Lue keskustelun säännöt.
Minä olen ihan lopussa...
10.12.2018 |
Olen ihan lopussa, verenpaine on korkealla, ahdistaa, väsyttää, itkettää ja v*tuttaa. Alle vuosi sitten kuoli lähiomainen enkä varmaan vieläkään ole käsitellyt siitä aiheutunutta surua vaan työntänyt sen taka-alalle.
Kaiken lisäksi vasta päättyi eräs erittäin tärkeä ihmissuhde josta en kuitenkaan voi kenenkään kanssa puhua.
En oikeasti tiedä miten jaksan keskiviikkona mennä töihin kun en jaksa edes laittaa vaatetta päälle.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia. <3 Hae ihmeessä sairaslomaa! Oko sulla läheisiä, joille voisit soittaa, voisivat auttaa esim. käytännön asioissa.
Minä potkaisin varpaani ovenpieleen. Ja naapuri p*skatti koiransa pihallani.
Vierailija kirjoitti:
Voimia. <3 Hae ihmeessä sairaslomaa! Oko sulla läheisiä, joille voisit soittaa, voisivat auttaa esim. käytännön asioissa.
Ei sitä sairaslomaa noin vain haeta, olen jo kahdesti käynyt työterveys lääkärillä enkä saanut sairaslomaa.
Ja perhe hoitaa kyllä käytännön asioita, ja kyllä jinkin verran saan itsekin esim. kotitöitä tehtyä. Nyt olen pari päivää omalla ilmoituksella muka flunssassa ja kun keskiviikkona pitäisi töihin mennä niin siellä oottaa näidenkin päivien tekemättä jääneet työt.
Ap
Lopeta ulina ja mene töihin. Kamalaa valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia. <3 Hae ihmeessä sairaslomaa! Oko sulla läheisiä, joille voisit soittaa, voisivat auttaa esim. käytännön asioissa.
Ei sitä sairaslomaa noin vain haeta, olen jo kahdesti käynyt työterveys lääkärillä enkä saanut sairaslomaa.
Ja perhe hoitaa kyllä käytännön asioita, ja kyllä jinkin verran saan itsekin esim. kotitöitä tehtyä. Nyt olen pari päivää omalla ilmoituksella muka flunssassa ja kun keskiviikkona pitäisi töihin mennä niin siellä oottaa näidenkin päivien tekemättä jääneet työt.
Ap
Hei herätys nyt, älä hyvä ihminen kiusaa itseäsi. Hae oloosi apua, sillä auttavat tahot ovat sitä varten olemassa. Lähde liikkeelle vaikka terveyskeskuksesta ja sitten sanot että nyt tarvii huilitaukoa jne, voimia ja tsemppiä elämääsi! :-) Nimim. Itsekin uupumisia kokenut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia. <3 Hae ihmeessä sairaslomaa! Oko sulla läheisiä, joille voisit soittaa, voisivat auttaa esim. käytännön asioissa.
Ei sitä sairaslomaa noin vain haeta, olen jo kahdesti käynyt työterveys lääkärillä enkä saanut sairaslomaa.
Ja perhe hoitaa kyllä käytännön asioita, ja kyllä jinkin verran saan itsekin esim. kotitöitä tehtyä. Nyt olen pari päivää omalla ilmoituksella muka flunssassa ja kun keskiviikkona pitäisi töihin mennä niin siellä oottaa näidenkin päivien tekemättä jääneet työt.
Ap
Hei herätys nyt, älä hyvä ihminen kiusaa itseäsi. Hae oloosi apua, sillä auttavat tahot ovat sitä varten olemassa. Lähde liikkeelle vaikka terveyskeskuksesta ja sitten sanot että nyt tarvii huilitaukoa jne, voimia ja tsemppiä elämääsi! :-) Nimim. Itsekin uupumisia kokenut
Niin kuin tuossa jo kurjoitin niin en saanut sairaslomaa, tai no ekalla kerralla kaksi päivää, toisella kerralla en yhtään kun lääkäri oli niin kiireinen että mittasi vain verenpaineen ja löi reseptin kouraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaat perhettäsi?
Ai miten kiusaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat pitää käydä läpi. Et voi muuten siirtyä eteenpäin, vaan jäät jumittamaan surun keskelle. Jokainen työstää surua omaan tahtiinsa.
Surun/ suremisen 7 vaihetta:
- Shokki ja kieltäminen
- Kipu ja syyllisyys
- Viha
- Masennus
- Nouseminen
- Jälleenrakennus
- Hyväksyminen ja toivo
Niin, ei sitä saikkua sinänsä haeta, vaan kun menet lääkäriin kertomaan sairaudestasi, niin muun hoidon ohessa sinulle sitäkin kirjoitetaan. Tärkeintä tässä nyt on, että menet sinne lääkärille puhumaan, niin hän käynnistää hoidon. Lääkkeet, terapiat, kuntoutukset jne. ja sairaslomaa sen aikaa, että kykenet taas töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko sulla salasuhde, joka päättyi? Ja sen avulla selvisit omaisen kuolemasta näennäisesti mutta nyt, kun suhde päättyi, syöksyy suru entistä isompana päälle? Tämä on olettamus ap:n tilanteesta, mikä pohjautuu omaan kokemukseeni elävästä elämästä...
Oletkp pettänyt jotakuta kun et voi puhua päättyvästä suhteesta. Jos olet niin olet surkimus oikeastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Itse olen kokenut myös tuollaisen elämänvaiheen ja alkuun yritinkin käydä töissä, oli vain sitä että 20min välein sai käydä ulkona itkemässä. Lopen jäin 2kk pois sekä työstä että opinnoista ja yritin vain keskittyä syömiseen ja nukkumiseen. Yöt valvoin ja märisin ja ruoka ei maistunut. Paino putosi reippaan alipainon puolelle ja olisin tarvinut lääkkeitä pahaan olooni mutta en pystynyt märyltäni käydä hakemassa. Työt meni ja opinnot venyi. 2kk oli helvetin rankkaa, 1/2 vuotta vaikeaa. Sitten elämä taas kirkastui ja tuosta jäänyt vain huono muisto.
Hae sinä apua ja lääkkeitä kun sellaista on tarjolla!
Vierailija kirjoitti:
Asiat pitää käydä läpi. Et voi muuten siirtyä eteenpäin, vaan jäät jumittamaan surun keskelle. Jokainen työstää surua omaan tahtiinsa.
Surun/ suremisen 7 vaihetta:
- Shokki ja kieltäminen
- Kipu ja syyllisyys
- Viha
- Masennus
- Nouseminen
- Jälleenrakennus
- Hyväksyminen ja toivo
Mulla on varmaan sitten vielä pitkä tie edessä en ole vielä edes vaiheessa 1.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oliko sulla salasuhde, joka päättyi? Ja sen avulla selvisit omaisen kuolemasta näennäisesti mutta nyt, kun suhde päättyi, syöksyy suru entistä isompana päälle? Tämä on olettamus ap:n tilanteesta, mikä pohjautuu omaan kokemukseeni elävästä elämästä...
Aika hyvin arvattu. Tosin luultavasti tämä suhde ei ole vielä päättänyt, hiukan vaikeaa vain tällä hetkellä. Ja tämän suhteen tekee vaikeaksi/oudoksi/rankaksi/rakkaaksi se että tämä mies on minun elämän suurin rakkaus, ja samalla minun ex.
Vierailija kirjoitti:
Oletkp pettänyt jotakuta kun et voi puhua päättyvästä suhteesta. Jos olet niin olet surkimus oikeastikin.
Kyllä, olen pettänyt ja tosiaan exäni kanssa josta en koskaan ole päässyt kunnolla yli. Ja paras keino tietenkin päästä yli on päästä exän alle... No, leikki sikseen. Hän on minulle äärettömän rakas ja tärkeä ihminen mutta omalla käytökselläni sain meidän ystävyyden huonolle mallille ja pelkään että se päättyy nyt kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Itse olen kokenut myös tuollaisen elämänvaiheen ja alkuun yritinkin käydä töissä, oli vain sitä että 20min välein sai käydä ulkona itkemässä. Lopen jäin 2kk pois sekä työstä että opinnoista ja yritin vain keskittyä syömiseen ja nukkumiseen. Yöt valvoin ja märisin ja ruoka ei maistunut. Paino putosi reippaan alipainon puolelle ja olisin tarvinut lääkkeitä pahaan olooni mutta en pystynyt märyltäni käydä hakemassa. Työt meni ja opinnot venyi. 2kk oli helvetin rankkaa, 1/2 vuotta vaikeaa. Sitten elämä taas kirkastui ja tuosta jäänyt vain huono muisto.
Hae sinä apua ja lääkkeitä kun sellaista on tarjolla!
Kiitos positiivisestakin suhtautumisesta, kiva ettei kaikki kivitä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ei sitä saikkua sinänsä haeta, vaan kun menet lääkäriin kertomaan sairaudestasi, niin muun hoidon ohessa sinulle sitäkin kirjoitetaan. Tärkeintä tässä nyt on, että menet sinne lääkärille puhumaan, niin hän käynnistää hoidon. Lääkkeet, terapiat, kuntoutukset jne. ja sairaslomaa sen aikaa, että kykenet taas töihin.
Varasin nyt ajan, pelkään vsin että kun pääsen lääkärille asti niin romahdan lopullisesti enkä voi tehdä muuta kuin itkeä.
Haeppa saikkua sitten. Masennuksen vuoksi sitä saat, et uupumuksen. Sitten pyydät lähetteen psykiatrian poliklinikalle, josta järjestetään sulle hoito ja lääkitys.