Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 22v nainen ja pohdin, että kannattaako niitä lapsia tehdä ollenkaan elämässä?
Kommentit (57)
Kannattaa katsella sellaiben mies, johon rakastuu niin, että menee jalat alta. Silloin se lapsi tuntuu jo aivan erinomaiselle ratkaisulle. Sitä sitten yhdessä kasvatatte ja hellitte. Ei lastenteko tai parinmuodostus ole järkiratkaisuja. Sitä varten on rakastuminen ja vauvakuume.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm.. no minä itse haluan kokea lapsen ja äitiyden. Tiedän että asia vaivaisi kiikkutuolissa iäkkäänä jos en sitä tekisi. Eli aion ainakin yhden tehdä, en välttämättä enempää. Tai Max 2.
Toisaalta eihän sitä edes tiedä saako niitä lapsia. Voi tulla ikäviä yllätyksiä kun alkaa yrittämään.
N24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Olisi tässä ollut tilaisuus tehdä kun oli vakityö ja parisuhde, mutta päätin lähteä opiskelemaan. Lapsi olisi hankaloittanut minun opiskelua niin paljon, että olen kiitollinen etten erehtynyt lasta tekemään. Nyt seuraavat kolme vuotta menee opiskellessa ja sen jälkeen täytyy luoda uraa. Aion suuntautua oman alani sektorille, jossa täytyy ensin sitoutua kahdeksi vuodeksi työpariksi, jotta pääsee itse erikoistumaan. Erikoistuminen kestää noin vuoden, jonka jälkeen pitää sitoutua noin kymmeneksi vuodeksi erikoisalaa eikö katkoja saa tulla. Eli olisin "vapaa" tekemään lapsia vasta n. 41 vuotiaana.
Onneks puoliso ei ole lasten hankinnan kannalla niin ei tuo lapsettomuus haittaa.N25
Nyt on pakko kysyä, mitä opiskelet? 10 v sitoutuminen kuulostaisi aika hurjalta ja kohtuuttomalta, vaikka lapsia ei haluaisikaan.
Esim. poliisissa koiranohjaajat sitoutuvat työskentelemään sen koiran eliniän ajan eikä taukoja saa tulla. Tästä syystä harvemmin naisia on koiranohjaajina.
Juu siinä jos vakavasti sairastuu niin joutuu raastupaan. Mitä höpöä taas??
Vakava sairaus on hieman eri asia kuin raskaus. Sairaus tulee useimmiten yllätyksenä kuin raskaus. Sairastuessa koira siirretään toisen ohjaajan hallintaan. Raskaus on täysin omavalinta. Jos ei tiedä tästä asiasta mitään niin ei parane huudella. Olet sitoutunut koiraan, tämä on este mikäli lapsia halajat. Miksi edes haluat koiranohjaajaks, jos et ole valmis sitoutumaan siihen. Koiranohjaajana olet myös valmiudessa 24/7 mikäli koiraa tarvitaan eikä lähistöllä ole muita.
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. no minä itse haluan kokea lapsen ja äitiyden. Tiedän että asia vaivaisi kiikkutuolissa iäkkäänä jos en sitä tekisi. Eli aion ainakin yhden tehdä, en välttämättä enempää. Tai Max 2.
Toisaalta eihän sitä edes tiedä saako niitä lapsia. Voi tulla ikäviä yllätyksiä kun alkaa yrittämään.N24
Mutta olet ainakin yrittänyt ja sitten jos ei onnistu, on muita vaihtoehtoja. Vanhemmuus on ennenkaikkea kiinni asenteesta ja vaatii asioiden priorisointia. Monet valittavat että on raskasta, mutta sitten selviää että he ovat sivuttaneet omat tarpeensa täysin. Pitää osata ja antaa myös itselle niitä asioita mistä saa voimia. Jos tämä ei ole mahdollista, se pitää tehdä mahdolliseksi, se on vastuullisuutta. Suosittelen opettelemaan elämään ajatuksella mikä on riittävää, eikä mikä olisi hienoa tai täydellistä. Yh-isä
Vierailija kirjoitti:
No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.
Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.
Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.
Miten joku voi olla noin riippuvainen siitä mitä muut ajattelee? Minä juon silloin tällöin viiniä, näen kavereita, lapsi on hoidossa liian harvoin, mutta silloin kun on, teen mitä haluan. Kukaan ei kai ole arvostellut. Ei tuollaisten takia päätetä näistä asioista. Oma elämähän tässä tietysti on tauolla, mutta se on vain sinniteltävä se muutama vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sain onneksi ”harjoituskierroksen” äitipuolena, ja se kokemus vaan vahvisti aiempaa mielikuvaani lapsiperheiden elämästä. (Joo tiedän että oma on aina oma blaa blaa) mutta juuri niin tylsää, puuduttavaa, vaativaa ja rutiininomaista oli kuin olin odottanutkin sen olevan, ei vaan istu mun odotuksiini elämästäni.
Niin, toiset ei ole tehty rutiineja varten. Vauvan tulo muuttaa egoasetelman päälaelleen: ei enää vain minä, minä & minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain onneksi ”harjoituskierroksen” äitipuolena, ja se kokemus vaan vahvisti aiempaa mielikuvaani lapsiperheiden elämästä. (Joo tiedän että oma on aina oma blaa blaa) mutta juuri niin tylsää, puuduttavaa, vaativaa ja rutiininomaista oli kuin olin odottanutkin sen olevan, ei vaan istu mun odotuksiini elämästäni.
Niin, toiset ei ole tehty rutiineja varten. Vauvan tulo muuttaa egoasetelman päälaelleen: ei enää vain minä, minä & minä.
Suurimmalla osalla se on lapsen saamisen jälkeen edelleen minäminäminä tai minä ja lapsi, jolloin äipät ajattelee olevansa etuoikeutettuja esim. Töissä olemaan vapaalla ja lomalla kuten haluaa viis muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain onneksi ”harjoituskierroksen” äitipuolena, ja se kokemus vaan vahvisti aiempaa mielikuvaani lapsiperheiden elämästä. (Joo tiedän että oma on aina oma blaa blaa) mutta juuri niin tylsää, puuduttavaa, vaativaa ja rutiininomaista oli kuin olin odottanutkin sen olevan, ei vaan istu mun odotuksiini elämästäni.
Niin, toiset ei ole tehty rutiineja varten. Vauvan tulo muuttaa egoasetelman päälaelleen: ei enää vain minä, minä & minä.
Toisten lapsi ei ole koskaan sama asia kuin oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.
Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.
Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.
Miten joku voi olla noin riippuvainen siitä mitä muut ajattelee? Minä juon silloin tällöin viiniä, näen kavereita, lapsi on hoidossa liian harvoin, mutta silloin kun on, teen mitä haluan. Kukaan ei kai ole arvostellut. Ei tuollaisten takia päätetä näistä asioista. Oma elämähän tässä tietysti on tauolla, mutta se on vain sinniteltävä se muutama vuosi.
Millä tavalla sinun elämäsi on tauolla?
Eikö se muka ole elämää, mitä vietät lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.
Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.
Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.
Miten joku voi olla noin riippuvainen siitä mitä muut ajattelee? Minä juon silloin tällöin viiniä, näen kavereita, lapsi on hoidossa liian harvoin, mutta silloin kun on, teen mitä haluan. Kukaan ei kai ole arvostellut. Ei tuollaisten takia päätetä näistä asioista. Oma elämähän tässä tietysti on tauolla, mutta se on vain sinniteltävä se muutama vuosi.
Millä tavalla sinun elämäsi on tauolla?
Eikö se muka ole elämää, mitä vietät lapsen kanssa?
Työura tauolla, eläkekertymä tauolla, palkkatulot tauolla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.
Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.
Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.
Miten joku voi olla noin riippuvainen siitä mitä muut ajattelee? Minä juon silloin tällöin viiniä, näen kavereita, lapsi on hoidossa liian harvoin, mutta silloin kun on, teen mitä haluan. Kukaan ei kai ole arvostellut. Ei tuollaisten takia päätetä näistä asioista. Oma elämähän tässä tietysti on tauolla, mutta se on vain sinniteltävä se muutama vuosi.
Millä tavalla sinun elämäsi on tauolla?
Eikö se muka ole elämää, mitä vietät lapsen kanssa?Työura tauolla, eläkekertymä tauolla, palkkatulot tauolla....
Minä ainakin opiskelin ätiyslomalla ja vanhempainvapailla. On kivaa nyt kun lapsi on päiväkoti-iässä olla uudessa, paremmin palkatussa työssä. Ja eläkkeet, ne jäi kultalusikkasukupolven iloksi, ei meille nuoremmille sellaisia ole tulossa, että ihan turhaan mietit kertymiäsi.
22v ei kuulu miettiä tuollaisia, vaan opiskella, tehdä töitä, reppureissata, tavata erilaisia ihmisiä, harrastaa kaikkea maan ja taivaan väliltä, rakastua, pettyä, iloita, olla vapaa, tutustua itseensä, miettiä onko töissä jota oikeasti rakastaa, opiskella lisää ja ehkä 30v kohdata ihminen joka on elänyt yhtä täyttä elämää ja yhdessä alkavat miettiä millaista olisi jos tässä olisi myös lapsi.
Mitä maailma on sitten on ihan sivuasia, mitä sanoo mummit ja kummit, kaverit ja av, ei väliä. Päätös on teidän ja kahtena aikuisena ihmisenä osaatte tehdä oikean päätöksen.
Kahden äiti, kahden isoäiti 55v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.
Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.
Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.
no nyt on kyllä semmoista puppua en tiedä missä piireissä sinä elät
Täyttä totta on ja tää palsta hyvä esimerkki siitä ja yleensä naapuritkin.
En tosiaan jättäisi lapsia tekemättä sen takia. Äiti on vastuussa kaikesta ja isä ei mistään.
Mulle kyllä riitti kahden lapsen jälkeen ja 3 vuoden päästä nuorinkin on 18 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.
Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.
Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.
Höpsistä, kannattaa ensin kasvattaa itsetunto ja valita lapsen isäksi mies, joka on myös isä lapsen syntymästä asti.
Tuota arvostelua tapahtuu oikeasti todella paljon eikä se liity mitenkään itsetuntoon. Ja vaikka olisi hyväkin itsetunto, niin sitä ei vaan meinaa aina kaikessa negatiivisuudessaan jaksaa. On masentavaa yrittää luovia pienen uuden ihmisen alun kanssa kaikessa tuossa negatiivisuuden, arvostelun ja kiusaamisen viidakossa. Se todella on masentavaa ja lapseni on minulle niin rakas, etten häntä enää tällä kokemuksella ja tiedolla tähän sairaaseen ja narsistiseen maailmaan tekisi.
- eri
Vierailija kirjoitti:
No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.
Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.
Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.
Taidat elää jossain omituisessa kuplassa. Normaalielämä ei ole tuollaista.
Sitä minäkin mietin.. periaatteessa kyllä haluaisin jossain vaiheessa ja montakin, se on vaan se itse raskaus ja synnyttäminen mikä kammottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.
Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.
Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.
Miten joku voi olla noin riippuvainen siitä mitä muut ajattelee? Minä juon silloin tällöin viiniä, näen kavereita, lapsi on hoidossa liian harvoin, mutta silloin kun on, teen mitä haluan. Kukaan ei kai ole arvostellut. Ei tuollaisten takia päätetä näistä asioista. Oma elämähän tässä tietysti on tauolla, mutta se on vain sinniteltävä se muutama vuosi.
Millä tavalla sinun elämäsi on tauolla?
Eikö se muka ole elämää, mitä vietät lapsen kanssa?Työura tauolla, eläkekertymä tauolla, palkkatulot tauolla....
Elämäsi on siis pelkästään työtä? Osalle eläkkeelle jäävistä työelämän päättyminen ottaa todella lujille. Tai jos työelämä päättyykin irtisanomiseen, kun ensin on uhrannut sille yksityiselämänsä... yt neuvotteluitakin on tasaisin väliajoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.
Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.
Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.
Miten joku voi olla noin riippuvainen siitä mitä muut ajattelee? Minä juon silloin tällöin viiniä, näen kavereita, lapsi on hoidossa liian harvoin, mutta silloin kun on, teen mitä haluan. Kukaan ei kai ole arvostellut. Ei tuollaisten takia päätetä näistä asioista. Oma elämähän tässä tietysti on tauolla, mutta se on vain sinniteltävä se muutama vuosi.
Millä tavalla sinun elämäsi on tauolla?
Eikö se muka ole elämää, mitä vietät lapsen kanssa?Työura tauolla, eläkekertymä tauolla, palkkatulot tauolla....
Minä ainakin opiskelin ätiyslomalla ja vanhempainvapailla. On kivaa nyt kun lapsi on päiväkoti-iässä olla uudessa, paremmin palkatussa työssä. Ja eläkkeet, ne jäi kultalusikkasukupolven iloksi, ei meille nuoremmille sellaisia ole tulossa, että ihan turhaan mietit kertymiäsi.
Kaikkia aloja ei voi opiskella äitiyslomqn ohella. Jotkut koulutukset vaatii läsnä oloa 8-16:45 lisäksi vuoden työharjoittelu joissa 12h vuorot.
Alue: Aihe vapaa
Juu siinä jos vakavasti sairastuu niin joutuu raastupaan. Mitä höpöä taas??