Päästäisitkö 17-vuotiaan muuttamaan omilleen?

Joissain paikoissa tuo on ainoa mahis jos aikoo peruskoulun jälkeen jotain opiskella eikä omalla paikkakunnalla ole sopivaa jatkopaikkaa.

Käsi sydämelle ap: jos olisit opettanut teinillesi elämän perusasiat kuten kuuluu, et täällä kyselisi moista vaan päästäisit lapsesi maailmalle luottaen että hän pärjää.

Vanhin tyttäreni on 17 vuotias ja kyllä hän pärjäisi aivan varmasti omillaan muiden asioiden puolesta, mutta rahat eivät riittäisi vuokraan. Koska kotona asuminen on kuitenkin ilmaista hänelle ja kaikki mitä hän nyt tarvitsee on tässä 20 kilometrin säteellä, niin en maksaisi hänen vuokraansa.

Olen päästänyt poikani. Sujui hyvin.

En päästäisi, ellei siihen olisi pakottavaa syytä kuten opiskelu toisella paikkakunnalla. Silloinkin suosittaisin asuntolaa tai soluasumista. Minusta ei ole terveellistä laittaa noin nuorta aivan ypöyksin ja oman onnensa nojaan.

Itse muutin kotoa 17 vuotiaana omilleni ja hyvin olen pärjännyt. Pian täytän 33v.

Vaikka pärjäisikin huoli olisi hirveä.

Koska olen itsekin asunut yksin sen ikäisenä (tosin olosuhteista johtuen eikä siksi, että olisin halunnut), niin en oikein voisi kieltää.

Päästäisin. Itse en saanut muuttaa opiskelemaan haluamanai alaa muualle. 

Kielto aiheutti sen, että hankkinnuin raskaaksi ja näin pääsin sitten muuten pois kotoa. TYperä teko todella. Vaikka kaikki menikin sitten onneksi suhteellisen hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

En päästäisi, ellei siihen olisi pakottavaa syytä kuten opiskelu toisella paikkakunnalla. Silloinkin suosittaisin asuntolaa tai soluasumista. Minusta ei ole terveellistä laittaa noin nuorta aivan ypöyksin ja oman onnensa nojaan.

Ei ole kyse kaiketi laittamisesta. Meidän tapauksessa nuori oli se joka halusi. Ratkaisu tehtiin urheilukion takia.

Vain, jos olisi pakko. (Eli asuisimme jotain parin tunnin matkan päässä lähimmästä lukiosta)

Vierailija kirjoitti:

Koska olen itsekin asunut yksin sen ikäisenä (tosin olosuhteista johtuen eikä siksi, että olisin halunnut), niin en oikein voisi kieltää.

Kyllä voisit.

En antaisi. Ehtii muuttaa myöhemminkin. Suomessa on muutenkin paskamaista ettei yhteisasumista tueta enemmän.

Kauhea asuntopula, mutta varsinkin pienituloisille perheille kannattavampaa, että nuori muuttaa omilleen. Tyhmää, että näin.

Kyllä, jos siihen olisi perusteltu syy, kuten nuoren halu seurata omaa kutsumustaan ja intohimoaan ja tämän johdattelemana hakeutua opiskelemaan muualle. - Jos ja kun lukiot ja ammattikoulut jatkavat erikoistumistaan (mm. sen tukemana, että korkeakoulujen ja yliopistojen valintojen siirtyessä yhä enempi ylioppilaskirjoitusten perusteella tapahtuvaksi ja keskittymistä isompiin yksiköihin, jota tukee myös ikäluokkien pieneminen, niin luulen, että nykyistä useampi 17 vuotias harkitsee tai on pakotettu muuttamaan omilleen kuin, mitä viimevuosikymmeniä on tavattu tehdä.  

Up

Herää kysymys, että miksi luokion 2-luokkalainen haluaa muuttaa itsekseen. Koulu ja muu perhe asuu siis samalla paikkakunnalla. Onko perhedynamiikassa ongelmia..

Jos nuori haluaa opiskella eikä mieleistä koulua ei omalla paikkakunnalla ole, niin päästäisin. Edellyttää kuitenkin, että nuori on järkevä, luotettava ja ikäistään kypsempi. Oma asunto olisi vain koulukortteeri ja viikonlopuiksi olisi tultava kotiin. Omillaan asuminen myös loppuisi jos koulu ei sujuisi tai jos tulisi muita ongelmia.

Itse muutin 200 kilometrin päähän opiskelemaan 18-vuotiaana. Soluasunto oli silloin minulle hyvä ratkaisu.

Tytär muutti 16-vuotiaana monen sadan kilometrin päähän opiskelemaan. Poikaystävän perässä. Kyllä hirvitti. En olisi laskenut, elleivät olisi seurustelleet etäsuhteessa jo 2 vuotta ennen tuota ja tunsin pojan sekä hänen perheensä hyvin. Lisäksi ehtona oli muutto tyttöjen solukämppään, joka olikin hyvä ratkaisu kaikin puolin. Nyt syksyllä tyttö muutti omaan kämppään eivätkä edelleenkään asu yhdessä poikakaverinsa kanssa, hyvin kuulemma menee silti.

Tottakai yläasteen jälkeen saa muuttaa omilleen, se kuuluu nuoren itsenäistymiseen. Jos nuori ei edes 17-vuotiaana osaa asua itsekseen, on kasvatus ollut todella huonoa ja ehkä nuorella ymmärryksessäkin jotain vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Herää kysymys, että miksi luokion 2-luokkalainen haluaa muuttaa itsekseen. Koulu ja muu perhe asuu siis samalla paikkakunnalla. Onko perhedynamiikassa ongelmia..

Eikö suurimmassa osassa vastauksissa ole toistunut se, että moni päästäsi 17 vuotiaan muuttamaan omilleen, jos siihen olisi, yksinkertaistaen hyvä syy, kuten tavallismmin mahd. jatkaa kitkattomammin opintoja.    

Toisaalta tällä kohtaa kyll huomaa taas miten erilaisissa asemissa noin 17 vuotiaat nuoret ovat. Osan mielestä hyvinkin vielä nuoria, joilla ei ole kykyä tai muuten omaa riittävää uottamusta, että saatettaisiin uskoa heidän selviävän itsenäisestä elosta. Tai sellainen nähdään asiana, jota ei kannata ainakaan kiirehtiä. En ole ketään patistamassa muuttamaan omilleen lapsuuden perheestä mahdollsimman varhain ja nuorena, jos se vain on mahdollista.

Mutta jatkan kuitenkin, että jos ajattelee tilannetta kaksi tai kolme vuotta eteenpäin ja nuoren ollessa n. 19-20 vuotias niin tilanne on jo hyvin laajalti toinen. Osa nuorista puurtaa (tai on ainakin vime vuodet puurtanut) pääsykokeisiin valmistautumisen kanssa ja haaveillen pääsevänsä siihen kiinni siihen "omaan juttuun" ja irrottautumaan ja muuttamaan omilleen ja pikkuhiljaa harjoittelemaan itsenäsitä elämää. Samalla jatkaen opintojaan ja eläen verraten vapaasti ja huolettomasti. - Toki opiskelukin voi käydä työstä, mutta harva olettaa että pelkällä opiskelulla vielä saattaisi elättää itsensä ja elämään riippumatonta elämää kaikista muista; joko vanhemmista tai yhteiskunnan eritukimuodoista. Opiskelu aika on siis, ainakin useimmille vain välivaihe, kohti "oikeasti aikuisten" elämää. 

Entäs itten osa nuorista? - Heistä suurin osa on luultavasti ollut 17 vuotiaana ammattikoulussa. 19-20 vuotiaana heidän odotetaan valmistuneen jo ammattiin ja pikkuhiljaa siirtyvän osaksi työvoimaa ja veronmaksajia, joiden oletetaan vastaavan itsenäisesti kaikista toimistaan mihin ryhtyvät ja tekevät. Ilman, että monikaan sanoo, että he olsivat enää toimissaan sanan varsinaisessa mielessä opiskelijoita tai muita harjoittelijoita ja joita vanhempien oletettaiiin tai yhteiskunnan oletettaisiin enää tukevan.  Sen sijaan haluamme ja odotamme nähdä heidän käyvän töissä ja saamallaan palkalla heidän olisi pärjättävä ja hankittava maksettava menonsa, myös sen  asuntonsa vapailta markkinoilta; eikä tuetusti kuin ne samanikäluokan nuoret aikuiset, jotka vasta aloitteelvat oman alansa opintoja parikymppienä, jos edes ovat vielä saaneetkaan kiinni "oman alansa" paikkaa. Ja joilla menee mahdollsiesti vielä vuosia, että saattaisiin heidän olettaa yleisesti elävän omaa itsenäistä elämää ilman vanhempien tai yhteiskunnan tukea.     

Jos muuttoon olisi hyvä syy ja nuori olisi luotettava, niin päästäisin. Ihan vain omilleen muuttamisen halusta en päästäisi.