Lue keskustelun säännöt.
Hiljaa puhuva työkaveri syyttää kiusaamisesta
07.12.2018 |
Mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa? Meillä on töissä eräs ihminen, joka puhuu hiljaisella äänellä ja usein vielä kasvot käännettynä alaspäin tai poispäin. Minä en saa selvää siitä mitä hän sanoo, varsinkin jos tilassa on yhtään hälyä - mikä avokonttorissa ei ole mitenkään harvinaista. Olen yrittänyt ilmaista kohteliaasti että en kuule, ja pyytänyt voisiko hän puhua hieman kovempaa puhuessaan minulle. Ei suostu. Joudun siis toistelemaan ”anteeksi, en kuule”, ”anteeksi, en saa selvää”, mikä on aika noloa.
No nyt tämä ihminen on saanut päähänsä, että teen tuota tahallani kiusatakseni häntä, ja oli mennyt pomon puheille valittamaan minusta! Pomo mainitsi siitä tänään, ja kutsui ensi viikoksi keskustelemaan asiasta.
Olo on nyt sellainen, että minua tässä kiusataan. En voi sille mitään, että en saa selvää tuon ihmisen puheesta, vaikka pinnistelen. Muiden kanssa minulla ei ole ongelmaa. Välillä tuntuu melkein siltä, että tuo ihminen oikein tahallaan mumisee ja kääntää pään pois kun puhuu minulle.
Mitä tällaisessa tilanteessa? Nyt menee koko viikonloppu pilalle tätä murehtiessa...
Kommentit (34)
Minulla on yksi opiskelukaveri joka myös puhuu todella hiljaa. Oikeastaan niin, että liikuttaa suuta vain vähän, katselee muualle, kuiskailee, sanoo vain tavuja.
Eli hän saattaa heiluttaa lompakkoa ja osoitella kahvikuppeja ja sanoa "M__ ta__n __mä __llaka___." Minä sitten ymmärrän sen "Minä tarjoan nämä pullakahvit."
Tai sitten hän huitoo kädellään tuohon suuntaan ja häipyy, ja näen hänen menevän vessaan.
Kaikista ärsyttävintä on tosiaankin silloin, kun pitäisi keskustella hänen kanssaan vaikka johonkin ryhmätyöhön liittyvästä. Hän katselee lattiaan, poispäin, naureskelee itsekseen, puhuu jotain. Kukaan ei kuule. Minä yritän, kuulen vain tavun sieltä toisen täältä. Kaveri vieressä toistelee "Mitä." "Mitä." "Mitä." kun ei kuule eikä saa selvää.
Ja kun tämä mumisijakuiskailija ei ole saanut edes deadlinepäivään mennessä omaa osuuttaan tehtyä vaikka on kolme viikkoa ollut aikaa ja ryhmässä pidetty yhteyttä että miten menee ja tarvitseeko joku apua, niin tämä sanoo vain että on tekemässä ja ihan ok. Mutta silti on kirjoittanut vain irrallisia lauseita jotka eivät edes etäisesti liity aiheeseen ja tehtävänantoon. Kun sanon että tee se osuutesi valmiiksi nyt niin että sen voi suoraan kopioida ja liittää tähän lopulliseen työhön, niin hän sanoo että tässähän tämä. No ei ole, kun se on vain ranskalaisilla viivoilla jotain, ja siitä puuttuu tehtävänannon täyttävät asiat. Sitten hän räjähtää "NO OTETAANKO ME TÄSTÄ YHTÄÄN MITÄÄN VAI LÄHDENKÖ KOTIIN!!!??!!"
Eli kyllä hänestä ääntä näköjään lähtee!
Sanon että otetaan otetaan tottakai, sinä teet oman osuutesi, ei me muut sitä tehdä. Mutta deadline on tänään, ja työn pitää olla valmis ennen kuin poistumme tästä atk-luokasta, ja sinun osuutesi on vasta ranskalaisia viivoja, joten laita siihen nyt ne puuttuvat osa-alueet, tee siitä tehtävänantoa vastaava, ja anna sitten minulle, nin liitän sen tähän lopulliseen työhön.
Toki jos olisimme etukäteen tienneet että hän ei saa omaa osuuttaan tehtyä, niin olisimme heittäneet hänet ryhmästä ulos ja tehneet ryhmätyön kahdestaan. Esitelmää varten piti tehdä power point-esitys, ja sovimme että jokainen referoi oman osuutensa työstä. No, tämä yksi ei tehnyt sitä ollenkaan. Sovimme että näemme pe klo 13, kaikki ovat silloin osuutensa muokanneet ja yhdistämme ne vain yhdeksi tiedostoksi. Laitan aamulla kaikille viestin että tulettehan paikalle ja olettehan tehneet, niin tämä vastaa "Loppusilausta vaille valmis" ja todellisuudessa ei ole aloittanutkaan. Kiva.Minä sitten istutin häntä neljä tuntia tekemässä sitä, tein ise jotan muuta opiskeluun liittyvää. Hän tökki minua koko ajan ja kyseli että laitanko tämän lauseen ja miten minä tämän lauseen muokkaan. Käskin tehdä itse. Kopioi koko työn. Mitvitt...
En sitten tiedä että mikä siinä on että hän ei voi puhua kokonaisilla sanoilla kuuntelijaa katsoen.
Miksi pitää mumista naama pois päin, kuiskailla, liikutella suuta, ja niin että kuuntelija ei naamaa näe.
Ja kun joskus menin lähemmäs kun en kuullut, hän siirtyi kauemmas "Mulla on flunssa" johon tokaisin "Niin mullakin, mutta puhu mulle, mun suuntaan, en kuule kun mumiset lattialle."
Ja ihan yhtä äänetön hän on kun ei ole flunssaa.
Todella rasittava tyyppi ja oli muuten viimeinen ryhmätyö jonka tein tuon ihmisen kanssa!! Ja samaa mieltä oli se ryhmän kolmaskin osanottaja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi opiskelukaveri joka myös puhuu todella hiljaa. Oikeastaan niin, että liikuttaa suuta vain vähän, katselee muualle, kuiskailee, sanoo vain tavuja.
Eli hän saattaa heiluttaa lompakkoa ja osoitella kahvikuppeja ja sanoa "M__ ta__n __mä __llaka___." Minä sitten ymmärrän sen "Minä tarjoan nämä pullakahvit."
Tai sitten hän huitoo kädellään tuohon suuntaan ja häipyy, ja näen hänen menevän vessaan.
Kaikista ärsyttävintä on tosiaankin silloin, kun pitäisi keskustella hänen kanssaan vaikka johonkin ryhmätyöhön liittyvästä. Hän katselee lattiaan, poispäin, naureskelee itsekseen, puhuu jotain. Kukaan ei kuule. Minä yritän, kuulen vain tavun sieltä toisen täältä. Kaveri vieressä toistelee "Mitä." "Mitä." "Mitä." kun ei kuule eikä saa selvää.
Ja kun tämä mumisijakuiskailija ei ole saanut edes deadlinepäivään mennessä omaa osuuttaan tehtyä vaikka on kolme viikkoa ollut aikaa ja ryhmässä pidetty yhteyttä että miten menee ja tarvitseeko joku apua, niin tämä sanoo vain että on tekemässä ja ihan ok. Mutta silti on kirjoittanut vain irrallisia lauseita jotka eivät edes etäisesti liity aiheeseen ja tehtävänantoon. Kun sanon että tee se osuutesi valmiiksi nyt niin että sen voi suoraan kopioida ja liittää tähän lopulliseen työhön, niin hän sanoo että tässähän tämä. No ei ole, kun se on vain ranskalaisilla viivoilla jotain, ja siitä puuttuu tehtävänannon täyttävät asiat. Sitten hän räjähtää "NO OTETAANKO ME TÄSTÄ YHTÄÄN MITÄÄN VAI LÄHDENKÖ KOTIIN!!!??!!"
Eli kyllä hänestä ääntä näköjään lähtee!
Sanon että otetaan otetaan tottakai, sinä teet oman osuutesi, ei me muut sitä tehdä. Mutta deadline on tänään, ja työn pitää olla valmis ennen kuin poistumme tästä atk-luokasta, ja sinun osuutesi on vasta ranskalaisia viivoja, joten laita siihen nyt ne puuttuvat osa-alueet, tee siitä tehtävänantoa vastaava, ja anna sitten minulle, nin liitän sen tähän lopulliseen työhön.Toki jos olisimme etukäteen tienneet että hän ei saa omaa osuuttaan tehtyä, niin olisimme heittäneet hänet ryhmästä ulos ja tehneet ryhmätyön kahdestaan. Esitelmää varten piti tehdä power point-esitys, ja sovimme että jokainen referoi oman osuutensa työstä. No, tämä yksi ei tehnyt sitä ollenkaan. Sovimme että näemme pe klo 13, kaikki ovat silloin osuutensa muokanneet ja yhdistämme ne vain yhdeksi tiedostoksi. Laitan aamulla kaikille viestin että tulettehan paikalle ja olettehan tehneet, niin tämä vastaa "Loppusilausta vaille valmis" ja todellisuudessa ei ole aloittanutkaan. Kiva.Minä sitten istutin häntä neljä tuntia tekemässä sitä, tein ise jotan muuta opiskeluun liittyvää. Hän tökki minua koko ajan ja kyseli että laitanko tämän lauseen ja miten minä tämän lauseen muokkaan. Käskin tehdä itse. Kopioi koko työn. Mitvitt...
En sitten tiedä että mikä siinä on että hän ei voi puhua kokonaisilla sanoilla kuuntelijaa katsoen.
Miksi pitää mumista naama pois päin, kuiskailla, liikutella suuta, ja niin että kuuntelija ei naamaa näe.
Ja kun joskus menin lähemmäs kun en kuullut, hän siirtyi kauemmas "Mulla on flunssa" johon tokaisin "Niin mullakin, mutta puhu mulle, mun suuntaan, en kuule kun mumiset lattialle."
Ja ihan yhtä äänetön hän on kun ei ole flunssaa.Todella rasittava tyyppi ja oli muuten viimeinen ryhmätyö jonka tein tuon ihmisen kanssa!! Ja samaa mieltä oli se ryhmän kolmaskin osanottaja :D
Elämän ihanat ristiriidat! 🤣
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi opiskelukaveri joka myös puhuu todella hiljaa. Oikeastaan niin, että liikuttaa suuta vain vähän, katselee muualle, kuiskailee, sanoo vain tavuja.
Eli hän saattaa heiluttaa lompakkoa ja osoitella kahvikuppeja ja sanoa "M__ ta__n __mä __llaka___." Minä sitten ymmärrän sen "Minä tarjoan nämä pullakahvit."
Tai sitten hän huitoo kädellään tuohon suuntaan ja häipyy, ja näen hänen menevän vessaan.
Kaikista ärsyttävintä on tosiaankin silloin, kun pitäisi keskustella hänen kanssaan vaikka johonkin ryhmätyöhön liittyvästä. Hän katselee lattiaan, poispäin, naureskelee itsekseen, puhuu jotain. Kukaan ei kuule. Minä yritän, kuulen vain tavun sieltä toisen täältä. Kaveri vieressä toistelee "Mitä." "Mitä." "Mitä." kun ei kuule eikä saa selvää.
Ja kun tämä mumisijakuiskailija ei ole saanut edes deadlinepäivään mennessä omaa osuuttaan tehtyä vaikka on kolme viikkoa ollut aikaa ja ryhmässä pidetty yhteyttä että miten menee ja tarvitseeko joku apua, niin tämä sanoo vain että on tekemässä ja ihan ok. Mutta silti on kirjoittanut vain irrallisia lauseita jotka eivät edes etäisesti liity aiheeseen ja tehtävänantoon. Kun sanon että tee se osuutesi valmiiksi nyt niin että sen voi suoraan kopioida ja liittää tähän lopulliseen työhön, niin hän sanoo että tässähän tämä. No ei ole, kun se on vain ranskalaisilla viivoilla jotain, ja siitä puuttuu tehtävänannon täyttävät asiat. Sitten hän räjähtää "NO OTETAANKO ME TÄSTÄ YHTÄÄN MITÄÄN VAI LÄHDENKÖ KOTIIN!!!??!!"
Eli kyllä hänestä ääntä näköjään lähtee!
Sanon että otetaan otetaan tottakai, sinä teet oman osuutesi, ei me muut sitä tehdä. Mutta deadline on tänään, ja työn pitää olla valmis ennen kuin poistumme tästä atk-luokasta, ja sinun osuutesi on vasta ranskalaisia viivoja, joten laita siihen nyt ne puuttuvat osa-alueet, tee siitä tehtävänantoa vastaava, ja anna sitten minulle, nin liitän sen tähän lopulliseen työhön.Toki jos olisimme etukäteen tienneet että hän ei saa omaa osuuttaan tehtyä, niin olisimme heittäneet hänet ryhmästä ulos ja tehneet ryhmätyön kahdestaan. Esitelmää varten piti tehdä power point-esitys, ja sovimme että jokainen referoi oman osuutensa työstä. No, tämä yksi ei tehnyt sitä ollenkaan. Sovimme että näemme pe klo 13, kaikki ovat silloin osuutensa muokanneet ja yhdistämme ne vain yhdeksi tiedostoksi. Laitan aamulla kaikille viestin että tulettehan paikalle ja olettehan tehneet, niin tämä vastaa "Loppusilausta vaille valmis" ja todellisuudessa ei ole aloittanutkaan. Kiva.Minä sitten istutin häntä neljä tuntia tekemässä sitä, tein ise jotan muuta opiskeluun liittyvää. Hän tökki minua koko ajan ja kyseli että laitanko tämän lauseen ja miten minä tämän lauseen muokkaan. Käskin tehdä itse. Kopioi koko työn. Mitvitt...
En sitten tiedä että mikä siinä on että hän ei voi puhua kokonaisilla sanoilla kuuntelijaa katsoen.
Miksi pitää mumista naama pois päin, kuiskailla, liikutella suuta, ja niin että kuuntelija ei naamaa näe.
Ja kun joskus menin lähemmäs kun en kuullut, hän siirtyi kauemmas "Mulla on flunssa" johon tokaisin "Niin mullakin, mutta puhu mulle, mun suuntaan, en kuule kun mumiset lattialle."
Ja ihan yhtä äänetön hän on kun ei ole flunssaa.Todella rasittava tyyppi ja oli muuten viimeinen ryhmätyö jonka tein tuon ihmisen kanssa!! Ja samaa mieltä oli se ryhmän kolmaskin osanottaja :D
Asperger?
Hämmästyttävän tutuntuntuinen tuo opiskelijaesimerkki. Minun heikkoääninen tuttuni on juuri tuollainen vastuunpakoilija äärimmäisyyteen asti. Ja sitten toisaalta kuohahtaa aivan mitättömästä niin, että minulla jää suua auki.
Eikä selitä noita asioita mitenkään. Vastuun ottamisen kyvyttömyydestä kun olen hänelle jutellut, niin hän ei tunnu edes ymmärtävän mitä vastuun ottaminen tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme taas että palstalla heti syytetään aloittajaa ja hänen kuuloaan. Kyllä on oikeasti paljon ihmisä jotka syystä tai toisesta puhuvat niin hiljaa ettei heidän puheestaan saa selvää. Minullakin on yksi työkaveri joka puhuu hiljaisella äänellä ja vielä todella nopeasti joten puhe vielä kaiken lisäksi puurotuu. Hän puhuu myös välillä pitkiäkin lauseita samalla kun hengittää sisään ja silloin varsinkaan en saa mitään selvää. Joo, tiedän että suomenkielen yksi erityispiirre on että meillä puhutaan välillä myös sisäänhengityksellä mutta ne on muilla yleensä jotain pikkusanoja kuten joo, ei, okei. Itse tosin en ole kehdannut hänelle sanoa mitään ja työtehtävät eivät onneksi vaadi tietojen jakamista hänen kanssaan.
Minun on hankala saada toisen puheesta selvää, jos en näe kasvoja ja suuta kunnolla. Puhelimessa puhuminen on hankalaa. Kuulossa ei ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian hiljaa puhuminen voi olla myös vallankäyttöä.
Niin on, muhun sitä käytti työkaveri, joka kaikella tapaa yritti heikentää mun onnistumista töissä. Pyysin usein, että sanotko kovempaa ja että käännytkö edes minua kohti. Ei voinut.
Täällä elämänkokemuksella en tuollaista läytöstä katselisi 2 kk kauempaa. Alkaisin puhumaan vielä hiljempaa, niin hiljaa ettei hä varmasti kuulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian hiljaa puhuminen voi olla myös vallankäyttöä.
Niin on, muhun sitä käytti työkaveri, joka kaikella tapaa yritti heikentää mun onnistumista töissä. Pyysin usein, että sanotko kovempaa ja että käännytkö edes minua kohti. Ei voinut.
Täällä elämänkokemuksella en tuollaista läytöstä katselisi 2 kk kauempaa. Alkaisin puhumaan vielä hiljempaa, niin hiljaa ettei hä varmasti kuulisi.
Eli ehkä tuo hiljaa puhuja tavoittelee tilannetta, jossa pääsee sanomaan, että kyllähän minä siitä sinulle ap sanoin. Mutta todellisuudessa hän on sanonut sen niin hiljaa, ettei sitä ollut edes mahdollista kuulla. Mutta kun hän on sanonut, niin hän ei joudu valehtelemaan. Sen sijaan ap on pulassa, kun jokin työ on tekemättä. Ja hiljaa puhuja naureskelee miten sai ap:n satimeen jäämättä itse kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap menee selkä suorana palaveriin. Jos työkaveri puhuu siellä reippaalla äänellä, niin ole tyytyväinen ja sano, että jos hän puhuisi sinullekin noin kuuluvasti, niin ei oliskaan mitään ongelmaa.
Sitten kuitenkin esität, että jos ongelma kuitenkin vielä jatkuu kahdenkeskisissä keskusteluissa, niin työnantaja hankkii sinulle desibelimittarin ja sinä videoita kaikki keskustelut tuon työntekijän kanssa. Videolla näkyy desibelimittarin lukemat, jotka osoittavat, että puhe on yhtä reipasta kuin esimiehen läsnäollessa. Vertailun vuoksi ensin tietenkin nauhoitetaan keskustelu työnantajan kanssa.
Ja tätä toimenpidettä ei tehdä millään muotoa kiusaamismielessä vaan sinun oikeusturvasi vuoksi. Sillä haluat vain todistaa, että olet syyttömänä syytetty.
Minullakin on vaikeuksia puhua kuuluvalla äänellä. Ääntä kyllä löytyy tarvittaessa, se ei ole ongelma. Omaan korvaan ääneni kuulostaa kovalta vaikka puhun hiljaa. En osaa kai säädellä ääntä enkä erota itse jos puhun hiljaa.
Onhan se noloa kun aikuista ihmistä täytyy muistuttaa puhumaan kovempaa. Mutta tärkeää tietenkin että kommunikointi onnistuu eikä tule väärinkäsityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole rehellinen itsellesi ja muille, muuten tilanne ratkeaa väärin ja sotkua riittää moneksi vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on vaikeuksia puhua kuuluvalla äänellä. Ääntä kyllä löytyy tarvittaessa, se ei ole ongelma. Omaan korvaan ääneni kuulostaa kovalta vaikka puhun hiljaa. En osaa kai säädellä ääntä enkä erota itse jos puhun hiljaa.
Onhan se noloa kun aikuista ihmistä täytyy muistuttaa puhumaan kovempaa. Mutta tärkeää tietenkin että kommunikointi onnistuu eikä tule väärinkäsityksiä.
Minulla on sama juttu.
Mutta sen lisäksi en itsekään kuule kovin hyvin hiljaista puhetta. Olenkin vuosien saatossa tottunut hymyilemään ja nyökkäilemään, jos en kysymyksistä ja toistoista huolimatta kuule, mitä toinen puhuu. Tietysti siitä välillä seuraa väärinkäsityksiä, mutta yleensä ei mitään vakavaa.
Oman ääneni kuulen hyvin, vaikka muut eivät sitä kuulisikaan.
Ja korostetun kovaa puhuminen sitä onkin. Mut oletko niitä joiden täytyy nähdä kasvot ja suun liikkeet, auttaa jotenkin alitajuisesti kuulemaan. Kerta tää puhuu allapäin.