Onko absolutismin taustalla aina alkoholiongelma?

En ole absolutisti, mutta olen välillä harkinnut. Juon harvoin, yleensä on monta kuukautta väliä eri kertojen välillä.

Minulla ei ole vielä ollut mitään ongelmaa alkoholin kanssa, mutta perheessäni on niin paljon alkoholisteja, että pelkään samaa kohtaloa. En ole kokenut alkoholia koukuttavaksi enkä näe itsessäni mitään merkkejä, että saattaisin addiktoitua alkoholiin, mutta pelkään että alkoholismi voi tulla salakavalasti, jos ei varo. Muita addiktioita minulla on kyllä ollut, tosin alkoholiin verrattuna harmittomia.

no ei tietenkään ole. lisäksi ihan päätöntä mutuilua, että taustalla olisi aina tai edes usein pelko alkoholismista tai esim. vanhempien ongelmakäyttöä. aika monesti juomattomat ei vaan jaksa tehdä numeroa juomattomuudestaan, joten heitä sillä tavalla hoksaa.

itselleni naisena miehen juomattomuus on plussaa. varmaan riippuu naisesta. aika moni tuntemani (yo-koulutettu, menestyvä) juo, mutta aika kohtuudella, jolloin kokokieltäytyminen puolisolta ei ole ongelma.

Seurustelin miehen kanssa, joka ei käytä alkoholia juuri ollenkaan. Arvostin häntä juuri tämän ominaisuuden takia.

Suomessa jokaiseen juhlaan kuuluu melkein poikkeuksetta runsas alkoholinkäyttö. Se on sairasta ja säälittävää, että ihmiset eivät osaa juhlia ilman alkoholia.

Juon itse 1-2 annosta alkoholia, usein seuran takia. Tuossakin on jo liikaa. 

En tykkää alkoholista ja vielä vähemmän humalatilasta. Huomasin sen vajaa kolmekymppisenä. Siihen asti hyvinkin humalapainotteista juhlintaa. Nyt jo 12 vuotta absolutistina eikä yhtään kiinnostusta asiaan. Ei ainakaan ole geneettistä altistusta alkoholismiin. Suvustakaan ei taida yhtään löytyä.

En tykkää alkoholista ja vielä vähemmän humalatilasta. Huomasin sen vajaa kolmekymppisenä. Siihen asti hyvinkin humalapainotteista juhlintaa. Nyt jo 12 vuotta absolutistina eikä yhtään kiinnostusta asiaan. Ei ainakaan ole geneettistä altistusta alkoholismiin. Suvustakaan ei taida yhtään löytyä.

En ole absolutisti, mutta juon todella vähän ja joudun sitä aina selittämään. Oikein ärsyttää, kun vielä näin keski-ikäisenäkin pitäis vetää firman virkistysilloissa kauheet koomat.

Mullekin tulee jo pienestä määrästä päänsärky, joten ei tee mieli ottaa ollenkaan. Myös krapulat on jäätäviä.

Nuorena mulle kyllä maistui, mutta ei enää. Kroppa ei vaan kestä.

Mun isä ei ikinä juonut, en oikeastaan tiedä miksi. Vanhempansa olivat myös täysraittiita. Yksi poikaystävä aikoinaan oli myös, hänkään ei koskaan ollut edes maistanut mitään alkoholia. Hän sanoi syyksi ettei halua menettää kontrollia itsestään viinalle.

Ei ole vaan  taustalla voi  ihan vaan olla vakaumus tai se ettei  pidä viinasta.

Absolutistille suosittelen toisen absolutistin seuraa.

Joogan myötä tuli vegeily ja absolutismi. Elimistön puhdistus.

Minä olen lopettanut juomisen siitä aiheutuneiden ongelmien takia. Alkoholitonta olutta kyllä menee satunnaisesti. Keittiössäni on konjakkia, viskiä, calvadosta etc alkoholeja, joita käytän satunnaisesti ruoan maustamiseen - ei ole ollut kiusausta alkaa vetämään niitä sellaisenaan. Olen ollut kuivana liki kuusi vuotta.

Kerran kännissä baarin vessan hämärässä valossa katsoin naamaani.

Olin aivan järkyttävän ruma. Niin ruma etten halunnut nähdä itseäni sellaisena enää. Lisäksi kun istui baarissa arkisinkin, siellä oli negatiivista energiaa. Katkeria, narsistisia ihmisiä. Jos joku pääsi kantapöydän noitapiiristä valon puolelle, muut ei kannustaneetkaan vaan olivat myrkyllisiä. Juomiseen liittyvät suhteet on toksisia, ja herkkä ihminen voi paremmin kun jättää noiden pöytien ääressä notkumisen.

Kokenut samaa kuin aloittaja, ikävä kyllä. :/

Itse join parikymmentä vuotta aika railakkaasti juhlien - lähinnä siksi, koska sain mallin kotoa ja lähipiiristä. En juurikaan koskaan kyseenalaistanut sitä, se oli "normaalia" käytöstä.

Se malli toi minulle"lasisen", välillä hyvin pelottavan ja surullisen, häpeäntäyteisen, salailevan lapsuuden ja nuoruuden jo silloin, kun en vielä itse juonut. Itsetunto-ongelmia, hirveitä morkkiksia, hirveitä krabbiksia, huonon ja puolikuntoisen olon jopa päiviksi sitten, kun aloin itse juoda rankemmin. Se vei kaiken ylimääräisen ajan ja rahan. Se verotti ja vahingoitti ihmissuhteita. Se stressasi ja väsytti. Se aiheutti voimakasta alisuoriutumista, kaikenkattavasti koko elämässä.

Sitten Kuningas Alko vain alkoi tökkiä, ja aloin ajatella, kuinka viina ei ole koskaan tuonut mitään hyvää elämääni. Useimmat alkotuotteet alkoivat maistua todella pahoilta, eikä humala tuntunut mukavalta. Alkonhuuruinen pää ja mieli oli aina vain kiukkuinen, aiheutui turhia riitoja ja ylilyöntejä. Humalassa oleminen ei ollut oikeasti hauskaa, iloista eikä kevyttä.

Samaa olin katsellut lähipiirissäni kai jo siitä lähtien, kun synnyin, vaikken muistakaan kuin vasta jostain leikki-ikäisestä eteenpäin sitä kaikkea. Sittenkin se näyttäytyi alkuun vain epämääräisenä arjen salailuna ja kulissien ylläpitämisenä esim. naapureille, isovanhemmille ja tutuille. Elämässä oli joku suuri häpeämöykky, jota piti peitellä. En täysin ymmärtänyt, mitä se oli ja miksi. Se tarttui myös syvälle pienen ihmisen persoonaan, vaikkei se tietenkään minun syytäni ollut, silloin. Kai se oli se kuuluisa "virtahepo olohuoneessa"...

(Jatkuu)

Alkoholi ei vaikuta psyykkeeseeni mitenkään joten säästyy vaan rahat kun ei ole mitään syytä juoda.

Itse juon pari kertaa vuodessa max yhden lonkeron tms... en kaipaa alkoa elämääni. Ei se nyt niin hyvää ole.

Ei mitään ideologiaa tai muuta jäi vain pois enkä ole kaivannut.

Ahaa, loppukommenttini meni tarkistettavaksi... ;)

Olemme molemmat raittiita, puolisoni ja minä. Meidän kummankin vanhemmat olivat/ovat raittiita. Absolutisteja emme ole, mutta alkoholi ei ole meille mitenkään merkityksellinen, emmekä harrasta humalajuomista. Joskus puoliso voi juoda lasillisen viiniä, ja itse saatan pari siemausta maistaa, ja joskus juomme olutpullollisen puoliksi. Voi mennä kuukausia ja joskus vuosikin ettei tule mitään alkoholia maistettua. Ostamme joskus kotiin viinejä ja olutta. Jotakin liköörejä ja jotakin kirkasta viinaa on kaapissa, mutta ne ovat jo vuosikymmenen vanhoja.

Ei ole. Itselleni alkoholi ei ole koskaan maistunut, tosin voin pari kertaa vuodessa ottaa sen lasillisen viiniä vaikka ruuan kanssa. Eli ei todellakaan ole kyse aikaisemmasyta ongelmakäytöstä tai edes mielensairaudesta (?). Sen verran tuli teininä seurattua sivusta kavereiden juomista etten todellakaan ymmärrä mikä siinä kännien vedossa niin jännittää. Aikuisilla ihmisillä nuo känniöverit on jo tosi noloja.

Usein on. Muttei välttämättä oma alkoholiongelma. Itse en juo koska olen katsonut kännisiä sukulaisia ihan tarpeeksi.

Jos tiukkaavat syytä tai tyrkyttävät väkisin maanitellenkin, niin vastaa:

Alkoholista menee pää sekaisin! Sitä sinä et halua. Sanovat sinulle, että sehän se on tarkoituskin.

Siinä kysyjälle vastaus itseltään.

 Kyselyt loppuvat siihen ja saat rauhassa juoda muita juomia.

Olet sitten mistä tahansa syystä alkoholiton.

Ei. Minä en vaan yksinkertaisesti tykkää alkoholin mausta. En oo eläissäni maistanut alkoholia, josta olisin pitänyt. En oo ikinä ollut humalassa, kun en oo saattanut juoda niitä myrkyn makuisia litkuja niin paljoa. 19-vuotiaana totesin, että en viitsi tuhlata rahojani, kun kuitenkin käyn ostamassa parin hörpyn jälkeen sen kokiksen ihan maun vuoksi enkä oo sen jälkeen juonut tippaakaan. Nyt oon 24.