Miksi "laitosnuorilla" on niin suuri syrjäytymisriski?

Monesti laitoksessa asuvilla nuorilla on paljon rankkoja kokemuksia koko elämänsä ajalta.

Malli ei siis kotoa ole pyrkiä eteenpäin. Kun näitä nuoria sitten laitetaan vielä laitoksissakin yhteen, niin sieltäkään ei (välttämättä ) tule sitä tsemppausta siihen, että koittaisi saada elämässä aikaan muutakin kuin nuorella iällä perustetun perheen( jolla moni koittaa omia hylkäämisen kokemuksiaan lieventää).

Ja sitten toki on aina joukossa heitä, jotka pärjäävät elämässä hyvin ja ovat päämäärätietoisia jne. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla akateemisesti koulutettuja asiantuntijoita.

Uskoisin että ne samat syyt jotka on laitossijoituksen taustalla. Laitokseen sijoittaminen ei voi taianomaisesti poistaa lapsuuden rankkoja kokemuksia ja huonoilta vanhemmilta saatuja vääriä malleja ja huonoja geenejä.

Elämä ei ole ollut helppoa varmaan missään vaiheessa heillä.

He kärsivät mielisairauksista

Usein vain sähkäshokkihoidosta olisi apua

Heillä ei ole ympärillä hyviä roolimalleja vaan se elämä mitä he elävät, on heille ihan normaalia.

Jos yksi laitoslapsi revittäisiin juuriltaan tasapainoiseen ja taloudellisesti hyvinvoivaan kulttuuriperheeseen ja samalla hyvään kouluun, olisi lopputulos todennäköisemmin ihan eri. Näin kuitenkaan ei valitettavasti voi tehdä.

Itse olen vaikean teini-iän (kiusaaminen, kotiolot, huono seura, näköalattomuus) jälkeen muuttanut kauas kotoa ja hankkinut itselleni uusia ystäviä ja kavereita piireistä joita en ongelmanuorena köyhistä oloista tulleena osannut edes kuvitella. Nykyään tähtään maisteriin ja elämä on hyvää.

Tietenkin nuoruuden masennus, huonot kokemukset+geenit ja ptsd ja huonot lähtökohdat hieman verottavat, mutta jos olisin jäänyt juurilleni, voisin paljon paljon huonommin.

Miksi karhu paskoo metsään?

Lähtökohdat ovat aivan erilaiset kuin "normaaleista" perheistä tulevilla. Voi olla tietynlaista näköalattomuutta, ei osata nähdä erilaisia mahdollisuuksia esim. koulutuksen tai kaveripiirin suhteen. Ei osata hakeutua parempaan seuraan ja jos hyvin nuorena joutuu, otetaan niistä isommista mallia ja aletaan polttaa tupakkaa, näpistellä yms. Sitä on vaikea ymmärtää jos ei itse ole siellä.

Siitä syystä mistä on laitokseen joutunut. Koulunkäynti ei suju ja kotona on ongelmia.

Tutkimuksen mukaan laitossijoitetuilla nuorilla on todella heikot elämän eväät. Riski rikollisuuteen , päihdeongelmiin, mt ongelmiin, eitoivotuille raskauksille ja ennenaikaiselle kuolemalle on aika hurja verrattuna perusnuoriin. Tämän vuoksi näitä yritetään sosiaalitoimessa välttää viimeiseen asti. Monesti laitoksesta tulevalle nuorelle ei ole enää paikkaa. Biologisten sukulaisten luo ei ole paluuta mikäli näiden tuhoisa elämä on jatkunut samanlaisena. Jälkihoito auttaa pari vuotta, sitten nuori on omillaan. 

Ihmettelen, miksi eivät opiskele ja tähtää pois julkisen sektorin varassa roikkumisen kierteestä? Varmasti olisi paljon mukavampaa aikuisena ansaita omat rahat, asua omassa talossa ja kantaa vastuuta omasta elämästä.

Kokoomuksen äänestäjä

Kaikki alkaa menemään v*tuiksi jo nuorena, eikä niihin laitoksiinkaan ihan kevyin perustein jouduta. Niissä tilanne vielä monesti pahenee entisestään kun verkostoituvat keskenään.

Heiltä usein puuttuu vanhemmat, jotka tukisivat vielä aikuisuuden kynnyksellä ja nuorena aikuisena. Laitoishoito päättyy 18-vuotiaana ja jälkihuolto (joka on vapaaehtoinen) päättyy 21-vuotiaana. Sen jälkeen laitoshuollon työntekijät eivät löydä tietoja näistä nuorista ja usein yhteydenpito katkeaa, ellei nuori itse pidä sitä yllä. Eli vaikka laitoshoito olisi kuinka hyvää, nuoret jäävät helposti tyhjän päälle sen jälkeen. Tämän lisäksi vielä muut lapsuuden/nuoruuden ongelmat.... 

Up

Eivät ole luusereiden lapsia. Hyvä ystäväni joutui laitokseen, kun pää meni sekaisin hyväksikäytöstä eikä enää pärjännyt. Masentui ja alkoi itsetuhoiseksi. Hänelle laitos teki hyvää, opiskelee nyt hyvällä menestyksellä ammattikoulussa ja on päässyt elämänsyrjään kiinni. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja haluan olla hänen tukenaan. Sama homma monien muiden omien tuttujen kanssa, on tullut vakavia mielenterveysongelmia tai sitten vanhemmat ovat sairastuneet ja laitos on ollut paras vaihtoehto. Tietysti paljon on sellaisia myös, jotka ajautuvat huonoon seuraan, mutta eivät kaikki.

T. Kokoomusnuori, koen myötähäpeää ja vihaa silti numero 10:n kommentista >:(

Trauma vanhemmista erottamisen takia vaikuttaa varmasti.

Mutta miksi laitoksissa ei pystytä parempaan? Nehän juuri siksi otetaan huostaan,että kierre saataisiin poikki. Pitäisikö laitosten toimintaa ja sitä kodinomaisuutta lisätä. Vahvoja,hyviä,välittäjiä roolimalleja sinne tarvittaisiin,mutta ei taida toteutua..

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi laitoksissa ei pystytä parempaan? Nehän juuri siksi otetaan huostaan,että kierre saataisiin poikki. Pitäisikö laitosten toimintaa ja sitä kodinomaisuutta lisätä. Vahvoja,hyviä,välittäjiä roolimalleja sinne tarvittaisiin,mutta ei taida toteutua..

No jos olet lukemut viimeaikaisia uutisia laitoksista niin monissa on tarjolla samaa kuin kotonakin, alistamista, nöyryytystä, jatkuvasti vaihtuvia työntekijöitä, kiusaamista, hyväksikäyttöä...

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi laitoksissa ei pystytä parempaan? Nehän juuri siksi otetaan huostaan,että kierre saataisiin poikki. Pitäisikö laitosten toimintaa ja sitä kodinomaisuutta lisätä. Vahvoja,hyviä,välittäjiä roolimalleja sinne tarvittaisiin,mutta ei taida toteutua..

Monessa laitoksessa olevat nuoret ovat erittäin sairaita. Mielenterveys on kaoottista ja henkilökunnan aika menee siihen, että pyritään pitämään nämä erittäin itsetuhoiset ja väkivaltaiset nuoret hengissä täysi-ikäisyyteen saakka. 

Ei se laitos aina ole huono vaihtoehto, lapsen kaverilla ei ollut enää paikkaa missä olla, kun äidillä sekä isällä oli uudet perheet, oli meillä paljon yötä ja sanoi ettei voi olla missään muualla, viisitoistavuotias. Itse toivoi nuorisokotiin pääsyä ja siinä avustettiin, asui siellä täysi-ikäiseksi ja sitten sosiaalitoimen kautta sai asunnon. Jälkihuolto auttoi vielä muutamia vuosia.

Laitosten viihtyvyteen pitäisi ehdottomasti panostaa ja henkilökuntaa lisätä. Tuntuu, ettei joillekin nuorille jää aikaa, vaikka kaikkihan tarvitsevat aikuisten tukea ja kuuntelua. Mulla on pari kaveria laitoksessa ja aina sanovat, että ihana tulla kylään kun meillä aikuiset kuuntelevat ja tukevat. Minäkin haluan tukea ystäviäni ja olla kannustava. Kaverini asuu laitoksessa ja haaveilee perustavansa oman yrityksen, ajatus täysin torpattu sukulaisten puolelta. Minä olen koko ajan ollut tukena ja sanonut, että aina kannattaa yrittää ja kannustanut vain tähtäämään kohti unelmia, muiden mielipiteistä välittämättä. Pitäisi saada jotain tukea myös urahaaveille laitoksista ja panostaa sellaiseen asenteeseen, että aina on mahdollisuuksia ja aina kannattaa yrittää. Toivosta ei pidä luopua. Tietysti on myös niitä vaikeasti masentuneita tapauksia ja muita, joita ei välttämättä oma tulevaisuus enää kiinnosta, mutta hekin tarvitsisivat enemmän apua ja tukea. Mielenterveysongelmiin on vielä nykyaikana hirvittävän vaikeaa saada apua ja yhä niihin liittyy sellaista häpeää, mitä ei pitäisi olla ollenkaan. Minä haluan opiskella juuri tämän takia nuorisotyöntekijäksi.