Olen aidosti kokematon 40-vuotias mies, enkä Iltapäivälehden keksimä. Kysy tai hauku.

Talvisena iltana kotiin palatessani oli taas todettava, että jääkaapin täytti lähinnä valo ja sekin välkkyvä. Takki niskaan, karvalakki päähän ja kohti paikallista ostoshelvettiä. Jauhelihaa, porkkanoita, rahkaa, vichyä, tabascoa ja perunarieska-ainekset. Kestokassiin ja kotia kohti. 

Taivas oli kuitenkin niin hieno, kirkas ja täynnä tähtiä, että olisi ollut tuhlausta hukata se katsahtamatta toistamiseen ylös. Kaivoin siis heräteostoksena ostamani mehujään, avasin sen ja istahdin penkille, josta joku edellinen istuja oli mukavasti lumet jo poistanut. Jäätelö ei sulanut pitkin rinnuksia, kuten sillä on kesällä usein tapana. Katsoin tähtiä, katsoin ihmisiä, tähtiä, ihmisiä. 

"Jokainen noista on rakastanut, suudellut, seurustellut, elänyt yhdessä, harrastanut seksiä." He näyttävät niin tavallisilta, nuo asiat ovat heille niin tavallisia. Miksi olen tuosta maailmasta yhtä kaukana kuin mehujääni lähimmästä galaksista? Ihmisiä käsi kädessä, pariskuntia nauramassa, vanhoja ihmisiä toinen keppien kanssa toinen toistaan tukien. Jospa joskus itsekin. Puraisin lopun mehujäästä, bongasin Otavan taivaalta ja lähdin astelemaan kohti päivän kohokohtaa, jauhelihapataa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon, että jokaisella on aikansa. Jos onnistuu pitämään mielen virkeänä.

On sitä moni ollut totaalisen paskassa avioliitossakin tuon sun elinajan verran. Sen jälkeen eronnut ja löytänyt uuden paremman rakkauden.

Miksei sulle voisi käydä näin yhtälailla? Ilman vaan sitä paskaa, itsetunnon tuhoavaa avioliittoa.

Ehkä. En tiedä onko sillä sitten mitään väliä, jos minun aikani on esim. 80-vuotiaana?

Mä katson, että ihmiselämään kuuluu hyvät ja huonot kokemukset, joista voi kaikista oppia jotain. Ne kasvattavat ihmisenä ja ovat osa sitä mitä ihmisyydeksi kutsutaan. Onko parempi, että huonon kokemuksen tilalla on tyhjyys ja tietämättömyys? Itse väitän, että ei ole.

ap

Kumpikohan siinä loppupeleissä tuhoaa itsetuntoa enemmän, vuosikymmenten huono liitto vai vastentahtoinen sinkkuus. Parisuhteilijalla on kuitenkin se liitto jonkinlaisena meriittinä ansioluettelossa jonka kokemusten voimin ponnistaa taas eteenpäin. Ikisinkulla on ainoastaan se koko elämän kestänyt epävarmuus, että osaako mitään.

Hei ap, lähetkö kahville?

noo, mitään ei saa jos ei mitään uskalla tehdä.

itse pidän jatkossa aika tiukat kriteerit miehelle. : ei baareja, ei juomista , ei tupakointia. Ei valehtelua. Hellyyttä seksiä ja avoimuutta pitää olla. eikä mitään epämääräisiä naiskaverin kanssa kaksin illanviettoja. Oon täysin kyllästynyt itsekkäisiin,haluttomuun,puhekyvyttömiin pettäjä jättäjä valehtelija miehiin.

Mutta olen myös kyllästynyt yksinäisyyteen,hellyyden ja seks*n puutteeseen. Tosin combo omat raskausarvet+otsarypyt+ riipputissit yhdistettynä 14v adhd poikaan ja 10v esiteini prinsessaan . . Niin kukapa kunnollinen huolisi.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikohan siinä loppupeleissä tuhoaa itsetuntoa enemmän, vuosikymmenten huono liitto vai vastentahtoinen sinkkuus. Parisuhteilijalla on kuitenkin se liitto jonkinlaisena meriittinä ansioluettelossa jonka kokemusten voimin ponnistaa taas eteenpäin. Ikisinkulla on ainoastaan se koko elämän kestänyt epävarmuus, että osaako mitään.

Niin, tätä mun on vaikea sanoa. Varmasti jokainen mielipide on jollain tasolla validi. Ehkä, jos olisin yhtälön toisella puolella olisi mielipiteeni toinen. En halua trivialisoida suuria asioita, mutta näin typeränä vertauskuvana voisi käyttää vaikka pinaattikeittoa. En pidä ko. keitosta, mutta olen silti onnellinen, että olen saanut sitä maistaa. Jos vain eläisin elämääni katsoen, kun muut syövät pinaattikeittoa, pitävät pinaatikeittoa kädestä, tekevät pinaattikeiton kanssa pinaattivauvoja, niin olisihan se melko ikävää.

ap

Mekku kirjoitti:

Hei ap, lähetkö kahville?

Moi, Mekku. En ole kahvin ystävä. Saanko tilata kaakaon tai teen?

ap

Vierailija kirjoitti:

noo, mitään ei saa jos ei mitään uskalla tehdä.

itse pidän jatkossa aika tiukat kriteerit miehelle. : ei baareja, ei juomista , ei tupakointia. Ei valehtelua. Hellyyttä seksiä ja avoimuutta pitää olla. eikä mitään epämääräisiä naiskaverin kanssa kaksin illanviettoja. Oon täysin kyllästynyt itsekkäisiin,haluttomuun,puhekyvyttömiin pettäjä jättäjä valehtelija miehiin.

Mutta olen myös kyllästynyt yksinäisyyteen,hellyyden ja seks*n puutteeseen. Tosin combo omat raskausarvet+otsarypyt+ riipputissit yhdistettynä 14v adhd poikaan ja 10v esiteini prinsessaan . . Niin kukapa kunnollinen huolisi.

Ongelmamme ovat melko kaukana toisistaan. Ehkä se siltikin on pohjimmiltaan vain ihmisen kaipuu toisen luokse? Sinulla se on kokemuksista kumpuavaa ja omien mieltymysten tuntemusta. Minulla se on vain sisäänrakennettu mekanismi ja naiivi uskomus parempaan, joita ei voi näinkään pitkä aika kokonaan ihmisestä pois karistaa.

ap

Tuu tänne niin katsellaan tähtiä yhdessä käsi kädessä 😊

Vierailija kirjoitti:

Talvisena iltana kotiin palatessani oli taas todettava, että jääkaapin täytti lähinnä valo ja sekin välkkyvä. Takki niskaan, karvalakki päähän ja kohti paikallista ostoshelvettiä. Jauhelihaa, porkkanoita, rahkaa, vichyä, tabascoa ja perunarieska-ainekset. Kestokassiin ja kotia kohti. 

Taivas oli kuitenkin niin hieno, kirkas ja täynnä tähtiä, että olisi ollut tuhlausta hukata se katsahtamatta toistamiseen ylös. Kaivoin siis heräteostoksena ostamani mehujään, avasin sen ja istahdin penkille, josta joku edellinen istuja oli mukavasti lumet jo poistanut. Jäätelö ei sulanut pitkin rinnuksia, kuten sillä on kesällä usein tapana. Katsoin tähtiä, katsoin ihmisiä, tähtiä, ihmisiä. 

"Jokainen noista on rakastanut, suudellut, seurustellut, elänyt yhdessä, harrastanut seksiä." He näyttävät niin tavallisilta, nuo asiat ovat heille niin tavallisia. Miksi olen tuosta maailmasta yhtä kaukana kuin mehujääni lähimmästä galaksista? Ihmisiä käsi kädessä, pariskuntia nauramassa, vanhoja ihmisiä toinen keppien kanssa toinen toistaan tukien. Jospa joskus itsekin. Puraisin lopun mehujäästä, bongasin Otavan taivaalta ja lähdin astelemaan kohti päivän kohokohtaa, jauhelihapataa.

ap

Pohjimmiltaan kaipaan samaa kuin sinäkin. Mutta Luottamus miehiin on 0 exän jälkeen. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

noo, mitään ei saa jos ei mitään uskalla tehdä.

itse pidän jatkossa aika tiukat kriteerit miehelle. : ei baareja, ei juomista , ei tupakointia. Ei valehtelua. Hellyyttä seksiä ja avoimuutta pitää olla. eikä mitään epämääräisiä naiskaverin kanssa kaksin illanviettoja. Oon täysin kyllästynyt itsekkäisiin,haluttomuun,puhekyvyttömiin pettäjä jättäjä valehtelija miehiin.

Mutta olen myös kyllästynyt yksinäisyyteen,hellyyden ja seks*n puutteeseen. Tosin combo omat raskausarvet+otsarypyt+ riipputissit yhdistettynä 14v adhd poikaan ja 10v esiteini prinsessaan . . Niin kukapa kunnollinen huolisi.

Ongelmamme ovat melko kaukana toisistaan. Ehkä se siltikin on pohjimmiltaan vain ihmisen kaipuu toisen luokse? Sinulla se on kokemuksista kumpuavaa ja omien mieltymysten tuntemusta. Minulla se on vain sisäänrakennettu mekanismi ja naiivi uskomus parempaan, joita ei voi näinkään pitkä aika kokonaan ihmisestä pois karistaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tuu tänne niin katsellaan tähtiä yhdessä käsi kädessä 😊

Varoitan etukäteen, olin joskus URSA:n jäsen ja seinälläni on ollut useita tähtikuviojulisteita. Omistan myös usean kaukoputken. Joten saatan innostua hieman liikaa taivaalle katsellessani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Pohjimmiltaan kaipaan samaa kuin sinäkin. Mutta Luottamus miehiin on 0 exän jälkeen. :

Ikävää. Elämä opettaa, mutta ilmeisesti myös saa varovaiseksi ja jollain tasolla kyyniseksi. En minäkään usko pelkkään hyvyyteen, mutta jollain tasolla omaan vielä semmoisen naiivin uskon ihmiseen. En ole saanut tällä saralla kokea huonoa enkä hyvää. Elän limbossa. Olen Schrödingerin kokematon.

ap

Eipä se haittaa. Mutta jos innostut enemmän tähdistä kuin minusta, se saattaisi haitata😊

Tosin en sinänsä ihmettele, ei tässä 36v iässä olla,enää niin kauniita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuu tänne niin katsellaan tähtiä yhdessä käsi kädessä 😊

Varoitan etukäteen, olin joskus URSA:n jäsen ja seinälläni on ollut useita tähtikuviojulisteita. Omistan myös usean kaukoputken. Joten saatan innostua hieman liikaa taivaalle katsellessani.

ap

Todellakin, olin 10vuoden yhdessä olon jälkeen niin arvoton, etten ansainnut edes hyvästejä. Niin arvoton että edes yhtä lappua ei voinut mies kirjoittaa, hän vain katosi ja sulki liittymänsä, poliisi löysi hänet ja ainoa tieto mitä sain oli poliisilta soitto:poissa vapaasta tahdosta,eikä aihetta jatkaa tutkimuksia. Thats it. Väkisinkin tällä ja tuon avioliiton kokemuksella tulee ajatelleeksi että ei enää ikinä. Mutta toisaalta kaikki on paljon miellyttävämpää kun on se oma rakas, nukkumaan menokin oli ihanaa kun sai nukahtaa rakkaansa kainaloon.

Mutta se miten rikki sitä oli vuosin sitten,ditä en halua kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjimmiltaan kaipaan samaa kuin sinäkin. Mutta Luottamus miehiin on 0 exän jälkeen. :

Ikävää. Elämä opettaa, mutta ilmeisesti myös saa varovaiseksi ja jollain tasolla kyyniseksi. En minäkään usko pelkkään hyvyyteen, mutta jollain tasolla omaan vielä semmoisen naiivin uskon ihmiseen. En ole saanut tällä saralla kokea huonoa enkä hyvää. Elän limbossa. Olen Schrödingerin kokematon.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mekku kirjoitti:

Hei ap, lähetkö kahville?

Moi, Mekku. En ole kahvin ystävä. Saanko tilata kaakaon tai teen?

ap

Totta kai. Mä juon kuitenkin kahvia, jos sopii. 2010-luvun itsenäisen naisen tyyliin voin myös itse maksaa kahvini, niin ei tuu mitään paineita, siitä kuka tarjoaa/maksaa ja velvottaako toisen maksaman juoman nauttiminen johonkin, mikä ei muuten tuntuisi hyvältä.

Missäs me hörpätään kupposet kuumaa :)? Ja millon?

Aivan ihanaa, että on vielä olemassa kaltaisiasi miehiä! Omat pitemmät suhteeni (2 kpl) ovat molemmat alkaneet neitsytmiesten kanssa. Toisen kanssa suhde oli hieman lyhyempi, toisen kanssa kestänyt jo yli vuosikymmenen. Itse kavahdan ennemmin jotain ympäriinsä suhivia miehiä, jotka eivät välitä kenen kanssa sekstaavat. Erikoiset kiinnostuksenkohteet vain plussaa, paljon mieluummin kiinnostaisi jutella avaruudesta kuin SM-liigasta. Tsemppiä sinulle, mahtavalta kuulostat ja toivottavasti löydät onnen.

Synnyitkö lasiseinäisen rakennuksen toimistossa Hgin keskustassa pari minuuttia sitten? Tietokoneen vierellä muumikupillinen kaffea ja bulla aseteilla?

Mekku kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekku kirjoitti:

Hei ap, lähetkö kahville?

Moi, Mekku. En ole kahvin ystävä. Saanko tilata kaakaon tai teen?

ap

Totta kai. Mä juon kuitenkin kahvia, jos sopii. 2010-luvun itsenäisen naisen tyyliin voin myös itse maksaa kahvini, niin ei tuu mitään paineita, siitä kuka tarjoaa/maksaa ja velvottaako toisen maksaman juoman nauttiminen johonkin, mikä ei muuten tuntuisi hyvältä.

Missäs me hörpätään kupposet kuumaa :)? Ja millon?

En ole näissä ilmeisistä syistä kovinkaan suuri asiantuntija, mutta loogisella päättelyllä hyvä valinta olisi paikka, jossa myydään kahvia, teetä ja kaakaota. Pöydistä ja tuoleista plussaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihanaa, että on vielä olemassa kaltaisiasi miehiä! Omat pitemmät suhteeni (2 kpl) ovat molemmat alkaneet neitsytmiesten kanssa. Toisen kanssa suhde oli hieman lyhyempi, toisen kanssa kestänyt jo yli vuosikymmenen. Itse kavahdan ennemmin jotain ympäriinsä suhivia miehiä, jotka eivät välitä kenen kanssa sekstaavat. Erikoiset kiinnostuksenkohteet vain plussaa, paljon mieluummin kiinnostaisi jutella avaruudesta kuin SM-liigasta. Tsemppiä sinulle, mahtavalta kuulostat ja toivottavasti löydät onnen.

Vaikka onkin mukava kuulla, että joku pitää tilannettani positiivisena seikkana ei silti pidä kuvitella, että se tekisi minusta jotenkin paremman ihmisen. En ole täydellinen, en lähelläkään. Olen ihminen oikkuineni ja vikoineni, kuten kaikki muutkin. Olen vain ajautunut tähän tilanteeseen, en ole sitä halunnut, toivoisin, että tilanne olisi toinen, eikä tämä tee minusta muuta kuin poikkeuksellisen, mutta ei poikkeuksellisen hyvää.

Kiitos silti. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Synnyitkö lasiseinäisen rakennuksen toimistossa Hgin keskustassa pari minuuttia sitten? Tietokoneen vierellä muumikupillinen kaffea ja bulla aseteilla?

Oletatko, että olen jonkinlainen supersankari? Tuo kuulostaa nimittäin hyvin suomalaiskansalliselta versiolta supersankarin syntytarinasta. Teräsmies, Lepakkomies ja nyt: Kokematon mies!

Oikeasti synnyin sateisena iltana keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa aikana jolloin tietokoneet olivat puolen huoneen kokoisia ja Muumitkin elivät vain alkuperäisissä satukirjoissa.

ap