Onko täällä muita kaupungin levottomissa vuokrataloissa kasvaneita, jotka ovat suorittaneet akateemisen tutkinnon?
Täällä yksi. Täytyy myöntää, että toista kaltaistani ei vastaan tullut yliopistolla.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amk:sta ei saa akateemista tutkintoa, eikä miehesi ole täällä.
AMK on korkeakoulu
Mutta sieltä ei saa akateemista tutkintoa. Otsikossa peräänkuulutetaan nimenomaan akateemisia.
Ja akateemikko saa aina parhaat duunit? Itse olen pankinjohtaja, hädin tuskin AMK, ja lapsuus juuri tuota kaupingin vuokrataloa ja nälkää ja puutetta. Päätin että Minulla Ei Koskaan. Siksi olen mm vela. Ja taistelutahdon ja sinnikkyyden vuoksi olen pankinjohtaja. Pidän huolen että en IKINÄ enää näe nälkää.
M.40
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko asua vuokralla ,on parasta koittaa saada se asunto Länsi-helsingistä, koulussakin on siistimpää väkeä. Ei vuokralla asuminen haittaa vaan ne kamalat slummi- lähiöt ja ne poikajengit.
Mä kasvoin vuokratalossa tällaisella paremmalla alueella. Vaikka tavallaan sain siinä paremmat eväät elämään koulun ja kavereiden kautta, niin mulla on myös ikuiset traumat siitä, että olen köyhempi ja huonompi kuin kaikki muut ja vieläkin oikeastaan piilottelen taustaani. Mua itse asiassa luullaan yleensä keskiluokkaisemmaksi kuin olen, kun olen oppinut siellä ne keskiluokan tavat (ja osin suvultakin joka ei ole täysin köyhä ja sivistymätön). Tavallaan olisi ehkä ollut parempi kasvaa alemman keskiluokan alueella vuokratalossa, ei olisi tätä järkyttävää itsetunto-ongelmaa josta en varmaan ikinä pääse eroon. Mutta olen kyllä nykyään itsekin aika hyväosainen, että tiedä sitten, olisiko mun lähtökohdista ollut parempi kasvaa missään muualla kuin siellä "hyvällä" alueella.
Täällä yksi DI. Lapsuuden luokkakaverit duunareita, ylsinhuoltajia, vankilassa tai kuolleet.
Ilman peruskoulua ja vapaaoppilaspaikkoja en olisi nykyisessä päällikönvirassa. Kiitos että on opintolainat, opiskelija-asunnot ja asumistuet. Siihen päälle iltasiivousta.
Olin ainoa lajiani kurssillani. Siellä oli tehtaanjohtajien ja pankinjohtajien lapsia, taiteilijoiden, filosofien ja aatelisten lapsia. Siivoojayksinhuoltajien lapset oli huomattavan vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on samoja kokemuksia kuin muilla täällä kirjoittaneilla. Kasvoin 1970-luvulla rauhallisessa vuokratalossa keskikokoisen kaupungin lähiössä. Vanhemmilla ei ollut ammatillista koulutusta, joten he tekivät siivous- ja raksatöitä. Meillä ei ollut päihde- tai muita ongelmia. Kotona ei juuri ollut kirjoja, joten minusta tuli kirjaston kanta-asiakas jo nuorena. Voi sanoa, että sieltä olen saanut laajan yleissivistyksen.
Jo kouluaikoina tajusin, että on toisenlaistakin elämää. Kuulosti uskomattomalta, että jotkut koulutoverit kävivät soittotunneilla, ratsastamassa tms. Kaveriporukka jakaantui asuinalueiden kesken ja rikkaat ja köyhät elivät omissa poteroissaan. Minulla ei ollut varaa harrastaa mitään kalliita asioita. Lenkkeilin, hiihdin, pelasin lentopalloa kaupunginosan puulaakijoukkueessa ja kävin kirjastossa. Lukioaikoina ero työläisperheiden ja parempiosaisten opiskelijoiden välillä vain korostui, kun toisilla oli mahdollisuus matkustella ja käyttää rahaa vaatteisiin. Tuntui myös siltä, että opettajat puhuvat samaa kieltä rikkaista ja sivistyneistä perheistä tulleiden opiskelijoiden kanssa.
Olen opiskellut koko skaalan lävitse kouluasteen tutkinnosta opistoasteen kautta maisteriksi. Etenin normaalien hakujen kautta. En olisi oikeasti ikinä uskonut pääseväni yliopistoon. Se tuntui olevan tarkoitettu parempien perheiden nuorille, joiden perheillä oli taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Opiskelin yliopistossa reilusti yli kolmekymppisenä ja menestyin erinomaisesti.
Näin jälkikäteen huvittaa tajuta, että oma tausta tavallaan löi silmille yliopiston aikuisopiskelijoiden "ryhmässä", kun jo hyvään asemaan päässyt varakas opiskelijatoveri kertoi poikansa sanoneen, että vuokra-asujat ovat surkimuksia. Itse hän ei ollut muka tuota mielipidettä hyväksynyt.
Niimpä niin, kun parempien perheiden nuoret matkustelivat lukioaikana kesälomilla ympäri maailmaa minä siivosin hiki päässä hotellihuoneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on samoja kokemuksia kuin muilla täällä kirjoittaneilla. Kasvoin 1970-luvulla rauhallisessa vuokratalossa keskikokoisen kaupungin lähiössä. Vanhemmilla ei ollut ammatillista koulutusta, joten he tekivät siivous- ja raksatöitä. Meillä ei ollut päihde- tai muita ongelmia. Kotona ei juuri ollut kirjoja, joten minusta tuli kirjaston kanta-asiakas jo nuorena. Voi sanoa, että sieltä olen saanut laajan yleissivistyksen.
Jo kouluaikoina tajusin, että on toisenlaistakin elämää. Kuulosti uskomattomalta, että jotkut koulutoverit kävivät soittotunneilla, ratsastamassa tms. Kaveriporukka jakaantui asuinalueiden kesken ja rikkaat ja köyhät elivät omissa poteroissaan. Minulla ei ollut varaa harrastaa mitään kalliita asioita. Lenkkeilin, hiihdin, pelasin lentopalloa kaupunginosan puulaakijoukkueessa ja kävin kirjastossa. Lukioaikoina ero työläisperheiden ja parempiosaisten opiskelijoiden välillä vain korostui, kun toisilla oli mahdollisuus matkustella ja käyttää rahaa vaatteisiin. Tuntui myös siltä, että opettajat puhuvat samaa kieltä rikkaista ja sivistyneistä perheistä tulleiden opiskelijoiden kanssa.
Olen opiskellut koko skaalan lävitse kouluasteen tutkinnosta opistoasteen kautta maisteriksi. Etenin normaalien hakujen kautta. En olisi oikeasti ikinä uskonut pääseväni yliopistoon. Se tuntui olevan tarkoitettu parempien perheiden nuorille, joiden perheillä oli taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Opiskelin yliopistossa reilusti yli kolmekymppisenä ja menestyin erinomaisesti.
Näin jälkikäteen huvittaa tajuta, että oma tausta tavallaan löi silmille yliopiston aikuisopiskelijoiden "ryhmässä", kun jo hyvään asemaan päässyt varakas opiskelijatoveri kertoi poikansa sanoneen, että vuokra-asujat ovat surkimuksia. Itse hän ei ollut muka tuota mielipidettä hyväksynyt.
Niimpä niin, kun parempien perheiden nuoret matkustelivat lukioaikana kesälomilla ympäri maailmaa minä siivosin hiki päässä hotellihuoneita.
Ei vielä 70 tai 80- luvulla matkusteltu. Ja mitä pahaa on käydä kesätöissä
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on samoja kokemuksia kuin muilla täällä kirjoittaneilla. Kasvoin 1970-luvulla rauhallisessa vuokratalossa keskikokoisen kaupungin lähiössä. Vanhemmilla ei ollut ammatillista koulutusta, joten he tekivät siivous- ja raksatöitä. Meillä ei ollut päihde- tai muita ongelmia. Kotona ei juuri ollut kirjoja, joten minusta tuli kirjaston kanta-asiakas jo nuorena. Voi sanoa, että sieltä olen saanut laajan yleissivistyksen.
Jo kouluaikoina tajusin, että on toisenlaistakin elämää. Kuulosti uskomattomalta, että jotkut koulutoverit kävivät soittotunneilla, ratsastamassa tms. Kaveriporukka jakaantui asuinalueiden kesken ja rikkaat ja köyhät elivät omissa poteroissaan. Minulla ei ollut varaa harrastaa mitään kalliita asioita. Lenkkeilin, hiihdin, pelasin lentopalloa kaupunginosan puulaakijoukkueessa ja kävin kirjastossa. Lukioaikoina ero työläisperheiden ja parempiosaisten opiskelijoiden välillä vain korostui, kun toisilla oli mahdollisuus matkustella ja käyttää rahaa vaatteisiin. Tuntui myös siltä, että opettajat puhuvat samaa kieltä rikkaista ja sivistyneistä perheistä tulleiden opiskelijoiden kanssa.
Olen opiskellut koko skaalan lävitse kouluasteen tutkinnosta opistoasteen kautta maisteriksi. Etenin normaalien hakujen kautta. En olisi oikeasti ikinä uskonut pääseväni yliopistoon. Se tuntui olevan tarkoitettu parempien perheiden nuorille, joiden perheillä oli taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Opiskelin yliopistossa reilusti yli kolmekymppisenä ja menestyin erinomaisesti.
Näin jälkikäteen huvittaa tajuta, että oma tausta tavallaan löi silmille yliopiston aikuisopiskelijoiden "ryhmässä", kun jo hyvään asemaan päässyt varakas opiskelijatoveri kertoi poikansa sanoneen, että vuokra-asujat ovat surkimuksia. Itse hän ei ollut muka tuota mielipidettä hyväksynyt.
Minä olen ollut ala-asteella 70-lubulla. Köyhästä perheestä. Mutta en tuntenut ketään, jolla olisi ollut sen enempää. Ei ollut yleistä että olisi ollut kalliita harrastuksia. Tai kukaan ei matkustellut.
Lukiossa koin olevani samalla viivalla muiden kanssa. Muutkin kävivät töissä. Ja olin hyvä koumussa
Sen köyhyys teki, että oli pakko valita varma ja työllistvä ammatti. Turvallisuudentarve omi ja on edelleen niin suuri. Opiston kautta päädyin yliopistoon kolmekymppisenä. En kokenut aikuisena mitään eroa taustani vuoksi. Nyt olen hyvässä työssä. Olen edelleen köyhän perheen lapsi. En osaa tuhlailla. Kyllä se tausta näkyy pukeutumisessa ym.
Minun perheessäni om5i myös työttömyyttä ja alkoholismia ja turvattomuutta. Olin vielä se köyhistä kurjempi. Suvussani ei ole toista maisteria. Eikä lapsuuteni kaveripiirissä. Meillä kyllä arvostettiin koulutusta ja kaikki luki paljon kirjoja. Olin myös yläkoulusta alkaen hyvä koulussa. Ala-aste meni heikosti ihan perheen huonon tilanteen takia.
höpöhöpö,ei meillä Suomessa voi kauheasti päätellä osoitteen perusteella. Itse asun "hienolla" omakotialueella ja täällä on keskellä kaupungin vuokratalot. Jossain muualla ehkä mutta en usko tuota. Se on myös yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain vastainen jos noin muka tehtäisiin,
kopikopi kirjoitti:
höpöhöpö,ei meillä Suomessa voi kauheasti päätellä osoitteen perusteella. Itse asun "hienolla" omakotialueella ja täällä on keskellä kaupungin vuokratalot. Jossain muualla ehkä mutta en usko tuota. Se on myös yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain vastainen jos noin muka tehtäisiin,
Et usko että koulutustausta periytyy?
"Oikeustieteen maisteri (OTM) (Helsingin, Itä-Suomen, Lapin ja Turun yliopistot). Tutkinnon nimi oli oikeustieteen kandidaatti (OTK) vuoteen 2005 asti.
Poikkeuksellisesti ylemmän korkeakoulututkinnon nimi on
lääketieteen lisensiaatti (lääketieteellinen koulutusala)
hammaslääketieteen lisensiaatti (hammaslääketieteellinen koulutusala)
eläinlääketieteen lisensiaatti (eläinlääketieteellinen koulutusala)
proviisori (farmasian koulutusala)
diplomi-insinööri (teknistieteellinen koulutusala)
arkkitehti tai maisema-arkkitehti (teknistieteellinen koulutusala)"
Olen kyllä vähäosaisesta perheestä lähtöisin.Kumppani myös. Hänellä vuositulot 50000 ja itselläni 30000. Kyllä me selvitään siis jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun lukee näitä niin rupeaa vituttamaan ne etuoikeutetut tyypit, jotka luennoivat miten "jokainen on oman onnensa seppä". Itse on saatu elää henkisesti ja taloudellisesti turvallinen lapsuus, mahdollisuuksia on ollut rajattomasti, kannustusta ja rakkautta. Opinnoissa tuetaan, taloudellisesti jeesataan jne. Sitten he tulevat luennoimaan jollekin alkoholistiperheessa kasvaneelle noita "totuuksiaan" itsevarmana.
Jos nuo tyypit olisi laittanut toisiin olosuhteisiin, eivät he luennoisi noita latteuksiaan, vaan ehkäpä miettisivät miten saada seuraava fixi tai miten selvitä aktiivimallin leikkurista. Mutta tätähän he, omasta mielestään erityisfiksut, eivät koskaan myönnä. He ovat aivan itse oman onnensa luoneet ja jos joku ei ole sellaista saavuttanut, on se hänen oma vikansa. Näin he ajattelevat.
No en saanut turvallista lapsuutta. Isä uhkasi haulikolla ja äidin kanssa juostiin milloin minnekin pakoon. Muistan myös kun isä kaahasi hulluna ylinopeutta jollain pikkutiellä ja äidin kanssa itkettiin ja aneltiin että pysäyttäisi ja päästäisi meidät pois ym ym. Ihan hullu lapsuus mutta maisteriksi luin itseni että kyllä on mahdollista. Mut joo, jätti se jäljet. Itseluottamusta ei ole oikein vieläkään kun aina on mitätöity ja se vaikuttaa työelämässä jonkin verran.
Isä ei ollut ylpeä saavutuksistani, äidistä en tiedä. Isä haukkui minut kun kerroin aloittavani yliopistossa. Sanoi että luuletko nyt olevasi parempi kuin muut. Itketti. En luule. Luulin että olisit ollut iloinen. Paska olen enkä minkään arvoinen mutta työ on ihan jees ja pystyn elättämään itseni ja lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on samoja kokemuksia kuin muilla täällä kirjoittaneilla. Kasvoin 1970-luvulla rauhallisessa vuokratalossa keskikokoisen kaupungin lähiössä. Vanhemmilla ei ollut ammatillista koulutusta, joten he tekivät siivous- ja raksatöitä. Meillä ei ollut päihde- tai muita ongelmia. Kotona ei juuri ollut kirjoja, joten minusta tuli kirjaston kanta-asiakas jo nuorena. Voi sanoa, että sieltä olen saanut laajan yleissivistyksen.
Jo kouluaikoina tajusin, että on toisenlaistakin elämää. Kuulosti uskomattomalta, että jotkut koulutoverit kävivät soittotunneilla, ratsastamassa tms. Kaveriporukka jakaantui asuinalueiden kesken ja rikkaat ja köyhät elivät omissa poteroissaan. Minulla ei ollut varaa harrastaa mitään kalliita asioita. Lenkkeilin, hiihdin, pelasin lentopalloa kaupunginosan puulaakijoukkueessa ja kävin kirjastossa. Lukioaikoina ero työläisperheiden ja parempiosaisten opiskelijoiden välillä vain korostui, kun toisilla oli mahdollisuus matkustella ja käyttää rahaa vaatteisiin. Tuntui myös siltä, että opettajat puhuvat samaa kieltä rikkaista ja sivistyneistä perheistä tulleiden opiskelijoiden kanssa.
Olen opiskellut koko skaalan lävitse kouluasteen tutkinnosta opistoasteen kautta maisteriksi. Etenin normaalien hakujen kautta. En olisi oikeasti ikinä uskonut pääseväni yliopistoon. Se tuntui olevan tarkoitettu parempien perheiden nuorille, joiden perheillä oli taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Opiskelin yliopistossa reilusti yli kolmekymppisenä ja menestyin erinomaisesti.
Näin jälkikäteen huvittaa tajuta, että oma tausta tavallaan löi silmille yliopiston aikuisopiskelijoiden "ryhmässä", kun jo hyvään asemaan päässyt varakas opiskelijatoveri kertoi poikansa sanoneen, että vuokra-asujat ovat surkimuksia. Itse hän ei ollut muka tuota mielipidettä hyväksynyt.
Niimpä niin, kun parempien perheiden nuoret matkustelivat lukioaikana kesälomilla ympäri maailmaa minä siivosin hiki päässä hotellihuoneita.
Ei vielä 70 tai 80- luvulla matkusteltu. Ja mitä pahaa on käydä kesätöissä
Nykyäänkään eivät enää matkustele, koska ekologisuus ja ihmastoahdistus.
Kelpaako moniongelmaisessa alkoholistiperheessä, mutta omakotitalossa asunut?
Vierailija kirjoitti:
Vähissä on. Kyllä se luokkatausta vaikuttaa myöhempään koulutukseen, ellei sitten ole erityisen lahjakas. Peruskoulu on hyvä juttu, harmi että sitä ollaan romuttamassa.
Luokka ja luokka...ihan eri taustoilta olevat hankkivat korkeakouluopintoja. Yksi tuntemistani korkeimmin koulutetuista asui isossa perheessä, vuokratalossa, ei edes omaa huonetta ja ikävä isäpuoli. Silti pääsi pitkälle.
No, itse olen akateeminen ja ihan kunnan vuokra-asunnossa asun. Hyvin viihdyn. Lapsuus omakotitalossa, duunarivanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen KTM. Tämä menee ehkä aiheen vierestä, koska perheeni on hyvätuloinen, mutta matalasti kouluttautunut. Minun kohdallani ongelmat ovat johtuneet perheeni heikosta sivistyksestä.
Olen siis varakkaasta perheestä, mutta mitään sivistyksellistä tai akateemista esimerkkiä en ole perheeltäni saanut. Molemmat vanhemmat ammattikoulun käyneitä.
Kyllähän siellä aika vähemmistöön kuului siis. Ja kyllä sen huomasi, että monet ovat huomattavasti supliikimpia ja itseilmaisuun kykeneväisempiä. Olen kyllä pienestä asti lukenut paljon, mutta varsinkin äidin puolelta tuli sellainen esimerkki että älä tuo itseäsi liikaa esiin ja ole vaatimaton. Äitini on myös hyvin varovainen ja pelokas ihminen. Nuo ominaisuudet ovat minullekkin siirtyneet ja juuri päinvastaiset piirteet olisivat eduksi alallani.
Uskon, että "työläistausta" näkyy vieläkin minusta perustavanlaatuisella tavalla.
No, minun vanhempani kävivät vain kansakoulun, ja nuorina töihin. Silti molemmat innokkaita lukijoita, valtavasti kirjoja, kovasti kannustivat opiskelemaan. Kotona ei tosiaankaan ryypätty ja rellestetty! Itsen ilmaisuun kannustettiin. Koulukiusaaminen teki minusta aran silti. Akateeminen koulutus on, muttei akateemista työtä, harkitsen nyt väitöskirjaa. En ikinä tuntenut huonommuutta taustani takia, en edes kysellyt opiskelukaverien taustoja.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen KTM. Tämä menee ehkä aiheen vierestä, koska perheeni on hyvätuloinen, mutta matalasti kouluttautunut. Minun kohdallani ongelmat ovat johtuneet perheeni heikosta sivistyksestä.
Olen siis varakkaasta perheestä, mutta mitään sivistyksellistä tai akateemista esimerkkiä en ole perheeltäni saanut. Molemmat vanhemmat ammattikoulun käyneitä.
Kyllähän siellä aika vähemmistöön kuului siis. Ja kyllä sen huomasi, että monet ovat huomattavasti supliikimpia ja itseilmaisuun kykeneväisempiä. Olen kyllä pienestä asti lukenut paljon, mutta varsinkin äidin puolelta tuli sellainen esimerkki että älä tuo itseäsi liikaa esiin ja ole vaatimaton. Äitini on myös hyvin varovainen ja pelokas ihminen. Nuo ominaisuudet ovat minullekkin siirtyneet ja juuri päinvastaiset piirteet olisivat eduksi alallani.
Uskon, että "työläistausta" näkyy vieläkin minusta perustavanlaatuisella tavalla.
Minä taas olen kouluttamattomien ja vähävaraisten vanhempien lapsi. Meillä äiti varsinkin oli kiinnostunut historiasta ja taiteesta, ja haki niihin liittyviä kirjoja kirjastosta. Tuli niitä itsekin katseltua ja lueskeltua. Päivänpolitiikkaa seurattiin ahkerasti.
Minulla ei ollut mitään ulkopuolisuuden tunnetta yliopistolla, pärjäsin hyvin ja valmistuin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä katsotaan jo hakuvaiheessa hakijan nykyinen ja edelliset osoitteet. Ketään kaupungin vuokralla asuva tai jossain vaiheessa elämänsä aikana asunut ei pääse opiskelijaksi.
😂😂😂
1980 -luvun vuokralähiötä vastaava asumismuoto taitaa olla tänä päivänä uusi omistusasunto. Provosoimatta ketään, lienee selviö, että suurimmat taloudelliset ongelmat tulevat seuraavan 5-10 aikana nimenomaan näihin suurilla taloyhtiölainoilla ja vuokratonteilla olevien talojen asukkaille.
Tuleva lama tulee aiheuttamaan nuorille suuria haasteita opiskeluun ja tulevaisuuden suunnitteluun. Itse 70 -luvulla syntyneenä, lapsuuteni vuokralähiössä kasvaneena ja akateemisen tutkinnon hankkineensa olen huolissani nuorisostamme. Nykyajan peruskoulu jättää päämääritiedottomat nuoret oman onnensa nojaan, eikä tarjoa riittäviä eväitä ammatin valintaan.
Jos on pakko asua vuokralla ,on parasta koittaa saada se asunto Länsi-helsingistä, koulussakin on siistimpää väkeä. Ei vuokralla asuminen haittaa vaan ne kamalat slummi- lähiöt ja ne poikajengit.