökkäyttää.
Tällä kertaa isoin pahoinvointi loppui joskus viikon 16-17 tienoilla ja siitä alkoikin sitten supistelu... Ei kivaa sekään.
Tutti: Minulla on SeaBand-rannekkeet. En osaa sanoa, auttoivatko ne, ainakin huonosti voitu ja oksennettu on hirveästi. Mutta koska en tiedä, mitä olo saattaisi olla ilman niitä, en ole uskaltanut niitä ottaa poiskaan kuin suihkussa:-) Sairasta.
Täällä myös yksi joka kärsinyt megalomaanisesta pahoinvoinnista raskausaikoina. Tulin kuikkimaan tuolta vauvakuume puolelta eli kuumeilen neljättä pienokaista... Eli kummasti sen yökkimisen on joka kerran jälkeen unohtanut.
Meillä on siis kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttö. Pojista paha olo ja oksentelu kesti koko raskausajan niin että oksensin vielä synnytyspöydälläkin. Tytöstä voin todella pahoin muistaakseni niille viikoille kun se oppikirjojen mukaan pitäisi loppua ja sehän loppuikin sitten kuin seinään. Kahdessa ensimmäisessä raskaudessa (poika ja tyttö) oli neuvolalääkärinä mies, joka sanoi että sen kun oksennat, ei sille minkään voi. Että kuuluu taudin kuvaan ja ei anna syytä millekkään sairaslomalle. Olikin todella mielenkiintoista kun puolen tunnin työmatkalla sai pysäyttää auton kahteen kertaan linkkupysäkille että pääsi oksentamaan. Kotona tuli kerran jos toisenkin oksennettua eteisen seinälle kun paineella tuli aamupalat ulos eikä ihan kerennyt vessaan asti.. (onneksi oli lasikuitutapetti;) Kolmannessa raskaudessa vaihtui neuvolalääkäri naispuoleiseksi, ja tämän lääkärin ei tarvinnut kuin nähdä meikäläinen kaikessa kurjuudessaan niin pisti oitis kolmeksi viikoksi sairaslomalle. Ja kirjoitti Postafenia reseptillä. Siis tätä tuiki tavallista matkapahoinvointi- lääkettä jota saa ilman reseptiäkin apteekista. Kyllä helpotti huomattavasti! Ainoa huono puoli että kolmiolääkkeinä väsyttivät jo muutenkin väsynyttä odottajaa, mutta mikäs siinä oli sairaslomalla nukkuessa kun isommat lapset oli hoidossa. Kysykääpä ihmeessä omilta neuvolalääkäreiltä tästä vaihtoehdosta! Minä söin niitä siis sen pahimman alkuajan säännöllisesti ja myöhemmin otin tabletin jos tiesin että olen joutumassa tilanteeseen josta ei todellakaan voi rynnätä oksulle yhtäkkiä.
Voimia teille kaikille!
T: Helmi joka haaveilee neljännestä "oksukierroksesta"
Hei ja myötätunnot täältä! :x
Todellakin tiedän mistä puhut!
Itsellä pahoinvointi alkoi jo ennen plussausta ja paheni todella kovaksi viikolla 5-7 ja jatkui viikolle 12-13 asti. Oksensin aivan koko ajan. Muuta voinut kuin nukkua ja nukkua, että ei olisi tarvinnut oksentaa. Neuvolassa ei otettu lainkaan vakavaksi ja käskettiin vain ajattelemaan positiivisesti. Vasta siinä vaiheessa, kun äitini vei minut neuvolaan, kun neste ei pysynyt sisällä ja omat jalat eivät kantaneet, alettiin pahoinvointia vasta seurata. Arvot katsottiin ja koska eivät olleet aivan huolestuttavat lähetettiin kotiin vuodelepoon. Itkin ja oksensin, mahaan ja kurkkuun sattui jatkuva oksentaminen ja hyvä ettei verisuonet naamasta katkenneet, kun kakoi tyhjää mahaa pyntyllä päivästä toiseen. Olin jo vähällä käydä terveyskeskuskessa sanomassa, että ottakaa se pikkuolio pois, kuhan vain tämä olo helpottuisi. Uudesta työpaikastakin sain koeajalla potkut saikun takia. Onneksi sitten pikkuhiljaa olo alkoi helpottaa ja nyt oksentelu on lähes tulkoon loppunut kokonaan. Joinain päivänä saattaa yhtäkkiä alkaa etomaan ja laatta lentää, mutta sen vielä kestää. (: Viikkoja nyt siis 14+6.
Joten älä huoli, uskon, että Sinullakin olo helpottaa siinä 12-13 viikon kieppeillä. (:
Yllättävän nihkeää apua olette terveydenhuollosta saaneet! Oisin ekassa raskaudessa oireiden ja olon puolesta voinut kirjoittaa täsmälleen saman tekstin kuin aloittaja! Pahoinvointi vei ilon koko odotuksesta =( Eikä todellakaan löytynyt lähipiiristä kohtalontovereita.. Neuvolassakin sanottiin että kyllä se siitä, mutta kun oltiin viikoilla 16, niin sitten terkkarikin myönsi että paha on! Mä sain tuota postafenia, sitä saa apteekista ilman reseptiä ja on ikävän hinnakasta, mutta mulla se kyllä auttaa. Jos olen vuorotyöstäni todella uupunut, niin silloin oksennan lääkkeestä huolimatta, mutta kaiken kaikkiaan elämä on edes siedettävää sen avulla.
AP:lle suosittelisin myös tuota tipukseen menoa, mulle lääkäri sanoi että se voi tosiaankin palauttaa neste- ja suolojen tasapainon niin että pahoinvointi hetkeksi helpottaa. Itse olen sen verran runsaasti ylipainoinen ettei kilojen tippuminen "haitannut". Mutta pahoinvointi on oikeasti ihan hirvittävää ja musta se on TODELLAKIN syy sairauslomaan!!
Odotan nyt itse toista, vaikka vannoin etten ikinä enää mokomaan lähtisi. Jotenkin tässä raskaudessa tuo henkinen puoli on lujempaa tekoa kuin eka kerralla. mutta vieläkin tulee päiviä kun ajattelen että ei tää ole tottakaan =(
Voimia kaikille, tosiaankin koetetaan ajatella niin että kun itse voi pahoin, voi vauva hyvin, näin on jokainen lääkäri mulle sanonut!
Voimia!!
Otan todella osaa pahaan oloosi.
Itsellä neljäs raskaus eikä muissa aikasemmissa ole ollut tällaista etovaa/kuvottavaa oloa niinkuin tällä kertaa on ollut. En oksentanut kertaakaan mutta kaikki aika meni siihen kun mietti mitä voisi syödä ettei tulisi niin heikko olo että joutuisi sairaalaan. Lopulta yhtenä iltana menin ensiapuun kun en ollut syönyt mitään moneen tuntiin eikä mikään ruoka maistunut. Sain Primperan-nimistä lääkettä joka auttoi sen että pystyin edes jotain syömään. Paino oli tuohon mennessä pudonnut pari kiloa enkä muutenkaan alipainoisena halunnut sen enempää putoavan. Pari kolme viikkoa lääkettä söin vaikka se ei vatsalleni kovin hyvin käynytkään mutta koska minullakin on kolme lasta hoidettavana piti jostain apua oloon saada. Lapset söivät tuon pahimman ajan mikroruokia kun en itse pystynyt ruokaa tekemään. Olo parani suunnilleen rv 12 paikkeilla.
Toivottavasti olosi paranee kohta koska olet jo lähellä rv 12 ja rv 16 on se josta minullekin lääkäri sanoi että silloin viimeistään pitäisi olon helpottua. Jos sinun on mahdollista vaihtaa lääkäriä tee se ihmeessä. Ei kuulostanut hyvältä hänen suhtautuminen pahoinvointiisi.
Voimia ja jaksamista sinulle :)
Moschino rv 24