Kuinka tulla näkyväksi ja oppia olemaan minä?

Käytkö terapiassa? Ellet, niin voisit merkittävästi hyötyä siitä.

Oletko sinkku vai perheellinen?

Olen oppinut yksinolossa hahmottamaan hyvinkin omat tunteeni, mutta sitä en vielä ole oppinut miten ne sulautuisivat kokonaisuuteen muiden kanssa. Näkymätön ja tukahdutettu lapsi siis minäkin.

Hyvä aloitus

Anna itsellesi lupa tuntea vihaa ja pettymystä. Viha piirtää näkyviin rajat itsen ja toisten välillä.

Hei kohtalontoveri! Minä olen oppimassa noita asioita terapiassa. Siellä asia etenee askel kerrallaan: yhden käynnin yhteydessä tajusin kuinka armoton olen itseäni kohtaan kun tunnen ikäviä tunteita (pidin sitä suurena heikkoutena ja osoituksena kelvottomuudesta, siis ihan vain niiden tunteiden olemassaoloa). Olen saanut pikkuhiljaa esiin omia toiveita ja haaveita.

Kiukku ja aggressio ovat terveen ihmisen työkalupakin tärkeitä osia, niiden tehtävänä on auttaa omien tarpeiden täyttymisessä. Kiukuntunteisiin kannattaa tutustua: pohdi kiukun kokemuksia ja koita kaivaa esille mikä asia missäkin tilanteessa kiukutti ja miten olisit saanut tilannetta rakentavalla tavalla eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Olin näkymätön lapsi, jolla ei saanut olla mielipiteitä, tunteita eikä toivomuksia. En saanut haluta mitään, en loukkaantua, en suuttua, en saanut olla näkyvä.

Nyt olen sitten näkymätön aikuinen.

En tunnista tunteitani, en tiedä mitä haluan ja pelkään muiden ihmisten tunteita.

Miten oppisin tuntemaan itseni?

Tietämään mitä oikeasti ajattelen ja mitä haluan elämältä.

En jaksaisi enää elää muiden elämää ja muiden toiveita, enkä olla olemassa vain muita varten.

Haluan oppia olemaan minä, kasvamaan minuksi.

Sinun pitää lähteä etsimään itseäsi ja kun lopulta löydät itsesi sinun pitää nöyrtyä itsesi edessä ja antaa itsellesi anteeksi. Tästä voit lähteä luomaan elämäsi tärkeintä ihmissuhdetta itsesi kanssa ensin ystävyyden pohjalta ja lopulta kehittyen kohti rakkautta.

Kiitos vastauksista.

Terapiaa olen harkinnut, mutta jostain syystä koen sen pelottavana. En tiedä mikä siinä pelottaa.

Ehkä pelkään paljatuvani vääränlaiseksi ihmiseksi. Sitä ajatustahan minulle on niin kovin onnistuneesti syötetty koko elämän ajan.

Tai voihan se olla joku muukin pelko jota olen paennut.

Yritän kuitenkin saada itseäni niskasta kiinni ja päästä yli pelosta ja hakeutua sinne terapiaan.

Itseni olen käynyt etsimässä ulkomailla. Olen asunut kaksi kertaa Keski-Euroopassa ja kuvitellut kummallakin kerralla löytäneeni itseni. Se itse vaan on mennyt piiloon aina Suomeen palattuani. Aina olen muuttunut takaisin siksi lapseksi, joka ei kelpaa ja joka tekee kaiken väärin ja joka on vastuussa muiden ihmisten tunteista.

Nyt haluan löytää minut myös Suomessa.

Pieniä askelia olen tehnytkin mutta ne eivät riitä vaan tarvitsen apua ja neuvoja tämän kanssa. Hyviä neuvoja olen saanutkin ja ne vaativat sulattelua ja työtä paljon.

Tiedostan sen, että tarvitsen etäisyyttä lapsuuden perheeseeni, sillä ongelmien ydin on siellä. Toivon kuitenkin kasvavani niin paljon, että se ydin ei saisi minusta enää otetta ja että en joutuisi koko ajan pelkäämään että mitä moitetta sieltä seuraavaksi tulee. Ne moitteet tulevat hyvin aggressiivisesti ja jos en vastaa puhelimeen niin tulevat viestien ja muiden sukulaisten välityksellä.

Olen perheellinen ja kannan kovasti huolta siitä että en osaa tukea lapsiani tunteiden kanssa. Siihen olenkin hakenut apua terapeutilta. Itselleni en kuitenkaan ole vielä rohjennut hakea apua.

Vierailija kirjoitti:

Anna itsellesi lupa tuntea vihaa ja pettymystä. Viha piirtää näkyviin rajat itsen ja toisten välillä.

Tämä on varmaan vaikein tehtävä.

En tiedä miten osaisin olla vihainen tai edes pettynyt.

En tiedä miten saisin siitä kiinni.

Pelko taitaa olla ainoa tunne jonka tunnistan.

Ja minähän pelkään. Usein ja paljon ja vähän kaikkea.

AP

Nro 5 täällä hei, haluaisin rohkaista terapiaan mm. siinä mielessä että saat sieltä tukea jota kukaan muu ei voi antaa: olet turvallisessa ympäristössä jossa mukanasi on ymmärtävää tukea niiden pelottavienkin asioiden kohtaamiseen. Ainakin minä käyttäydyn usein ihmisten kanssa aivan kuin minun pitäisi ansaita ihmisarvoni olemalla niin kilttiä että. Terapeutin kanssa taas voin "testata" ovatko ikävätkin puoleni jotakuinkin siedettäviä jne. ja olenko hyväksyttävä ihmisolento vaikken olekaan täydellinen. Tätä on vähän vaikea selittää, toivottavasti sait jotain selvää.

Tuo ulkomaanreissuilla kukoistaminen kuulostaa muuten tutulta. En ole reissannut noin paljon mutta jotenkin täysin uusi ympäristö salli sellaisen avoimuuden ja rohkeuden jota ei kotona onnistunutkaan saavuttamaan.

Lasten kasvattaminen ilman tukiverkkoa on ollut vaativaa. Sukulaiset asuvat kaukana ja paineita tulee joka puolelta. Äitinä ymmärrän, että lapseni toivoisivat, että olisivat saaneet enemmän. Saitte kuitenkin jotain hyvää meiltäkin! Jos koko kylä olisi kasvattanut teitä, olisitte tasapainoisempia. Olemme kuitenkin tehneet parhaamme ja kasvunne jatkuu vielä aikuisenakin. Teidät oli pakko laittaa harrastuksiin ja käymään koulunne hyvin, jotta ette olisi sekaantuneet niihin ongelmiin, joita monilla täällä kasvaneilla on! Nyt vain käsittelette vaikeimmat tunteenne ja aikuistutte.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kasvattaminen ilman tukiverkkoa on ollut vaativaa. Sukulaiset asuvat kaukana ja paineita tulee joka puolelta. Äitinä ymmärrän, että lapseni toivoisivat, että olisivat saaneet enemmän. Saitte kuitenkin jotain hyvää meiltäkin! Jos koko kylä olisi kasvattanut teitä, olisitte tasapainoisempia. Olemme kuitenkin tehneet parhaamme ja kasvunne jatkuu vielä aikuisenakin. Teidät oli pakko laittaa harrastuksiin ja käymään koulunne hyvin, jotta ette olisi sekaantuneet niihin ongelmiin, joita monilla täällä kasvaneilla on! Nyt vain käsittelette vaikeimmat tunteenne ja aikuistutte.

❓❓❓