Mitä mieltä lukiolaisten väsymyksestä?

Ei lukio ole stressaavaa vaan vaatimukset ovat. Pitää saada vähintään eximian paperit tai joutuu amkiin niin onhan siinä paineita

En usko että keskimäärin liioittelevat. Todella epävarma tulevaisuus ja helposti kostautuvat valinnat + koulutusvastainen ilmapiiri ovat aika huono kombo.

Koulutususkonto vaatii uhrinsa. Kaikki eivät voi päästä lääkikseen, mutta pakko on yrittää jos haluaa elämän.

Minä oon sitä mieltä, että nykyään nuoret ei jaksa tehä töitä asioiden eteen eikä kestetä yhtään minkäänlaisia pettymyksiä. Ei heiltä yksinkertasesti löydy elämässä selviytymiseen tarvittavia taitoja. Eikä kukaan vaadi niitä taitoja vaan aina vaan taputellaan selkään, et voivoi ku on rankkaa.

Kyllä se nykyaikana on kovempaa kuin ennen. Ei riitä perus M:n paperit, vaan L ja E. Mielellään tietysti pelkkiä älliä. Nuorilla on myös todella kovat vaatimukset itsensä suhteen. Päivät ovat oikeasti pitkiä ja luettavaa on paljon. Erityisesti jos on oppimisvaikeuksia, opiskelu vie varmasti suurimman osan ajasta.

T. lukiolainen, jolla lukihäiriö

Todella huolestuttavaan suuntaan on koko nuorten maailma mennyt.  Mitä hyötyä, vaikka lukion saisikin vaikka E:n arvoisesti suoritettua, jos sen jälkeen joutuu sairaslomalle uupumuksen ja muiden mielenterveysongelmien takia.  Ei ole oikeasti mikään utopistinen ajatus, vaan täysin realismia. Varsinkin ton ikäisenä, kun ei välttämättä osaa tunnistaa niitä omia rajoja vielä niin voi helposti ajaa itsensä piippuun. 

Meillä on jo nyt todella paljon syrjäytyneitä nuoria, sekä mielenterveysongelmaisia korkeakouluopintoja, joiden opinnot viivästyy tai katkeaa kokonaan.  Todella surkea uudistus  todistusvalinnoista. Jos haluttiin antaa päsykokeelle vähemmän valtaa niin olishan todistusvainta voinut esim. koskea vain tiettyjä lukion kursseja tai esim. vain abivuotta. 

Ainakin oma tyttäreni tekee hulluna läksyjä ja on aina väsynyt. Lähtee kotoa ekana aamuisin, kun kaikki aamut on kasin aamuja. Lisäksi on rakas harrastus eli parit treenit viikossa. Vaikea kuulemma nukahtaa iltaisin. Ei vielä tiedä mihin suuntautuu lukion jälkeen ja haalii kaiken mahdollisen pitkästä matikasta kuvikseen. Paineita tuo siis se, että jo nyt lukion ekalla pitää miettiä mihin lähtee lukion jälkeen. Pitäisi jo nyt osata tehdä valintoja sen mukaan. Muuten lukkarista tulee liian täysi. Mutta kun on hyvä matikassa ja lisäksi kiinnostunut psykasta ja historiasta sekä kuviksesta. Lisää tähän vaikeudet hallita omaa ajankäyttöä ja murrosiän myllerrykset... Minun aikanani alettiin tulevaa opiskelupaikkaa miettiä vasta abivuonna! Eli täysi-ikäisenä.

Ei ole liioittelua. Jokainen poissaolo pelottaa, jokainen heikosti mennyt kurssi pelottaa, osaamattomuus ja tuen puute ahdistaa, jos on vaikeuksia. Erityisopettajaa ei ole, joten itse on rämmittävä jotenkin jotkut kurssit läpi, minulla ainakin matematiikka on tällainen. Kun pääsykokeet poistetaan, paineet kasvavat entisestään ja pian kaikesta on saatava loistavia arvosanoja, että uskaltaisi edes haaveilla opiskelupaikasta. Vapaa-aika menee sitten erilaisiin kouluprojekteihin ja läksyihin sekä kokeisiin lukemiseen. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä nukkuakin, mutta kun ahdistaa, ei edes uni tule. Vaatimukset ovat kovat niin yhteiskunnalla kuin itse nuorillakin. AMK ei kelpaa, tavallinen kasin tai M:n oppilas ei kelpaa eikä saa hyvää opiskelupaikkaa, mistään ei sopisi saada alle 8 arvosanaksi. Minulle lukion alku on ollut taistelua oppimisvaikeuksien, sairastelun ja paniikkihäiriön kanssa. Haaveilen korkeakouluopinnoista ja kaikki muu sujuu hyvin matematiikkaa lukuunottamatta, joten en viitsi keskenkään jättää.

Niin, kun ei se pelkkä yliopistokoulutuskaan mitään takaa. Pitää tosiaan päästä lääkikseen tai johonkin koodarikouluun, että saisi kohtuupalkkaisen työpaikan.

Etenkin jos on juuri jotain paniikkihäiriön tai masennuksen tapaista tai sairauksia kuten esim migreeni, on todella raskasta opiskelu. Oma kaveri keskeytti ekan kuukauden jälkeen paniikkihäiriön vuoksi ja vaihtoi iltalukioon. Järjestyi onneksi kun ei voinut päivisin käydä, ahdisti ihmismäärät ja pitkät päivät ilman hiljaisuutta.

Kysyin tätä omilta oppilailtani. He tarjosivat kaksi syytä lukiolaisten uupumukseen: Unen puute ja omat henkilökohtaiset vaikeudet.

Nykyiset lukiolaiset ovat täyttäneet vapaa-aikaikansa tekemisellä. Läksyihin ei silloin jää kunnolla aikaa ja uni jää lyhyeksi.

Lukioon on tullut lisää vaatimuksia lähinnä äikkään, enkkuun ja biologiaan. Erityisesti matikkaa on pitänyt helpottaa entiseen verrattuna.

Oli se ihan oikeasti rankkaa aikaa. Kirjoitin ylioppilaaksi joulukuussa 2009. Kävin lukion 3 ja puolessa vuodessa juuri sen stressin takia. Aloin saada pahoja migreenejä ja unihalvauksia. Oli pakko lopulta helpottaa tilannetta tuolla 3 ja puolen vuoden suunnitelmalla. Muistan myös nukahdelleeni välitunneilla ja hyppytunneilla. Että kyllä, uni jäi välillä vähälle.

Ainakin migreeni on pahentunut ja vapaa-aika vähentynyt. En koe muuten raskaaksi, päivät vaan niin pitkiä että migreeni tulee aina pitkien päivien päätteeksi :( vähintään 2 kertaa viikossa.

Minusta on hyvä, että lukiolaisten väsymyksestä tai uupumuksesta on jo uskallettu puhua. Sen sijaan kukaan ei puhu ammattikoululaisten väsymisestä vaikka heitäkin varmasti on. Yhtä kaikki epävarmuus ja paineet tulevasta saavat osan nuorista venymään äärimmilleen. Mutta ei kukaan ei nuori (, eikä vanhempi) jaksa toimia ja olla jatkuvasti paineen alla väsymättä.  

On varmaan väsyneitä. Itsekin olin ammattikoulua käydessäni todella väsynyt. Vapaa-ajalla piti tehdä kaikenlaisia esseitä ja esityksiä sekä lukea kokeisiin.

Työharjoittelut etenkin olivat todella raskaita. 5pv viikossa 7h työharjoittelua, sitten vähintään kolmena päivänä viikossa töihin tämän jälkeen. Siinä sitä tuli oltua yhteensä 15h päivästä töissä, ja yrittää siinä sivussa väsätä näyttösuunnitelmaa ja arvioida sen toteutusta.

Joillain on vielä murrosikä päällä, joten väsymystä tulee ihan siitäkin.

On oikea ongelma. Unettomuus vaivaa ja pistää pään ihan sekaisin. Jouduin jättämään rakkaan harrastuksen, jotta olisi joskus aikaa edes pienen hetken ajan levätä. Päivän kohokohta on se jos sattuu nukahtamaan ja päivän jälkeen tekisi vain mieli mennä peiton alle. Olen koko ajan superväsynyt ja vain viikonloput on aikaa nukkua kunnolla. Aamulla saa taas itkun kanssa lähteä kouluun ja ahdistua vain pahenee siellä. Ehkä lukio ei ole oikea paikka minulle ja kaltaisilleni.

Olin minäkin lukiossa väsynyt, nukuin Aina kunnmahdollista. Onneksi ei netti ja kännykät vieneet aikaa

Vierailija kirjoitti:

Ei lukio ole stressaavaa vaan vaatimukset ovat. Pitää saada vähintään eximian paperit tai joutuu amkiin niin onhan siinä paineita

”Joutuu amkiin”? Sinnekään eivät läheskään kaikki pyrkijät pääse. Se on lukion jälkeen erinomainen väylä vaikka maisteriksi asti, jos teorian ja käytännön yhdistäminen kiinnostaa. Kaikki yliopistoon pyrkijät eivät tajua, mitä opiskelu ylipäätään vaatii. Kaikissa jatko-opinnoissa on aivan eri meininki kuin lukiossa. Jos jo siellä uupuu voimiensa äärirajoille, tulee luku-urakka olemaan sen jälkeen kohtuuton.

Vierailija kirjoitti:

Onko lukio oikeasti nykyään niin stressaavaa kuin annetaan ymmärtää vai liioittelevatko nuoret?

Nykylukion vaatimukset ovat aivan järjettömät, ja nuorten pitäisi tietää jo jotakuinkin kasilla, mitä aikovat kirjoittaa ja mihin jatkaa lukion jälkeen (jos ovat menossa lukioon). Aivan järjettömiä läksyjä, ja kirjoitukset ovat jotain käsittämätöntä. Minä en takuulla selviäisi nykylukiosta järjissäni. Kuuntelin pari vuotta sitten jonkun ikivanhan "riemuylioppilaan" puhetta yo-juhlassa, kun hän paasasi, kuinka helppoa nykylukio on ja kuinka helpolla lakki tulee. Teki mieli mennä lyömään äijää tuolilla päähän - ilmeistä päätellen en ollut ainoa vanhempi, joka ajatteli niin. Aivan sairasta menoa.