Pitkän parisuhteen jälkeen olen alkanut tapailla miehiä.

Ja nyt edessäni on ihan uusi ongelma. Parisuhteeni oli ensirakkauteni kanssa, joten kokemusta seksistä muiden kanssa ei ole ollut lainkaan. Nyt on parikin kertaa tullut siihen tilaisuus, mutta ne ovat päättyneet aikalailla kesken kaiken, koska vastapuolen seisokki ei ole kestänyt. Joko se ei ole oikein syntynyt lainkaan, tai sitten se on kadonnut viimeistään kondomia asetellessa. Viikonloppuna kohdatulla tyypillä oli jopa semmoinen penisrengas, mutta ei sekään auttanut. Alkoholia on ollut kuvioissa korkeintaan yhden oluen verran, joten siitä ei ole kiinni ja tilanne on ollut sillälailla rento ja mukava, ettei nyt hirveesti jännittääkään pitäisi.

Olen tosi hämilläni siitä miten sellaiseen ei seisovaan ja puolivelttoon kapineeseen pitäisi suhtautua. Olen sanonut ettei haittaa ja että ei ole mihinkään kiire ja muuten on ollut kivaa kyllä. Mutta en minä nyt rehellisesti osaa sellaista kovin innostavana pitää. Ja väkisinkin on tullut mieleen, että enkä minä nyt sitten ole tarpeeksi jännä vai missä mättää.

Edellisellä kumppanillani ei ollut mitään tämmöisiä ongelmia. Ei kertakaikkiaan. Oli aina todella tanakasti valmiina jo hipaisusta ja kaikki onnistui kumilla ja ilman ja vaikka kännissä tai väsyneenäkin. Se oli ihanaa. Jotenkin ajattelin, että se olisi normaalitilanne 30-40 vuotiailla miehillä, mutta nyt en sitten tiedä, että onko vai oliko entiseni vain poikkeuksellisen toimiva tapaus?

Tahtoisinkin tietää, että pitäisikö minun nut henkisesti varautua siihen, että tuolla treffaillessa tulee vastaan näitä puolitehoilla jos alkuunkaan toimivia ulokkeita ja miten niihin pitäisi suhtautua? Vai onko tässä käynyt vain huono tuuri ja useimmat miehet ovat kuten exänikin, eli aina valmiina?