Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä miehen sukulaisten kanssa?
10.12.2018 |
Tarvitsen nyt ulkopuolisen mielipiteen asiaan, joten siksi kirjoitan tänne. Kaikki hysteeriseksi ja vainoharhaiseksi leimaavat ihmiset voivat olla kommentoimatta, tarvitsen ihan oikeita mielipiteitä. Tästä tulee pitkä kirjoitus, joten kannattaa sulkea jo nyt, jos et jaksa lukea.
Tilanne on siis se, että n.6-7 vuotta sitten perheemme sai vainoajan. Hän seurasi minua joka paikkaan, lähetteli kirjeitä, viestejä, sähköpostia, kerran jopa henkeni oli vaarassa hänen takiaan. Muutimme pois tuolta paikkakunnalta muutaman kuukauden vainoamisen jälkeen ja asetimme voimaan tietojen luovutuskiellon. Muuton jälkeen sain vain sähköposteja, puheluita ja viestejä, mutta se ei haitannut kun estin ne ja puhelinnumeroni vaihdoin. Välillä hän jaksoi tehdä uusia sähköposti tilejä, joilta sitten laittoi viestejä, mutta aika harvakseltaan ja sekin loppui muutaman kuukauden päästä. Sain tietysti myös vanhaan osoitteeseen lähetetyt kirjeet, mutta se ei niin haitannut, kun kuorissa oli vanha osoite, joten tiesin, ettei hän tiennyt nykyistä osoitettamme.
Saimme olla rauhassa jonkin aikaa ja saimme lapsen. Kun tyttö oli reilu 2v, hän meni päiväkotiin muutamina päivinä viikossa. Tässä kohtaa ongelmat jatkuivat. Olimme edelleen aika varovaisia tuon vainoajan takia, vaikka hänestä mitään ei ollutkaan kuulunut hyvään aikaan, joten olimme tarkkoja siitä, mihin tytön kuvat päätyivät. Sanoimme tytön mummulle ja isomummulle, että niitä kuvia ei saa jaella kellekään ilman lupaa, laittaa nettiin tai näyttää vieraille. Juu juu, ei tietenkään. Itse emme laittaneet mitään tytöstä nettiin, emmekä itsekään olleet sosiaalisessa mediassa, koska vainoaja oli tietysti myös siellä.
Ihmettelin, kun välillä törmättiin hyvän päivän tuttuihin, jotka ihastelivat, miten ihana kuva tytöstä se ja se oli. Aika nopeasti selvisi, että tytön mummu julkaisi kaikki antamamme kuvat omassa Facebookissaan. Tästä nousi hirveä haloo, kun kyllä hän mummuna saa laittaa, eikä käsittänyt, miksei saisi laittaa vaikka kiellettiin. Hän myös tiesi tästä vainoajasta ja kaikesta, mitä hän oli tehnyt. Ihan kuin luvaton kuvien julkaisu vielä ei olisi riittänyt, mutta anopin profiili on tietysti julkinen.
Tästä seurasi se, ettemme enää antaneet kuvia isovanhemmille, emmekä antaneet myöskään itse ottaa tytöstä kuvia. Pari viikkoa tämän jälkeen sain sähköpostin oudolta tililtä, jossa oli kuva. Kuvassa oli tyttöni päiväkodin pihalla keinumassa saatesanoilla "Suloinen tyttö". Tyttö otettiin tietysti heti pois päiväkodista ja aloimme etsimään uutta asuntoa. Poliisi ei voinut selvittää kuvan lähettäjää, koska tili oli tekaistu ja kuva lähetetty kirjaston koneelta.
Anoppihan ei tietenkään uskonut, että tämä saattaa johtua siitä, että hän julkaisi tytön kuvia julkisessa profiilissa, piti todennäköisempänä sitä, että vainoaja on kytännyt meitä 2vuotta ja ollut hiljaa, vaikka on tiennyt missä asumme jne.
Uudessa asunnossa saimme olla rauhassa vain muutamia kuukausia. Muutaman kuukauden asumisen jälkeen löysin postilaatikosta kirjeen tältä vainoajalta, hän tiesi osoitteemme. Tivasimme sukulaiset läpi, kuka on kertonut osoitteemme ja kenelle. Yllätys yllätys, anoppi oli kertonut osoitteemme kaukaisille sukulaisille, hyvän päivän tutuille, puolituntemattomille jne. "No kun ne halusi tietää missä asutte ja kyllä nyt "Pentti-naapurin" piti saada tietää" oli selitys. Vaikka vannotettiin, että osoitetta ei kerrota vaikka mikä olisi, meiltä pitää ensin kysyä.
(Jatkuu)
Kommentit (274)
Vierailija kirjoitti:
Hieno tarina. Muistahan lääkkeet.
Juuri näitä kommentteja tarkoitin, olkaa kommentoimatta tähän. Hienoa, että teillä menee elämässä hyvin ja koette olevanne turvassa ja voitte luottaa sukulaisiin, mutta kaikilla ei ole asiat niin hyvin. Luuletko todella, että olisin halunnut tuon vainoajan elämäämme?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva narsisti teillä(kin) mummona.
Välit poikki olisi ainut ratkaisu.
Onko tullut mieleen, että se anoppi voisi olla itse vainoaja?
Kiitos asiallisille vastaajille. Mies onkin nyt aivan hiilenä ja aikoo olla puheissa anopin ja isomummun kanssa tällä viikolla, ennenkuin tekee ratkaisunsa. Todennäköisesti menee vihdoin välit kokonaan poikki anoppiin.
Anoppi ei ole itse vainoaja, tiedän kuka hän on. Hän on siis ihan fyysisesti käynyt minuun käsiksi kun ei ollut mielissään tekemisistäni ja avoimesti seurannut minua ym.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinasi on hassunhauska, mutta ei vastaa todellisuutta. Anopin facessa oleva kuva lapsestasi ei vielä kerro yhtään mitään yhtään mistään, joten ei sen perusteella saa selville, missä asutte. Toiseksi isomummo ei tee mitään osoitteellanne, voisitte yhtä hyvin antaa hänelle veljesi osoitteen. Kyllä postit sieltäkin kulkee.
Niin syrjässä ei voi asua kukaan, etteikö sinne olisi teiden nimiä ja talojen numeroita, koska navigaattori ei osaa paikkaan, jonka tiellä ei ole nimeä. Ai niin, koordinaattien mukaankin voi matkata, mutta tuskin se anoppi osaa asentaa näitä tietoja laitteelle. Lisäksi pelastustoimi edellyttää niitä teiden nimiä ja talojen numeroita, joten keksi jotain parempaa.
Olet varmaan jo tajunnut, että anoppisi on vainoajasi.
Antakaa isomummmulle valokuvaajan sttudiossa ottama paperikuva, josta ei näy kotia tai muuta oikeaa paikkaa. Ei muita kuvia kenelllekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt vielä muutatte niin älkää nyt kertoko sitä osoitetta mihinkään tai kenellekkään, kai sen nyt järkikin sanoisi.
Anopille kerrotte, että jos teille jotain käy niin poliisille on ilmoitettu, että hän on ainoa joka osoitteenne tietää niin tietää poliisi sitten kehen syyttävä sormi osoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tarinasi on hassunhauska, mutta ei vastaa todellisuutta. Anopin facessa oleva kuva lapsestasi ei vielä kerro yhtään mitään yhtään mistään, joten ei sen perusteella saa selville, missä asutte. Toiseksi isomummo ei tee mitään osoitteellanne, voisitte yhtä hyvin antaa hänelle veljesi osoitteen. Kyllä postit sieltäkin kulkee.
Niin syrjässä ei voi asua kukaan, etteikö sinne olisi teiden nimiä ja talojen numeroita, koska navigaattori ei osaa paikkaan, jonka tiellä ei ole nimeä. Ai niin, koordinaattien mukaankin voi matkata, mutta tuskin se anoppi osaa asentaa näitä tietoja laitteelle. Lisäksi pelastustoimi edellyttää niitä teiden nimiä ja talojen numeroita, joten keksi jotain parempaa.
Kiitos vain vastauksesta, mutta näin asiat ovat menneet. Olen monta kertaa miettinyt, miten asiat ovat menneet, enkä ole keksinyt kuin yhden vaihtoehdon siihen, miten vainoaja löysi meidät anopin profiilissa olevien kuvien perusteella. Joku on ne kuvat nähnyt, joka on tiennyt anopin olevan tyttömme mummo ja tunnistanut tytön, että hei, tuohan on meidän "Miljan" päiväkodissa. Tämä on tuntenut vainoajan, joka on satuillut kavereilleen jotain, jonka takia tämä kaveri on kertonut vainoajalle, että tyttömme on samassa päiväkodissa kuin hänen lapsensa. Muuta minulle ei tule mieleen. Isomummulla on osoitteemme, koska täällä ei asu ketään sukulaisiamme, emmekä ystäviä kehtaa häiritä posteillamme. Olemme mieheni kanssa myös molemmat ainoita lapsia, joten sisaruksiakaan ei täällä asu.
Ja me todella asumme syrjässä, suomeksi sanottuna keskellä metsää. Täällä nyt vain ei ole teiden nimiä, eikä talojen numeroita näy kuin vasta pihassa. Omamme olemme tietysti ottaneet irti, kun anoppi on tullut käymään, vaikkei hän mitään pelkällä numerolla teekään. Omakaan navigaattorimme ei näytä mitään tien nimeä, kun ajamme kotiin. Anteeksi nyt vain, jos tällainen järjestely ei istu sinun ajatusmaailmaasi, mutta näin nyt vain on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran mulla on kokemusta että pakoilu ei auta, mutta poliisi auttaa jos vainoaja jatkaa. Kerroit että on käynyt käsiksi, saiko silloin tuomion? Haitko lähestymiskieltoa? Poliisi puuttuu kyllä sen jälkeen lähestymisyrityksiin. Jos olisitte työssäkäyviä, ei tuollainen seilaaminen ympäri suomen onnistuisi, eikä se tosiaankaan kannata.
Jos anoppi on käynyt teillä, ei osoitteen salaamisessa ole järkeä. Osoitteen voi helposti lukaista mistä tahansa navigaattorista tai vaikka google mapsista, ei siihen katukylttejä tarvita. Nykyään kun joka tiellä on lain mukaisesti oltava nimi.
Kirjoitin tuossa ylempänä, että anoppi ei ole vainoaja, koska tiedän kyllä kuka hän on. Toki anoppi voi olla toinen vainoaja, sitä en tiedä.
Jos joudumme taas muuttamaan, emme todellakaan kerro osoitettamme kellekään, sen päätimme jo heti sen puhelun jälkeen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit kuolla ja lapsen henkinen kehitys vaarantuu älyttömän paikkakunnalta toiselle hyppimisen takia, mutta ymmärrän ettei Porvoossa saa lähestymiskieltoa.
Ts. cool story bro, 1,5/5
Tyttökin taitaa olla jo teini ja jakaa itse itseään somessa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarinasi on hassunhauska, mutta ei vastaa todellisuutta. Anopin facessa oleva kuva lapsestasi ei vielä kerro yhtään mitään yhtään mistään, joten ei sen perusteella saa selville, missä asutte. Toiseksi isomummo ei tee mitään osoitteellanne, voisitte yhtä hyvin antaa hänelle veljesi osoitteen. Kyllä postit sieltäkin kulkee.
Niin syrjässä ei voi asua kukaan, etteikö sinne olisi teiden nimiä ja talojen numeroita, koska navigaattori ei osaa paikkaan, jonka tiellä ei ole nimeä. Ai niin, koordinaattien mukaankin voi matkata, mutta tuskin se anoppi osaa asentaa näitä tietoja laitteelle. Lisäksi pelastustoimi edellyttää niitä teiden nimiä ja talojen numeroita, joten keksi jotain parempaa.
Kiitos vain vastauksesta, mutta näin asiat ovat menneet. Olen monta kertaa miettinyt, miten asiat ovat menneet, enkä ole keksinyt kuin yhden vaihtoehdon siihen, miten vainoaja löysi meidät anopin profiilissa olevien kuvien perusteella. Joku on ne kuvat nähnyt, joka on tiennyt anopin olevan tyttömme mummo ja tunnistanut tytön, että hei, tuohan on meidän "Miljan" päiväkodissa. Tämä on tuntenut vainoajan, joka on satuillut kavereilleen jotain, jonka takia tämä kaveri on kertonut vainoajalle, että tyttömme on samassa päiväkodissa kuin hänen lapsensa. Muuta minulle ei tule mieleen. Isomummulla on osoitteemme, koska täällä ei asu ketään sukulaisiamme, emmekä ystäviä kehtaa häiritä posteillamme. Olemme mieheni kanssa myös molemmat ainoita lapsia, joten sisaruksiakaan ei täällä asu.
Ja me todella asumme syrjässä, suomeksi sanottuna keskellä metsää. Täällä nyt vain ei ole teiden nimiä, eikä talojen numeroita näy kuin vasta pihassa. Omamme olemme tietysti ottaneet irti, kun anoppi on tullut käymään, vaikkei hän mitään pelkällä numerolla teekään. Omakaan navigaattorimme ei näytä mitään tien nimeä, kun ajamme kotiin. Anteeksi nyt vain, jos tällainen järjestely ei istu sinun ajatusmaailmaasi, mutta näin nyt vain on.
Ap
Kun Suomessa ei voi olla sellaista paikkaa, jossa ei ole teiden nimiä, jos tien varressa on pysyvää asutusta! Ei edes siellä keskellä metsää. Yhden ainoan tilan mailla oleva tie voi olla nimetön, mutta sillekin päädytään joltain nimelliseltä tieltä ja sen talon numerokyltti ei ole talon seinässä vaan nimellisen tien risteyksessä osoittamassa, että tästä ajetaan tielle xxx.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran mulla on kokemusta että pakoilu ei auta, mutta poliisi auttaa jos vainoaja jatkaa. Kerroit että on käynyt käsiksi, saiko silloin tuomion? Haitko lähestymiskieltoa? Poliisi puuttuu kyllä sen jälkeen lähestymisyrityksiin. Jos olisitte työssäkäyviä, ei tuollainen seilaaminen ympäri suomen onnistuisi, eikä se tosiaankaan kannata.
Jos anoppi on käynyt teillä, ei osoitteen salaamisessa ole järkeä. Osoitteen voi helposti lukaista mistä tahansa navigaattorista tai vaikka google mapsista, ei siihen katukylttejä tarvita. Nykyään kun joka tiellä on lain mukaisesti oltava nimi.
Ei saanut tuomiota, koska näyttö ei riittänyt. Oli sana sanaa vastaan ja hänellä oli liuta todistajia omalla puolellaan. Hain lähestymiskieltoa ja turvakieltoa, mutta niitä en saanut samasta syystä, näyttö ei riittänyt.
Mieheni on yrittäjä ja voi tehdä töitä oikeastaan missä vain Suomessa, mutta kyllä tämä on uuvuttavaa muuttaa aina muutaman vuoden välein.
Anoppi ei osoitettamme ole tiennyt, on käynyt täällä jo viime vuonna ja silti vinkuu osoitettamme, joten ei ainakaan ole osannut lukea osoitettamme mistään.
Ap
Minä nyt en mahda sille mitään, että täällä ei ole tienviittoja, missä asumme. Mapsista löytyy, kun osaa hakea, myös sen tien nimi. Anoppi sitä ei ole osannut hakea, kun ei osoitettamme ole tiennyt.
Ap
Älkää antako osoitettanne kenellekään tuttaville, ettekä päästä anoppia kotiinne.
Vierailija kirjoitti:
Älkää antako osoitettanne kenellekään tuttaville, ettekä päästä anoppia kotiinne.
Näin tottakai toimitaan, jos nyt uusi muutto eteen tulee.
Ap
Saattaa hyvinkin isomummolla olla alkava muistisairaus. Itse en tuollaisessa tilanteessa antaisi hänelle enää kuvia lapsesta, jos se aiheuttaa vaaratilanteen.
(Jatkoa)
Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin alkaa taas etsiä uutta asuntoa. Löysimmekin asunnon, 400km päästä ja siihen muutimme. Tästä oli tietysti kauhea poru, kun niin kauas piti muuttaa, mutta halusimme päästä mahdollisimman kauas tuolta, koska vainoaja tuntui jatkuvasti löytävän meidät. Tuon paikan osoitetta ei kerrottu kellekään puoleen vuoteen. Sitten se uskallettiin kertoa isomummulle, joka kävikin muutaman kerran. Tästä nousi tietysti kauhea meteli, kun anopille ei kerrottu, miksei hänelle kerrota. Ei ymmärtänyt, kun selitettiin, ettei häneen voi luottaa kun kertoi viimeksikin, tässä vaiheessa alkoi kieltää kertoneensa osoitteemme. Kun olimme asuneet kaksi vuotta rauhassa tuossa asunnossa, anoppi oli hieman rauhoittunut ja kerroimme hänelle osoitteemme, kun vannoi ja vakuutti, ettei kerro kellekään sitä.
Eikös mennyt kaksi kuukautta ja postilaatikossa odotti kirje vainoajalta. Heti tiedettiin, että anoppi taas, päätimme että enää emme todellakaan kerro hänelle osoitettamme ja aloimme taas etsiä uutta asuntoa.
Tässä nykyisessä asunnossa olemme asuneet kolmisen vuotta, eikä kukaan muu kuin isomummu tiedä osoitettamme. Tietysti anoppi yrittää joka vuosi sen vinkua, mutta enää emme luota häneen ja hän kiukuttelee aina aikansa, kun kieltäydymme sitä antamasta.
Nyt kuitenkin viime viikolla ilmestyi uusi ongelma, isomummu. En tiedä onko hän dementoitumassa vai onko vain nyt tyhmä. Anoppi yritti viime viikolla vinkua osoitettamme, kun hänellä on meille paketti. Käskimme viedä isomummulle, että hän hoitaa sen meille. Anoppi olikin käynyt siellä, mutta vinkumassa osoitettamme. Tämä selvisi, kun mieheni soitti isomummulle viime viikolla ja selvisipä samalla myös se, että isomummu on antanut anopille osoitteemme. Kun mieheni tivasi tälle syytä, isomummu sanoi, että kun anopilla kuitenkin oli jo osoitteemme navigaattorissa, niin miksei olisi voinut antaa. Ei sitten käsittänyt, että jos hällä olisi osoitteemme jo valmiiksi, miksi hän sitä kyselisi?
Anoppi on siis käynyt täällä asunnolla muutaman kerran, mutta osoitetta hän ei tiedä. Asumme aika syrjässä, eikä täällä ole tien nimiä näkyvillä, eikä numeroita. Olemme aina menneet vastaan anoppi läheiseen kylään ja sieltä hän on ajanut perässämme perille, mutta osoitteesta hänellä ei ole mitään hajua.
Mietin siksi tuota isomummun mahdollista dementoitumista, koska eilen hän soitti miehelleni, että tarvitsee tämän puhelinnumeron johonkin pakettiin.
Mieheni on nyt sitä mieltä, että isomummukaan ei enää saa ottaa kuvia tytöstä, jos alkaa nyt niitäkin jakelemaan, kuten osoitettamme vaikka vannoi ja vakuutti, ettei niin tee ja onkin tähän asti ollut luotettava asiassa. Isomummu siis sai alkaa ottaa kuvia tytöstä puolen vuoden tauon jälkeen, mutta anoppi ei saanut, koska oli niin epäluotettava.
Olen kyllä samaa mieltä mieheni kanssa, mutta mietin silti, että onhan se hiukan epäreilua, jos isomummu tosiaan on dementoitumassa ja anoppi käytti tätä hyväkseen. Enemmän huolissani olen kuitenkin siitä, tupsahtaako taas pian postilaatikkoon kirje nykyisellä osoitteella varustettuna.
Poliisi ei tee asialle mitään, koska rikosta ei ole tapahtunut eikä heillä ole resursseja.
Pahoittelut, jos teksti on sekavaa, mutta yritin muistaa kirjoittaa kaiken ja piti tehdä lisäyksiä kesken kirjoittamisen sinne ja tänne.