Vanhemmat kehuvat vain siskoa

Sellaista se on. Harvoin sisarukset täysin tasaveroisesti tulevat kohdelluksi. 

Itselläni omituisesti toisin päin. Olen se huomattavasti kauniimpi (ihan siis ulkopuolelta usein kuultua), minulla oli erittäin hyvä koulumenestys, olen nykyään maisteri, valmistelen väitöskirjaa. 

Meillä on kolme kivaa lasta. Silti tämä pikkusisko on vain jotain... kun saa töitä Alepasta, se on upeaa jne. Itse saan kohdalleni vain kummallista vähättelyä Eila ja Rampe -tyyliin. 

Mutta olen aikuinen ihminen ja ei se enää häiritse ollenkaan, nuorempana kyllä. Sinäkin lienet melko nuori? Kyllä se siitä. 

Laihduta, värjää hiukset ja ota pidennykset, käytä korkokenkiä ja meikkaa.

15. Ahdistaa vaan. Vaikka itse saisin pelkkiä kymppejä, se on "ihan ok", siskon menestys taas ihan mahtava juttu.

Ap

No minkäs teet. Sillä mennään mitä on. Hyväksy asia, lakkaa vatvomasta, älä katkeroidu (se vasta rumaa onkin) ja elä omaa elämääsi. Lakkaa vertailemasta itseäsi siskoosi. 

Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ja ainahan voit tehdä muutoksia itsesi ja elämäsi suhteen jos siltä tuntuu. Mutta älä ala muuttamaan itseäsi muiden takia. Äläkä vaan yritä olla siskosi kopio vaan kehitä itseäsi omana itsenäsi.

Elämä on kuitenkin valintoja. Voit olla onnellinen sellaisena kuin olet tai kateellinen ja katkera itsesäälissä kierien.

Kirjoituksestasi välittyy sinun kokemuksesi epätasa-arvoisesta kohtelusta. Sisaruus on suhde, jossa erityisesti tämäntyyppisiä tuntemuksia koetaan. On selvää, että jokainen toivoo perheeltään myös kehuja ja arvostusta.

Silti ajattelen, että viime kädessä aikuisen on opittava itse hyväksymään itsensä. Puhut itse itsestäsi vähättelevään ja vertailevaan sävyyn. Miten voisit alkaakin itse kehumaan itseäsi, kohottaa omanarvontuntoasi ja lakkaamaan vertailemasta itseäsi muihin? Jos tämä asia muuttuu, eivät toisen saamat kehut enää ole sinulta pois, sillä tiedät olevasi riittävän hyvä ja kelpaavasi. Jos 'velot' tätä kelpaamista koko ajan toisilta, et tule saamaan sitä kylliksi. Mikäli perheesi kommunikaatioon liittyy paljon ohittamisen kokemuksia ja käsittelemättömä tunteita, terapia voisi olla hyvä keino käsitellä ne pois ja auttaa sinua hyväksymään itsesi.

Ikävää, että suvussasi ulkonäköön keskitytään noin paljon. Se on tässä se varsinainen ongelma eikä se, ettet saa kehuja yhtä paljon kuin siskosi.

Miehen äitikin aina kehui tytärtään ja tämän lapsia vuolaasti kun kävimme kylässä. 

Kuuntelimme vaan hiljaa näitä ylistyssaarnoja hetken ja sitten aloimme jutella jostain muusta. Ihan sama. Ei se ole mieltä pois jos toisia kehutaan. En kuitenkaan luule tämän takia että olemme tyhmiä ja rumia ja lapset kelvottomia. Tiedämme itse oman arvomme ihmisinä ja perheenä.

Multa ei oo yhtään pois jos mun siskoa kehutaan... Oon muutenki päsmäriluonne, en aina ees halua kehuja. :D

Oon saanu nii paljon kehuja mun kauneudesta ihan äitiltäkin, ettei mua haittaa....

ja mun siskolla on tosiaan pidemmät jalat ku mulla, ja muistan ku äiti pienenä sano että mulla on aika lyhyet jalat, ja mun siskolla pitkät, mun äiti on ite pitkäjalkanen, oon varmaa narsisti ku jo sillon en ymmärtäny että mitä ihmeellistä niissä on. :DDDDD kysyin vaa "äiti onko mullaki pitkät jalat???" "no sul on normaalipituset, ei kovin pitkät.." sit olin silleen "ahaa....:DDDD" ei mua kiinnostanu. :'''DDDDDDDDD

Joo. Mulle tämä on isompi asia kuin teille. Mulla on aina ollut järkyttävän huono itsetunto ja olen hakenut huomiota miehiltä koko ikäni, vaikka isäsuhde ihan kunnossa onkin. Tunnen oloni aina huonommaksi kuin siskoni ja kyllä se lapsesta pahalta tuntuu. Ehkä te sitten olette vahvempia persoonia kuin minä, minä elän muiden huomiosta. Se on vain osa minua.

Ap

Oletko tullut ajatelleeksi, että äitisi kehuu siskoasi vain sinulle? Siskosi ei saa välttämättä kehuja kaksin ollessaan äidin kanssa.

Minulla oli näin. Meitä on kolme tyttöä, nyt jo aikuisia.

Äitimme pelasi "omaan pussiinsa". Kun kehui minua, sai kaksi muuta siskosta kimppuuni. He alkoivat vihata minua ja yhdessä ja kiusasivat minua. Minua kohtaan äiti oli väkivaltainen.

En tiedä tekikö äiti tuota sen takia, että en avautuisi väkivallasta kenellekkään. En saisi empatiaa, vaan roolini olisi alinta kastia siskoillenikin. Ehkä äiti halusi, että siskot kilpailisivat hänen huomiostaan ja hän tuntisi itsensä suosituksi? Siskoni olivat sen sijaan siinä uskossa, että olen jotenkin jalustalla. Huomiota lapset saivat liian vähän. En kokenut väkivaltaa jalustalla olemiseksi. Olisin mielelläni kuullut kehuja muutoinkin kuin vain siskojeni läsnäollessa. Niillä kehuilla oli siis jokin muu tarkoitus ja ne tuottivat minulle huonoa.

Siskoni eivät vieläkään ymmärrä, että minä en kehunut itseäni. Minä sain kuitenkin vihat päälleni.

Kun siskot onnistuvat jossakin, olen iloinen heidän puolestaan. Kun minä onnistun jossakin, he panettelevat selkäni takana. He eivät myöskään näe, että ovat saaneet vanhemmiltamme enemmän kuin minä. Minun lapsiani ei ole hoidettu, olen saanut materiaa vain vähän. Koen kuitenkin, että tästä on ollut minulle hyötyä. Ja mielestäni myös siskoilleni. Jokainen elämässään panostaa erilailla kuin lapsuudessa.

Toisaalta lapsuuden negatiivisista asioista on ollut kaikille myös jotakin hyötyä. Minä en ole halunnut kasvattaa lapsiani samanlailla kuin itseni kasvatettiin. 

Sisaruuskateus on kasvatuksesta ja pienistä ikäeroista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Harvoin sisarukset täysin tasaveroisesti tulevat kohdelluksi. 

Itselläni omituisesti toisin päin. Olen se huomattavasti kauniimpi (ihan siis ulkopuolelta usein kuultua), minulla oli erittäin hyvä koulumenestys, olen nykyään maisteri, valmistelen väitöskirjaa. 

Meillä on kolme kivaa lasta. Silti tämä pikkusisko on vain jotain... kun saa töitä Alepasta, se on upeaa jne. Itse saan kohdalleni vain kummallista vähättelyä Eila ja Rampe -tyyliin. 

Mutta olen aikuinen ihminen ja ei se enää häiritse ollenkaan, nuorempana kyllä. Sinäkin lienet melko nuori? Kyllä se siitä. 

Kuulostaa siltä, että siskosi on se, joka ei oikein pärjää vertailussa kanssasi. Sinulla on elämä loistavassa jamassa. Vanhemmat luottavat siihen, että pärjäät, mutta yrittävät kompensoida sisaresi heikommuutta kehumalla ja kannustamalla, jos hän onnistuu (ylipäätään?) saamaan töitä.