Arvoton olo töissä

Töissä oleminen sai minutkin halveksimaaan itseäni. Työttömänä olo on noin sata kertaa parempaa. Rahat ei kyllä riitä mihinkään mutta tämä vapaus olla vaan. Sitä ei ihan pikkuraha korvaa.

Olen ollut työttömänäkin ja itselleni se oli vielä pahempaa. Tunsin olevani melkein rikollinen. 

ap. 

Mulla on koko ajan olo että olen tosi huono työssäni ja täytyy hävetä. Silti vaikka saan jatkuvasti asiakkailta ja esimiehiltä hyvää palautetta. Se ei poista sitä perimmäistä tunnetta että olen täysin lahjaton, nolo, tulen mokaamaan ennätyksellisesti jne.

Sama vaiva! Ensimmäinen kunnon työpaikkani parikymppisenä jätti niin isot traumat, etten meinannut toipua niistä millään. Vasta nelikymppisenä aloin löytää uskallusta ja luottamusta osaamiseeni. Nykyään olen arvostetussa asemasaa, mutta silti edelleen joskus palaan noihin vanhoihin fiiliksiin: et ole mitään, epäonnistut aina ja olet surkea ja arvoton nolla.

Tuota mokaamista minäkin pelkään. Mielessäni ihan pienikin juttu saa ylisuuret mittasuhteet ja häpeän aivan hirveästi. Otan raskaasti kaikki pienet jutut. Itsekin kaipaan hyvää palautetta, mutta meillä ei kehuta. Pomoilta ei saa palautetta, kun he eivät työskentele samassa paikassa. 

ap. 

Koeta tulla esiin ja sanot, että pomolle oman mielesi. Kerro, että tämä kuuluu hommiiisi, mutta tämä ei. Ystävällisesti sen voi tehdä. Kerrot suoraan, että sinusta tuntuu, että se, että teet työsi tunnollisesti ei riitä vaan sinulle laitetaan muita töitä. Tarkenna...kysy, että. Itää työt sinulle kuuluvat.

Jos itse ne tiedät, n iin voit tarkentaa ne pomollekin. Ihan sen voi ystävälllisesti tehdä. Voit olla selkeä ja siten pitää puolesi.

Kuuntele miItä pomo sanoo, kun kerrot työnkuvasi...sen mitä olet sen käsittänyt olevan.

Ehdota sitten jotain pois, jos siihen lisätään jotain.

Kyllä voi kysyä ja ehdottaa. Se pomo on ihminen, joka ...juuri kuten sanoit käyttää sen tilan minkä hänelle annat...vaikka se ei kuuluisi hänelle..jos et itse kerro rajojasi.

Pomokin voi kiireessään ylittää rajoja... huomauta siitä. Kysymälläkin voi huomauttaa....ei ole pakko hyökätä. Tuntemuksesi voit myös kertoa, jos siltä tuntuu.

Tsemppiä.

ei ne sulle palkkaa huvikseen maksa.

Meillä delas aikoinaan Arvo niminen työkaveri, sen jälkeen oli arvoton olo.

No olosi ei johdu työstä, olethan ollut myös ilman sitä ja työsi on ilmeisesti ihan ok, joten olosi on arvoton ihan muista syistä. Yleensä syynä lapsuuden kokemukset, eli omat ylikriittiset/välinpitämättömät vanhemmat, koulukiusaus tms.

Ehkä toipumisesi alkaa siitä, että kirjoitat asian tänne esille. Eihän tuossa ole mitään järkeä, että teet hyvin työsi ja häpeät. Jokainen töppää joskus. Opettele nauramaan virheillesi ja epätäydellisyydellesi. Ei sinun kaikkeen tarvitse revetä, mutta niinhän se on, että työntekijän on tehtävä esimiehen määräämät tehtävät. Esimies kuitenkin varmasti ymmärtää, jos kerrot, ettet ehdi tekemään jotain asiaa, kun perustelet hyvin. Minä olen varmaan toista äärilaitaa. Olen aina ylpeä siitä mitä teen, vaikka olisin voinut tehdä asiat vielä paremmin.

Kiitos teille viesteistänne. En oikein saa suutani auki enkä kehtaa sanoa omaa mielipidettäni mistään. Pelkään, että sen sanominen vaikuttaisi negatiivisesti. Kerran sain suuni auki. Ennen pomoilla oli tapana soittaa minut aina lomalta töihin ja suostuinkin siihen aika pitkään, vaikka joka kerta otti päähän. Kerran kieltäydyin. Olin varma, että nyt tulee potkut. Ei tullutkaan. Sen jälkeen minua ei ole kertaakaan soitettu lomalta töihin. 

ap. 

Olin kyllä kiusattu koulussa. Varmaan siitä on jäänyt arvoton olo. Vaikka en itse kiusaamista mieti enää, niin kai se voi vaikuttaa huonona itsetuntona. Joka paikassa pelkään tulevani arvostelluksi ja pelkään olevani huono. Varmaan siitä johtuu ylikiltteys ja miellyttämisen tarvekin.

Ap.

Mullakin on töissä arvoton olo. Olen suhteellisen vasta valmistunut ja työkaverini lähentelevät eläkeikää. Minun ajatuksiani ei kuunnella ja ideani lytätään. Joskus lyttäämisen jälkeen ne ideat on sitten joku muu ominut ja ne on olleetkin hyviä. Toimintatapojani ja näkemyksiäni ei arvosteta lainkaan.

Keljuttaa. Tiedän olevani hyvä työssäni. Olen saanut aiemmissa työpaikoissa aivan mahtavaa palautetta työstäni. Nykyisessä paikassa vaan ollaan jämähdetty vanhoihin toimintamalleihin.

https://www.acast.com/ysistaviiteen/27.huijarisyndroomaailmassa-

Vierailija kirjoitti:

https://www.acast.com/ysistaviiteen/27.huijarisyndroomaailmassa-

Kiitos, lueskelin tästä huijarisyndroomasta nyt, ja minähän taidan olla oikein oppikirjatapaus! Jo opiskellessa tunsin että selvisin lähinnä tuurilla, vaikka olin huono, ja nyt 16 vuotta teknisen alan asiantuntijatehtävissä olleena edelleen tunnen koko ajan, että olen tosi huono mutta tuurilla pärjään, tai muut katsoo tyhmyyttäni sormien läpi koska olen nainen tms. Taidanpa perehtyä tähän asiaa enemmänkin.

- 3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.acast.com/ysistaviiteen/27.huijarisyndroomaailmassa-

Kiitos, lueskelin tästä huijarisyndroomasta nyt, ja minähän taidan olla oikein oppikirjatapaus! Jo opiskellessa tunsin että selvisin lähinnä tuurilla, vaikka olin huono, ja nyt 16 vuotta teknisen alan asiantuntijatehtävissä olleena edelleen tunnen koko ajan, että olen tosi huono mutta tuurilla pärjään, tai muut katsoo tyhmyyttäni sormien läpi koska olen nainen tms. Taidanpa perehtyä tähän asiaa enemmänkin.

- 3

Ja tuossa podcastissa on kiva, että keskustelijoilla on erinäviä mielipiteitä keskenään. Tulee erilaisia näkemyksiä esille, eikä huijarisyndroomaakana kärsinyt ollut ollenkaan huono, päinvastoin. 

Tuo podcast on muutenkin kiva, koska Nata ja Vivian kertovat yleensä aina erilaisia näkemyksiä.

Kiitos tuosta linkistä. Laitoin sen tähän taustalle soimaan ja siinä on paljon tuttua. Pitääpä etsiä netistä lisää tietoa. Itsetuntoni on todella huono ja en oikein usko olevani hyvä missään. Muilla tuntuu olevan minusta paljon parempi kuva kuin itselläni itsestäni. Näen vaan itseni jotenkin niin surkeana tapauksena. Pelkään ja kammoan myös kaikkea uutta ja muutoksia työelämässä. 

ap. 

Onko teilläkin huijarisyndrooma?

Ap, minullakin on tuo, ja olen ollut myös koulukiusattu. Itsetuntooni on vaikuttanut myös työelämän tapahtumat: jatkuvasti pätkätöissä, vaikka olen jo kokenut ja työssäni hyvä. Olen ammattitaitoni puolesta jo asiantuntijavaiheessa, mutta vakituisiin paikkoihin palkataan aina joku muu, viimeksi minua paljon kokemattomampi. Minulta kysytään usein neuvoa työpaikalla ja koen, että ammattitaitoni on tiedossa, mutta olen esimiehille näkymätön.

Hakeuduin psykoterapiaan, koska älysin, että itsetunto-ongelmat ovat suurin esteeni enkö halunnut sen jatkuvan hamaan tappiin asti. Terapia on auttanut ja minun on nyt helpompi ymmärtää itseäni. Vaikka tilanne työelämässä on yhä p@skamainen, en enää arvota itseäni työasemani kautta. Olen rohkaistunut koko ajan. Suosittelen terapiaa sinullekin, ap.