Lukiolaiset ja amikset bussissa

Jos puhutaan opiskelijoista ja bussimatkoista, niin on aika hurjaa nähdä miten auton tullessa pysäkille kollilaumat hyökkää bussin ovelle niin että mummelit lentelee oikealle ja vasemmalle.

Tiedän, että on kiire kotiin syömään pizzaa, mutta on se koti muillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastahan lukiolaiset mehustelivat risteilyllä nakkaavansa Tuplapotin kannelta mereen. Lisäksi tehtävät sisälsivät kourintaa ja muita mauttomuuksia. Kännistä sai kovat bonukset. Että se siitä lukiolaisten älystä.

Nuo tehtäväthän olivat pelkkää läppää.

Perustelu väitteelle: sanoivat itse niin ja laivalla oli hyvin rauhallsita.

Että se siitä lukiolaisten älystä: osaavat käyttäytyä hienosti vaikka olivatkin laivalla jossa alkoholia nautittiin.

Mites nyt? Katkeran amiksen purkaus meni päin helvettiä.... vituttaako? :D

Oliko tämäkään nyt sitten sivinyt kommentti?

Meille opetettiin jo ala-asteella, että vaikka asiat riitelee niin henkilökohtaisuuksiin ei ikinä pitäisi lähteä. Asioissa kyllä sopii olla erimieltä.

Jos ja kun jollain elämän osa-alueella -oli se sitten mikä hyvänsä- joku alkaa aukomaan päätään niin aina annan tuplasti takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, ketkä oli missäkin koulussa?

Lukiolaisten kohdalla aika selvää, koska yo-kirjoitukset puheenaiheena. Amikset tunnistin siitä, että riehumisen lomassa dissasivat koulua, opiskelua ja opettajia niin että oppilaitos tuli selväksi

Olis kyllä puuduttavaa puhua joka ikinen päivä ainoastaan koulujutuista kavereiden kesken. Mehustetaan ja höystetään jutut useimmiten niin kaakkoon kuin mahdollista, että välillä huomaa kuinka yläasteelaiset vahtaa päälle. Mikäs tässä stressin keskellä. Ei ainakaan meidän porukassa jakseta minuuttia kauempaa keskustella aiheen x arvosanoista ellei siinä ole tapahtunut jotain erikoista. Se setti, mikä useimmiten lentää varsinkin porukassa on pitkälti insidejuttuja ja mautonta huumoria. Ei ne lukiolaiset ole mitään mallioppilaita siivoilla puheilla.

t. lukiota kärsinyt jo vuosia.

No tuota itse kuuntelin muutama viikko sitten hämmentyneenä kolmen nuoren, arviolta 16-vuotiaan, tytön reipasta jutustelua bussissa. Tulivat erään nimeltä mainitsemattoman seuran verkkareissa kyytiin urheilukenttien kohdalta ja istahtivat kasseineen siihen bussin välitilaan ja alkoivat puhua normaalin kovaan ääneen. Puhetta riitti kovasta päihteiden käytöstä/päihtymyksestä aina ns. kostopornoon ("Petteri" latasi lähes sammuneen tytön puolialastomat kuvat someen ymv.) ja siihen kuinka vanhemmat ovat ajelleet yötä myöten paria tyttöä etsimässä koulujen läheisyydestä ja  mistä lie. Nimet, sekä toistensa, vanhempien että kavereiden, tuli myös täysin selväksi eikä äänikään hiljentynyt missään vaiheessa...nämä tytöt eivät siis todellakaan keskustelleet urheilusta tai opinnoista vaikka sen verran selvisi, että lukiota kävivät. Mietin monta kertaa sanoisinko nätisti ohimennen, että älkää hyvät tytöt kertoko ihan kaikkea näin julkisesti, sillä bussi oli muuten hiljainen vaikka olikin ruuhka-aika. Kyse oli vielä jonnekin Espoon perukoille menevästä bussista ja mietin, että voi olla perheiden tuttujakin kyydissä ja että jos tytöt menevät kuinka perille asti, niin mitä kaikkea ehtivätkään puhua. Tuli myös mieleen, että onkohan kukaan muistanut opastaa heitä tässä asiassa kun se voi tuntua niin itsestäänselvältä. Muistutin kyllä heti kotiinpäästyä omaa lastani siitä millainen käytös on soveliasta julkisilla paikoilla kuten nyt vaikkapa busseissa ymv. Mutta tällaista oli lukiolaisilla ainakin tällä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amikset on ne, joilla on töitä opiskelun jälkeen. Lukiolaiset jatkaa koulua lukion jälkeenkin ja elävät sossun tuilla.

Hyvin monet korkeakouluopiskelijat käyvät myös töissä opiskelun ohella. "Sossu" ei myöskään ole asumiseen ja opiskeluun liittyvien tukien maksaja.

Sossu on se joka hoitaa harkinnanvaraisten tukien maksun.

Vierailija kirjoitti:

On muuten jännä juttu yleisemmin kun aattelee miten erilaisia odotuksia vai pitäiskö sanoa vaatimuksia noin parikymppisillä nuorilla on. - Tosiet on hiljattain, noin vuosi sitten valmistuneet ammattikoulusta ja odotus on, että löytävät, elleivät ole jo löytäneet oman alansa töitä ja pikkuhiljaa rakentaa oman näköistä (veronmaksajan ja työtätekevän) arkea ja elää, Kun taas toine puolesta huomattava oukko vasta hakee sitä omaa "juttuaan" ja paikkaansa, jatkaen opintojaan mahd vielä useammankin vuoden ennenkuin voi sanoa, että on ns. valmis ja riittävän kypsä hakeutuakseen ja ylipäätään saadakseen "oman alansa" töitä, jota kautta sitten pikkuhiljaa odotukset ovat samat kuin vuosia aiemmin ammattikoulusta valmistuneilla ikätovereilla 

No jaa, onko siis veronmaksajan ja työtätekevän ja jopa perheellisen elämä se tavoite? Haluan kyllä tehdä töitä ja maksaa veroja. Olen niin tehnytkin, kauan. Silti etsin yhä keski-iässä omaa paikkaani elämässä ja työtä, joka olisi omani.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tiossa tilanteessa koulutausta oli ratkaiseva tekijä. Henkilöstä itsestään se käytös lähtee. Bussilla liikkuessani olen törmännyt mm. itseään ja omaa erinomaisuuttaan täynnä olevaan lukiolaiseen joka ensimmäisenä kyytiin noustessaan julisti suureen ääneen toivovansa hiljaisuutta kun pitää matkallakin lukea kirjoituksiin kun on sentään lukiossa ja amitsujantteriin joka pelasi mobiilipeliä puhelimen kaiutin päällä ja ryysti samalla energiajuomia ja jätti tyhjät tölkit lojumaan penkille lähtiessään. Tämä ei silti havaintojeni mukaan ole koko totuus, vaan lukioon ja ammattikouluun mahtuu kumpaankin koko lailla tasasuhtainen määrä örveltäjiä, ääliöitä, tavallisia nuoria ja uraohjuksia.

Tuo snobi lukiolainen on muuten ylimielisyydessään koominen tapaus. Olen törmännyt henkilöön muissakin yhteyksissä myöhemmin. Aloitti ilmeisesti kirjoituksiin lukemisen jo ylä-asteella, koska nyt useita vuosia myöhemmin kaupungilla ystäviensä kanssa keskustelee usein kuuluvalla äänellä kursseistaan ja opettajistaan ja oletetuista arvosanoistaan samalla vilkuillen ympärilleen sen näköisenä että kyllähän kaikki varmasti myös kuulee hänen käyvän LUKIOTA! Tulee aina mieleen ne vanhat kotimaiset elokuvat missä talon poika oli Herra Ylioppilas, isoilla alkukirjaimilla ja alleviivattuna.

Henkilöstä itsestään joo, mutta onhan tietynlainen käyttäytyminen tyypillisempää toisessa ryhmässä. Vai oletko koskaan törmännyt snobeihin amiksiin, jotka hehkuttavat näyttöarvosanojaan ja amistaustaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tiossa tilanteessa koulutausta oli ratkaiseva tekijä. Henkilöstä itsestään se käytös lähtee. Bussilla liikkuessani olen törmännyt mm. itseään ja omaa erinomaisuuttaan täynnä olevaan lukiolaiseen joka ensimmäisenä kyytiin noustessaan julisti suureen ääneen toivovansa hiljaisuutta kun pitää matkallakin lukea kirjoituksiin kun on sentään lukiossa ja amitsujantteriin joka pelasi mobiilipeliä puhelimen kaiutin päällä ja ryysti samalla energiajuomia ja jätti tyhjät tölkit lojumaan penkille lähtiessään. Tämä ei silti havaintojeni mukaan ole koko totuus, vaan lukioon ja ammattikouluun mahtuu kumpaankin koko lailla tasasuhtainen määrä örveltäjiä, ääliöitä, tavallisia nuoria ja uraohjuksia.

Tuo snobi lukiolainen on muuten ylimielisyydessään koominen tapaus. Olen törmännyt henkilöön muissakin yhteyksissä myöhemmin. Aloitti ilmeisesti kirjoituksiin lukemisen jo ylä-asteella, koska nyt useita vuosia myöhemmin kaupungilla ystäviensä kanssa keskustelee usein kuuluvalla äänellä kursseistaan ja opettajistaan ja oletetuista arvosanoistaan samalla vilkuillen ympärilleen sen näköisenä että kyllähän kaikki varmasti myös kuulee hänen käyvän LUKIOTA! Tulee aina mieleen ne vanhat kotimaiset elokuvat missä talon poika oli Herra Ylioppilas, isoilla alkukirjaimilla ja alleviivattuna.

Henkilöstä itsestään joo, mutta onhan tietynlainen käyttäytyminen tyypillisempää toisessa ryhmässä. Vai oletko koskaan törmännyt snobeihin amiksiin, jotka hehkuttavat näyttöarvosanojaan ja amistaustaansa?

Olen. Yhtä säälittävää oli sekin.

Vierailija kirjoitti:

Voin romuttaa maailmankuvaasi kertomalla että tunnen monia lukiolaisia, joiden käyttäytyminen on tuollaista mitä kuvaamillasi amislaisilla. Lisäksi he ryyppäävät,sekoilevat kännissä ja kaiken kukkuraksi vanhemmat eivät edes välitä mitä kakaransa puuhaavat, missä ja kenen kanssa.

Voin romuttaa sinun maailmankuvaasi, ja kerron, että seuraan samaa kuin ap joka ikisellä työmatkalla. Urheilulukiolaiset on pukeutuneet siistimmin kuin amikset, ja näyttävät ihan oikeasti terveemmiltä kuin ammattikoululaiset. Minkä sille tosiasialle voi, että ainakin täällä päin, minun kanssa samaa bussia käyttävät ammatikoululaiset on aika töykeitä käytökseltään, ja aina se sama lippis ja hupparin huppu päässä, lököhousut ja vee sitä, vee tätä. 

(Et varmaan halua kuulla, millaisia nuoria on tämän kaupungin ns. eliittikoulussa? Kävin petraamassa kielitaitoani iltapuolella, ja näitä nuoria siellä näki aika paljon, kun heillä loppui koulu juuri kun iltapuolen ensimmäinen tunti alkoi. Olivat aika kaukana niistä amisporukoista, jopa niistä toisen lukion oppilaista). 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tiossa tilanteessa koulutausta oli ratkaiseva tekijä. Henkilöstä itsestään se käytös lähtee. Bussilla liikkuessani olen törmännyt mm. itseään ja omaa erinomaisuuttaan täynnä olevaan lukiolaiseen joka ensimmäisenä kyytiin noustessaan julisti suureen ääneen toivovansa hiljaisuutta kun pitää matkallakin lukea kirjoituksiin kun on sentään lukiossa ja amitsujantteriin joka pelasi mobiilipeliä puhelimen kaiutin päällä ja ryysti samalla energiajuomia ja jätti tyhjät tölkit lojumaan penkille lähtiessään. Tämä ei silti havaintojeni mukaan ole koko totuus, vaan lukioon ja ammattikouluun mahtuu kumpaankin koko lailla tasasuhtainen määrä örveltäjiä, ääliöitä, tavallisia nuoria ja uraohjuksia.

Tuo snobi lukiolainen on muuten ylimielisyydessään koominen tapaus. Olen törmännyt henkilöön muissakin yhteyksissä myöhemmin. Aloitti ilmeisesti kirjoituksiin lukemisen jo ylä-asteella, koska nyt useita vuosia myöhemmin kaupungilla ystäviensä kanssa keskustelee usein kuuluvalla äänellä kursseistaan ja opettajistaan ja oletetuista arvosanoistaan samalla vilkuillen ympärilleen sen näköisenä että kyllähän kaikki varmasti myös kuulee hänen käyvän LUKIOTA! Tulee aina mieleen ne vanhat kotimaiset elokuvat missä talon poika oli Herra Ylioppilas, isoilla alkukirjaimilla ja alleviivattuna.

Tuota tarinaa on kyllä kovin vaikea uskoa. Lukio on kuitenkin varsin arkipäiväinen juttu ollut jo yli 50 vuotta...

En koskaan aio matkustaa bussilla. Oma auto ilman amiksia tai lukiksia ja niitä vahtaavia mammoja on ihan paras tapa matkata.

Loppujen lopuksi te kaikki siellä bussissa matkustavat olette samaa harmaata roskaa.

Juttelin muutaman amisopen kanssa ja kaikilla oli suht samanlaisia kokemuksia. Luokassa on yleensä

- 1-2 ihan fiksua opiskelijaa, jotka pärjäisivät lukiossa, mutta eivät halua opiskella itselleen "turhia" aineita. Joko kyllästyvät eläintarhameininkiin ja vaihtavat lukioon tai lusivat amiksen loppuun hammasta purren ja menevät myöhemmin amkiin. Saavat usein erityisjärjestelyitä, jotta eivät lopettaisi kesken

- 2-3 ihan asiallisesti käyttäytyvää ja oppimishaluista opiskelijaa. Tekevät pääosin sitä mitä sanotaan ja suoriutuvat kursseista ihan ok, välillä jopa hyvin arvosanoin. Sitä porukkaa, joille amis on pääasiassa tarkoitettu

- loput, jotka ovat pääosin päivähoidossa. Annetut tehtävät eivät kiinnosta ja koulu on heille paikka, jossa tavata kavereita tai istua vetelästi luuri kourassa. Näitä kukaan työnantaja ei tule koskaan palkkaamaan ja harjoitteluista lähetetään usein kotiin kasvamaan. Sen verran koulussa kuitenkin yleensä jaksavat tsempata, että säästävät pahimmat jutut välitunnin röökipaikalle