Laspseni on suljetulla osastolla eikä saa kunnollista hoitoa

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt on joku ristiriita... Mistä AP tietää, että lapsella ei ole akuuttivaihetta päällä? Miksi hänet ylipäänsä on laitettu suljetulle osastolle, jos näin ei kerran ole? 

"Suljetulle osastolle" ei pääse ilman lähetettä. 

Olen keskustellut asiasta lääkärin kanssa. Lapseni oli itsetuhoinen ja siksi hänet täytyi taas laittaa osastojaksolle.

Mitä lapsesi sitten tekee osastolla, jos hänellä ei ole akuuttivaihetta päällä? Eikö hän silloin pärjäisi kotonakin?

Eräs skitsofreniaan usein liittyvä oire on toisista eristäytyminen ja omiin oloihin vetäytyminen. Lisäksi nuoruusikään kuuluu irrottautuminen vanhemmista ja omanikäisten seuraan liittyminen. Ryhmähoidot tukevat siis nuoren kehitystä, joka sairastumisen vuoksi muuten vaarantuu. Kaiken muun lisäksi tutkimuksissa on todettu ryhmämuotoisten hoitojen olevan tehokkaita tarjoamalla suuremman sosiaalisen ärsykekentän, yhteisöhoidon hyödyt ja vertaistuen mahdollisuuden. Minusta kuulostaa siis siltä, että lapsesi saa tällä hetkellä aivan pätevää hoitoa. Psykiatrinen hoito kun on paljon muutakin kuin lääkkeitä ja psykologin tapaamisia :)

Ap, kannattaa opetella tietty etäisyyden otto lapsen kertomuksiin.

Osastojakson aikana on tarkoitus saada tilanne tasaantumaan, lääkitys sopivaksi (tässä voi mennä aikaa, haetaan sopivaa annostusta jne.), kun olo on tasaantunut voidaan miettiä tarkemmin terapiaa ja jatkoa. Onko sinulle tarjottu keskusteluapua? Olen kyllä saanut ajantasaista tietoa kun olen jättänyt soittopyynnön potilaan omahoitajalle, joka siis tietää tilanteen parhaiten. 

Aika usein mielisairaiden lasten vanhemmilla on myös psykiatria ongelmia jotka tulisi kartoittaa esim kotikäyntien yhteydessä

Ihme passivointia. Eikö skitsofreenikoilta hoitolaitoksissa muuta odoteta? Kamalaa.

t.kristallikissa

Psykiatrinen hoito alkaa tosissaan sitten, kun lapsi pärjää ilman osastohoitoa. Tässä vaiheessa katsellaan miten hän reagoi lääkkeisiin, ja samalla yritetään pitää aktiivisena ja sosiaalisena juuri näiden ryhmien avulla. Jos nyt ihan oikeasti mietit asiaa, niin olisiko parempi että lapsi hakkaisi päätä seinään yksin lukitussa huoneessa? Ei varmaankaan.

Ja tosiaan hae itsellesikin keskusteluapua. Varmaankin on joku ry olemassa sairaiden lasten vanhemmille? Et ehkä halua identifioitua sillä tavalla, mutta elämäsi tilanne on nyt aika eri kuin monella muulla. Et varmaankaan saa apua ja tukea läheisiltäsi, koska he eivät ymmärrä tilannettasi kun eivät ole samassa veneessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi pientä :( mutta ajattelisin että hoito on juurikin tuollaista monipuolista tekemistä lapsilla. Ehkä osastohoidossa olevien lasten tilanne on sellainen että vasta kun akuuttivaihenon ohi voi terapiaa jaksaa? Voimia sinulle äitinä. Onko sinulle järjestetty apua?

Lapseni on 17-vuotias eikä hänellä ole akuuttivaihe päällä.

Jos ei ole akuuttivaihe täytyy kyse olla siitä että diagnoosi on tuore ja tutkimukset kesken. Muuten ei olisi mitään perusteita osastohoidolle. Osastolla saadaan nimenomaan akuutti tilanne hallintaan, lääkitys ja elämänrytmi sillä tavalla tasapainoon että pärjää sairaalan ulkopuolella. Se varsinainen hoito/ kuntoutus tapahtuu myöhemmin avohoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi pientä :( mutta ajattelisin että hoito on juurikin tuollaista monipuolista tekemistä lapsilla. Ehkä osastohoidossa olevien lasten tilanne on sellainen että vasta kun akuuttivaihenon ohi voi terapiaa jaksaa? Voimia sinulle äitinä. Onko sinulle järjestetty apua?

Lapseni on 17-vuotias eikä hänellä ole akuuttivaihe päällä.

Jos ei ole akuuttivaihe täytyy kyse olla siitä että diagnoosi on tuore ja tutkimukset kesken. Muuten ei olisi mitään perusteita osastohoidolle. Osastolla saadaan nimenomaan akuutti tilanne hallintaan, lääkitys ja elämänrytmi sillä tavalla tasapainoon että pärjää sairaalan ulkopuolella. Se varsinainen hoito/ kuntoutus tapahtuu myöhemmin avohoidossa.

Lisään vielä että ryhmiin osallistuminen on monelle hoidollista mitä suurimmissa määrin. Monet skitsofreniaan sairastuneet kun ovat epäluuloisia ja hyvin vältteleviä sosiaalisissa kontaktissa ja eristäytyminen ruokkii ja pahentaa sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi pientä :( mutta ajattelisin että hoito on juurikin tuollaista monipuolista tekemistä lapsilla. Ehkä osastohoidossa olevien lasten tilanne on sellainen että vasta kun akuuttivaihenon ohi voi terapiaa jaksaa? Voimia sinulle äitinä. Onko sinulle järjestetty apua?

Lapseni on 17-vuotias eikä hänellä ole akuuttivaihe päällä.

Miksi hän sitten on osastolla jos ei ole akuuttivaiheessa? Ei siinä tarvita osastohoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on ollut myös moneen kertaan ja samasta syystä . On aikuinen.

Hän sanoi aivan samaa. Siellä ollaan lähinnä säilytyksessä ja odotetaan lääkkeiden vaikutuksia.

Aiemmin olen luullut, että tuollaisessa paikassa saa jotain yksilöterapiaa tyyliin pari kertaa päivässä.

Skitsofreniaa ei voi terapoida pois.

Ap, miten lapsesi oireili ennen diagnoosia?

Auttaako terapia skitsofreniaan? Muuta kuin sitten sopeutumaan sairauteen?

Vierailija kirjoitti:

Lääkitystä, ryhmätoimintaa ja psykologi. Mitä muuta tuo on, jos ei hoitoa?

Aloittaja laittanut siis totuudenmukaisen kuvan mitä se ilmeisesti on suljetuilla osatoilla ja sairaanhoidossa, että kun lääkitystä ja... niin psykologi. Ihan koko osaaminen hoitotyössä käytössä. Tai sitten ei.