Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka ei ymmärrä vapaaehtoista lapsettomuutta eivät itse ole halunneet perhettä paljoa tai ovat tehneet sen haluttomasti
10.12.2018 |
Jos kokee että ihminen voi olla vapaaehtoisesti lapseton trendin vuoksi, ei ole itse halunnut omia lapsiaan kovin paljon. Eli kokee, että ulkopuoliset seikat voivat vaikuttaa omiin valintoihin. Sellaiset ihmiset eivät ymmärrä hyvää ja vahvaa, omaa näkemystä elämästä, eli esim sitä että haluaa lapsia enemmän kuin mitään muuta tai että ei koskaan ikinä ole halunnut lapsia.
Nämä yhteiskunnan tuuliviirit sitten ahdistuvat muiden varmoista valinnoista.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useat perheelliset ovat kateellisia vapaille yksilöille, koska itse rämpivät siinä prismahelvetissään hampaat irvessä.
No ei kyllä pidä paikkansa ainakaan omalla kohdallani. Enemmän nautin ajastani oman rakkaan perheeni kanssa, kuin mitä nautin ajasta yksinasuvana sinkkuna.
Joku kuvailee sanalla perhehelvetti, itse kuvailisin perhetaivas. Rakastan lastani, ja olen kiitollinen kun hänet sain.
Ei lapsettomuus tarkoita sinkkuutta. Kyllä lapseton voi olla naimisissa tai pitkässä (jopa koko loppuelämän pituisessa) parisuhteessa ilman lapsiakin. Lisäksi lapsettomalla voi olla ympärillään paljon muiden lapsia, joiden kanssa vietetystä ajasta saa tarpeeksi. Tai on kenties joutunut nuoruudessaan ottamaan liikaakin vastuuta omista pikkusisaruksistaan.
Tässä muuten yksi merkittävä syy, miksi jotkut hankkivat lapsia: pelkää yksin jäämistä tai yrittää paikata surkastuvaa parisuhdettaan yhteisellä lapsella - kuvitellen itsekkäästi, että se lapsi on joku liima, jolla aikuisen mitätön elämä pysyy jokseenkin kasassa.
Tämä on tabu, jota lähes kukaan lapsen hankkinut ei uskalla tai kehtaa sanoa ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useat perheelliset ovat kateellisia vapaille yksilöille, koska itse rämpivät siinä prismahelvetissään hampaat irvessä.
No ei kyllä pidä paikkansa ainakaan omalla kohdallani. Enemmän nautin ajastani oman rakkaan perheeni kanssa, kuin mitä nautin ajasta yksinasuvana sinkkuna.
Joku kuvailee sanalla perhehelvetti, itse kuvailisin perhetaivas. Rakastan lastani, ja olen kiitollinen kun hänet sain.
Ei lapsettomuus tarkoita sinkkuutta. Kyllä lapseton voi olla naimisissa tai pitkässä (jopa koko loppuelämän pituisessa) parisuhteessa ilman lapsiakin. Lisäksi lapsettomalla voi olla ympärillään paljon muiden lapsia, joiden kanssa vietetystä ajasta saa tarpeeksi. Tai on kenties joutunut nuoruudessaan ottamaan liikaakin vastuuta omista pikkusisaruksistaan.
Tässä muuten yksi merkittävä syy, miksi jotkut hankkivat lapsia: pelkää yksin jäämistä tai yrittää paikata surkastuvaa parisuhdettaan yhteisellä lapsella - kuvitellen itsekkäästi, että se lapsi on joku liima, jolla aikuisen mitätön elämä pysyy jokseenkin kasassa.
Tämä on tabu, jota lähes kukaan lapsen hankkinut ei uskalla tai kehtaa sanoa ääneen.
Ja minulle se elämä, että eletään vain kaksi puolison kanssa ei ole riittävä. Halusin lapsen ja sain - nyt elän onnellista lapsiperhe-elämää.
Se taas tuntuu olevan aivan käsittämätöntä joidenkin velojen mielestä. Tässäkin ketjussa heti alettiin paasaamaan, että kyllä ne lapselliset vaan on kateellisia lapsettomien huolettomasta elämästä. Vaan kun en ole.
Jos olet tyytyväinen omaan elämääsi, niin mitä saat siitä jankkauksesta, että päinvastaisesti valinneella aivan takuuvarmasta on oltava kurjaa? En minäkään jankkaa, että takuuvarmasti lapsettomuuden valinneilla on superkurjaa. Ei varmasti ole, koska se on se elämä, jota haluttiin elää. Aivan kuten minulla on lapsiperhe-elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoinen lapsettomuus ei ihmetytä.
Mutta se taas ihmetyttää, jos vapaaehtoisesti lapsettoman on jatkuvasti oltava "todistelemassa", miten lapsettomat olisivat onnellisempia ja miten lapsi "pilaa" elämän. Ja että miten lapsen saaneet taatusti olisivat kateellisia lapsettomille.
Näitä nimittäin näkee jonkinverran. Tuollainen touhu herättää vain ajatuksen, että mahtaako se lapsettomuus sittenkään ole itsevalittu elämänsuunta.
Varmaan näkee jonkin verran, samoin kuin näkee jonkin verran myös vaikka homo ja haukkuvia miehiä, jotka ovatkin itse homo ja, mutta se ei tarkoita, että kaikki miehet ovat salaa homo ja.
Nyt oli kyllä aika hämärä vertaus....
Mutta mikäli sain kiinni ajatuksestasi niin ei, en kuvitellutkaan, että kaikki velat haluaisivat salaa lapsia.
Vaan ihmettelin sitä, että jos jollakin veloilla on kova tarve olla kertomassa, että hänen elämänsä on takuulla parempaa kuin lapsellisen, ja miten lapselliset takuuvarmasti kadehtivat hänen elämäänsä.
Näiden mukaan kaikki lapsen saaneet katuvat lapsiaan, ja haikailevat elämää, jolloin niitä lapsia ei vielä ollut (mikä taas ei pidä paikkansa).
Eli mikä ihmeen tarve on yrittää vakuutella muille, että elämäni on varmasti parempaa kuin sinun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useat perheelliset ovat kateellisia vapaille yksilöille, koska itse rämpivät siinä prismahelvetissään hampaat irvessä.
No ei kyllä pidä paikkansa ainakaan omalla kohdallani. Enemmän nautin ajastani oman rakkaan perheeni kanssa, kuin mitä nautin ajasta yksinasuvana sinkkuna.
Joku kuvailee sanalla perhehelvetti, itse kuvailisin perhetaivas. Rakastan lastani, ja olen kiitollinen kun hänet sain.
Ei lapsettomuus tarkoita sinkkuutta. Kyllä lapseton voi olla naimisissa tai pitkässä (jopa koko loppuelämän pituisessa) parisuhteessa ilman lapsiakin. Lisäksi lapsettomalla voi olla ympärillään paljon muiden lapsia, joiden kanssa vietetystä ajasta saa tarpeeksi. Tai on kenties joutunut nuoruudessaan ottamaan liikaakin vastuuta omista pikkusisaruksistaan.
Tässä muuten yksi merkittävä syy, miksi jotkut hankkivat lapsia: pelkää yksin jäämistä tai yrittää paikata surkastuvaa parisuhdettaan yhteisellä lapsella - kuvitellen itsekkäästi, että se lapsi on joku liima, jolla aikuisen mitätön elämä pysyy jokseenkin kasassa.
Tämä on tabu, jota lähes kukaan lapsen hankkinut ei uskalla tai kehtaa sanoa ääneen.
Itse "hankin" (=sain) lapsen, koska halusin lapsen. Halusin elää lapsiperhe-elämää sen iloineen ja vaikeuksineen. Ja olen nauttinut tästä elämästä.
Mitä taas tulee parisuhteeseen, niin lapsen hankkiminen "parisuhteen liimaksi" on järjenköyhä motiivi, sillä vauva-ajan kuormitus kaataa vakaampiakin parisuhteita, vähintäänkin kriisiyttää. Eli sen parisuhteen on oltava hyvä jo ennen lasta.
No ei kyllä pidä paikkansa ainakaan omalla kohdallani. Enemmän nautin ajastani oman rakkaan perheeni kanssa, kuin mitä nautin ajasta yksinasuvana sinkkuna.
Joku kuvailee sanalla perhehelvetti, itse kuvailisin perhetaivas. Rakastan lastani, ja olen kiitollinen kun hänet sain.