Lue keskustelun säännöt.
Psyykenlääkitys ja raskaus
kummakumma
05.12.2018 |
Minulla on ollut noin kymmenen vuoden ajan jatkuva psyykenlääkitys päällä. Kyse ei oikeastaan ole siitä, että (mielestäni) enää tarvitsisin psyykenlääkitystä, sillä vointini on ollut jo vuosia hyvin tasainen, enkä ole kokenut psykoosioireita noin seitsemään vuoteen tai masennusoireita noin neljään vuoteen.
Olen yrittänyt ottaa puheeksi lääkityksen purkamisen lääkäreideni kanssa, mutta kukaan ei tunnu haluavan ottaa asiakseen neuvoa minua siinä: ensin lääkäri 1 sanoi, että "hän ei lähde lääkkeitä purkamaan, koska lääkärini vaihtuu pian"... seuraava lääkäri 2 sanoi ensin, että "noh, katsotaan sitä sitten kun olet valmistunut toiselta asteelta ja elämäsi on tasaista", valmistumisen jälkeen samainen lääkäri vetosi siihen, että nyt on rankka pääsykoekevät tulossa... seuraavaksi vedottiin korkeakouluopintojeni alkamiseen ja siihen, ettei elämäni kuulemma ole kyllin tasaista, kun aloitan opinnot vieraassa ympäristössä. Että "katso sitä sitten yhdessä uuden lääkärisi kanssa, kun joudut kuitenkin oppilaitoksen lääkärillä käymään".
Lääkäri 3 (eli tämä oppilaitoksen kautta minua hoitava lääkäri ja samalla nykyinen lääkärini) puolestaan "ei näe mitään syytä lääkkeiden purkuun", ei, vaikka olen kertonut, että olemme aviopuolisoni kanssa suunnitelleet ehkäisyn pois jättämistä.
Lääkäri 3 on siis todellakin sitä mieltä, ettei lääkearsenaalini (Sepram 30 mg Abilify 30 mg Ketipinor 25 mg päivittäin!) ole millään tavalla vaarallinen sikiölle (!) vaikka esim. Sepramin tuoteseloste sanoo, ettei sitä pitäisi käyttää raskauden aikana. Kuulemma ainoa "hieman arveluttava" lääke listassa on Abilify, koska sen vaikutuksia sikiöön ei ole tutkittu kylliksi, mutta "tuskin siitä mitään sikiövaurioita kuitenkaan aiheutuu"...
Olen nyt hiukan ristiriitaisen tiedon vallassa, sillä jokaisen lääkkeeni tuoteselosteessa kerrotaan, ettei lääkettä saisi käyttää raskauden aikana. Viimeisin lääkäri on kuitenkin sitä mieltä, ettei niistä mitään vaaraa ole. Hän kuulemma oikein tarkisti asian jostain tietokannasta.
Ketä tässä nyt sitten pitää uskoa? Missä määrin noista lääkemääristä on haittaa sikiölle?
Ja tosiaankin painotan vielä, etten edes harkitsisi raskautta, jos en olisi ollut jo pitkään mieleltäni tasapainossa ja työ- sekä opiskelukykyinen. (Minulla on siis vielä korkeakouluopinnot hiukan kesken - tätäkin käytännön asiaa ja sen järjestelyä olemme mieheni kanssa pohtineet, emmekä koe sitä esteeksi raskaudelle.)
Kommentit (30)
Soita HUSin teratologiseen tietopalveluun. Voit soittaa nimettömänä. Heillä on ajantasaisin tieto lääkkeiden vaikutuksesta sikiöön. Olen itse soittanut useasti. Heidän sivuillaankin on tietoa lääkkeiden vaikutuksesta raskauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä hankkisi lasta psyykelääkkeitä syövän naisen kanssa. Synnytyksenjälkeinen masennuskin on varmaan taattu.
Eniten huolestuttaa se sikiön altistuminen kemikaaleille. Lääkkeitä, alkoholia, huumeita ja tupakkaa pitäisi ehdottomasti välttää raskaus- ja imetysaikana!
Aikamoinen riski se tosiaan on. Mikäli suurin osa mt-sairauksista kulkee äidin mitokondrion kautta (kaikki lapset sen saavat äidiltään), niin silloin riski on erittäin suuri. Myös aiempi lääkkeiden käyttö on voinut vaikuttaa naisen munasoluihin, eli oikeastaan pitäisi tietää naisen koko lääkehistoria. Geenilotossa voiton mahdollisuus on 50%
Höhöpö.. just tuli areenalta dokkari jossa nykytiedon valossa esiteltiin hulluuden syitä. Lähinnä ulkoiset tekijät niitä aihettavat, eikä mielen tasapainon horjuminen tiukoissa elämäntilanteissa ole mitään geenijuttua.
Ap:n kannattaa etsiä nyt oikea hyvä lääkäri jonka kanssa lääkitystä voidaan raskauden suunnitteluvaiheessa vähentää ja tarv lopettaa ainakin raskauden ajaksi.
Ei TODELLAKAAN näitä myrkkyjä raskausaikana, missään tilanteessa.
Tutkimukset on lääketehtaiden itse tekemiä ja rahoittamia.
Eivät julkaise mitään mikä vähentää käyttäjämäärää.
Onko tuosta lääkearsenaalista mitään muuta kuin haittaa terveydelle, kysynpä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä hankkisi lasta psyykelääkkeitä syövän naisen kanssa. Synnytyksenjälkeinen masennuskin on varmaan taattu.
Eniten huolestuttaa se sikiön altistuminen kemikaaleille. Lääkkeitä, alkoholia, huumeita ja tupakkaa pitäisi ehdottomasti välttää raskaus- ja imetysaikana!
Aikamoinen riski se tosiaan on. Mikäli suurin osa mt-sairauksista kulkee äidin mitokondrion kautta (kaikki lapset sen saavat äidiltään), niin silloin riski on erittäin suuri. Myös aiempi lääkkeiden käyttö on voinut vaikuttaa naisen munasoluihin, eli oikeastaan pitäisi tietää naisen koko lääkehistoria. Geenilotossa voiton mahdollisuus on 50%
Höhöpö.. just tuli areenalta dokkari jossa nykytiedon valossa esiteltiin hulluuden syitä. Lähinnä ulkoiset tekijät niitä aihettavat, eikä mielen tasapainon horjuminen tiukoissa elämäntilanteissa ole mitään geenijuttua.
Ap:n kannattaa etsiä nyt oikea hyvä lääkäri jonka kanssa lääkitystä voidaan raskauden suunnitteluvaiheessa vähentää ja tarv lopettaa ainakin raskauden ajaksi.
YLE ei varmaan ole hyvä tietolähde? Esimerkkiksi skitsofreniassa on täysin selvä perinnöllinen taipumus, joka tulee usein äidin kautta. Silloin tutkimusten mukaan riski on 1/10 ja jos molemmilla vanhemmilla on skitsofrenia, niin silloin 1/2.
Ympäristön osuus on tietysti suuri, mutta kaipa jokainen tietää tekevänsä lapsen erittäin stressaavaan, saatuneeseen ja epäempaattiseen maailmaan? Sitä todistaa koko ajan lisääntyvät mielenterveysongelmat: mitä nuorempi, sitä todennäköisempi mielenterveysongelma.
Mene yksityiselle psykiatrille. Jos on varaa lapseen, on myös varaa sijoitta siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hurja on asenne täällä. Ap, hanki se toinen lääkäri ja lopeta lääkitys hallitusti. Jos lopetuksen jälkeen vielä jonkin ajan päästä olet kunnossa, voitte alkaa yrittää raskautta. Ajan kanssa rauhallisesti nyt, jookos.
Täällä on siis porukka sitä mieltä että kerran mt-sairas, aina mt-sairas? Mites kun mulla napsahti vaikean masennuksen diagnoosi vasta kun lapset oli teinejä. Huostaan vaan tälläiseltä hullulta tai jälkiabortti ettei huonot geenit leviä?
Pitkälti kaikissa lääkepaketeissa kielletään raskaudenaikainen käyttö: raskaudenaikaista käyttöä ei voida tutkia koska se olisi epäeettistä. Sikiö ei nääs pääse päättämään osallistumisestaan.
Kuitenkin, kuulostaa aikamoiselta määrältä lääkkeitä raskaana syötäväksi. Silloin kun sikiö on sun sisällä kaikki mitä syöt on yksi yhteen se mille sikiösi altistuu.
Tuossa tilanteessa voi vallan mainiosti ilmoittaa lääkärille että nyt tarttis kokeilla lääkkeettömyyttä ainakin sen raskauden ajan, että onko neuvoja vai toteutanko oma-aloitteisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisekseen: samaa mieltä kuin yllä.
Valtaosalla ihmisistä on jossain elämänsä vaiheessa mielentervesaongelmia.
Toisin kuin täällä esitetään ne eivät ole jostain geenilotosta kiinni, vaan mielenterveys rapisee herkemmin mitä kuormittavampaa elämää on sattunut kohdalle osumaan.
Jos puhuttaisiin rehellisesti siitä että köyhät eivät saa lisääntyä, niin mikäpä siinä, argumentti se on sekin mutta ei: pakoillaan niitä omia mörköjä toiseuttamalla kaikki mielenterveyttään potevat lisääntymiskelvottomiksi kakkosluokan kansalaisiksi.
Joka ikisellä meillä on kuitenkin se piste jossa tapahtuu rapsahdus ja seuraa mielenkiintoista toimintaa - kunhan kyllin kuormitetaan.
Jos et ole koskaan tuota pistettä kokenut kiitä onneasi, mutta ymmärrä myös että asiat eivät välttämättä aina pysy nykyisellä hyvällä tolallaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä hankkisi lasta psyykelääkkeitä syövän naisen kanssa. Synnytyksenjälkeinen masennuskin on varmaan taattu.
Eniten huolestuttaa se sikiön altistuminen kemikaaleille. Lääkkeitä, alkoholia, huumeita ja tupakkaa pitäisi ehdottomasti välttää raskaus- ja imetysaikana!
Tavallinen masennus ei lisää synnytyksenjälkeisen masennuksen todennäköisyyttä. Perusmasennus voi toki taas alkaa jos on lopettanut lääkkeet tai voi käydä tosi huono tuuri ja sairastuu erikseen synnytyksenjälkeiseen masennukseen, mutta toistensa kanssa niillä ei ole mitää syy-yhteyttä.
ketipinor aiheuttaa vauvalle vieroitusoireita syntymän jälkeen jos äiti on syönyt sitä viimeisen kolmen raskauskuulauden aikana, mutta välillä lääkärien on parempi määrätä lääkettä kuin että äiti ja lapsi ei jää henkiin äidin itsetuhoisuuden vuoksi.
Onko sitten jo mieleltään epätasapainossa olevan järkevää saada lapsia on sitten eri asia , jonka jokaisen tulee miettiä itse. Lääkitykset auttavat, mutta voiko olla ilman?