Olen 22v nainen ja pohdin, että kannattaako niitä lapsia tehdä ollenkaan elämässä?

Minä koen kehittyneeni ja oppineeni paljon lasteni ansiosta. Ajatteleisin ja toimisin varmasti eri tavalla, jos olisin lapseton. Erityisesti vammainen lapseni on antanut minulle paljon ja olen sitä kautta oppinut ymmärtämään elämää ja ihmisiä eri tavalla. Rankkaa on ollut, mutta kaikesta on selvitty ja lapset on saatu maailmalle.

Työelämässä (olen asiantuntijatehtävissä) kaikki koettu on plussaa. Lapset ovat pitäneet elämän tasapainossa siten, ettei työ ole vienyt koko elämää.

Ei kannata. Eikä kyse edes ole mistään yhteiskunnan vihamielisyydestä asiaa kohtaan, van ihan vain siitä, että et kuitenkaan voi sitä/niitä lapsias kasvattaa erillään muista lapsista(ja aikuisista) kokonaan, jolloin siellä ekaluokalla viimeistään jerenico näyttää lapsipokea tai ihmisen jäänteitä videolta sun lapselles, joka sitä ennen ei oo tommosiä nähny.

Tarhassa jo otetaan eka päivästä silmätikuksi, sama jatkuu koulussa, ja MUUT LAPSET ja aikuiset tekevät sinun lapsestasi mielenterveysongelmaisen väliinputoaja-syrjäytyneen, mutta arvaas ketä kaikesta tullaan syyttämään? Kyllä, juuri sinua!

Jos et ollut kotona vuosia 0-7, se johtuu siitä, jos olit kotona vuodet 0-7, se johtuukin siitä. Jos kasvatit kurilla, se johtuu siitä, jos et kasvattanut kurilla, se johtuu siitä. Se on ihan sama mitä teit tai jätit tekemättä, tai vaikka teit tuhatkertaisesti kaikkiin muihin vanhempiin  nähden; silti syy on sinun, ja yksin sinun.

T: kokemuksen syvällä rintaäänelleä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.

Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.

Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.

no nyt on kyllä semmoista puppua en tiedä missä piireissä sinä elät

Täyttä totta on ja tää palsta hyvä esimerkki siitä ja yleensä naapuritkin.

En tosiaan jättäisi lapsia tekemättä sen takia. Äiti on vastuussa kaikesta ja isä ei mistään.

Mulle kyllä riitti kahden lapsen jälkeen ja 3 vuoden päästä nuorinkin on 18 vuotta.

Isät on vastuussa yhtäläillä, monesti vaan äiti omii tuon vastuun ja sitten uupuu,en sano että aina, mutta ei ole harvinaista. Lapsi perhe on kokonaisuus, missä vastuussaoleminen tarkoitaa myös taloudellista vastuuta piti tästä tai ei. Voihan sitä molemmat olla kotonakin ja elää tuilla, minä olisin ollut, mutta elintasomme vaati toisen työntekoa. Olin myös lapsen kanssa vuorollani kotona, mitä olisin aina jos saisin valita. Mies voi hoitaa sitä kotia ja vauvaa paremmin kuin äiti, mutta tätäpä ei parane sanoa ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Eikä kyse edes ole mistään yhteiskunnan vihamielisyydestä asiaa kohtaan, van ihan vain siitä, että et kuitenkaan voi sitä/niitä lapsias kasvattaa erillään muista lapsista(ja aikuisista) kokonaan, jolloin siellä ekaluokalla viimeistään jerenico näyttää lapsipokea tai ihmisen jäänteitä videolta sun lapselles, joka sitä ennen ei oo tommosiä nähny.

Tarhassa jo otetaan eka päivästä silmätikuksi, sama jatkuu koulussa, ja MUUT LAPSET ja aikuiset tekevät sinun lapsestasi mielenterveysongelmaisen väliinputoaja-syrjäytyneen, mutta arvaas ketä kaikesta tullaan syyttämään? Kyllä, juuri sinua!

Jos et ollut kotona vuosia 0-7, se johtuu siitä, jos olit kotona vuodet 0-7, se johtuukin siitä. Jos kasvatit kurilla, se johtuu siitä, jos et kasvattanut kurilla, se johtuu siitä. Se on ihan sama mitä teit tai jätit tekemättä, tai vaikka teit tuhatkertaisesti kaikkiin muihin vanhempiin  nähden; silti syy on sinun, ja yksin sinun.

T: kokemuksen syvällä rintaäänelleä.

Tämä ei ole normaalia. Lapsi voi olla vakavasti sairas, tai vaikka menehtyä. Sinäkin voit menehtia tuosta noin ja silti uskallat tehdä asioita. Olen pahoillani kokemuksistasi, mutta olet marginaalinen esimerkki.

Äitiys ei ole mikään saavutus, kuka tahansa osaa tehdä lapsen. Yleensä heikoimmassa asemassa olevat korostavat äitiyttään. Se ei tuo mitään lisäarvoa, päinvastoin ainakin työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.

Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.

Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.

Luuletko että isän rooli on hyvä, jos ei voi olla edes varma että saa olla lastensa elämässä? Luuletko että tässä elämässä ei meihin kaikkiin kohdistu odotuksia ja paineita. On eri asia elääkö muiden odotusten mukaan, vai elääkö niin kuin itse päättää. Olen lastensuojelussa töissä ja kyse on paljon vakavammista asioista kuin noista mitä kuvailit. Minusta kannattaa tehdä lapsia ne tuovat elämään sisältöä, mitä ei voi millään korvata, mutta tulee olla valmis kantaa heistä vastuu myös yksin, sillä koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen. Jos oma arjenhallinta on ilman lapsia työlästä, niin tee viisaasti ja älä tee lapsia. On hyvä tuntee itsensä ja tiedostaa voimavaransa ja tehdä niiden mukaan, ei muiden odotusten. Yh-isä

Pikku vinkki sinne ls:uun, kuunnelkaa vanhempia. Siis oikeasti ja aidosti _kuulkaa ja nähkää_ heidät vailla ennakko-oletuksia sukupuoleen, sos.ekonomiseen asemaan, sairaushistoriaan tmv. perustuen. Opetelkaa myös erottamaan tuhoava vallankäyttö riidasta. Itselle ei vastuunkanto tai elämänhallinta ole koskaan tuottanut ongelmia, mutta väkivaltainen (ex)puoliso kylläkin. Tältä isältä nuo em. asiat eivät onnistuneet eikä niitä vaadittu teidänkään puolesta. Aika erikoista jos sitten kuitenkin muuta puhutaan, kuten nyt sinäkin tässä. Tiedät itsekin, että teillä on jonkinverran kaksoisstandardointia, syitä siihen on monia ja tilanteesta riippuvia. Olkaa kuitenkin tarkkana siitä, mitä katsotte sormien läpi tai jätätte huomioimatta, sillä juuri se voi jopa tuhota sen "suojeltavan" lapsen ja romuttaa hänen ainoan turvallisen vanhemman elämän. Täällä kin meitä on nyt kaksi rikottua, äiti ja lapsi, joka _kieltäytyi itse menemästä_ turvattomaksi kokemansa isän luo. Tuon isän, joka on saanut piinata minua yli kymmenen vuotta ja tekin olette joka kerta uskoneet hänen valheensa että minä olen se viallinen ja kelvoton. Olen oksentanut teidän nöyryytystenne jälkeen, isän nöyryytyksissä olisi ollut tarpeeksi. Muistakaa, että leikitte ihmisten elämällä ja siinä leikissä voi mennä terveys ja henkikin eli ylimielisyys ja paremmin tietäminen pois ja aikuisen vastuullinen käytös tilalle. Niin muistakaa myös, ettei luulo ole koskaan tiedon väärti, ei koskaan. Ette voi uskoa valikoivasti vain jonkun puheita vailla tietoa ja todisteita!

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Eikä kyse edes ole mistään yhteiskunnan vihamielisyydestä asiaa kohtaan, van ihan vain siitä, että et kuitenkaan voi sitä/niitä lapsias kasvattaa erillään muista lapsista(ja aikuisista) kokonaan, jolloin siellä ekaluokalla viimeistään jerenico näyttää lapsipokea tai ihmisen jäänteitä videolta sun lapselles, joka sitä ennen ei oo tommosiä nähny.

Tarhassa jo otetaan eka päivästä silmätikuksi, sama jatkuu koulussa, ja MUUT LAPSET ja aikuiset tekevät sinun lapsestasi mielenterveysongelmaisen väliinputoaja-syrjäytyneen, mutta arvaas ketä kaikesta tullaan syyttämään? Kyllä, juuri sinua!

Jos et ollut kotona vuosia 0-7, se johtuu siitä, jos olit kotona vuodet 0-7, se johtuukin siitä. Jos kasvatit kurilla, se johtuu siitä, jos et kasvattanut kurilla, se johtuu siitä. Se on ihan sama mitä teit tai jätit tekemättä, tai vaikka teit tuhatkertaisesti kaikkiin muihin vanhempiin  nähden; silti syy on sinun, ja yksin sinun.

T: kokemuksen syvällä rintaäänelleä.

Amen! Ei lapsen kasvattaminen ja siihen sitoutuminen ole sinänsä vaikeaa, mutta kasvattaminen tässä maailmassa on. Ja ne jotka sanoo, että hanki itsetunto niin vastaus on, että hanki sinä hyvät ja kohteliaat käytöstavat, empatiaa, sensitiivisyyttä ja solidaarisuutta ja _opeta ne jälkikasvullesikin_.

Äitiys on vieläkin ihan yliarvostettua. Lapsettomana on aikaa itselle, uralle, parisuhteelle, ystäville ja matkustelulle. Lapset ovat myös sellainen taakka ympäristölle, että mieluummin käyn kerran vuodessa ulkomailla kuin kasvatan jotain karjuvaa kakaraa jolta ei saa mitään kiitosta.

N43, onnellisesti vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.

Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.

Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.

Luuletko että isän rooli on hyvä, jos ei voi olla edes varma että saa olla lastensa elämässä? Luuletko että tässä elämässä ei meihin kaikkiin kohdistu odotuksia ja paineita. On eri asia elääkö muiden odotusten mukaan, vai elääkö niin kuin itse päättää. Olen lastensuojelussa töissä ja kyse on paljon vakavammista asioista kuin noista mitä kuvailit. Minusta kannattaa tehdä lapsia ne tuovat elämään sisältöä, mitä ei voi millään korvata, mutta tulee olla valmis kantaa heistä vastuu myös yksin, sillä koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen. Jos oma arjenhallinta on ilman lapsia työlästä, niin tee viisaasti ja älä tee lapsia. On hyvä tuntee itsensä ja tiedostaa voimavaransa ja tehdä niiden mukaan, ei muiden odotusten. Yh-isä

Pikku vinkki sinne ls:uun, kuunnelkaa vanhempia. Siis oikeasti ja aidosti _kuulkaa ja nähkää_ heidät vailla ennakko-oletuksia sukupuoleen, sos.ekonomiseen asemaan, sairaushistoriaan tmv. perustuen. Opetelkaa myös erottamaan tuhoava vallankäyttö riidasta. Itselle ei vastuunkanto tai elämänhallinta ole koskaan tuottanut ongelmia, mutta väkivaltainen (ex)puoliso kylläkin. Tältä isältä nuo em. asiat eivät onnistuneet eikä niitä vaadittu teidänkään puolesta. Aika erikoista jos sitten kuitenkin muuta puhutaan, kuten nyt sinäkin tässä. Tiedät itsekin, että teillä on jonkinverran kaksoisstandardointia, syitä siihen on monia ja tilanteesta riippuvia. Olkaa kuitenkin tarkkana siitä, mitä katsotte sormien läpi tai jätätte huomioimatta, sillä juuri se voi jopa tuhota sen "suojeltavan" lapsen ja romuttaa hänen ainoan turvallisen vanhemman elämän. Täällä kin meitä on nyt kaksi rikottua, äiti ja lapsi, joka _kieltäytyi itse menemästä_ turvattomaksi kokemansa isän luo. Tuon isän, joka on saanut piinata minua yli kymmenen vuotta ja tekin olette joka kerta uskoneet hänen valheensa että minä olen se viallinen ja kelvoton. Olen oksentanut teidän nöyryytystenne jälkeen, isän nöyryytyksissä olisi ollut tarpeeksi. Muistakaa, että leikitte ihmisten elämällä ja siinä leikissä voi mennä terveys ja henkikin eli ylimielisyys ja paremmin tietäminen pois ja aikuisen vastuullinen käytös tilalle. Niin muistakaa myös, ettei luulo ole koskaan tiedon väärti, ei koskaan. Ette voi uskoa valikoivasti vain jonkun puheita vailla tietoa ja todisteita!

Olen pahoillani puolestasi, minä ja kolleegani teemme parhaamme ja aina sekään ei riitä. Miksi et ottanut yhteyttä poliisiin jos et taholtamme saanut apua? En pysty tapaukseesi sanomaan juuta enkä jaata, mutta lupaan tehdä parhaani myös vastaisuudessa ettei näin tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Äitiys ei ole mikään saavutus, kuka tahansa osaa tehdä lapsen. Yleensä heikoimmassa asemassa olevat korostavat äitiyttään. Se ei tuo mitään lisäarvoa, päinvastoin ainakin työelämässä.

Olen akateemisesti koulutettu, sekä minulla itselläni että kaikilla ystävilläni on lapsia. Työskentelen kansainvälisessä ytityksessä keskijohdossa, työkavereillani on lapsia kuten myös ylimmässä johdossa työskntelevillä naisikllakin.

Lapset ovat tuoneet paljon lisäarvoa elämääni, itsensä töissä loppuun polttaminen ei ole enää kovin tendikästä.

Vierailija kirjoitti:

Äitiys on vieläkin ihan yliarvostettua. Lapsettomana on aikaa itselle, uralle, parisuhteelle, ystäville ja matkustelulle. Lapset ovat myös sellainen taakka ympäristölle, että mieluummin käyn kerran vuodessa ulkomailla kuin kasvatan jotain karjuvaa kakaraa jolta ei saa mitään kiitosta.

N43, onnellisesti vela

Olet siis itse ollut kiittämätön karjuava kakara ja sama tyyli näkyy jatkuvan edelleen :D

Halaus äidillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.

Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.

Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.

Juuri noin ajattelen minäkin. Äidiltä odotetaan liikaa ja miehiltä liian vähän. Ja jos joku löytää miehen, joka ottaa mielellään ns. äidin roolin, naista pidetään outona ja kummajaisena, kun ei ole se perinteinen äiti ja päävastuussa lapsesta.

Ottaa äidin roolin? ... kuulostat itsekin kovin asenteelliselta. Vanhempien on syytä ottaa vanhempien rooli ja hoitaa lapsensa, onnistuu sekä mieheltä että naiselta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako niitä tehdä vai ei?

Kannattaa, sillä lapsi palkitsee, rikastuttaa ja kasvattaa tavalla johon mikään muu asia elämässä ei pysty. Sinä tosin olet niin nuori vielä että kiirettä ei ole, joten odottele huoletta vielä vuosia ja sitten valitse puoliso huolella.

Lasten kanssa on tietysti ajoittain raskasta, mutta raskasta on varmaan myös kiivetä vaikka Mount Everestille, silti kukaan ei kysy vuorikiipeilijöiltä kannattaako se.

terv. Yh-isä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Olisi tässä ollut tilaisuus tehdä kun oli vakityö ja parisuhde, mutta päätin lähteä opiskelemaan. Lapsi olisi hankaloittanut minun opiskelua niin paljon, että olen kiitollinen etten erehtynyt lasta tekemään. Nyt seuraavat kolme vuotta menee opiskellessa ja sen jälkeen täytyy luoda uraa. Aion suuntautua oman alani sektorille, jossa täytyy ensin sitoutua kahdeksi vuodeksi työpariksi, jotta pääsee itse erikoistumaan. Erikoistuminen kestää noin vuoden, jonka jälkeen pitää sitoutua noin kymmeneksi vuodeksi erikoisalaa eikö katkoja saa tulla. Eli olisin "vapaa" tekemään lapsia vasta n. 41 vuotiaana.

Onneks puoliso ei ole lasten hankinnan kannalla niin ei tuo lapsettomuus haittaa.

N25

Nyt on pakko kysyä, mitä opiskelet? 10 v sitoutuminen kuulostaisi aika hurjalta ja kohtuuttomalta, vaikka lapsia ei haluaisikaan.

Eikös erikoislääkärit erikoistu?

Lääkäristä ei voi olla kyse.

Tuntemillani erikoislääkäreillä on 2-4 lasta, usein perheen molemmat vanhemmat ovat erikoistuneet,

Vierailija kirjoitti:

Mä sain onneksi ”harjoituskierroksen” äitipuolena, ja se kokemus vaan vahvisti aiempaa mielikuvaani lapsiperheiden elämästä. (Joo tiedän että oma on aina oma blaa blaa) mutta juuri niin tylsää, puuduttavaa, vaativaa ja rutiininomaista oli kuin olin odottanutkin sen olevan, ei vaan istu mun odotuksiini elämästäni.

Etkö ole huomannut, että tällä palstalla on harvassa ne äitipuolet jotka rakastavat muiden lapsia kuin omiaan. Onneksi muitakin on....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiys ei ole mikään saavutus, kuka tahansa osaa tehdä lapsen. Yleensä heikoimmassa asemassa olevat korostavat äitiyttään. Se ei tuo mitään lisäarvoa, päinvastoin ainakin työelämässä.

Olen akateemisesti koulutettu, sekä minulla itselläni että kaikilla ystävilläni on lapsia. Työskentelen kansainvälisessä ytityksessä keskijohdossa, työkavereillani on lapsia kuten myös ylimmässä johdossa työskntelevillä naisikllakin.

Lapset ovat tuoneet paljon lisäarvoa elämääni, itsensä töissä loppuun polttaminen ei ole enää kovin tendikästä.

No mutta onnea ytitykseen sinulle ja niille muille työsknteleville naisikllekin! Lapsettomuuden valitseminen ei myöskään tarkoita aikomusta polttaa itseään töillä loppuun tendikkäästi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Eikä kyse edes ole mistään yhteiskunnan vihamielisyydestä asiaa kohtaan, van ihan vain siitä, että et kuitenkaan voi sitä/niitä lapsias kasvattaa erillään muista lapsista(ja aikuisista) kokonaan, jolloin siellä ekaluokalla viimeistään jerenico näyttää lapsipokea tai ihmisen jäänteitä videolta sun lapselles, joka sitä ennen ei oo tommosiä nähny.

Tarhassa jo otetaan eka päivästä silmätikuksi, sama jatkuu koulussa, ja MUUT LAPSET ja aikuiset tekevät sinun lapsestasi mielenterveysongelmaisen väliinputoaja-syrjäytyneen, mutta arvaas ketä kaikesta tullaan syyttämään? Kyllä, juuri sinua!

Jos et ollut kotona vuosia 0-7, se johtuu siitä, jos olit kotona vuodet 0-7, se johtuukin siitä. Jos kasvatit kurilla, se johtuu siitä, jos et kasvattanut kurilla, se johtuu siitä. Se on ihan sama mitä teit tai jätit tekemättä, tai vaikka teit tuhatkertaisesti kaikkiin muihin vanhempiin  nähden; silti syy on sinun, ja yksin sinun.

T: kokemuksen syvällä rintaäänelleä.

Amen! Ei lapsen kasvattaminen ja siihen sitoutuminen ole sinänsä vaikeaa, mutta kasvattaminen tässä maailmassa on. Ja ne jotka sanoo, että hanki itsetunto niin vastaus on, että hanki sinä hyvät ja kohteliaat käytöstavat, empatiaa, sensitiivisyyttä ja solidaarisuutta ja _opeta ne jälkikasvullesikin_.

Jep. Mulla oli myös ihan normaali terve lapsi, mutta en voinut häntä tynnyrissä kasvattaa, joten hän joutui kiusatuksi koulussa, ja myöhemmin laitoshoitoon. Minua syytettiin kaikesta, vaikka hain kaiken avun mitä haettavissa oli.