Miksi nainen hankkiutuu yksinhuoltajaksi?

Pyrkimys kurjuuden maksimointiin.

Vastaan, vaikka olen mies.

Ensinnäkään kenestäkään ei voi tietää, millainen hän on 10 vuoden päästä, eli ihminen muuttuu elämäntilanteiden muuttuessa, ja lapsen saaminen voi muuttaa miestä hyvinkin paljon, eikä muutos ole aina välttämättä positiivinen.

Kertoisitko mitkä tekijät takaavat yksinhuoltajuuden? Kun sanoit että tulevan yhn kyllä tunnistaa?

Ap, se mitä sä et tajua että ihan yhtä yksinhuoltaja se nainen ois vaikka ois mieskin ja sen lisäksi sen pitäis vielä  huoltaa sitä mieslastaskin.

Sen kuulee puheista hyvin nopeasti. Myös naisen ulkonäöstä on helppo päätellä. Kaikki feministiset ajatukset ja mielipiteet helpottavat tunnistamista. Vaatimukset miehen suhteen kielivät heti tulevasta yh:sta. Näistä tietää, että nainen päättää jossain vaiheessa "ansaitsevansa parempaa".

Vierailija kirjoitti:

Ap, se mitä sä et tajua että ihan yhtä yksinhuoltaja se nainen ois vaikka ois mieskin ja sen lisäksi sen pitäis vielä  huoltaa sitä mieslastaskin.

Ensinnäkin toi sun suomenkieli on 6-vuotiaan tasolla, niin miten voit puhua "mieslapsista"?

Nykymeno kirjoitti:

Miksi niin moni nainen hankkiutuu nykyään raskaaksi ja sitä kautta yksinhuoltajaksi ja samalla valittaa miten raskasta on olla yksinhuoltaja??? Saatteko jotain erityistä rahallista tukea tai muuta, vai mikä teidät ajaa yksinhuoltajuuteen? Ymmärrättekö ollenkaan mitä se tekee teidän omalle lapsellenne? Miksette voi hankkia lapsia sellaisen miehen kanssa, joka oikeasti riittää teille tai miksette voi olla hankkimatta niitä ollenkaan?? Mielestäni neuvolassa pitäisi ohjata todennäköiset yh:t suoraan aborttiin ja kyllä, tulevan yh:n pystyy havaitsemaan minuutissa.

Koska raskauden myötä miehen mielenterveys särkyi, aloitti juomisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen. Abortti ei olisi ollut mahdollinen. Käytös ei muuttunut kun lapsi syntyi, vaan ollessaan selvin päin mies pyysi meidät lähtemään ennen kuin jotain ikävää tapahtuu. Lähdimme.

Itse en ole erityisen viehättävä, sain lapseni 26-vuotiaana miehen kanssa, jonka kanssa olin siinä vaiheessa ollut viitisen vuotta. Mielestäni tasa-arvo on tärkeää ja minä tienaan perheessämme enemmän ja mies hoitaa pääasiassa kotityöt. Vaadin mieheltäni yleisiä hyviä tapoja, osallistumista kodinhoitoon ja lapsen hoitoon. Kerro olenko tuleva yh? Ai niin. En käytä päihteitä eikä käytä mieskään, erityisen uskonnollisia emme ole.

Vierailija kirjoitti:

Nykymeno kirjoitti:

Miksi niin moni nainen hankkiutuu nykyään raskaaksi ja sitä kautta yksinhuoltajaksi ja samalla valittaa miten raskasta on olla yksinhuoltaja??? Saatteko jotain erityistä rahallista tukea tai muuta, vai mikä teidät ajaa yksinhuoltajuuteen? Ymmärrättekö ollenkaan mitä se tekee teidän omalle lapsellenne? Miksette voi hankkia lapsia sellaisen miehen kanssa, joka oikeasti riittää teille tai miksette voi olla hankkimatta niitä ollenkaan?? Mielestäni neuvolassa pitäisi ohjata todennäköiset yh:t suoraan aborttiin ja kyllä, tulevan yh:n pystyy havaitsemaan minuutissa.

Koska raskauden myötä miehen mielenterveys särkyi, aloitti juomisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen. Abortti ei olisi ollut mahdollinen. Käytös ei muuttunut kun lapsi syntyi, vaan ollessaan selvin päin mies pyysi meidät lähtemään ennen kuin jotain ikävää tapahtuu. Lähdimme.

Kiitos vastauksesta, jos totta niin otan osaa ja tuo on oikea syy.

Yksinhuoltajia on ollut aina; ennen enimmäkseen sotien myötä. Jossain vaiheessa tehtiin myös abortteja; nykyään ihmiset kaihtavat niitä aiempaa hieman enemmän. Mikä vika on naisessa, joka on yksinhuoltaja? Kiinnostaa tietää.

Samaa  minäkin miettinyt ja tullut siihen tulokseen että ku ei kaikki vaan ajattele (mitään). Tai kuvitellaan että lapsen tekeminen huonoon parisuhteeseen jotenkin lähentäisi miehen kanssa maagisesti kuin taikaiskusta tai, vielä hc:mpi kuvio; nainen tekee lapsen panon kanssa ja ilmoittaa vasta jälkikäteen koko asiasta. Tai mies on niin hissukka ettei osaa sanoa mitä oikeasti ajattelee ja on vaan että joojoo. En tiedä rehellisesti kaveripiiristäni kuin pari miestä jotka tosissaan on halunneet lasta ja toinen niistä pareista on yhdessä - toinen ei. Loput isät on joutuneet pakosta isiksi ja ero on tullut (monesti jo raskausaikana) kun hormonipöllyinen akka on tajunnut ettei vauva ole se mitä mies on halunnut, ja se johtaa kaikenkirjavaan haukkumiseen, kyräilyyn ja syyllistämiseen. Syyt että miksi pakosta isäksi: nainen ei suostu aborttiin vaikka ilmaistaan ettei isäksi haluta, lopettaa salaa ehkäisyn; valehtelee ehkäsystä, manipuloi ja saattaa uhkailla miestä (yksi esimerkki oli, kun paksuksi hankkiutunut akka ihan suoraan sanoi, että nyt jos iskäkandidaatti lähdet, hän ilmoittaa kaikille että olet hakannut häntä yms).

Raskauteen tarvii aina kaksi ja ehkäisy kuuluu musta molemmille ihmisille yhtälailla (eipä oo miehet varsinaisesti tarjoutunu maksaan pillereistäni:D), mutta ei noissa tilanteissa osaa eikä voi mitään ristikuulustelua järjestää jos joku väittää sen puolen olevan kunnossa. Niin, ja suhtautuminen lapsiin vaihtelee, kai ne kaikki rakastaa vaikka osasta näkee että enemmän tai vähemmän joutuu teeskentelemään sellasta pakotettua rakkautta - varsinki ne joiden lasten äiti on syyllistäny oman sekoilunsa ja yksinhuoltajoitumisensa miehen niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole erityisen viehättävä, sain lapseni 26-vuotiaana miehen kanssa, jonka kanssa olin siinä vaiheessa ollut viitisen vuotta. Mielestäni tasa-arvo on tärkeää ja minä tienaan perheessämme enemmän ja mies hoitaa pääasiassa kotityöt. Vaadin mieheltäni yleisiä hyviä tapoja, osallistumista kodinhoitoon ja lapsen hoitoon. Kerro olenko tuleva yh? Ai niin. En käytä päihteitä eikä käytä mieskään, erityisen uskonnollisia emme ole.

Arvioimiseen tarvitsee tosiaan muutaman minuutin keskustelun kasvotusten.

Jäin yksinhuoltajaksi kun mies jätti minut toisen naisen takia. Exä laitto uuden emännän paksuks heti eron jälkeen ja elää sitä perhe-elämää sit sen kans.

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajia on ollut aina; ennen enimmäkseen sotien myötä. Jossain vaiheessa tehtiin myös abortteja; nykyään ihmiset kaihtavat niitä aiempaa hieman enemmän. Mikä vika on naisessa, joka on yksinhuoltaja? Kiinnostaa tietää.

En puhu nyt olosuhteiden pakosta yhtä:ksi joutuneista.

Yksinhuoltajaksi itse hankkiutunut nainen on aina kaikkeen tyytymätön, epävakaa, itsestään liikoja kuvitteleva, itsekäs ja epäluotettava nainen.

Jokainen eliö lisääntyy elämänkaarensa sopivassa kohdassa. Se kuuluu eläinten toimintaan ja on luonnollista.

Olisin kiinnostunut kuulemaan millä piirteillä ulkonäöstä tunnistaa tulevan yh:n? Ihan siksi kun olisi kiva verrata löytyykö näitä itsestä, näin lasta avioliittoon odottaessa. Voisi sitten ennustaa sen perusteella kestääkö avioliitto.

Muistakin merkeistä kuulisin mielelläni lisää. En kutsu itseäni feministiksi joten siltä osin olen kai turvassa? Miehelle on kyllä aika ollut korkeat vaatimukset jotka aviomieheni ylittää moninkertaisesti. Mutta onko väliä sillä mitä ne vaatimukset ovat olleet?

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiinnostunut kuulemaan millä piirteillä ulkonäöstä tunnistaa tulevan yh:n? Ihan siksi kun olisi kiva verrata löytyykö näitä itsestä, näin lasta avioliittoon odottaessa. Voisi sitten ennustaa sen perusteella kestääkö avioliitto.

Muistakin merkeistä kuulisin mielelläni lisää. En kutsu itseäni feministiksi joten siltä osin olen kai turvassa? Miehelle on kyllä aika ollut korkeat vaatimukset jotka aviomieheni ylittää moninkertaisesti. Mutta onko väliä sillä mitä ne vaatimukset ovat olleet?

Luetteloa on edelleen vaikea tehdä, sen edelleen kyllä tunnistaa hetkessä. Kasvotusten.

On toki selviä kaikilla esiintyviä merkkejä, ne tosin ei ole niinkään ulkoisia. Niitä merkkejä olen luetellut jo aiemmissa viesteissä.

Minulla on kyllä mies, lasteni isä, mutta jo raskausaikana alkoi näyttää siltä, että minusta tulee "käytännön yksinhuoltaja" ja niin tulikin.  Miehen huoltajaksi en alkanut kuitenkaan, jos oli ruoka-aikaan kotona sai syödäkseen kun lapsille kuitenkin piti tehdä ruokaa ja pyykit pesin siinä samalla kuin muutkin. Siivota sain itekseni, mutta kun sitä tein, ja teen edelleen, kun huvittaa, ei siitäkään tarvinnut miehelle tulkuttaa. Autoihin liittyvät jutut hoiti sentään.

Kun lapset pääsivät yläasteelta, sanoin miehelle, että hänestä tulee nyt vuorostaan lasten "yksinhuoltaja", ja rahoittaja eikä kyllä mukissut vastaankaan. Tosin edelleen hoidan tietynlaiset lasten asiat, mutta yritän välttää ja ohjata lapset asioimaan isänsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiinnostunut kuulemaan millä piirteillä ulkonäöstä tunnistaa tulevan yh:n? Ihan siksi kun olisi kiva verrata löytyykö näitä itsestä, näin lasta avioliittoon odottaessa. Voisi sitten ennustaa sen perusteella kestääkö avioliitto.

Muistakin merkeistä kuulisin mielelläni lisää. En kutsu itseäni feministiksi joten siltä osin olen kai turvassa? Miehelle on kyllä aika ollut korkeat vaatimukset jotka aviomieheni ylittää moninkertaisesti. Mutta onko väliä sillä mitä ne vaatimukset ovat olleet?

Luetteloa on edelleen vaikea tehdä, sen edelleen kyllä tunnistaa hetkessä. Kasvotusten.

On toki selviä kaikilla esiintyviä merkkejä, ne tosin ei ole niinkään ulkoisia. Niitä merkkejä olen luetellut jo aiemmissa viesteissä.

Minun korvaani ne ovat olleet tosi epämääräisiä. Ulkonäkö on kuitenkin asia jota voisi kai kuvailla vähän konkreettisemmillakin esimerkeillä?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen eliö lisääntyy elämänkaarensa sopivassa kohdassa. Se kuuluu eläinten toimintaan ja on luonnollista.

Luin useamman kerran että jokainen ääliö lisääntyy :D anteeksi, jatkakaa.