Mitä tarkoitetaan sillä, että "pääsee jostain yli"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ollut vaikeaa, olet kärsinyt, miettinyt ja käsitellyt asiaa. Vähitellen huomaat että päivä päivältä asiat on paremmin ja jätät asian menneseen ja hyväksyt että tämä tapahtui minulle, mutta nyt on aika katsoa eteenpäin ja miettiä miten ja mitä haluaa uudessa tilanteessa. Tuo eteenpäin meneminen ratkaisee jäätkö vellomaan katkerana ja vihaa uhkuvana jolloin kaikki sun energia ja elämä kuluu hukkaan vai ravisteletko huonot vibat pois kuin pölyn hartioilta.

Entä jollei se onnistu? Olo on vuosien päästäkin murhanhimoinen, kun tämä ihminen palaa mieleen. On sitä, vaikka miten yrittäisi rauhoittua ja ajatella mukavampia asioita.

Katkera ihminen ei ole kaunis näky. Katkeruus vääristää ja kovettaa kasvonpiirteet, tekee silmistä ilkeät. Olen nähnyt mitä katkeruus teke ja näillä ihmisillä on päällisin puolin kaikki hyvin, on työpaikat, rahaa, perhe mutta silti....kun aina tavoitellaan kuuta taivaalta, haluan lisää ja lisää. Olen myös tavannut ihmisiä jotka ovat kokeneet suuria vastoinkäymisiä on kuollut lapsi, on mennyt koti pakkohuutokaupasda jne. Ja nämä ihmiset iloitsevat pienistä asioista, hyvästä päivän ruoasta, käynnistä kirjastossa josta löytyi mieluinen kirja jne. Kumpi haluat olla?

Ai nämä on ne kaksi vaihtoehtoa? Itse olen katkera ihan syystäkin, laiminlyönnistä ja huijaamisesta joka johti pysyvään vammautumiseen ja jatkuvaan rahanmenoon. En pystynyt saamaan oikeutta oikeusteitse, koska todisteita ei ole riittävästi. Viholliseni porskuttaa tyytyväisenä ja itse olen menettänyt lähes kaiken. En silti tunne katkeruutta kaikkea ja kaikkia kohtaan, ja tunnen iloa joskus pienistä asioista, vaikka yleisesti ottaen en ole onnellinen enää. Laitapa tällainen johonkin lokeroon.

Ehkä on tietyllä tavalla tervettäkin, ettei yritä päästä kaikesta väkisin yli. Eletty elämä saa jättää ihmiseen omat jälkensä.

Up

Kyllä se mulle tarkoittaa sitä että pahin on ohi eli pystyy jotenkin elämään asian kanssa ja se ei hallitse jokaista hetkeä ja jokaista ajatusta. Sitä se ei tarkoita että ei enää ikävöisi, haluaisi ko. ihmistä takaisin tai ei enää itkettäisi. Mieheni kuolemasta on kohta neljä vuotta ja ihan toden totta ottaisin hänet takaisin heti samantien ja kyllä yhä herkistyn itkuun kun häntä muistelen tai hänestä puhun. Silti elämäni kulkee eteenpäin, arkea pyörittäen.