5-vuotiaan nirsoilu

Ota mukaan kokkaamaan. Ruoka maistuu paremmalta kun on saanut itse tehdä.

Teettwkö ruokaa yhdessä? Jos lapsi osallistuu pilkkomiseen ja hämmentämiseen ja tekee jotain ihan itte, niin ruoka maistuu. Meillä ainakin toimi 🙂

Lapsi on monesti ollut mukana kokkaamassa, ei auta jos lopputulos on hänen mielestään epäilyttävä. 

Meillä auttoi, kun ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Tytön lempiruokia pakastin ja kun muut söi esim.lohikeittoa, niin lämmitin tytölle makaronilaatikkoa pakastimesta. Kausi kesti  5-vuotiaana noin puoli vuotta ja katosi aivan itsekseen. Tyttö alkoi tulla keittiöön kysymään ,että voiko hän syödä lohikeitosta perunat ja kalat ja jättää sipulit. Sanoin tietenkin,että ok. Kun nirsoilusta ei tehty numeroa, valtapeliä, kiristystä, lahjontaa tms, niin nirsous katosi ihan itsekseen. 

Mä en osaa neuvoa, mutta vertaistuki lienee paikallaan. Mulla on (Luoja tietää miksi) syntymänirso 18-vuotias, joka edelleen pitää tiukasti kiinni niistä muutamasta ruokalajistaan, ja on tarkka merkeistä, ruoan koostumuksesta ja  milloin mistäkin (vain Vaasan ruispaloja, vain kovia tomaatteja, vain raakoja banaaneja, ruoat eivät saa koskea toisiinsa, ehdottomasti ei sitä ja ehdottomasti vain tätä). Jaksoin taistella ensimmäiset 9 vuotta, tuloksetta. 

Kasvoi kuitenkin hyvin ja on osoittautunut terveeksi ja hyvinvoivaksi. Ei edes allergioita. Viimeiset vuodet on syönyt tai ollut syömättä, ja yleensä sitten kun ei tehty ruoka kelpaa, natustaa leipää tmv. Ei kuitenkaan tee ruokaa itse kuin pakon edessä (kun ollaan reissussa tmv.) On pieniruokainen ja tosiaan syö elääkseen, eikä pidä oikein mistään. En ole ottanut enää stressiä sen jälkeen, kun lakkasin pelkäämästä syömishäiriötä. Kai toiset vaan ovat tuollaisia. Toki jankutan vitamiineista aina muistaessani. Päähän ottaa aina silloin tällöin (olen kelpo kotikokki, ja joskus olisi kiva saada hänenkin mielipiteensä jostain kokeilemastani ruoasta), mutta toisaalta, kohta on omassa huushollissaan nirsoilemassa, joten ainakin sitten saa aina syödä mitä haluaa.

Kaikki pakkomaistattaminen ja pakkosyöminen ja pakko pois.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pakkomaistattaminen ja pakkosyöminen ja pakko pois.

Ai niinkö että kun ruokana on jotain mitä lapsi ei halua maistaa, hän saa olla kokonaan syömättä? Ja valittaa sitten tunnin päästä että on nälkä ja haluaa leipää? Ja sittenkö annetaan leipää ja näin edetään? Tai menee nälkäisenä nukkumaan, ja hänelle kiikutetaan yöllä sitä leipää?  Vai ollaan kiikuttamatta/antamatta välipalaa ja pidetään lasta nälässä? Vai miten? 

Mä en haluaisi mennä siihen että lapselle on omat ruuat ja aikuisille omat. Minusta se ei johda (tämän lapsen) kohdalla muuhun kuin siihen että hän rupeaa määräilemään täysin mitä syö. Eli jatkossa hän söisi todennäköisesti pelkkää maksalaatikkoa. Ja lisäksi tuossa lapselle oma ruoka -yhtälössä on hankalaa se että sitten pitäisi aikuisten ruuan lisäksi aina olla sitä lapsen omaa ruokaa varattuna. Toki joskus tehdään niinkin että kun ollaan lapsen kanssa kaksin kotona, minä teen itselleni vaikkapa munakasta kun mieleni sitä tekee, ja lapsi saa himoamaansa maksalaatikkoa.

Kiitos vertaistuesta <3 

Lapsi ei tapa itseään nälkään. Anna olla syömättä, kyllä se ruoka jossain vaiheessa uppoo.

Kyllä terve lapsi oppii syömään pahempaakin ruokaa kun on nälkä. Antaa olla nälissään. Iltapala tulee joka tapauksessa pian päivällisen jälkeen. Silloin kunnon annos puuroa lautaselle. Ei kannata tehdä numeroa toisen nirsoilusta.

Makuaisti on perinnöllinen ominaisuus ja vaikuttaa varsin rajusti siihen, miltä ruoka lapsesi suussa maistuu. Olet itse antanut hänelle geenit, jotka vaikuttavat ruokien makuun. Lapsellasi voi esimerkiksi olla sellaisia makunystyröitä, jotka maistavat kitkerät maut tavallista voimakkaampina-> ruoka maistuu kitkerältä eli pahalta.

Mitä vanhemmaksi lapsesi tulee, sitä enemmän makuaisti on huonontunut ja hän saattaa pystyä syömään monia inhokkiruokiaan.

Vierailija kirjoitti:

Makuaisti on perinnöllinen ominaisuus ja vaikuttaa varsin rajusti siihen, miltä ruoka lapsesi suussa maistuu. Olet itse antanut hänelle geenit, jotka vaikuttavat ruokien makuun. Lapsellasi voi esimerkiksi olla sellaisia makunystyröitä, jotka maistavat kitkerät maut tavallista voimakkaampina-> ruoka maistuu kitkerältä eli pahalta.

Mitä vanhemmaksi lapsesi tulee, sitä enemmän makuaisti on huonontunut ja hän saattaa pystyä syömään monia inhokkiruokiaan.

Jännä juttu onkin, että lapsi tykkää voimakkaista mauista, esimerkiksi etikkaisista ruuista ja söisi vaikkapa sitruunaa tai kapriksia pelkältään kuinka paljon hyvänsä. Tarjoankin monesti sellaisia lisäkkeitä jotka ovat hänen mieleensä, etikkakurkkuja, marinoitua sipulia jne.

Sen sijaan voimakkaasti maustetut ruuat eivät uppoa sen paremmin kuin perunamuusi tai kalasoppakaan. Kokeiltu on kaikkea...

Meillä oli tytöllä n.4vuotiaana kausi että söi lämpimistä ruuista ainoastaan nuudeleita ja kalapuikkoja. Aikamme yritettiin tuputtaa kaikkea muuta ja pakotimme maistamaan kaikkea joka johti siihen että tyttö meni vessaan oksentamaan. Siinä vaiheessa tajuttiin viheltää peli poikki. Sen jälkeen ei tehty minkäänlaista numeroa syömisestä. Tyttö eli aivan hyvin pelkästään aamu, ilta ja välipaloilla ja nuudeleilla ja kalapuikoilla. Noin puoli vuotta kesti tuo vaihe. Sitten oli monta vuotta oikein hyvin syövä tyttö. Nyt on 12v. ja alkavan murrosiän merkkejä. Vähän samoja nirsoiluja alkaa olla taas. Kuitenkin aika montaa ruokaa syö ja teen niitä mielelläni vaikka pelkästään hänelle, koska en enää ikinä halua että kierre menee niin pahaksi. Syö myös todella paljon kasviksia ja hedelmiä. Ne on maistunut aina. Iloinen, terve ja paljon urheileva tyttö on nyt.