miksi psykiatriassa olosuhteet nähdään yksilön ominaisuuksina ja sairauden oireina?

nosto

Vierailija kirjoitti:

nosto

Älä ainakaan enää nosta, koska avauksesi on niin sekava että siitä ei saa kiinni. 

Psykiatria ei voi muuttaa olosuhteita, kuten yhteiskunnan aiheuttamaa stressiä, joka taas sairastuttaa yksilön. Psykiatria keskittyy silloin yksilöiden hoitamiseen, lähinnä sumentamalla todellisuuden tajun. Tätä ajatusta puoltaa tutkimukset, joiden mukaan masentuneet ovat kaikista realistisimpia, eli näkevät maailman karmeuden kun taas "normaali" ovat optimisteja ja eivät näe maailman kauheutta.

No onhan se niinkin, että yksilön ominaisuudet vaikuttavat reaktioihin. Esim. joku ärtyy kun ei saa seksiä, mutta joku toinen pystyy hyvin olemaan ilman. Mutta yleensä ihmisillä (muillakin kuin psykiatreilla) on taipumus tulkita toisen ihmisen käytöstä ottamatta huomioon olosuhteiden vaikutusta. Esim. ajatellaan, että onpa se outo tyyppi kun kävelee mieluummin kuin menee taksilla, vaikka tiedetään että henkilön rahatilanne on huono.

Vierailija kirjoitti:

No onhan se niinkin, että yksilön ominaisuudet vaikuttavat reaktioihin. Esim. joku ärtyy kun ei saa seksiä, mutta joku toinen pystyy hyvin olemaan ilman. Mutta yleensä ihmisillä (muillakin kuin psykiatreilla) on taipumus tulkita toisen ihmisen käytöstä ottamatta huomioon olosuhteiden vaikutusta. Esim. ajatellaan, että onpa se outo tyyppi kun kävelee mieluummin kuin menee taksilla, vaikka tiedetään että henkilön rahatilanne on huono.

Aivan,  mutta se, että on ärtyisä seksinpuutteen takia, ei ole epänormaalia, eikä merkki häiriöstä vaan merkki siitä, että henkilön perustarpeet eivät tule tyydytetyksi. Samalla tavalla esim on ruuan puutteen takia. Ihmiset reagoivat siihen eri tavalla. Silti ongelma on se puute, ei henkilö itse.

Ongelma ei ole ongelma, vaan yksilön asenne ongelmaan.

Olosuhteita ei terapeutti voi muuttaa, mutta voi auttaa yksilön näkemään että HÄN ITSE voi muuttaa olosuhteitaan. Muuttamalla ensin asennetta "enhän minä voi...".

Jos asiakkaan asenne on koko ajan "ei tämä minun vikani ole, minun ympärilläni vain tapahtuu tällaista, äitini on tällainen", niin pitkälle ei päästä.

Asenne "minun tarpeeni eivät tule täytetyiksi" on todellakin hoidettava tila. Ei kukaan ole velvollinen täyttämään aikuisen tarpeita, paitsi hän itse. Ongelma on edelleen siinä, että yksilö takertuu ajatukseen että muiden tulisi muuttua hänelle sopivaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole ongelma, vaan yksilön asenne ongelmaan.

Olosuhteita ei terapeutti voi muuttaa, mutta voi auttaa yksilön näkemään että HÄN ITSE voi muuttaa olosuhteitaan. Muuttamalla ensin asennetta "enhän minä voi...".

Jos asiakkaan asenne on koko ajan "ei tämä minun vikani ole, minun ympärilläni vain tapahtuu tällaista, äitini on tällainen", niin pitkälle ei päästä.

Asenne "minun tarpeeni eivät tule täytetyiksi" on todellakin hoidettava tila. Ei kukaan ole velvollinen täyttämään aikuisen tarpeita, paitsi hän itse. Ongelma on edelleen siinä, että yksilö takertuu ajatukseen että muiden tulisi muuttua hänelle sopivaksi.

Terapeutinkin olisi ymmärrettävä, että aina ei voi muuttaa henkilön asennetta. Esim seksuaaliset tarpeet ovat perustarpeita. Kaikissa elämäntilanteissa niitä ei pysty tyydyttämään. Silti itse tarvetta ei kannata vähätellä tai ihmisen tuskaa tarpeen täyttämättä jättämisestä. Voi suhtautua ihan empaattisesti ja lopettaa sairaaksi leimaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole ongelma, vaan yksilön asenne ongelmaan.

Olosuhteita ei terapeutti voi muuttaa, mutta voi auttaa yksilön näkemään että HÄN ITSE voi muuttaa olosuhteitaan. Muuttamalla ensin asennetta "enhän minä voi...".

Jos asiakkaan asenne on koko ajan "ei tämä minun vikani ole, minun ympärilläni vain tapahtuu tällaista, äitini on tällainen", niin pitkälle ei päästä.

Asenne "minun tarpeeni eivät tule täytetyiksi" on todellakin hoidettava tila. Ei kukaan ole velvollinen täyttämään aikuisen tarpeita, paitsi hän itse. Ongelma on edelleen siinä, että yksilö takertuu ajatukseen että muiden tulisi muuttua hänelle sopivaksi.

Ja kyllä ongelma usein on ongelma. Pitäisikö esim raiskauksen uhrin muuttaa suhtautumisestaan raiskaukseen? "Kiva kun sain yllätyskullia"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole ongelma, vaan yksilön asenne ongelmaan.

Olosuhteita ei terapeutti voi muuttaa, mutta voi auttaa yksilön näkemään että HÄN ITSE voi muuttaa olosuhteitaan. Muuttamalla ensin asennetta "enhän minä voi...".

Jos asiakkaan asenne on koko ajan "ei tämä minun vikani ole, minun ympärilläni vain tapahtuu tällaista, äitini on tällainen", niin pitkälle ei päästä.

Asenne "minun tarpeeni eivät tule täytetyiksi" on todellakin hoidettava tila. Ei kukaan ole velvollinen täyttämään aikuisen tarpeita, paitsi hän itse. Ongelma on edelleen siinä, että yksilö takertuu ajatukseen että muiden tulisi muuttua hänelle sopivaksi.

Terapeutinkin olisi ymmärrettävä, että aina ei voi muuttaa henkilön asennetta. Esim seksuaaliset tarpeet ovat perustarpeita. Kaikissa elämäntilanteissa niitä ei pysty tyydyttämään. Silti itse tarvetta ei kannata vähätellä tai ihmisen tuskaa tarpeen täyttämättä jättämisestä. Voi suhtautua ihan empaattisesti ja lopettaa sairaaksi leimaamisen.

Terapeutti hoitaa potilasta, mutta ei tarjoa tälle seksipalveluita. Mikäli tämä ei kelpaa, ei kannata käydä terapeutilla. En minäkään käy valittamassa lääkärilleni, että rahat on loppu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole ongelma, vaan yksilön asenne ongelmaan.

Olosuhteita ei terapeutti voi muuttaa, mutta voi auttaa yksilön näkemään että HÄN ITSE voi muuttaa olosuhteitaan. Muuttamalla ensin asennetta "enhän minä voi...".

Jos asiakkaan asenne on koko ajan "ei tämä minun vikani ole, minun ympärilläni vain tapahtuu tällaista, äitini on tällainen", niin pitkälle ei päästä.

Asenne "minun tarpeeni eivät tule täytetyiksi" on todellakin hoidettava tila. Ei kukaan ole velvollinen täyttämään aikuisen tarpeita, paitsi hän itse. Ongelma on edelleen siinä, että yksilö takertuu ajatukseen että muiden tulisi muuttua hänelle sopivaksi.

Terapeutinkin olisi ymmärrettävä, että aina ei voi muuttaa henkilön asennetta. Esim seksuaaliset tarpeet ovat perustarpeita. Kaikissa elämäntilanteissa niitä ei pysty tyydyttämään. Silti itse tarvetta ei kannata vähätellä tai ihmisen tuskaa tarpeen täyttämättä jättämisestä. Voi suhtautua ihan empaattisesti ja lopettaa sairaaksi leimaamisen.

Terapeutti hoitaa potilasta, mutta ei tarjoa tälle seksipalveluita. Mikäli tämä ei kelpaa, ei kannata käydä terapeutilla. En minäkään käy valittamassa lääkärilleni, että rahat on loppu. 

Mutta hoito ei voi perustua perustarpeiden halveksemiseen. Eli jos kielletään ihmisyyteen liittyvät tarpeet tai yritetään saada toisenlainen suhtautuminen PERUStarpeisiin, niin eihän siitä mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan se niinkin, että yksilön ominaisuudet vaikuttavat reaktioihin. Esim. joku ärtyy kun ei saa seksiä, mutta joku toinen pystyy hyvin olemaan ilman. Mutta yleensä ihmisillä (muillakin kuin psykiatreilla) on taipumus tulkita toisen ihmisen käytöstä ottamatta huomioon olosuhteiden vaikutusta. Esim. ajatellaan, että onpa se outo tyyppi kun kävelee mieluummin kuin menee taksilla, vaikka tiedetään että henkilön rahatilanne on huono.

Aivan,  mutta se, että on ärtyisä seksinpuutteen takia, ei ole epänormaalia, eikä merkki häiriöstä vaan merkki siitä, että henkilön perustarpeet eivät tule tyydytetyksi. Samalla tavalla esim on ruuan puutteen takia. Ihmiset reagoivat siihen eri tavalla. Silti ongelma on se puute, ei henkilö itse.

En nyt ihan rinnastaisi seksin ja ruoan puutetta, vaikka itsekin tulen kärttyisäksi, jos en saa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole ongelma, vaan yksilön asenne ongelmaan.

Olosuhteita ei terapeutti voi muuttaa, mutta voi auttaa yksilön näkemään että HÄN ITSE voi muuttaa olosuhteitaan. Muuttamalla ensin asennetta "enhän minä voi...".

Jos asiakkaan asenne on koko ajan "ei tämä minun vikani ole, minun ympärilläni vain tapahtuu tällaista, äitini on tällainen", niin pitkälle ei päästä.

Asenne "minun tarpeeni eivät tule täytetyiksi" on todellakin hoidettava tila. Ei kukaan ole velvollinen täyttämään aikuisen tarpeita, paitsi hän itse. Ongelma on edelleen siinä, että yksilö takertuu ajatukseen että muiden tulisi muuttua hänelle sopivaksi.

Terapeutinkin olisi ymmärrettävä, että aina ei voi muuttaa henkilön asennetta. Esim seksuaaliset tarpeet ovat perustarpeita. Kaikissa elämäntilanteissa niitä ei pysty tyydyttämään. Silti itse tarvetta ei kannata vähätellä tai ihmisen tuskaa tarpeen täyttämättä jättämisestä. Voi suhtautua ihan empaattisesti ja lopettaa sairaaksi leimaamisen.

Terapeutti hoitaa potilasta, mutta ei tarjoa tälle seksipalveluita. Mikäli tämä ei kelpaa, ei kannata käydä terapeutilla. En minäkään käy valittamassa lääkärilleni, että rahat on loppu. 

Mutta hoito ei voi perustua perustarpeiden halveksemiseen. Eli jos kielletään ihmisyyteen liittyvät tarpeet tai yritetään saada toisenlainen suhtautuminen PERUStarpeisiin, niin eihän siitä mitään tule.

No pakkohan se on potilaan hyväksyä, että ei tipu, jos sitä ei ole tippumassa. Samoin kuin pieniin tuloihin on sopeuduttava. Toinen vaihtoehto on kannustaa tekemään asialle jotain rakentavaa, mutta eihän sekään takaa, että rahaa tai seksiä saisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole ongelma, vaan yksilön asenne ongelmaan.

Olosuhteita ei terapeutti voi muuttaa, mutta voi auttaa yksilön näkemään että HÄN ITSE voi muuttaa olosuhteitaan. Muuttamalla ensin asennetta "enhän minä voi...".

Jos asiakkaan asenne on koko ajan "ei tämä minun vikani ole, minun ympärilläni vain tapahtuu tällaista, äitini on tällainen", niin pitkälle ei päästä.

Asenne "minun tarpeeni eivät tule täytetyiksi" on todellakin hoidettava tila. Ei kukaan ole velvollinen täyttämään aikuisen tarpeita, paitsi hän itse. Ongelma on edelleen siinä, että yksilö takertuu ajatukseen että muiden tulisi muuttua hänelle sopivaksi.

Terapeutinkin olisi ymmärrettävä, että aina ei voi muuttaa henkilön asennetta. Esim seksuaaliset tarpeet ovat perustarpeita. Kaikissa elämäntilanteissa niitä ei pysty tyydyttämään. Silti itse tarvetta ei kannata vähätellä tai ihmisen tuskaa tarpeen täyttämättä jättämisestä. Voi suhtautua ihan empaattisesti ja lopettaa sairaaksi leimaamisen.

Terapeutti hoitaa potilasta, mutta ei tarjoa tälle seksipalveluita. Mikäli tämä ei kelpaa, ei kannata käydä terapeutilla. En minäkään käy valittamassa lääkärilleni, että rahat on loppu. 

Mutta hoito ei voi perustua perustarpeiden halveksemiseen. Eli jos kielletään ihmisyyteen liittyvät tarpeet tai yritetään saada toisenlainen suhtautuminen PERUStarpeisiin, niin eihän siitä mitään tule.

Sairaalloinen halu tyydyttää "seksinnälkä" ei ole perustarve. Tuolloin voidaan puhua nymfomaniasta eli hyperseksuaalisuudesta. Tuolloin seksuaalisuus on poikkeavan korostunutta. Seksi nyt ylipäätään ei kyllä ole minun mielestä "perustarve" Tai no... olen ehkä hieman aseksuaalisena lesbona huono arvioimaan tuota "perustarvetta". Minä ainakin pärjään ilman seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole ongelma, vaan yksilön asenne ongelmaan.

Olosuhteita ei terapeutti voi muuttaa, mutta voi auttaa yksilön näkemään että HÄN ITSE voi muuttaa olosuhteitaan. Muuttamalla ensin asennetta "enhän minä voi...".

Jos asiakkaan asenne on koko ajan "ei tämä minun vikani ole, minun ympärilläni vain tapahtuu tällaista, äitini on tällainen", niin pitkälle ei päästä.

Asenne "minun tarpeeni eivät tule täytetyiksi" on todellakin hoidettava tila. Ei kukaan ole velvollinen täyttämään aikuisen tarpeita, paitsi hän itse. Ongelma on edelleen siinä, että yksilö takertuu ajatukseen että muiden tulisi muuttua hänelle sopivaksi.

Terapeutinkin olisi ymmärrettävä, että aina ei voi muuttaa henkilön asennetta. Esim seksuaaliset tarpeet ovat perustarpeita. Kaikissa elämäntilanteissa niitä ei pysty tyydyttämään. Silti itse tarvetta ei kannata vähätellä tai ihmisen tuskaa tarpeen täyttämättä jättämisestä. Voi suhtautua ihan empaattisesti ja lopettaa sairaaksi leimaamisen.

Terapeutti hoitaa potilasta, mutta ei tarjoa tälle seksipalveluita. Mikäli tämä ei kelpaa, ei kannata käydä terapeutilla. En minäkään käy valittamassa lääkärilleni, että rahat on loppu. 

Onhan noita seksuualiterapeutteja. Mutta ensikäynnillä ovat keskeyttäneet ja ohjanneet ulos kun olen ottanut näitä minun PERUStarpeitani esille.

Seksi ei ole perustarve. Lämpö, syöminen ja uni ovat. Ei ihme, ettei hoitosi etene, jos intät tuollaisen epätoden asian parissa kovinkin jääräpäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole ongelma, vaan yksilön asenne ongelmaan.

Olosuhteita ei terapeutti voi muuttaa, mutta voi auttaa yksilön näkemään että HÄN ITSE voi muuttaa olosuhteitaan. Muuttamalla ensin asennetta "enhän minä voi...".

Jos asiakkaan asenne on koko ajan "ei tämä minun vikani ole, minun ympärilläni vain tapahtuu tällaista, äitini on tällainen", niin pitkälle ei päästä.

Asenne "minun tarpeeni eivät tule täytetyiksi" on todellakin hoidettava tila. Ei kukaan ole velvollinen täyttämään aikuisen tarpeita, paitsi hän itse. Ongelma on edelleen siinä, että yksilö takertuu ajatukseen että muiden tulisi muuttua hänelle sopivaksi.

Ja kyllä ongelma usein on ongelma. Pitäisikö esim raiskauksen uhrin muuttaa suhtautumisestaan raiskaukseen? "Kiva kun sain yllätyskullia"?

Raiskaus on äärimmäisen traumaattinen ja hirveä kokemus, ei ole verrattavissa psykiatrien tapaan diagnosoida ja patologisoida normaalia käyttäytymistä ilman pienintäkään todistetta mistään sairaudesta, siis aktuaalisesta sairaudesta, joka voidaan testeillä todentaa ja täsmällisesti hoitaa kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole ongelma, vaan yksilön asenne ongelmaan.

Olosuhteita ei terapeutti voi muuttaa, mutta voi auttaa yksilön näkemään että HÄN ITSE voi muuttaa olosuhteitaan. Muuttamalla ensin asennetta "enhän minä voi...".

Jos asiakkaan asenne on koko ajan "ei tämä minun vikani ole, minun ympärilläni vain tapahtuu tällaista, äitini on tällainen", niin pitkälle ei päästä.

Asenne "minun tarpeeni eivät tule täytetyiksi" on todellakin hoidettava tila. Ei kukaan ole velvollinen täyttämään aikuisen tarpeita, paitsi hän itse. Ongelma on edelleen siinä, että yksilö takertuu ajatukseen että muiden tulisi muuttua hänelle sopivaksi.

Ja kyllä ongelma usein on ongelma. Pitäisikö esim raiskauksen uhrin muuttaa suhtautumisestaan raiskaukseen? "Kiva kun sain yllätyskullia"?

Raiskaus on äärimmäisen traumaattinen ja hirveä kokemus, ei ole verrattavissa psykiatrien tapaan diagnosoida ja patologisoida normaalia käyttäytymistä ilman pienintäkään todistetta mistään sairaudesta, siis aktuaalisesta sairaudesta, joka voidaan testeillä todentaa ja täsmällisesti hoitaa kuntoon.

Kyllä näin on. Mutta entä kun trauma laitetaan uhrin syyksi? Eli että uhrissa on jotain vikaa muka koska on traumatisoitunut väkivallasta?

Jos seksiä ei ole tiedossa ja sen puute kaataa mielenterveyden, voit pyytää itsellesi lääkitystä, joka nollaa libidon.

Monet normaalit piirteet luokitellaan sairaudeksi siinä vaiheessa, kun ne haittaavat normaalia elämää. Esimerkkinä OCD eli pakko-oireinen häiriö, käsienpesu on normaalia, mutta jos oireet ottavat vallan elämästä, on kyseessä sairaus.

Erilainen kokemus täällä, ainakin oman lapsen osalta, nuorisopsykiatrisella.

Psykiatri puolustaa 14 - vuotiasta joka käänteessä ja haluaa auttaa aidosti, niin että oireilu ( masennus/asperger/adhd) olisi hallittavissa.

Ehkä tosiaan aikuispsykiatriassa kun ihminen toistuvasti tukkii järjestelmää, eikä mitään hoitovastetta ole ikinä ollut nähtävissä, sitä tulee psykiatrikin kyyniseksi.