Olen 22v nainen ja pohdin, että kannattaako niitä lapsia tehdä ollenkaan elämässä?

ei kannata

No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.

Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.

Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.

Itse haluaisin yhden lapsen ja sama juttu miehelläkin. Me kaksi, yksi lapsi ja pari koiraa. Olen myös 22v nainen.

Ei kannata. Olisi tässä ollut tilaisuus tehdä kun oli vakityö ja parisuhde, mutta päätin lähteä opiskelemaan. Lapsi olisi hankaloittanut minun opiskelua niin paljon, että olen kiitollinen etten erehtynyt lasta tekemään. Nyt seuraavat kolme vuotta menee opiskellessa ja sen jälkeen täytyy luoda uraa. Aion suuntautua oman alani sektorille, jossa täytyy ensin sitoutua kahdeksi vuodeksi työpariksi, jotta pääsee itse erikoistumaan. Erikoistuminen kestää noin vuoden, jonka jälkeen pitää sitoutua noin kymmeneksi vuodeksi erikoisalaa eikö katkoja saa tulla. Eli olisin "vapaa" tekemään lapsia vasta n. 41 vuotiaana.

Onneks puoliso ei ole lasten hankinnan kannalla niin ei tuo lapsettomuus haittaa.

N25

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Olisi tässä ollut tilaisuus tehdä kun oli vakityö ja parisuhde, mutta päätin lähteä opiskelemaan. Lapsi olisi hankaloittanut minun opiskelua niin paljon, että olen kiitollinen etten erehtynyt lasta tekemään. Nyt seuraavat kolme vuotta menee opiskellessa ja sen jälkeen täytyy luoda uraa. Aion suuntautua oman alani sektorille, jossa täytyy ensin sitoutua kahdeksi vuodeksi työpariksi, jotta pääsee itse erikoistumaan. Erikoistuminen kestää noin vuoden, jonka jälkeen pitää sitoutua noin kymmeneksi vuodeksi erikoisalaa eikö katkoja saa tulla. Eli olisin "vapaa" tekemään lapsia vasta n. 41 vuotiaana.

Onneks puoliso ei ole lasten hankinnan kannalla niin ei tuo lapsettomuus haittaa.

N25

Nyt on pakko kysyä, mitä opiskelet? 10 v sitoutuminen kuulostaisi aika hurjalta ja kohtuuttomalta, vaikka lapsia ei haluaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Olisi tässä ollut tilaisuus tehdä kun oli vakityö ja parisuhde, mutta päätin lähteä opiskelemaan. Lapsi olisi hankaloittanut minun opiskelua niin paljon, että olen kiitollinen etten erehtynyt lasta tekemään. Nyt seuraavat kolme vuotta menee opiskellessa ja sen jälkeen täytyy luoda uraa. Aion suuntautua oman alani sektorille, jossa täytyy ensin sitoutua kahdeksi vuodeksi työpariksi, jotta pääsee itse erikoistumaan. Erikoistuminen kestää noin vuoden, jonka jälkeen pitää sitoutua noin kymmeneksi vuodeksi erikoisalaa eikö katkoja saa tulla. Eli olisin "vapaa" tekemään lapsia vasta n. 41 vuotiaana.

Onneks puoliso ei ole lasten hankinnan kannalla niin ei tuo lapsettomuus haittaa.

N25

Nyt on pakko kysyä, mitä opiskelet? 10 v sitoutuminen kuulostaisi aika hurjalta ja kohtuuttomalta, vaikka lapsia ei haluaisikaan.

Eikös erikoislääkärit erikoistu?

Ei kannata. Itse olen ainakin onnellinen ilmankin. Kun seuraa lapsiperheiden elämää niin vaikuttaa tosi raskaalta ja stressaavalta. Eikä maapallo tarvii enää lisää ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Olisi tässä ollut tilaisuus tehdä kun oli vakityö ja parisuhde, mutta päätin lähteä opiskelemaan. Lapsi olisi hankaloittanut minun opiskelua niin paljon, että olen kiitollinen etten erehtynyt lasta tekemään. Nyt seuraavat kolme vuotta menee opiskellessa ja sen jälkeen täytyy luoda uraa. Aion suuntautua oman alani sektorille, jossa täytyy ensin sitoutua kahdeksi vuodeksi työpariksi, jotta pääsee itse erikoistumaan. Erikoistuminen kestää noin vuoden, jonka jälkeen pitää sitoutua noin kymmeneksi vuodeksi erikoisalaa eikö katkoja saa tulla. Eli olisin "vapaa" tekemään lapsia vasta n. 41 vuotiaana.

Onneks puoliso ei ole lasten hankinnan kannalla niin ei tuo lapsettomuus haittaa.

N25

Nyt on pakko kysyä, mitä opiskelet? 10 v sitoutuminen kuulostaisi aika hurjalta ja kohtuuttomalta, vaikka lapsia ei haluaisikaan.

Esim. poliisissa koiranohjaajat sitoutuvat työskentelemään sen koiran eliniän ajan eikä taukoja saa tulla. Tästä syystä harvemmin naisia on koiranohjaajina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Olisi tässä ollut tilaisuus tehdä kun oli vakityö ja parisuhde, mutta päätin lähteä opiskelemaan. Lapsi olisi hankaloittanut minun opiskelua niin paljon, että olen kiitollinen etten erehtynyt lasta tekemään. Nyt seuraavat kolme vuotta menee opiskellessa ja sen jälkeen täytyy luoda uraa. Aion suuntautua oman alani sektorille, jossa täytyy ensin sitoutua kahdeksi vuodeksi työpariksi, jotta pääsee itse erikoistumaan. Erikoistuminen kestää noin vuoden, jonka jälkeen pitää sitoutua noin kymmeneksi vuodeksi erikoisalaa eikö katkoja saa tulla. Eli olisin "vapaa" tekemään lapsia vasta n. 41 vuotiaana.

Onneks puoliso ei ole lasten hankinnan kannalla niin ei tuo lapsettomuus haittaa.

N25

Nyt on pakko kysyä, mitä opiskelet? 10 v sitoutuminen kuulostaisi aika hurjalta ja kohtuuttomalta, vaikka lapsia ei haluaisikaan.

Eikös erikoislääkärit erikoistu?

Ei ainakaan tuolla tavalla. Lapsia voi tehdä myös kesken erikoistumisen. T: sisätauteihin erikoistuva lääkäri

Ei kannata kuunnella tässä asiassa muita kuin itseään. Ei myöskään kannata yrittää olla tässä asiassa trendikäs tai mennä massan mukana. Pohdiskele asiaa itse, se on ainoa vaihtoehto. Päätös on suuri, koska sitä ei voi jälkikäteen perua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Olisi tässä ollut tilaisuus tehdä kun oli vakityö ja parisuhde, mutta päätin lähteä opiskelemaan. Lapsi olisi hankaloittanut minun opiskelua niin paljon, että olen kiitollinen etten erehtynyt lasta tekemään. Nyt seuraavat kolme vuotta menee opiskellessa ja sen jälkeen täytyy luoda uraa. Aion suuntautua oman alani sektorille, jossa täytyy ensin sitoutua kahdeksi vuodeksi työpariksi, jotta pääsee itse erikoistumaan. Erikoistuminen kestää noin vuoden, jonka jälkeen pitää sitoutua noin kymmeneksi vuodeksi erikoisalaa eikö katkoja saa tulla. Eli olisin "vapaa" tekemään lapsia vasta n. 41 vuotiaana.

Onneks puoliso ei ole lasten hankinnan kannalla niin ei tuo lapsettomuus haittaa.

N25

Nyt on pakko kysyä, mitä opiskelet? 10 v sitoutuminen kuulostaisi aika hurjalta ja kohtuuttomalta, vaikka lapsia ei haluaisikaan.

Eikös erikoislääkärit erikoistu?

Lääkäristä ei voi olla kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Olisi tässä ollut tilaisuus tehdä kun oli vakityö ja parisuhde, mutta päätin lähteä opiskelemaan. Lapsi olisi hankaloittanut minun opiskelua niin paljon, että olen kiitollinen etten erehtynyt lasta tekemään. Nyt seuraavat kolme vuotta menee opiskellessa ja sen jälkeen täytyy luoda uraa. Aion suuntautua oman alani sektorille, jossa täytyy ensin sitoutua kahdeksi vuodeksi työpariksi, jotta pääsee itse erikoistumaan. Erikoistuminen kestää noin vuoden, jonka jälkeen pitää sitoutua noin kymmeneksi vuodeksi erikoisalaa eikö katkoja saa tulla. Eli olisin "vapaa" tekemään lapsia vasta n. 41 vuotiaana.

Onneks puoliso ei ole lasten hankinnan kannalla niin ei tuo lapsettomuus haittaa.

N25

Nyt on pakko kysyä, mitä opiskelet? 10 v sitoutuminen kuulostaisi aika hurjalta ja kohtuuttomalta, vaikka lapsia ei haluaisikaan.

Eikös erikoislääkärit erikoistu?

Erikoistuu, mutta ei niillä ole mitään pakollista katkotonta 10 v sitoutumista työhön. Poliisikoiraohjaaja tosiaan ehkä voisi olla.

Tässäkin ketjussa kerrotaan, että lapset pilaavat elämän ja olet huono ihminen jos hankit lapsia. Ja silti velat väittävät, että heitä katsotaan kieroon.

En vielä 22-vuotiaana lähtis tekemään ehdottomia päätöksiä mihinkään suuntaan. Vielä on 20 vuotta aikaa tehdä lapsiakin, jos siltä joskus tuntuu. Anna elämän viedä!

Itse olen kolmen lapsen äiti ja olen nauttinut tosi paljon. Lapset ovat nyt 18v, 16v ja 11v. Ovat huikeita tyyppejä, joiden kanssa on hienoa olla. Omaa aikaa on ollut riittävästi jo vuosia, mutta en sitä kovin paljon kaipaakaan. Nautin mun perheestä ja olen kiitollinen siitä.

Vierailija kirjoitti:

No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.

Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.

Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.

Höpsistä, kannattaa ensin kasvattaa itsetunto ja valita lapsen isäksi mies, joka on myös isä lapsen syntymästä asti.

Vierailija kirjoitti:

No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.

Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.

Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.

Juuri noin ajattelen minäkin. Äidiltä odotetaan liikaa ja miehiltä liian vähän. Ja jos joku löytää miehen, joka ottaa mielellään ns. äidin roolin, naista pidetään outona ja kummajaisena, kun ei ole se perinteinen äiti ja päävastuussa lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.

Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.

Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.

no nyt on kyllä semmoista puppua en tiedä missä piireissä sinä elät

Minä, 25v, koen lasten kuuluvan elämään. Se on upea kokemus, kaikkine haasteineen. En suurperhettä halua, en edes välttämättä kahta lasta. Mutta en halua kuulua heihin, jotka +40v heräävät siihen, että olisihan se lapsi/ne lapset voineet tulla kuvioihin. Ja että miltä se oman lapsen saaminen ja kasvattaminen tuntuisi. Haluan olla ylpeä äiti!

Mä sain onneksi ”harjoituskierroksen” äitipuolena, ja se kokemus vaan vahvisti aiempaa mielikuvaani lapsiperheiden elämästä. (Joo tiedän että oma on aina oma blaa blaa) mutta juuri niin tylsää, puuduttavaa, vaativaa ja rutiininomaista oli kuin olin odottanutkin sen olevan, ei vaan istu mun odotuksiini elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

No sinänsä ei, koska äidin rooli on niin raskas Suomessa. Et ole enää nainen, olet vain äiti. Et saa tehdä enää mitään koska olet äiti. Pahinta jos lähdet vaikka ystäväsi kanssa viinille niin olet todella huono äiti! Tai jos lähdet miehesi kanssa kahdestaan johonkin ja lapsi hoitoon niin huhhuh! Lähes lasua pukkaa.

Ihmiset kyttää ja arvostelee. Kasvatustaitojasi arvostellaan. Pahimpia arvostelijoita on nimenomaan toiset äidit, ei lapsettomat tai iskät mitään arvostele eikä heitä kiinnosta. Toiset äidit arvostelee kokoajan.

Miehen rooli, siis isän rooli on ihan hyvä. Mutta kun sinä olet nainen niin rehellisesti kerron sinulle äidin roolista.

Luuletko että isän rooli on hyvä, jos ei voi olla edes varma että saa olla lastensa elämässä? Luuletko että tässä elämässä ei meihin kaikkiin kohdistu odotuksia ja paineita. On eri asia elääkö muiden odotusten mukaan, vai elääkö niin kuin itse päättää. Olen lastensuojelussa töissä ja kyse on paljon vakavammista asioista kuin noista mitä kuvailit. Minusta kannattaa tehdä lapsia ne tuovat elämään sisältöä, mitä ei voi millään korvata, mutta tulee olla valmis kantaa heistä vastuu myös yksin, sillä koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen. Jos oma arjenhallinta on ilman lapsia työlästä, niin tee viisaasti ja älä tee lapsia. On hyvä tuntee itsensä ja tiedostaa voimavaransa ja tehdä niiden mukaan, ei muiden odotusten. Yh-isä