Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisiä ärsyttää enemmän se, että esikoinen tehdään vanhana kuin iltatähti?
07.12.2018 |
Tuntuu että monia ärsyttää se, että voi saada kaiken; kiehtovan aikuiselämän ilman lapsia ja sitten se lapsikin joskus. Kun on osannut ottaa pallon ekan kerran jalkaan ajoissa niin sama se vaikka iltatähtiä putoilee lähellä viittäkymppiä.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein esikoiseni ja samalla ainoani kypsemmällä iällä, talous hyvällä mallilla ja elämä kivasti ja turvallisesti vakiintunut.
Minäkin sain elää ja elinkin nuoruuteni täysillä. Matkustin viidakot ja jäämeret (toisin kuin eräs aikaisemmin luuli, ettei roadtrip jäämerelle kiinnostaisi nuorena, kyllä kiinnosti),
harrastin vapaasti, opiskelin ja loin uraa. Kaveripiiristäni ei kukaan aloittanut perhe-elämää nuorena, ehkä kolmekymppisenä nuorimmat.Tuota nuoruuden vapautta ja elämänriemua ei voi kokea enää koskaan muulloin. Se on ainutkertaista aikaa ja sen jälkeen on vain tasaisempaa aikuisuutta.
Lapsi hiukan vanhempana on ihana asia. Juoksut on juostu ja laskeuduttu mukavasti maan pinnalle. Nyt on aikaa olla lapsen ja perheen kanssa yhdessä, eikä elämätön elämä kaduta, päinvastoin.
Jos valitsee toisin, niin se on tietenkin jokaisen oma asia. Oman vankan kokemukseni mukaan elämää ei voi kuitenkaan enää samalla lailla kokea kuin ihanan nuoruuden huumassa.Se eräs tässä. Minua ei kiinnostanut, Kokolailla kaikki muukin on muuttunut 20 vuodessa. Parempaan, onneksi.
Was?
Ei mitään tärkeää. Kirjoitin omasta kokemuksestani, en siitä etteikö jotakin toista olisi voinut kiinnostaa roadtrippailu kaksikymppisenä. Mutta ei siitä sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain lapseni nuorena, en kovin suunnitellusti mutta niin vain kävi (olemme yhä naimisissa lasten isän kanssa, sivuhuomautuksena). Nyt olen ”vanha”, 42 v. ja lapset teinejä. Enemmän koen kyllä saaneeni näin, olen saanut kuitenkin elää myös nuoruutta lapsista huolimatta. Nyt tuntuu, että elämä on parhaimmillaan, lapset on jo isoja ja on paljon aikaaa ja rahaa tehdä haluamiaan asioita. Minua ei ärsytä minkään ikäiset äidit, mutta tosi surulliselta tuntuu, että jonkun mielestä elämä ei keski-iässä ole enää mielekästä.
No eipä nyt varsinaisesti ärsytä.
Harva "mummoäiti" tuskin elää yhteiskunnan tuilla - tuskin myös hoidattaa joka viikonloppu lastaan vanhemmillaan, jotta itse pääsee elämään sitä nuoruttaan...
Vierailija kirjoitti:
Itse tein esikoiseni ja samalla ainoani kypsemmällä iällä, talous hyvällä mallilla ja elämä kivasti ja turvallisesti vakiintunut.
Minäkin sain elää ja elinkin nuoruuteni täysillä. Matkustin viidakot ja jäämeret (toisin kuin eräs aikaisemmin luuli, ettei roadtrip jäämerelle kiinnostaisi nuorena, kyllä kiinnosti),
harrastin vapaasti, opiskelin ja loin uraa. Kaveripiiristäni ei kukaan aloittanut perhe-elämää nuorena, ehkä kolmekymppisenä nuorimmat.Tuota nuoruuden vapautta ja elämänriemua ei voi kokea enää koskaan muulloin. Se on ainutkertaista aikaa ja sen jälkeen on vain tasaisempaa aikuisuutta.
Lapsi hiukan vanhempana on ihana asia. Juoksut on juostu ja laskeuduttu mukavasti maan pinnalle. Nyt on aikaa olla lapsen ja perheen kanssa yhdessä, eikä elämätön elämä kaduta, päinvastoin.
Jos valitsee toisin, niin se on tietenkin jokaisen oma asia. Oman vankan kokemukseni mukaan elämää ei voi kuitenkaan enää samalla lailla kokea kuin ihanan nuoruuden huumassa.
Entäs me, jotka olemme eläneet nuoruutemme ilman huumaa suuntaan tai toiseen? Lukiosta suoraan opiskelemaan, kaikki kesät oman alan töissä, muut lomat toisella paikkakunnalla olevan poikakaverin kanssa, sopivasti tasaisia harrastuksia. Jäikö vapaus kokematta, kun elin niinkuin piti, asuntolaina ja lapsikin hankittu vähän alle kolmikymppisenä. Luonteellani tuskin isompia repäisyjä olisikaan saanut aikaiseksi, mutta en usko, ettenkö esim. 10 vuoden päästä voisi nauttia elämästä yhtä vahvasti kuin 10 vuotta sitten.
Was?