Lue keskustelun säännöt.
Vastavuoroisuus on tosi tärkeää!!
03.12.2018 |
Oletko sinä vastavuoroinen? Miksi, miksi et? Ajattelet jo edes koko asiaa?
Itseäni mietityttää tämä asia nyt. Eräs tuttava mielellään kysyy apua pieniin ja isompiinkin juttuihin tilaisuuden tullen ja ihan mielellään autankin jos vain pystyn. Yleensä siitä ei ihan hirveästi ole vaivaa. Lapsensa on mm.
reissannut kanssamme tai asunutkin hetken kesätöitä tehdessä. Olen myös järjestänyt ohjelmaa ja kuskaillut sinne tänne.
Harvemmin pyydän itse apua, mutta heti jos jotain pyydän niin välitön vastaus on "ei onnistu". Tämä on usein toistuvaa. Heti jos pyyntö aiheuttaa vähänkin sopeutumista tai oman tilanteen muuttamista edes hetkeksi vähemmän miellyttäväksi asia ei onnistu.
En oikein tiedä miten suhtautua. En halua tulla hyväksikäytetyksi ja tilanne ei ole ollenkaan reilu. En myöskään halua välttämättä aina kieltäytyä hänen pyynnöistään, sillä se usein kostautuisi hänen lapselleen ja lapsi on minulle tärkeä.
Tajuaako tämä tuttava ollenkaan kuinka ei ole ollenkaan vastavuoroinen ja kuinka se ei oikeasti ole sopivaa? Vai eikö hän ajattele asiaa ollenkaan? Aina ei vaan voi olla saamapuolella mitä ihmissuhteisiin tulee. Mitä minun kannattaisi tehdä?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus ei ole ystävyyttä, se on kaupankäyntiä.
Ystävyys ilman vastavuoroisuutta, on vaan ottamista. Ei ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ystävältä pitää voida odottaa joskus apua varsinkin, jos itsekin auttaa häntä. Minulla oli samantyyppinen ystävä kuin aloittajalla. Hän suuttui minulle muutamia kertoja, kun en joskus voinut auttaa. Se ratkaisi ongelman, välit jäähtyivät etäisiksi tai oikeastaan kokonaan pois. Huomaan, että se oli helpotus, koska minulla on myös ystäviä, joihin voin itsekin luottaa ja asiat sujuu mukavasti.
Tietysti eri asia, jos lapset ovat hyviä ystäviä. Meidän ei niin olleet, joten lapsikin on tyytyväisempi tilanteeseen nyt. Asia kun oli niin, että ystäväni lapsi piti kyllä omastani, mutta on kova kiukuttelemaan yms. ja omalla lapsellani on paljon omia, kivoja kavereita, joista toinen oli mustasukkainen jne. Auttaminen lapsenhoidossa oli meille siksi usein todella rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus ei ole ystävyyttä, se on kaupankäyntiä.
Ystävyys ilman vastavuoroisuutta, on vaan ottamista. Ei ystävyyttä.
Mistä lähitn ystävyyteen on kuulunut toisen hyväksikäyttö? Tuo ap:n kertomus on spanielimaisen kaverin tarina eli toinen oikein kerjää tulevansa huomatuksi ja haluaa olla auttaja sen sijaan, että sanoisi kiitos ei.
Ystävyyteen kuuluu se, että toiselta ei tarvitse pyytää, toinen tarjoaa apuaan. Ap kuvaa kaupankäyntiä, jossa hän tekee jotain saadakseen itselleen etuja.
On ystäviä, jotka jatkuvasti "kerjäävät" apua, kertovat mitä tarvitsevat. Ja sitten heille hyvät ystävät ymmärtävät tarjota apuaan. Vastavuoroisuutta ei ole, koska toiselle ei koskaan sovi. Ja se, jota on autettu, voi tosiaan suuttua pahasti, jos avun tarjoaminen ei olekaan aina itsestäänselvää ja sovi.
Toisin sanoen, oma elämäni on ollut ajoittain vaikeaa, mutta olen silti auttanut ystävääni, jolla on myös ollut vaikeuksia. Hän on jonkun kerran suuttunut minulle kovasti ja ollut inhottava, kun olen joutunut kieltäytymään auttamisesta tai en ole voinut auttaa niin paljoa kuin hän on odottanut (esim. lapsenhoitoa, vain yksi yö, ei kahta yms.)
Tämä yx-ystävä oli myös sitä mieltä, ettei palveluksia lasketa. Joten hän sai minulta ja muiltakin paljon apua, muttei koskaan antanut toisille juuri mitään. Tuloeroista ei ole kyse. Joskus harvoin pyysin häneltä jotain pientä apua, jonka ajattelin järjestyvän helposti. Vastaus oli heti, että ei voi luvata mitään. En enää jaksanut tällaista ystävää, myönnän että halusinkin hänestä eroon, koska tämä ja muutama muukin asia hänessä pahoitti mieltäni sen verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus ei ole ystävyyttä, se on kaupankäyntiä.
Parisuhdekin perustuu vastavuoroisuuteen. Muuten se on terapiasuhde tai jonkinlainen hyväksikäyttösuhde. Ainoastaan vanhemman hoiva lasta kohtaan ei odota vastavuoroisuutta(vaikka sitähän sekin on suurimmaksi osaksi, yhdessä kasvamista).
Kannattaa kokeilla sanoa tällaiselle ystävälle joskus ei. Vaikka sopisikin. Olen itse opetellut saman ja hämmästynyt miten helppo sana se on. Eikä jää vaivaamaan omaatuntoa. Ihan hyvä näyttää välillä tuttavalle että on se ovi joskus kiinnikin. Olen huomannut että arvostus toisen silmissä nousee kun huomaa että kynnysmatto ei olekaan siinä käytettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus ei ole ystävyyttä, se on kaupankäyntiä.
Ystävyyteen kuuluu se, että toiselta ei tarvitse pyytää, toinen tarjoaa apuaan. Ap kuvaa kaupankäyntiä, jossa hän tekee jotain saadakseen itselleen etuja.
"
Ymmärrätkö, että joskus se toinen ei koskaan tarjoa, mitään?
Toinen tarvitsee jatkuvasti jotain ja saa, mutta ei anna. Jossain vaiheessa se antajapuolella ollutkin voi tarvita apua, tukea seuraa ja huomaa, että hänellä ei ole. Se siitä ystävyydestä! On ihmisiä, joilla on jatkuvasti tilanne päällä, kelpaa apu, terapia ja seurakin omiin tarkoituksiin, mutta muuta ei ole. Jos auttaja joskus tarvitsee jotain, tämä toinen sanoo, että hän vaatii ystäviltään liikaa. Vaikka oikeasti itse pelkästään vaatii, muut vain antavat.
Vierailija kirjoitti:
"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus ei ole ystävyyttä, se on kaupankäyntiä.
Ystävyyteen kuuluu se, että toiselta ei tarvitse pyytää, toinen tarjoaa apuaan. Ap kuvaa kaupankäyntiä, jossa hän tekee jotain saadakseen itselleen etuja.
"
Ymmärrätkö, että joskus se toinen ei koskaan tarjoa, mitään?
Toinen tarvitsee jatkuvasti jotain ja saa, mutta ei anna. Jossain vaiheessa se antajapuolella ollutkin voi tarvita apua, tukea seuraa ja huomaa, että hänellä ei ole. Se siitä ystävyydestä! On ihmisiä, joilla on jatkuvasti tilanne päällä, kelpaa apu, terapia ja seurakin omiin tarkoituksiin, mutta muuta ei ole. Jos auttaja joskus tarvitsee jotain, tämä toinen sanoo, että hän vaatii ystäviltään liikaa. Vaikka oikeasti itse pelkästään vaatii, muut vain antavat.
Ymmärrän, että se toinen ei koskaan tarjoa mitään, koska ei tarvitse. Kaveri toimii kynnysmattona, miksi sitä pitäisi kunnioittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä ihmisyydessä me vuorovaikutamme, muuten olemme toisillemme ”ei mitään”. Näin ollen vastavuoroisuus - aito halu siihen - on ystävyyden perusedellytys. Se ei ole kaupankäyntiä, se on halu ja valinta olla osa toisen ihmisen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus ei ole ystävyyttä, se on kaupankäyntiä.
Kaikissa ihmisten välisissä suhteissa on kaupankäynnin luonteista toimintaa. Joku antaa jotain ja toinen antaa jotain muuta takaisin.
Ei kukaan ole parisuhteessa tai ystävyyssuhteessa ihmisen kanssa jolta ei saa mitään, ja joka vain ottaa, ottaa ja haluaa.
Erittäin naivia kuvitella että jokua haluaisi toisen seuraa vain "koska mä olen mä ja hyvä tyyppi". Tuo hyvyys juuri ilmenee vain ja ainoastaa tekojen kautta. Mitä teet toisen ihmisen eteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, että asiasta saatiin keskustelua.
Tämä tuttava ei ole jatkuvasti kerjäämässä apua, sillä asumme eri paikkakunnilla pitkän välimatkan päässä toisistamme.
Hänen pyynnöt usein koskettavat hänen lastaan.
Itse kysyn apua vielä harvemmin, mutta luonnollisestikaan tämä sama lapsi ei useinkaan voi niissä asioissa auttaa vaan vaatisi vanhemman panostusta ja siitä mielestäni on kyse.
Jos pyyntöni ei vaadi panostusta/haittaa hänen elämäänsä mitenkään voi apua ehkä saada, mutta heti jos pitää yhtään panostaa/käyttää omaa energiaa ei onnistu. Ja asiaa ei edes harkita vaan se on välitön ei.
Tuntuu, ettei hän ymmärrä kuinka minä taas panostan paljonkin hänen pyyntöihin, vaikka ne eivät häntä suoraan kosketakaan. Eikö hän oikeasti tajua?
Ja ei, en auta koska haluan jotakin vastineeksi vaan koska voin ja se ei kamalasti ole minulta pois jos autankin. Kummastuttaa vaan, että muille se on äärimmäisen vaikeaa. En ikinä itse kehtaisi käyttäytyä niin.
Ap
Samoin! Paitsi että joiltain ystäviltä ei sovi näemmä odottaa mitään helppoakaan. Opin, että ystävät kannattaa valita paremmin. Olisin kyllä ystävä jonkun kanssa pelkän hyvän seuran takia, harvoin kaipaan mitään muuta kummempaa. Mutta en halua myöskään olla ilmainen terapeutti, lastenhoitaja ja roskasanko. Vaadin vastalahjaksi hyvää seuraa, tosiaan sitä, se riittää ja auttaa terapian tarpeeseenkin. Ei se, että joskus harvoin jotain tarvitessaan huomaa, ettei apua saa. Se on aika kylmä oppi varsinkin kun itse on halunnut aina toimia toisin.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkäitä ihmisiä on paljon. Ota suosiolla etäisyyttä.
M41 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus ei ole ystävyyttä, se on kaupankäyntiä.
Kaikissa ihmisten välisissä suhteissa on kaupankäynnin luonteista toimintaa. Joku antaa jotain ja toinen antaa jotain muuta takaisin.
Ei kukaan ole parisuhteessa tai ystävyyssuhteessa ihmisen kanssa jolta ei saa mitään, ja joka vain ottaa, ottaa ja haluaa.
Erittäin naivia kuvitella että jokua haluaisi toisen seuraa vain "koska mä olen mä ja hyvä tyyppi". Tuo hyvyys juuri ilmenee vain ja ainoastaa tekojen kautta. Mitä teet toisen ihmisen eteen?
Mutta juurihan ap kertoi olevansa tuollaisessa ystävyyssuhteessa, jossa hän ei saa mitään! Tarkennettuna hän ei saa mitään sellaista, mitä vaatii, mutta todennäköisesti saa jotain.
Mulle vastavuoroisuus ystävyyssuhteissa ei ole tärkeää. Tämä kuitenkin johtuu vain sitä, että kuulun erittäin yhteisölliseen perheeseen ja sukuun, mutta ystävilläni taas ei ole tällaista suurta tukiverkostoa. Minä siis autan ja teen palveluksia ystävilleni, mutta he eivät minulle. Ei ole tarvettakaan, koska saan tarvitsemani avun ja palvelukset muilta. Meillä vanhempi sukupolvi on aina auttanut nuorempaa sukupolvea. Kunnes tulee se tilanne, että vanhempi sukupolvi ei enää pysty vaan tarvitsee itse nuorempien apua ja silloin nuoremmat auttavat vanhempia. Käytäntö on toiminut oikein hyvin jo monessa sukupolvessa ja tästä syystä en tarvitse vastavuoroisuutta ystäviltäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus ei ole ystävyyttä, se on kaupankäyntiä.
Ystävyyteen kuuluu se, että toiselta ei tarvitse pyytää, toinen tarjoaa apuaan. Ap kuvaa kaupankäyntiä, jossa hän tekee jotain saadakseen itselleen etuja.
"
Ymmärrätkö, että joskus se toinen ei koskaan tarjoa, mitään?
Toinen tarvitsee jatkuvasti jotain ja saa, mutta ei anna. Jossain vaiheessa se antajapuolella ollutkin voi tarvita apua, tukea seuraa ja huomaa, että hänellä ei ole. Se siitä ystävyydestä! On ihmisiä, joilla on jatkuvasti tilanne päällä, kelpaa apu, terapia ja seurakin omiin tarkoituksiin, mutta muuta ei ole. Jos auttaja joskus tarvitsee jotain, tämä toinen sanoo, että hän vaatii ystäviltään liikaa. Vaikka oikeasti itse pelkästään vaatii, muut vain antavat.
Ymmärrän, että se toinen ei koskaan tarjoa mitään, koska ei tarvitse. Kaveri toimii kynnysmattona, miksi sitä pitäisi kunnioittaa?
Narsisti linjoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus ei ole ystävyyttä, se on kaupankäyntiä.
Ystävyyteen kuuluu se, että toiselta ei tarvitse pyytää, toinen tarjoaa apuaan. Ap kuvaa kaupankäyntiä, jossa hän tekee jotain saadakseen itselleen etuja.
"
Ymmärrätkö, että joskus se toinen ei koskaan tarjoa, mitään?
Toinen tarvitsee jatkuvasti jotain ja saa, mutta ei anna. Jossain vaiheessa se antajapuolella ollutkin voi tarvita apua, tukea seuraa ja huomaa, että hänellä ei ole. Se siitä ystävyydestä! On ihmisiä, joilla on jatkuvasti tilanne päällä, kelpaa apu, terapia ja seurakin omiin tarkoituksiin, mutta muuta ei ole. Jos auttaja joskus tarvitsee jotain, tämä toinen sanoo, että hän vaatii ystäviltään liikaa. Vaikka oikeasti itse pelkästään vaatii, muut vain antavat.
Ymmärrän, että se toinen ei koskaan tarjoa mitään, koska ei tarvitse. Kaveri toimii kynnysmattona, miksi sitä pitäisi kunnioittaa?
Oletko tosissasi? Kysyt miksi toista ihmistä pitäisi kunnioittaa! Mitä jos kunnioittaisit muita ihmisiä ensialkuun ihan vain siksi, että he ovat ihmisiä, joille on annettu elämä ja joilla on tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus ei ole ystävyyttä, se on kaupankäyntiä.
Vastavuorottomuus ei ole ystävyyttä, se on hyväksikäyttöä.
Vastavuoroisuus ei ole ystävyyttä, se on kaupankäyntiä.