Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisiä ärsyttää enemmän se, että esikoinen tehdään vanhana kuin iltatähti?
07.12.2018 |
Tuntuu että monia ärsyttää se, että voi saada kaiken; kiehtovan aikuiselämän ilman lapsia ja sitten se lapsikin joskus. Kun on osannut ottaa pallon ekan kerran jalkaan ajoissa niin sama se vaikka iltatähtiä putoilee lähellä viittäkymppiä.
Kommentit (45)
Minä olen vanhempieni iltatähti ja ainakin he saivat kuulla paljon ihmettelyjä siitä, että miksi vielä pitää hankkia vauva kun vanhemmat lapset olivat jo melkein aikuisia ja heille olisi ilman minua koittanut pian kahden aikuisen yhteinen aika ilman lapsia kotona. Sitten kun synnyin keskosena ja melko heikkona niin he saivat kuulla, että ei pitäisi lapsia vanhana ruveta tekemään, minä en ainakaan henkiin jää ja jos jäänkin, niin vanhemmilla on vammainen lapsi taakkana. No, minä jäin eloon enkä ole vammainen mutta tiedän kyllä, että miksi iltatähti piti tehdä. Se halu lähti äidistä ja hän halusi iltatähden pelastamaan avioliiton, koska vanhemmille olisi luultavasti tullut avioero ennen kuin he täyttivät 50 jos kotona ei olisi lapsia, mutta minun takiani ei sitten voitu erota, että minulla ei olisi ollut kahta eri kotia. Minulla oli siis yksi koti, ei kovin hyvin keskenään tulevat vanhahkot vanhemmat ja sisarukset, joista vanhimmat voisivat olla minun vanhempiani, jos olisivat olleet teinivanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Moni tuttu on saanut nelikymppisenä esikoisensa. Naiset ovat kouluttautuneet ja saaneet uransa hyvään vauhtiin ja elämän tasaiseksi. Sitten voi pitää’ sapattivuoden ’ ja viettää vauvavuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Älä laita sanoja suuhuni, en sanonut että elämä menee ohi. Ja juu voi olla kaikkivoipainen äiti, mutta ei kyllä myöskään voi tietää mitä menetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Älä laita sanoja suuhuni, en sanonut että elämä menee ohi. Ja juu voi olla kaikkivoipainen äiti, mutta ei kyllä myöskään voi tietää mitä menetti.
Eihän kukaan voi minkään elämänvalinnan kohdalla tietää, mitä menetti (jos ylipäänsä menetti), koska ei valinnut toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Älä laita sanoja suuhuni, en sanonut että elämä menee ohi. Ja juu voi olla kaikkivoipainen äiti, mutta ei kyllä myöskään voi tietää mitä menetti.
Ethän sinäkään voi tietää mitä kaikkea menetit valitsemalla tämän ns. vapaan nuoruutesi?
FOMO ei ole oikotie onneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Ihan ohis, mutta tuo viimeinen lauseesi kyllä veti sinulta kaiken uskottavuuden keskustelukumppanina nollille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Älä laita sanoja suuhuni, en sanonut että elämä menee ohi. Ja juu voi olla kaikkivoipainen äiti, mutta ei kyllä myöskään voi tietää mitä menetti.
Ethän sinäkään voi tietää mitä kaikkea menetit valitsemalla tämän ns. vapaan nuoruutesi?
FOMO ei ole oikotie onneen.
Ehkäpä, mutta nämä ihmiset jotka tekee lapsensa nuorena hekumoimalla kuinka pääsevät heistä "eroon" aikaisin ja voivat elää omaa elämää, niin voin kertoa että näin vanhana se ei ole kyllä yhtään niin kiehtovaa eikä sitä oikeastaan edes kaipaa. Eli jos se oma elämä on tärkeä arvo niin kannattaa elää sitä silloin nuorena, eikä pistää koko elämää, avioliittoa jne lihoiksi sekoillessaan vaivaannuttavana keski-ikäisenä kuin joku teini. Näitä kun näkee.
Kaikki nomaalijakaumasta liikaa poikkeava ärsyttää suurta massaa. Joskus perustellusti, useimmiten ei. "Suvaitsevuutta" pitää useimmille yksilöille opettaa. Mutta tämän vuoksi ihminen voidaan luokitella laumaeläimeksi ja ilman sitä ominaisuutta tuskin olisi esimerkiksi koko vauva.fi portaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Älä laita sanoja suuhuni, en sanonut että elämä menee ohi. Ja juu voi olla kaikkivoipainen äiti, mutta ei kyllä myöskään voi tietää mitä menetti.
Ethän sinäkään voi tietää mitä kaikkea menetit valitsemalla tämän ns. vapaan nuoruutesi?
FOMO ei ole oikotie onneen.
Ehkäpä, mutta nämä ihmiset jotka tekee lapsensa nuorena hekumoimalla kuinka pääsevät heistä "eroon" aikaisin ja voivat elää omaa elämää, niin voin kertoa että näin vanhana se ei ole kyllä yhtään niin kiehtovaa eikä sitä oikeastaan edes kaipaa. Eli jos se oma elämä on tärkeä arvo niin kannattaa elää sitä silloin nuorena, eikä pistää koko elämää, avioliittoa jne lihoiksi sekoillessaan vaivaannuttavana keski-ikäisenä kuin joku teini. Näitä kun näkee.
Kyllä se ”oma elämä” voi olla kiehtovaa minkä ikäisenä tahansa, ei vain silloin kaksikymppisenä. Jos sinulla oli niin, kaikilla ei välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Älä laita sanoja suuhuni, en sanonut että elämä menee ohi. Ja juu voi olla kaikkivoipainen äiti, mutta ei kyllä myöskään voi tietää mitä menetti.
Ethän sinäkään voi tietää mitä kaikkea menetit valitsemalla tämän ns. vapaan nuoruutesi?
FOMO ei ole oikotie onneen.
Ehkäpä, mutta nämä ihmiset jotka tekee lapsensa nuorena hekumoimalla kuinka pääsevät heistä "eroon" aikaisin ja voivat elää omaa elämää, niin voin kertoa että näin vanhana se ei ole kyllä yhtään niin kiehtovaa eikä sitä oikeastaan edes kaipaa. Eli jos se oma elämä on tärkeä arvo niin kannattaa elää sitä silloin nuorena, eikä pistää koko elämää, avioliittoa jne lihoiksi sekoillessaan vaivaannuttavana keski-ikäisenä kuin joku teini. Näitä kun näkee.
Kyllä se ”oma elämä” voi olla kiehtovaa minkä ikäisenä tahansa, ei vain silloin kaksikymppisenä. Jos sinulla oli niin, kaikilla ei välttämättä ole.
Ihmisen aivot kehittyy 25-vuotiaaksi asti, ja varsinkin 20 + ikäisenä psyyken ominaisuudet ovat todella uniikkeja, riskinottokyky ja huolettomuus jne. Ei sellaista vaan ole enää sen jälkeen. Varmaan ihan kivaa ja tosi hienoa, mutta ei se maailma enää ole sun oisteri :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Älä laita sanoja suuhuni, en sanonut että elämä menee ohi. Ja juu voi olla kaikkivoipainen äiti, mutta ei kyllä myöskään voi tietää mitä menetti.
Ethän sinäkään voi tietää mitä kaikkea menetit valitsemalla tämän ns. vapaan nuoruutesi?
FOMO ei ole oikotie onneen.
Ehkäpä, mutta nämä ihmiset jotka tekee lapsensa nuorena hekumoimalla kuinka pääsevät heistä "eroon" aikaisin ja voivat elää omaa elämää, niin voin kertoa että näin vanhana se ei ole kyllä yhtään niin kiehtovaa eikä sitä oikeastaan edes kaipaa. Eli jos se oma elämä on tärkeä arvo niin kannattaa elää sitä silloin nuorena, eikä pistää koko elämää, avioliittoa jne lihoiksi sekoillessaan vaivaannuttavana keski-ikäisenä kuin joku teini. Näitä kun näkee.
Kyllä se ”oma elämä” voi olla kiehtovaa minkä ikäisenä tahansa, ei vain silloin kaksikymppisenä. Jos sinulla oli niin, kaikilla ei välttämättä ole.
Ihmisen aivot kehittyy 25-vuotiaaksi asti, ja varsinkin 20 + ikäisenä psyyken ominaisuudet ovat todella uniikkeja, riskinottokyky ja huolettomuus jne. Ei sellaista vaan ole enää sen jälkeen. Varmaan ihan kivaa ja tosi hienoa, mutta ei se maailma enää ole sun oisteri :)
Ilmeisesti kaikilla ei ole paljon älykkyyttä siunaantunut ennen 25 ikävuotta (jos sen jälkeenkään) ja hauskanpito sujuu parhaiten siinä olotilassa. Onneksi monen muun kokemus on toisenlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Älä laita sanoja suuhuni, en sanonut että elämä menee ohi. Ja juu voi olla kaikkivoipainen äiti, mutta ei kyllä myöskään voi tietää mitä menetti.
Ethän sinäkään voi tietää mitä kaikkea menetit valitsemalla tämän ns. vapaan nuoruutesi?
FOMO ei ole oikotie onneen.
Ehkäpä, mutta nämä ihmiset jotka tekee lapsensa nuorena hekumoimalla kuinka pääsevät heistä "eroon" aikaisin ja voivat elää omaa elämää, niin voin kertoa että näin vanhana se ei ole kyllä yhtään niin kiehtovaa eikä sitä oikeastaan edes kaipaa. Eli jos se oma elämä on tärkeä arvo niin kannattaa elää sitä silloin nuorena, eikä pistää koko elämää, avioliittoa jne lihoiksi sekoillessaan vaivaannuttavana keski-ikäisenä kuin joku teini. Näitä kun näkee.
Kyllä se ”oma elämä” voi olla kiehtovaa minkä ikäisenä tahansa, ei vain silloin kaksikymppisenä. Jos sinulla oli niin, kaikilla ei välttämättä ole.
Ihmisen aivot kehittyy 25-vuotiaaksi asti, ja varsinkin 20 + ikäisenä psyyken ominaisuudet ovat todella uniikkeja, riskinottokyky ja huolettomuus jne. Ei sellaista vaan ole enää sen jälkeen. Varmaan ihan kivaa ja tosi hienoa, mutta ei se maailma enää ole sun oisteri :)
Ilmeisesti kaikilla ei ole paljon älykkyyttä siunaantunut ennen 25 ikävuotta (jos sen jälkeenkään) ja hauskanpito sujuu parhaiten siinä olotilassa. Onneksi monen muun kokemus on toisenlainen.
Hauskanpito? Kyse on myös kyvystä tehdä rohkeita valintoja positiivisella mielialalla, esim. muuttaa toiseen maahan, tutustua uusiin ihmisiin, hakeutua jonkun ei-niin-turvallisen uran pariin rohkeasti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Älä laita sanoja suuhuni, en sanonut että elämä menee ohi. Ja juu voi olla kaikkivoipainen äiti, mutta ei kyllä myöskään voi tietää mitä menetti.
Ethän sinäkään voi tietää mitä kaikkea menetit valitsemalla tämän ns. vapaan nuoruutesi?
FOMO ei ole oikotie onneen.
Ehkäpä, mutta nämä ihmiset jotka tekee lapsensa nuorena hekumoimalla kuinka pääsevät heistä "eroon" aikaisin ja voivat elää omaa elämää, niin voin kertoa että näin vanhana se ei ole kyllä yhtään niin kiehtovaa eikä sitä oikeastaan edes kaipaa. Eli jos se oma elämä on tärkeä arvo niin kannattaa elää sitä silloin nuorena, eikä pistää koko elämää, avioliittoa jne lihoiksi sekoillessaan vaivaannuttavana keski-ikäisenä kuin joku teini. Näitä kun näkee.
Kyllä se ”oma elämä” voi olla kiehtovaa minkä ikäisenä tahansa, ei vain silloin kaksikymppisenä. Jos sinulla oli niin, kaikilla ei välttämättä ole.
Ihmisen aivot kehittyy 25-vuotiaaksi asti, ja varsinkin 20 + ikäisenä psyyken ominaisuudet ovat todella uniikkeja, riskinottokyky ja huolettomuus jne. Ei sellaista vaan ole enää sen jälkeen. Varmaan ihan kivaa ja tosi hienoa, mutta ei se maailma enää ole sun oisteri :)
Anteeksi ohistelu....taidan olla ketjun ainoa (entinen) nuori äiti? Mulle sanoi aikanaan lääkäri, että vaihtoehdot ovat lapsi nuorena tai ei lasta lainkaan, mistä voikin varmaan jo päätellä, ettei se nuoruus ole mennyt ihan keskivertobilettäessä ja riskinottokin on ollut vähän erilaista. :) Piti vaan huomauttaa, että se maailma on edelleen osteri, eivät ne ihmeet loppuneet ole. Ne vaan löytyvät eri paikoista kuin 20 vuotta sitten, silloin oli eri mielenkiinnon kohteet. En olisi kaksikymppisenä nauttinut esimerkiksi kesäkuukausien roadtripeistä Jäämerellä, eikä se toki olisi ollut tuolloin mahdollistakaan. Niin vaan tulivat jäädäkseen. Ihmiset muuttuvat, tilanteet muuttuvat, eivätkä suinkaan kaikki pidä samoista asioista koskaan. Uskoisin kuitenkin useimpien olevan tyytyväisiä valintoihinsa, olivat ne mitä tahansa, nehän on ihan itse tehty?
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Älä laita sanoja suuhuni, en sanonut että elämä menee ohi. Ja juu voi olla kaikkivoipainen äiti, mutta ei kyllä myöskään voi tietää mitä menetti.
Ethän sinäkään voi tietää mitä kaikkea menetit valitsemalla tämän ns. vapaan nuoruutesi?
FOMO ei ole oikotie onneen.
Ehkäpä, mutta nämä ihmiset jotka tekee lapsensa nuorena hekumoimalla kuinka pääsevät heistä "eroon" aikaisin ja voivat elää omaa elämää, niin voin kertoa että näin vanhana se ei ole kyllä yhtään niin kiehtovaa eikä sitä oikeastaan edes kaipaa. Eli jos se oma elämä on tärkeä arvo niin kannattaa elää sitä silloin nuorena, eikä pistää koko elämää, avioliittoa jne lihoiksi sekoillessaan vaivaannuttavana keski-ikäisenä kuin joku teini. Näitä kun näkee.
Kyllä se ”oma elämä” voi olla kiehtovaa minkä ikäisenä tahansa, ei vain silloin kaksikymppisenä. Jos sinulla oli niin, kaikilla ei välttämättä ole.
Ihmisen aivot kehittyy 25-vuotiaaksi asti, ja varsinkin 20 + ikäisenä psyyken ominaisuudet ovat todella uniikkeja, riskinottokyky ja huolettomuus jne. Ei sellaista vaan ole enää sen jälkeen. Varmaan ihan kivaa ja tosi hienoa, mutta ei se maailma enää ole sun oisteri :)
Ilmeisesti kaikilla ei ole paljon älykkyyttä siunaantunut ennen 25 ikävuotta (jos sen jälkeenkään) ja hauskanpito sujuu parhaiten siinä olotilassa. Onneksi monen muun kokemus on toisenlainen.
Hauskanpito? Kyse on myös kyvystä tehdä rohkeita valintoja positiivisella mielialalla, esim. muuttaa toiseen maahan, tutustua uusiin ihmisiin, hakeutua jonkun ei-niin-turvallisen uran pariin rohkeasti jne.
Eivät kaikki kaipaa tuollaisia asioita missään iässä. Silti he voivat saada elämältään paljon. Joku voi kokea onnea siitä, että pyrkii tekemään nuorella iällä kestäviä ja vastuullisia ratkaisuja. Sellaisiakin nuoria löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Älä laita sanoja suuhuni, en sanonut että elämä menee ohi. Ja juu voi olla kaikkivoipainen äiti, mutta ei kyllä myöskään voi tietää mitä menetti.
Ethän sinäkään voi tietää mitä kaikkea menetit valitsemalla tämän ns. vapaan nuoruutesi?
FOMO ei ole oikotie onneen.
Ehkäpä, mutta nämä ihmiset jotka tekee lapsensa nuorena hekumoimalla kuinka pääsevät heistä "eroon" aikaisin ja voivat elää omaa elämää, niin voin kertoa että näin vanhana se ei ole kyllä yhtään niin kiehtovaa eikä sitä oikeastaan edes kaipaa. Eli jos se oma elämä on tärkeä arvo niin kannattaa elää sitä silloin nuorena, eikä pistää koko elämää, avioliittoa jne lihoiksi sekoillessaan vaivaannuttavana keski-ikäisenä kuin joku teini. Näitä kun näkee.
Kyllä se ”oma elämä” voi olla kiehtovaa minkä ikäisenä tahansa, ei vain silloin kaksikymppisenä. Jos sinulla oli niin, kaikilla ei välttämättä ole.
Ihmisen aivot kehittyy 25-vuotiaaksi asti, ja varsinkin 20 + ikäisenä psyyken ominaisuudet ovat todella uniikkeja, riskinottokyky ja huolettomuus jne. Ei sellaista vaan ole enää sen jälkeen. Varmaan ihan kivaa ja tosi hienoa, mutta ei se maailma enää ole sun oisteri :)
Ilmeisesti kaikilla ei ole paljon älykkyyttä siunaantunut ennen 25 ikävuotta (jos sen jälkeenkään) ja hauskanpito sujuu parhaiten siinä olotilassa. Onneksi monen muun kokemus on toisenlainen.
Hauskanpito? Kyse on myös kyvystä tehdä rohkeita valintoja positiivisella mielialalla, esim. muuttaa toiseen maahan, tutustua uusiin ihmisiin, hakeutua jonkun ei-niin-turvallisen uran pariin rohkeasti jne.
Eivät kaikki kaipaa tuollaisia asioita missään iässä. Silti he voivat saada elämältään paljon. Joku voi kokea onnea siitä, että pyrkii tekemään nuorella iällä kestäviä ja vastuullisia ratkaisuja. Sellaisiakin nuoria löytyy.
Kuka sanoi että nuorten valinnat eivät olisi kestäviä ja vastuullisia, on muutakin kestävää ja vastuullista valintaa kuin perhe. Se riskillä tehty uravalinta voi olla erittäin kestävä ja vastuullinen, kun taas esim. lapsen kanssa voi joutua tekemään jotain mitä ei haluaisi/ei arvosta/ei saa hyvää toimeentuloa.
Kaikki eivät tietenkään kaipaa. Kyse on vain siitä, että jos kaippa (ja moni kaipaa) niin nuoruuden voi elää vain nuorena. Ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä (siis että ihmisiä ärsyttäisi toisten esikoiset tai iltatähdet), mutta mielestäni kukaan ei saa kaikkea. Jos tekee lapsen myöhemmällä iällä, niin silloin ei saa pikkulapsivapaata keski-ikää. Yksinkertaisesti näin se vain on.
Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta jos ajattelen perheen vanhempia lapsia, niin heille ei välttämättä ole kivaa saada uutta pikkusisarusta. Siis juuri kun perheessä kaikki alkavat olla sen ikäisiä, että voitaisiin tehdä enemmän "aikuisjuttuja" vaikkapa matkoilla, niin sitten ollaan taas kiinni siinä pikkulapsessa, joka haluaa olla hiekkalaatikolla ja tarvitsee päiväunia.
Jos tekee lapset heti aikuistuttuaan, niin kyllä siinä ehtii viettää "kiehtovaa aikuiselämää" myöhemminkin.
Ehtii. Mutta nuoruus jää elämättä. Oma nuoruuteni oli niin ainutlaatuinen ja sitä elämänkatsomusta, vapauden tunnetta ja kaikkivoipaa tunnetta ei kukaan voi enää kokea vanhempana. Jos sen käytät lasten kanssa hiekkalaatikolla leikkimiseen, olet menettänyt sen iäksi. Lapsia voi hankkia vielä pitkään, nuori on vain hetken.
Tuo on sinun näkemyksesi nuoruudesta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Joku toinen voi ajatella, että hän on kaikkivoipainen kaksikymppinen äiti, joka tarjoaa lapselleen kaiken sen ihanuuden, minkä voi sillä hetkellä.
Eivät kaikki nuoret tarvitse niitä kokemuksia, joita toiset taas tuntevat tarvitsevansa (esim. matkailua, opiskelua, juhlimista tai mitä nyt sinä halusitkaan).
Jo asenteesi, että elämä jotenkin menee ohi hiekkalaatikolla kertoo siitä, että ehkä sinulla ei pitäisi olla lapsia minkään ikäisenä.
Älä laita sanoja suuhuni, en sanonut että elämä menee ohi. Ja juu voi olla kaikkivoipainen äiti, mutta ei kyllä myöskään voi tietää mitä menetti.
Ethän sinäkään voi tietää mitä kaikkea menetit valitsemalla tämän ns. vapaan nuoruutesi?
FOMO ei ole oikotie onneen.
Ehkäpä, mutta nämä ihmiset jotka tekee lapsensa nuorena hekumoimalla kuinka pääsevät heistä "eroon" aikaisin ja voivat elää omaa elämää, niin voin kertoa että näin vanhana se ei ole kyllä yhtään niin kiehtovaa eikä sitä oikeastaan edes kaipaa. Eli jos se oma elämä on tärkeä arvo niin kannattaa elää sitä silloin nuorena, eikä pistää koko elämää, avioliittoa jne lihoiksi sekoillessaan vaivaannuttavana keski-ikäisenä kuin joku teini. Näitä kun näkee.
Kyllä se ”oma elämä” voi olla kiehtovaa minkä ikäisenä tahansa, ei vain silloin kaksikymppisenä. Jos sinulla oli niin, kaikilla ei välttämättä ole.
Ihmisen aivot kehittyy 25-vuotiaaksi asti, ja varsinkin 20 + ikäisenä psyyken ominaisuudet ovat todella uniikkeja, riskinottokyky ja huolettomuus jne. Ei sellaista vaan ole enää sen jälkeen. Varmaan ihan kivaa ja tosi hienoa, mutta ei se maailma enää ole sun oisteri :)
Ilmeisesti kaikilla ei ole paljon älykkyyttä siunaantunut ennen 25 ikävuotta (jos sen jälkeenkään) ja hauskanpito sujuu parhaiten siinä olotilassa. Onneksi monen muun kokemus on toisenlainen.
Hauskanpito? Kyse on myös kyvystä tehdä rohkeita valintoja positiivisella mielialalla, esim. muuttaa toiseen maahan, tutustua uusiin ihmisiin, hakeutua jonkun ei-niin-turvallisen uran pariin rohkeasti jne.
Eivät kaikki kaipaa tuollaisia asioita missään iässä. Silti he voivat saada elämältään paljon. Joku voi kokea onnea siitä, että pyrkii tekemään nuorella iällä kestäviä ja vastuullisia ratkaisuja. Sellaisiakin nuoria löytyy.
Kuka sanoi että nuorten valinnat eivät olisi kestäviä ja vastuullisia, on muutakin kestävää ja vastuullista valintaa kuin perhe. Se riskillä tehty uravalinta voi olla erittäin kestävä ja vastuullinen, kun taas esim. lapsen kanssa voi joutua tekemään jotain mitä ei haluaisi/ei arvosta/ei saa hyvää toimeentuloa.
Kaikki eivät tietenkään kaipaa. Kyse on vain siitä, että jos kaippa (ja moni kaipaa) niin nuoruuden voi elää vain nuorena. Ei sen kummempaa.
En tarkoittanutkaan pelkästään perheen perustamista. On muitakin tapoja elää kuin perustaa perhe nuorena tai elää kuvailemallasi tavalla riskejä ottaen. Eivät kaikki kaipaa nuorenakaan tuollaista elämäntapaa, jota kuvailit ns. nuoruuden elämiseksi.
Itse tein esikoiseni ja samalla ainoani kypsemmällä iällä, talous hyvällä mallilla ja elämä kivasti ja turvallisesti vakiintunut.
Minäkin sain elää ja elinkin nuoruuteni täysillä. Matkustin viidakot ja jäämeret (toisin kuin eräs aikaisemmin luuli, ettei roadtrip jäämerelle kiinnostaisi nuorena, kyllä kiinnosti),
harrastin vapaasti, opiskelin ja loin uraa. Kaveripiiristäni ei kukaan aloittanut perhe-elämää nuorena, ehkä kolmekymppisenä nuorimmat.
Tuota nuoruuden vapautta ja elämänriemua ei voi kokea enää koskaan muulloin. Se on ainutkertaista aikaa ja sen jälkeen on vain tasaisempaa aikuisuutta.
Lapsi hiukan vanhempana on ihana asia. Juoksut on juostu ja laskeuduttu mukavasti maan pinnalle. Nyt on aikaa olla lapsen ja perheen kanssa yhdessä, eikä elämätön elämä kaduta, päinvastoin.
Jos valitsee toisin, niin se on tietenkin jokaisen oma asia. Oman vankan kokemukseni mukaan elämää ei voi kuitenkaan enää samalla lailla kokea kuin ihanan nuoruuden huumassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein esikoiseni ja samalla ainoani kypsemmällä iällä, talous hyvällä mallilla ja elämä kivasti ja turvallisesti vakiintunut.
Minäkin sain elää ja elinkin nuoruuteni täysillä. Matkustin viidakot ja jäämeret (toisin kuin eräs aikaisemmin luuli, ettei roadtrip jäämerelle kiinnostaisi nuorena, kyllä kiinnosti),
harrastin vapaasti, opiskelin ja loin uraa. Kaveripiiristäni ei kukaan aloittanut perhe-elämää nuorena, ehkä kolmekymppisenä nuorimmat.Tuota nuoruuden vapautta ja elämänriemua ei voi kokea enää koskaan muulloin. Se on ainutkertaista aikaa ja sen jälkeen on vain tasaisempaa aikuisuutta.
Lapsi hiukan vanhempana on ihana asia. Juoksut on juostu ja laskeuduttu mukavasti maan pinnalle. Nyt on aikaa olla lapsen ja perheen kanssa yhdessä, eikä elämätön elämä kaduta, päinvastoin.
Jos valitsee toisin, niin se on tietenkin jokaisen oma asia. Oman vankan kokemukseni mukaan elämää ei voi kuitenkaan enää samalla lailla kokea kuin ihanan nuoruuden huumassa.
Se eräs tässä. Minua ei kiinnostanut, Kokolailla kaikki muukin on muuttunut 20 vuodessa. Parempaan, onneksi.
Jokaiselle hetkelle on aikansa mutta jos haluaa 50 vuotiaana olla pikkulapsen vanhempi niin siitä vaan.