Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisiä ärsyttää enemmän se, että esikoinen tehdään vanhana kuin iltatähti?
07.12.2018 |
Tuntuu että monia ärsyttää se, että voi saada kaiken; kiehtovan aikuiselämän ilman lapsia ja sitten se lapsikin joskus. Kun on osannut ottaa pallon ekan kerran jalkaan ajoissa niin sama se vaikka iltatähtiä putoilee lähellä viittäkymppiä.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein esikoiseni ja samalla ainoani kypsemmällä iällä, talous hyvällä mallilla ja elämä kivasti ja turvallisesti vakiintunut.
Minäkin sain elää ja elinkin nuoruuteni täysillä. Matkustin viidakot ja jäämeret (toisin kuin eräs aikaisemmin luuli, ettei roadtrip jäämerelle kiinnostaisi nuorena, kyllä kiinnosti),
harrastin vapaasti, opiskelin ja loin uraa. Kaveripiiristäni ei kukaan aloittanut perhe-elämää nuorena, ehkä kolmekymppisenä nuorimmat.Tuota nuoruuden vapautta ja elämänriemua ei voi kokea enää koskaan muulloin. Se on ainutkertaista aikaa ja sen jälkeen on vain tasaisempaa aikuisuutta.
Lapsi hiukan vanhempana on ihana asia. Juoksut on juostu ja laskeuduttu mukavasti maan pinnalle. Nyt on aikaa olla lapsen ja perheen kanssa yhdessä, eikä elämätön elämä kaduta, päinvastoin.
Jos valitsee toisin, niin se on tietenkin jokaisen oma asia. Oman vankan kokemukseni mukaan elämää ei voi kuitenkaan enää samalla lailla kokea kuin ihanan nuoruuden huumassa.Se eräs tässä. Minua ei kiinnostanut, Kokolailla kaikki muukin on muuttunut 20 vuodessa. Parempaan, onneksi.
Was?
Ei mitään tärkeää. Kirjoitin omasta kokemuksestani, en siitä etteikö jotakin toista olisi voinut kiinnostaa roadtrippailu kaksikymppisenä. Mutta ei siitä sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain lapseni nuorena, en kovin suunnitellusti mutta niin vain kävi (olemme yhä naimisissa lasten isän kanssa, sivuhuomautuksena). Nyt olen ”vanha”, 42 v. ja lapset teinejä. Enemmän koen kyllä saaneeni näin, olen saanut kuitenkin elää myös nuoruutta lapsista huolimatta. Nyt tuntuu, että elämä on parhaimmillaan, lapset on jo isoja ja on paljon aikaaa ja rahaa tehdä haluamiaan asioita. Minua ei ärsytä minkään ikäiset äidit, mutta tosi surulliselta tuntuu, että jonkun mielestä elämä ei keski-iässä ole enää mielekästä.
No eipä nyt varsinaisesti ärsytä.
Harva "mummoäiti" tuskin elää yhteiskunnan tuilla - tuskin myös hoidattaa joka viikonloppu lastaan vanhemmillaan, jotta itse pääsee elämään sitä nuoruttaan...
Vierailija kirjoitti:
Itse tein esikoiseni ja samalla ainoani kypsemmällä iällä, talous hyvällä mallilla ja elämä kivasti ja turvallisesti vakiintunut.
Minäkin sain elää ja elinkin nuoruuteni täysillä. Matkustin viidakot ja jäämeret (toisin kuin eräs aikaisemmin luuli, ettei roadtrip jäämerelle kiinnostaisi nuorena, kyllä kiinnosti),
harrastin vapaasti, opiskelin ja loin uraa. Kaveripiiristäni ei kukaan aloittanut perhe-elämää nuorena, ehkä kolmekymppisenä nuorimmat.Tuota nuoruuden vapautta ja elämänriemua ei voi kokea enää koskaan muulloin. Se on ainutkertaista aikaa ja sen jälkeen on vain tasaisempaa aikuisuutta.
Lapsi hiukan vanhempana on ihana asia. Juoksut on juostu ja laskeuduttu mukavasti maan pinnalle. Nyt on aikaa olla lapsen ja perheen kanssa yhdessä, eikä elämätön elämä kaduta, päinvastoin.
Jos valitsee toisin, niin se on tietenkin jokaisen oma asia. Oman vankan kokemukseni mukaan elämää ei voi kuitenkaan enää samalla lailla kokea kuin ihanan nuoruuden huumassa.
Entäs me, jotka olemme eläneet nuoruutemme ilman huumaa suuntaan tai toiseen? Lukiosta suoraan opiskelemaan, kaikki kesät oman alan töissä, muut lomat toisella paikkakunnalla olevan poikakaverin kanssa, sopivasti tasaisia harrastuksia. Jäikö vapaus kokematta, kun elin niinkuin piti, asuntolaina ja lapsikin hankittu vähän alle kolmikymppisenä. Luonteellani tuskin isompia repäisyjä olisikaan saanut aikaiseksi, mutta en usko, ettenkö esim. 10 vuoden päästä voisi nauttia elämästä yhtä vahvasti kuin 10 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Älä laita sanoja suuhuni, en sanonut että elämä menee ohi. Ja juu voi olla kaikkivoipainen äiti, mutta ei kyllä myöskään voi tietää mitä menetti.
Ethän sinäkään voi tietää mitä kaikkea menetit valitsemalla tämän ns. vapaan nuoruutesi?
FOMO ei ole oikotie onneen.
Ehkäpä, mutta nämä ihmiset jotka tekee lapsensa nuorena hekumoimalla kuinka pääsevät heistä "eroon" aikaisin ja voivat elää omaa elämää, niin voin kertoa että näin vanhana se ei ole kyllä yhtään niin kiehtovaa eikä sitä oikeastaan edes kaipaa. Eli jos se oma elämä on tärkeä arvo niin kannattaa elää sitä silloin nuorena, eikä pistää koko elämää, avioliittoa jne lihoiksi sekoillessaan vaivaannuttavana keski-ikäisenä kuin joku teini. Näitä kun näkee.
Kyllä se ”oma elämä” voi olla kiehtovaa minkä ikäisenä tahansa, ei vain silloin kaksikymppisenä. Jos sinulla oli niin, kaikilla ei välttämättä ole.
Ihmisen aivot kehittyy 25-vuotiaaksi asti, ja varsinkin 20 + ikäisenä psyyken ominaisuudet ovat todella uniikkeja, riskinottokyky ja huolettomuus jne. Ei sellaista vaan ole enää sen jälkeen. Varmaan ihan kivaa ja tosi hienoa, mutta ei se maailma enää ole sun oisteri :)
Ilmeisesti kaikilla ei ole paljon älykkyyttä siunaantunut ennen 25 ikävuotta (jos sen jälkeenkään) ja hauskanpito sujuu parhaiten siinä olotilassa. Onneksi monen muun kokemus on toisenlainen.
Hauskanpito? Kyse on myös kyvystä tehdä rohkeita valintoja positiivisella mielialalla, esim. muuttaa toiseen maahan, tutustua uusiin ihmisiin, hakeutua jonkun ei-niin-turvallisen uran pariin rohkeasti jne.
Nuo ovat henkilökohtaisia luonteenpiirteitä, eivät ikään sidottuja asioita.
Was?