Missä asioissa koira on viisaampi kuin ihminen?
#1: Koira venyttelee aina herättyään.
#2: Koira lepää silloin kun ei ole muuta tekemistä.
Kommentit (27)
Koira
- tervehtii aina iloisesti, vaikka olisit ollut poissa vain hetken
- osoittaa kiintymystä vilpittömästi eikä juonittele
- nauttii hetkestä eikä murehdi tulevia
- antaa anteeksi
Koirat ovat ihmistä empaattisempia.
mun kissani tekee tuota jos mamma on surullinen ni tulee viereen :)
Käyttävät energiansa hyviin asioihin ihmismäisen toisille perseilyn sijaan ja osaavat iloita yksinkertaisista asioista, jotka ovat oikeasti meille kaikille niitä tärkeimpiä, me ihmiset emme sitä vaan meinaa muistaa aina valittaessamme
Koirat eivät häpeä normaaleja ruumiintoimintoja kuten kakkaamista. Ei tarvitse vuorata pöntön pohjaa paperilla tai käsikakata.
Koirat eivät tuomitse ihmisiä ulkonäön perusteella.
Koira on paljon hajuälykkäämpi kuin ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
mun kissani tekee tuota jos mamma on surullinen ni tulee viereen :)
Nälkä sillä vaan on.
Koira tunnistaa kakan hajusta mm. Syödyt ruuat yms. Harva ihminen on kehittänyt hajuaistiaan siihen suuntaan. Itse olen harjoitellut tunnistamaan maanpetturit ulosteen hajusta.
Vierailija kirjoitti:
Koira on paljon hajuälykkäämpi kuin ihmiset.
No minkäs ihminen huonolle hajuaistilleen voi?
Koirat elää hetkessä eivätkä murehdi turhia. Rakastavat ehdoitta. Iloitsevat häpeämättä aina kun on vähänkin aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on paljon hajuälykkäämpi kuin ihmiset.
No minkäs ihminen huonolle hajuaistilleen voi?
Ei mitään mutta on hyvä tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Koira valitsee puolison hajun, ei ulkonäön perusteella. Jos ihmiset tekisivät saman, eli valitsisivat puolisonsa muun kuin ulkonäön perusteella, meillä ei olisi Suomessa sinkkuja juuri ollenkaan.
Koira (sääti kissa!) ei ikinä mieti että miltä mä nyt näytän tai oon ihan kauheen näkönen, liian paksu tai laiha tai väärän muotoinen tai värinen.
Vierailija kirjoitti:
Koirat eivät häpeä normaaleja ruumiintoimintoja kuten kakkaamista. Ei tarvitse vuorata pöntön pohjaa paperilla tai käsikakata.
Mun koira häpeilee ääneen pieremistä. On tehnyt sitä ehkä kolme kertaa eläessään (yli 10v). Ei voi sietää sitä muiltakaan.
Vierailija kirjoitti:
Koira valitsee puolison hajun, ei ulkonäön perusteella. Jos ihmiset tekisivät saman, eli valitsisivat puolisonsa muun kuin ulkonäön perusteella, meillä ei olisi Suomessa sinkkuja juuri ollenkaan.
Sano toi mun narttukoirille, jotka menee molemmat ihan hulluiksi, jos ne näkee nuoren ison mustan labbiksen. Vanhempi narttukoira jopa karkasi sellaisen luo, vaikka yleensä suosii ihan erityyppisiä, herrasmiehen oloisia, hyvin käyttäytyviä omanrotuisia tai ainakin omankokoisia koiria. Ja tosiaan myös tv:ssä esiintyvät mustat labbikset käydään katsomassa kirjaimellisesti nenä kiinni ruudussa.
Vierailija kirjoitti:
Koira
- tervehtii aina iloisesti, vaikka olisit ollut poissa vain hetken
- osoittaa kiintymystä vilpittömästi eikä juonittele
- nauttii hetkestä eikä murehdi tulevia
- antaa anteeksi
Hieno lista herbert, mutta voidaanko noita laittaa varsinaisesti viisausen piikkiin, koska johtuvat tietoisen valinnan sijaan olosuhteiden pakosta, ts. alkeellisesta aivorakenteesta, joka estää mm. tulevaisuuden murehtimisen tai muunkaan pidempijänteisen suunnittelun tai juonittelun, yms.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mun kissani tekee tuota jos mamma on surullinen ni tulee viereen :)
Nälkä sillä vaan on.
Just joo. Mulla on ollut koira ja nyt kissa ja täytyy myöntää, että mun kohdalla kissa on ollut jopa parempi lohduttaja. Heti kun kissani näkee kyyneleiden valuvan silmistä niin välittömästi tulee viereen kehräämään ja puskee leukaa.
Tuli mieleen juttu teiniajoilta, ei ihan liity aiheeseen mutta kerron kuitenkin...
Vanhempieni kanssa tuli ihan kamala riita jostain, en muista enää mistä. Tilanne eskaloitui siihen, että olin lähdössä ovesta ulos, niin isäni, joka on maailman lempein mies, tarttui käteeni kiinni, esti minua lähtemästä ja huusi minulle. Huudettiin siis puolin ja toisin. Tämä oli ensimmäinen ja ainoa kerta kun tällaista tapahtui. Yleensä äitini oli se joka hoiti ns. kurinpalautuksen ja eikä silloinkaan tapahtunut mitään tuollaista. Olin ihan sokissa tästä riidasta ja siitä että minuun oltiin fyysisesti kajottu ja sulkeuduin huoneeseeni itkemään (ja juu, koko homma oli varmaan omaa syytäni ja jotain teinikapinointia, en syytä vanhempiani mistään). Kohta koiramme oli huoneeni oven takana, raapi sitä ja lopulta aukaisi sen itse kahvasta. Sitten se hyppäsi sängylleni ja tuli _ihan_ kiinni kylkeeni ja makasi vieressäni koko illan, kuono kaulan päällä ihan kuin lohduttaen. Tuota tapausta ennen eikä jälkeen se ei käyttäytynyt noin, ihan kuin se olisi ymmärtänyt miten järkyttynyt olin (ja varmaan kaikki olimme) tuosta tilanteesta, mutta jostain syystä koira valitsi minut lohdutettavakseen.