Jos saisit tietää, että kaikilla lapsillasi on mielenterveyden ongelmia, niin miten reagoisit?

Tukisin lapsiani. Samalla tavoin rakastaisin kuin aiemminkin.

No en kertoisi muille, ei ole tapanani muutoinkaan kertoa _toisten_ yksityisasioista kellekään.

Varmaan suhtautuisin samalla tavalla kuin aiemmin mutten huutelisi ihmisten luottamuksella kertomista terveysongelmista muille ihmisille.

Tiedän, että mielenterveysongelmilla on sekä geneettistä taustaa että ympäristön vaikutuksesta johtuvia syitä. Tottakai tulisi tiheällä kammalla suoritettava itsetutkiskelu ohjelmaan heti jo ensimmäisen lapsen sairastuttua mukaan päiväohjelmaan.

Jännästi kaksi ekaa vastaajaa automaattisesti olettivat, että lapsensa haluaa salata terveysasiansa. Tämä aloitus tuli nimittäin siitä, kun tiedän tytön, joka levittää ongelmansa somessa ihan kaikelle kansalle. Mutta äitinsä esitti silti minulle uhkavaatimuksen, etten saa kertoa ongelmasta eteenpäin. Vaikka tytär itse kertoo! Ihmetytti se häpeässä kieriskely. Ap

Nauraisin koska niin kuspäitä olleet.

Ei tuollainen tieto voi tulla yllätyksenä. Näkeehän sitä nyt lapsiaan sen verran, että osaa arvata, jos ylipäätään on sellaisissa väleissä, että se sulle millään lailla ilmi tulisi. Ja siksi siihen myös reagoidaan vähän kerrallaan. Ensin ollaan huolesta sykkyrällä, sittn toivotaan parasta ja taas huolehditaan. Kun tulee diagnoosivaiheita, toivotaan, että toinen saa nyt apua ja että se auttaa. Lopulta kaikki elävät sen kanssa, minkä kanssa on elettävä - joko terveemmän huomisen tai ainakin helpomman sopeutumisen toivossa.

Jos kaikilla on, niin etsisin syytä itsestäni ja kertoisin lapsilleni että tuen heitä esim. terapiassa ja olen valmis ottamaan siellä nousseita mahdollisia asioita huomioon ja tutkiskelemaan niitä.

Oma äitini oli etäinen, ja muille lämpimänä ihmisenä peitti täysin sen että ei osoittanut mitään rakkautta muita kuin yhtä lasta kohtaan. Hän ei koe olevan itsessään vikaa tai suostu puhumaan asiasta. Itse haluaisin tietää, jos minulla olisi tuollaisia sokeita pisteitä.

Tiedän ainakin pari perhettä joissa kaikilla lapsilla on mielenterveysongelmia. Itsensä viiltelyä, its*murh*yrityksiä, psyk. osastohoitoa, masennusta, lamauttavaa ahdistusta, työkyvyttömyyttä, narkoottisten aineiden väärinkäyttöä. Kaikki lapset on aikuisia. Vanhemmat on jo eläkkeellä - mummoja ja pappoja. Ja tunnen nuo perheet niin hyvin että on aivan selvää että ne "kiltit" mummot ja papat on ihan täysin syypäitä lastensa kärsimyksiin. Ne on ollut aivan järkyttävän huonoja vanhempia, vuosikymmeniä sitten. Ne tuhosivat omat lapsensa.

Ihan normaalilla tavalla ne mummot ja papat elelee. Osa ei varmaan yhtään näe itsessään mitään vikaa, tai ainakin ahkerasti esittää että ei näe. Osa on ehkä joutunut käymään paljonkin itsetutkiskelua ja itsesyytöksiä läpi. Mutta eihän ne nyt enää mitään mahda, muuta kuin katua.

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan, että lapset ovat sen verran vanhoja, että tuollainen tieto voisi tulla jossain määrin yllätyksenä.

Ajattelisitko, että jopa on huonoa tuuria? Vai etsisitkö syytä itsestäsi?

Keskustelisitko asiasta ihmisten kanssa vai pitäisitkö yksityisasiana?

Miten suhtautuisit lapsiisi tiedon julkitulon jälkeen?

Kun jatkuvasti muutetaan määritelmiä siitä, että mikä yleensä luetaan mielenterveyden ongelmaksi niin helposti tällä taktiikalla saadaankin kaikista "hulluja". 

DSM-1, DSM-2, DSM-3,DSM-4 ja nyt DSM-5

Siitä vain kaikki lukemaan ja tutkimaan näin "määritysten" vaihtelua vuodesta toiseen. Jos näin ei "kaikista ihmisistä saada edes jotenkin mielisairaita" niin sitten ei millään.

Pillereitä teidän kuuluu syödä kun ahdistaa, masentaa, pelottaa, hirvittää, kuumottaa, panettaa, suruttaa jne jne ... pillereitä eli huumetta teidän kuuluu syödä. 

Ja tehän syötte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan, että lapset ovat sen verran vanhoja, että tuollainen tieto voisi tulla jossain määrin yllätyksenä.

Ajattelisitko, että jopa on huonoa tuuria? Vai etsisitkö syytä itsestäsi?

Keskustelisitko asiasta ihmisten kanssa vai pitäisitkö yksityisasiana?

Miten suhtautuisit lapsiisi tiedon julkitulon jälkeen?

Kun jatkuvasti muutetaan määritelmiä siitä, että mikä yleensä luetaan mielenterveyden ongelmaksi niin helposti tällä taktiikalla saadaankin kaikista "hulluja". 

DSM-1, DSM-2, DSM-3,DSM-4 ja nyt DSM-5

Siitä vain kaikki lukemaan ja tutkimaan näin "määritysten" vaihtelua vuodesta toiseen. Jos näin ei "kaikista ihmisistä saada edes jotenkin mielisairaita" niin sitten ei millään.

Pillereitä teidän kuuluu syödä kun ahdistaa, masentaa, pelottaa, hirvittää, kuumottaa, panettaa, suruttaa jne jne ... pillereitä eli huumetta teidän kuuluu syödä. 

Ja tehän syötte.

Aivan:  https://link.springer.com/article/10.1007%2Fs10615-013-0445-2

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen tieto voi tulla yllätyksenä. Näkeehän sitä nyt lapsiaan sen verran, että osaa arvata, jos ylipäätään on sellaisissa väleissä, että se sulle millään lailla ilmi tulisi. Ja siksi siihen myös reagoidaan vähän kerrallaan. Ensin ollaan huolesta sykkyrällä, sittn toivotaan parasta ja taas huolehditaan. Kun tulee diagnoosivaiheita, toivotaan, että toinen saa nyt apua ja että se auttaa. Lopulta kaikki elävät sen kanssa, minkä kanssa on elettävä - joko terveemmän huomisen tai ainakin helpomman sopeutumisen toivossa.

Joitakin yleisiä ahdistus- ja masennusoireita voi tulla ihan kenelle tahansa. Ei näy ulospäin mikään alttius siihen. Esim hormonit lapsen syntymän kohdalla voi pistää ’perusterveellä’ ihmisellä nupin sekaisin.

Nyt puhuttiin aikuisena sairastuneista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan, että lapset ovat sen verran vanhoja, että tuollainen tieto voisi tulla jossain määrin yllätyksenä.

Ajattelisitko, että jopa on huonoa tuuria? Vai etsisitkö syytä itsestäsi?

Keskustelisitko asiasta ihmisten kanssa vai pitäisitkö yksityisasiana?

Miten suhtautuisit lapsiisi tiedon julkitulon jälkeen?

Kun jatkuvasti muutetaan määritelmiä siitä, että mikä yleensä luetaan mielenterveyden ongelmaksi niin helposti tällä taktiikalla saadaankin kaikista "hulluja". 

DSM-1, DSM-2, DSM-3,DSM-4 ja nyt DSM-5

Siitä vain kaikki lukemaan ja tutkimaan näin "määritysten" vaihtelua vuodesta toiseen. Jos näin ei "kaikista ihmisistä saada edes jotenkin mielisairaita" niin sitten ei millään.

Pillereitä teidän kuuluu syödä kun ahdistaa, masentaa, pelottaa, hirvittää, kuumottaa, panettaa, suruttaa jne jne ... pillereitä eli huumetta teidän kuuluu syödä. 

Ja tehän syötte.

ei pelkästään nuo sairauksien määritelmät muutu vähän väliä, vaan jo ne ensimäiset määritelmätkin olivat jo lähtökohtaisesti virheellisiä

Muistuttaisin itseäni ettei minulla ole lapsia ja hakeutuisin hoitoon.

Nyyt voisi perustaa sellaiisia firmoja jossa eetttiset asia nousevaat esille jaa ihmisiä kohdellaan hyviin.

Vierailija kirjoitti:

Jännästi kaksi ekaa vastaajaa automaattisesti olettivat, että lapsensa haluaa salata terveysasiansa. Tämä aloitus tuli nimittäin siitä, kun tiedän tytön, joka levittää ongelmansa somessa ihan kaikelle kansalle. Mutta äitinsä esitti silti minulle uhkavaatimuksen, etten saa kertoa ongelmasta eteenpäin. Vaikka tytär itse kertoo! Ihmetytti se häpeässä kieriskely. Ap

Kysymys ei välttämättä ole häpeästä, vaan ihan siitä tosiasiasta että mielenterveysongelmat ovat jollain tavalla tabu edelleen. Ymmärrän äitiä täysin siitä näkökulmasta, että hän haluaa suojella lastaan ylimääräiseltä julkisuudelta, joka saattaa haitata tyttären myöhempää elämää, esim. töiden saantia. Myöskään tyttö ei ehkä sairastuttuaan itse tajua tällä hetkellä oman käyttäytymisenä seuraksia. 

Miksi ap ylipäätään haluat osallistua tuon perheen murheeseen/tragediaan millään tavalla? Varsinkaan juoruamalla eteenpäin toisten vaikeuksista?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ylipäätään haluat osallistua tuon perheen murheeseen/tragediaan millään tavalla? Varsinkaan juoruamalla eteenpäin toisten vaikeuksista?

Sehän siinä sitten koomista olikin, että en minä ollut kenellekään juoruamassa. En edes keksi yhtään ketään ketä kiinnostaisi. Ihan puskista tuli äidin mesoamiset siitä, että tuollaisia asioita ei sitten kerrota eteenpäin tai sitä ja tätä ja koska sitä ja tätä. Ei ollut tullut mieleenkään kertoa, mutta tuon purkauksen jälkeen alkoi uudelleen mietityttämään, että mistä kaikessa oikeastaan on edes kysymys. Ap