Yle: Mitä ihmettä kouluissa tapahtuu? Väkivaltaa ja psyykkistä oireilua yhä nuoremmilla oppilailla

Liikaa ärsykkeitä koko ajan. Ihmisen psyyke ei ole "suunniteltu" nykypäivän kaltaista jatkuvaa ärsykepommitusta varten. Ihmisen psyyke on kehittynyt keräilijä-/metsästäjäkulttuurissa täysin toisenlaisissa olosuhteissa.

Miten niin kouluissa? Kulminoituu vain sinne se, että vanhemmat eivät osaa/halua olla vanhempia ja hoitaa omaa hommaansa.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin kouluissa? Kulminoituu vain sinne se, että vanhemmat eivät osaa/halua olla vanhempia ja hoitaa omaa hommaansa.

Artikkeli nyt vaan sattui käsittelemään kouluelämää. Mutta olet ihan oikeassa, kotoahan se lähtee. Koulussa joukossa sitten tyhmyys vielä tiivistyy, vanhan kansan sanonnan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin kouluissa? Kulminoituu vain sinne se, että vanhemmat eivät osaa/halua olla vanhempia ja hoitaa omaa hommaansa.

Artikkeli nyt vaan sattui käsittelemään kouluelämää. Mutta olet ihan oikeassa, kotoahan se lähtee. Koulussa joukossa sitten tyhmyys vielä tiivistyy, vanhan kansan sanonnan mukaan.

Alapeukuttaja voisi avata ajatusmaailmaansa. Tottahan se on, että nämä ongelmat lähtevät kotoa. Ei se kiltti lapsukainen vaan yhtäkkiä koulussa pimahda ja ala riehua. Ne ongelmat eivät synny siellä koulussa tuosta noin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Liikaa ärsykkeitä koko ajan. Ihmisen psyyke ei ole "suunniteltu" nykypäivän kaltaista jatkuvaa ärsykepommitusta varten. Ihmisen psyyke on kehittynyt keräilijä-/metsästäjäkulttuurissa täysin toisenlaisissa olosuhteissa.

Milloin tämä jatkuva ärsykepommitus alkoi? Eikö teillä ollut viime vuosituhannella telkkari usein kotona auki? Ehkä joku pelikonekin mitä pelata?

Mietin vaan että onko tosiaan tämä some- ja nettiaika se pääpiru vai onko kyse siitä, että telkkaria lapsena katselleet lapset kasvattavat nyt telkkaria/nettiä/pelejä katselevia lapsia? Että onko ilmiö uusi vai onko se vaan edellispolvesta tuplaantunut?

Pitäisi miettiä, mitä kodeissa tapahtuu. Sieltä niitä oppilaita kouluihin lähetetään. Ja sitten odotetaan, että opettajat ratkaisevat nämä ongelmat siinä opettamisen lomassa, vaikkei siihen ole mitään resursseja kuten aikaa tai koulutusta. 

Kodeista se kasvatus lähtee. Pitäisi kysyä että mitä kodeissa tapahtuu?

Voiko joku nostaa edellisen keskustelun tästä?

Se mikä ennen oli normaalia keskenkasvuisen käytöstä ja toimintaa on nykyään psyykkistä oireilua. Meillä yläkoulussa harrastajilla saattoi olla kuulapyssyjä mukana eikä opettajat sanoneet mitään. Nyt kutsuttaisiin karhut paikalle

Juuri eilen lapseni koulun arviointikeskustelussa opettaja kertoi, että valitettavasti luokalla on ollut koko syksyn ajan sellainen tilanne, että päivittäin joudutaan aikuisen avulla selvittämään kiusaamis- ja häiriköintitilanteita. Ja nämä lapseni kaltaiset rauhallisemmat oppilaat jäävät sillä ajalla vaille opetusta.

Lapselta sitten kyselin, ketkä ovat kyseessä ja lapsi luetteli saman porukan, jonka tiedän saavan pelata ilman rajoituksia. Ja jotka pelaavat valtavasti.

Tietenkään suoraa seuraussuhdetta ei voi vetää. Luultavasti näissä perheissä on muitakin asioita vinossa. Mutta kyllä minä omissa lapsissa näen jo vähäisenkin pelaamisen jälkeen, miten pelaaminen heihin vaikuttaa. Posket ja korvat hehkuvat, elimistö käy huikeilla kierroksilla, äänenvoimakkuus nousee ja itsensä rauhoittamiskyky vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Liikaa ärsykkeitä koko ajan. Ihmisen psyyke ei ole "suunniteltu" nykypäivän kaltaista jatkuvaa ärsykepommitusta varten. Ihmisen psyyke on kehittynyt keräilijä-/metsästäjäkulttuurissa täysin toisenlaisissa olosuhteissa.

Uskon myös tämän olevan tärkeä syy. Yhteiskunta ja kulttuuri on muuttunut monimutkaisemmaksi, ja valintoja täytyy tehdä yhä nuorempana ja jatkuvasti, kiihtyvällä tahdilla.  Kelkasta putoaa pois entistä helpommin. Koko ajan täytyy omaksua uusia käytäntöjä, esim. it-taitoja ja kulttuurisia keksintöjä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri eilen lapseni koulun arviointikeskustelussa opettaja kertoi, että valitettavasti luokalla on ollut koko syksyn ajan sellainen tilanne, että päivittäin joudutaan aikuisen avulla selvittämään kiusaamis- ja häiriköintitilanteita. Ja nämä lapseni kaltaiset rauhallisemmat oppilaat jäävät sillä ajalla vaille opetusta.

Lapselta sitten kyselin, ketkä ovat kyseessä ja lapsi luetteli saman porukan, jonka tiedän saavan pelata ilman rajoituksia. Ja jotka pelaavat valtavasti.

Tietenkään suoraa seuraussuhdetta ei voi vetää. Luultavasti näissä perheissä on muitakin asioita vinossa. Mutta kyllä minä omissa lapsissa näen jo vähäisenkin pelaamisen jälkeen, miten pelaaminen heihin vaikuttaa. Posket ja korvat hehkuvat, elimistö käy huikeilla kierroksilla, äänenvoimakkuus nousee ja itsensä rauhoittamiskyky vähenee.

Minä ja kaverini pelattiin kouluaikana todella paljon (itse vieläkin). Viikonloppuisin saattoi mennä rikki 14h per päivä. Ihan korkeakoulutettuja kunnon kansalaisia meistä tuli, mm. DI ja KTM

Vanhemmat hoitaa kyllä nykyään koulujen ja opetusviranomaistenkin työt. Opetuksen, kouluverkkojen laadinnan, laadun valvonnan, kustantavat kirjat ja koneet...

Viranomaiset pelleilevät digiuudistusta ja kumartelevat ministeriä, joka ei ole tehtäviensä tasolla lainkaan.

Arvelen, että monen pojan levottomuuden taustalla on esimerkiksi porno, jota on vapaasti saatavilla älypuhelimissa. Lapset saattavat nähdä erittäin traumatisoivia asioita kuten joukkoraiskauksiin verrattavaa materiaalia, eläin- tai eritepornoa, sodomasokismia jne. Monet ovat pornoriippuvaisia ja samaan aikaan voivat kokea kauheaa syyllisyyttä siitä, että kiihottuvat kamalista asioista. Pornon katselu voi muuttua pakonomaiseksi.

En ole sen kummempi kukkahattutäti, mutta on syynsä sille, miksi pornon kulutusta on pyritty ikärajoittamaan. On ihan eri asia kohdata pornoa parikymppisenä kuin vaikkapa kahdeksanvuotiaana, kuten nykyään helposti käy. Pornosta syntyvää pahaa oloa ei päästä purkamaan, koska koko porno on salaisuus, eikä lapsi kehtaa tai osaa siitä puhua eikä välttämättä itsekään näe syy- ja seuraussuhteita. Trauma voi oireilla samoin kuin adhd, eivätkä vanhemmat tai opettajat tai edes lääkärit välttämättä tiedä lainkaan, onko lapsi traumatisoitunut vai neurologisesti poikkeava.

Tuskin pelaaminen on syy vaan seuraus. Ystävän adhd-poika pelaa ja sitä on todella vaikea rajoittaa. Hän rentoutuu pelaamisella ja se rauhoittaa häntä. ADHD on syy levottomalle käytökselle ja pelaamiselle.

Lapsilta puuttuu rauhallinen aika vanhempien kanssa. He eivät saa tukea isojen rankkojen päiväkotiryhmien jälkeen ja seuraavaksi koulupäivien jälkeen. Koulussa ehkä enenmmän kuin päiväkodissa. Pieni rauhoittava iltahetki ei riitä. Lapset siis jäävät yksin , vaikka hyvät vanhemmat olisi olemassa. Työ ja kotityöt vie ajan.

Pelaaminen on monelle stressin purkamista.

En selviäisi viikkoakaan nykyisessä koulumaailmassa. Isot koulut, ja jatkuvaa kahnausta. Vitseinä pahoinpitelyä. "Jos näkee keltaisen auton, niin saa lyödä toista". Pojilla on käsivarret aina mustelmilla. Yms.

Koulussa ollaan siirrytty siihen, että lapsen pitäis itse opettaa itseään. Ennen oli opettaja joka hoiti opetuksen. Osa lapsista selviytyy uusista haasteista, mutta osa ei. Ja kun koulu ei suju niin sitten siellä koululla vain ollaan. Jolloin alkaa esiintyä häiriköintiä ym. 

Kouluissa pitäis palata takaisin siihen, että se on opettaja joka hoitaa opetuksen ja on auktoriteetti. Johtaa. Lapset ei kykene hoitamaan kaikkea itse. Eikä heidän sitä edes tarvitse tehdä. Se on aikuisen vastuulla. Opetussuunnitelmat uusiksi, paluu 1980-luvulle pienin muutoksin. Lasten pitää antaa olla lapsia.

Adhd-lapsia rauhoittaa myös luonnossa oleminen. Paljonko sitä lapsilla on viikossa? Ei yhtään. Paljonko kuukaudessa? Ehkä kerran.

Jos verrataan siihen, että alunperin ihminen oli 24/7 luonnossa.

Ennen älypuhelimia ihminen näki 4000 mainosta päivässä. Määrä lienee triplaantunut.

Kaupungissa puhutaan melusaasteesta ja valosaasteesta. Sitäkään ei ennen ollut.

Vaikka kotona olisi laitteet kiinni, niin silti ei ole hiljaista, koska jääkaappi ja muut laitteet hurisee.

Aina joku ottaa tietenkin pelaamisen esille vaikka se ei edes ole syy mutta ilmeisesti se on niin helppo kohde eikä puututa oikeaan ongelmaan eli 24/7 adhd-yhteiskuntaan.