Onko mielestänne kohteliasta kieltäytyä tarjoiluista herkkulakkoon vedoten?

Mua myös ahdistaa tuleva joulu. Tiedän että sukulaisilla tullaan tuputtamaan kaikkea hyvää ja lässytetään, kuinka "ei se pieni pala haittaa!" Olen nyt ollut useamman kuukauden herkkulakossa, enkä viitsisi kertoa kaikille sitä, että kun viimeksi otin "ihan vähän vain" keväällä, se johti taas aivan totaaliseen repsahtamiseen. Jopa pahempaan kuin ennen lakkoa. Vedin karkkia päivittäin, toisinaan jopa kaksi pussia päivässä, söin pullaa ja leivoksia, keksejä ym. ihan kohtuuttomia määriä joka ikinen päivä ja päädyin taas oksentelemaan. Tätä kesti monta kuukautta ja pelko hampaiden kunnon huononemisesta sai taas yrittämään "kuiville" ja pari kuukautta sitten onnistuin. Sokeri on mulle kuin heroiini ja retkahdus oikeasti vie mennessään. Toisaalta sukulaisia olisi ihan kiva nähdä, ja jos jätän käymättä, sitäkin pidetään epäkohteliaana. Eikö oikeasti voi vain kohteliaasti kieltäytyä niin, että se olisi kaikille ok?

Tämän takia en enää käy kylässä missään. Kokoajan tuputetaan jotain usein epäterveellistä syötävää ja sitten loukkaannutaan kun "ei kelpaa", vaikka kieltäytymisen syy olisi terveydellinen.

Nro 17 jatkaa.

Jos hiemankin lipsun niin menee yö istuessa pytyllä,sairaskirjoillakin ollut mahan takia.

Ihan terveyden kannalta kannattaa testata sokerin vähentämistä.

Ilmoita etukäteen ettei toinen nää turhaan vaivaa.

21 jatkaa...

Teettekö herkkuleipurit yleensä pelkkää makeaa, vai löytyykö teiltä suolapalaa? Itseäni ainakin auttaisi, jos voisi luontevasti tuumata, että olen sokerittomalla, mutta jos löytyy esimerkiksi joku suolainen piirakkapala, niin otan mielelläni. Muistakaa kuitenkin se, että nykyään on niin paljon suolistovaivoja ihmisillä, että taustalla voi hyvin olla se. Tuskin kuitenkaan haluaa kahvipöydässä kertoa, että jättää leipomukset kälistä, koska ruokavaliosta poikkeaminen aiheuttaa ripulia ja ilmavaivoja seuraavat pari päivää.

Itse yritän kieltäytyä jotenkin kohteliaasti, jos en halua tarjottavia syödä.

Esimerkiksi erään vanhan jo vähän höpaähtäneen sukulaisen luona, jonka hygieniataso on vähän siinä ja siinä.

Tai kotihoidossa työskennellessäni asiakkaiden tarjoamista herkuista, joista tiedän että saattaa olla vaikka sylkeä seassa.

Valehtelu ei varmaan oikein ole, mutta kerron usein olevani herkkulakossa. Jos olen sanonut, että ei muuten vain nyt maistu tmv, ovat tarjoajat tyrkyttäneet koko vierailun ajan.

Ei se yksi poikkeus lihota, itse ainakin ottaisin poikkeustilanteessa jonkun pienen herkun ja sitten olisin vaikka loppupäivän vähemmällä. Ei se yksi kerta ketään lihota, pitää ottaa kokonaisuutena miten yleensä syö.

Ei herkkulakko kaadu, jos kylässä ottaa tarjottavia kohtuudella. Ainahan voi sanoa, ettei tänään vaan enempi maistu, jos parin pullapalan jälkeen vielä tuputetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei se yksi poikkeus lihota, itse ainakin ottaisin poikkeustilanteessa jonkun pienen herkun ja sitten olisin vaikka loppupäivän vähemmällä. Ei se yksi kerta ketään lihota, pitää ottaa kokonaisuutena miten yleensä syö.

Niitä "yksiä poikkeuksia" saattaa olla useinkin. Tuskin kukaan vain kerran kyläilee.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas näkee, kuinka syöminen on ongelma joillekin. Siis noille, joiden mielestä on epäkohteliasta kieltäytyä. Ei ole pakko syödä herkkuja, vaikka tarjottaisi. Jokainen joka ymmärtää, ettei herkkujen syönti ole elämäntehtävä, hyväksyy valintasi olla syömättä herkkuja.

Syöminen on ongelma niille, jotka tekee siitä numeron. Normaalisti ap ilmeisesti vetää herkkuja päivittäin kaksin käsin. Jos ei, mitään herkkulakkoja ei tarvittaisi.

No ei ihme, että ylipaino lisääntyy kokoajan, kun pitää syödä väkisin parit pullat. Jos käy vuodessa 50 kertaa vierailulla, tekee se 100 pullaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se yksi poikkeus lihota, itse ainakin ottaisin poikkeustilanteessa jonkun pienen herkun ja sitten olisin vaikka loppupäivän vähemmällä. Ei se yksi kerta ketään lihota, pitää ottaa kokonaisuutena miten yleensä syö.

Haistapas sinä kuule piiiiitkä p*ska.

t. 21

Joo no näköjään on pakko haistaa. :) Itse en repsahtele, olen pysynyt samassa n. 55 kg painossa siitä huolimatta, että syön joskus herkkuja. Ei ole pakko ahmia kaikkia kotona olevia herkkuja kitusiinsa, suklaat ym. säilyy kaapissa. En vaan halua loukata verisesti jotain joka on nähnyt vaivaa itseni vuoksi kylään mennessä, syön jonkun herkun ja olen loppupäivän salaattilinjalla.

Jos repsahdusta pelkäät, niin syö terveellisesti ja runsaasti mutta kevyesti (ruokaympyrä, ei punaista lihaa) juuri ennen vierailua ja kylässä otat kaikkea erittäin kohtuudella. Syöt hitaasti/venytät omaa annostasi kahvittelun loppuun ja et tee numeroa ruokavaliostasi. Jos emäntä haluaa kehuja, niin kehu ensimmäisten suullisten jälkeen niin ei ala tuputtamaan lisää, kun lautasella vielä on. Tai ilmoitat etukäteen, että ei tarjoilua sinulle. Mutta joo, on epäkohteliasta nirsoilla tarjoiluista, jos on kutsuttu kakkukahville/syömään.

Mun äiti on sellainen, joka laittaa tarjolle sen seitsemän sorttia. Oon jo vuosia sanonut että vähempikin riittää, varsinkin kun on sitten niin, että kaikkia pitäisi maistaa. Pakko kuitenkin vetää raja johonkin. Joudun välillä kieltäytymään tylystikin kun ei useamman kerran nätisti sanominen auta. Kyse kuitenkin siitä että otan jotain, enkä tekisi asiasta numeroa jollei tyrkyttäisi.

Itse onkin sitten meillä ihan päinvastoin. Meillä voi olla kahta lajia vain pöydässä, suolaista ja makeaa. Tuskin ottaa palaakaan tai ainakin ihan pienen vaan että muillekin jää (eli meille, kun ei muita kylässä ole, eikä ole tulossakaan). Joskus kun katan valmiiksi lautaset mistä tarkoitus syödä. Niin vie lautasen takas kaappiin ja ottaa pienimmän mahdollisen lautasen, kun hän vaan maistaa, tartte sotkea isoa lautasta sen takia.

Suututtaa moinen kursailu sitten toisin päin. Maailmanloppu tulee jos et itse toisen tarjottavia maista, mutta mun tarjottavat voi ignoorata täysin. Hupaisinta tässä on se, että toisinaan hänelle on sitten jäänyt nälkä kun ei ole ottanut tarpeeksi. Olen joutunut sanomaan että, kannattaisiko ihan ruokapöydässä syödä nälkä pois, niin ei tule huono olo syömättömyyden takia. Toisaalta, jos aikuinen ihminen on niin typerä, niin olkoon.

Muutenkaan ei pysty suoraan kommunikaatioon vaan halutut asiat pitää hänen vihjailla. Kun sitten vastaan suoraan, että kerro nyt mitä haluat niin sovitaan aika ja tehdään niin. Ei sano, mutta muille sitten puhuu että meni ohi kun hän ei päässyt kun kukaan ei ollut viemässä tms. Aaargh, pakko ollut oikaista väliin, että olisit kyllä päässyt jos olisit sanonut että todella haluat. Kääntää vian aina muihin, mutta tää nyt onkin sitten jo ihan aihe erikseen, eikä siitä enempää... Kiitos, sain purkautua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas näkee, kuinka syöminen on ongelma joillekin. Siis noille, joiden mielestä on epäkohteliasta kieltäytyä. Ei ole pakko syödä herkkuja, vaikka tarjottaisi. Jokainen joka ymmärtää, ettei herkkujen syönti ole elämäntehtävä, hyväksyy valintasi olla syömättä herkkuja.

Syöminen on ongelma niille, jotka tekee siitä numeron. Normaalisti ap ilmeisesti vetää herkkuja päivittäin kaksin käsin. Jos ei, mitään herkkulakkoja ei tarvittaisi.

Miksi siis herkkuja pitää ylipäätänsä tarjoilla sellaiselle, jolla on ongelmia ja väkisin pitää ongelmaa yllä, ettei itse loukkaannu?

Minä kokeilin vuosi sitten muutaman kuukauden ajan kasvisruokavaliota. Vierailin isällä ja hänen avovaimonsa oli tehnyt tarjottavaksi lihakeittoa. Oli vähän vaikea tilanne mutta en halunnut loukata joten otin keittoa niin että mukaan ei tullut lihapaloja. Söin kuitenkin liivatetta mm. lääkkeissä ja karkeissa niin en nähnyt syytä alkaa nipottamaan. Varsinkin kun en ennakkoon ollut ilmoittanut ruokavaliostani.

Mulla on tapana skipata kaikki kyläkutsut jos tiedän emännän olevan kova leipomaan, vaikka ei se yksi herkku mitään romuttaiskaan. Mieluummin se kuin taivastelua siitä miksi  tarjoamiset eivät maistu. En harrasta mitään kahvipullia muutenkaan edes omissa oloissani, enkä edes pidä sellaisista. Kahvilassa tapaamiset on kivampia siksi ettei siellä kukaan ihmettele miksi viineri jää vitriiniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se yksi poikkeus lihota, itse ainakin ottaisin poikkeustilanteessa jonkun pienen herkun ja sitten olisin vaikka loppupäivän vähemmällä. Ei se yksi kerta ketään lihota, pitää ottaa kokonaisuutena miten yleensä syö.

Haistapas sinä kuule piiiiitkä p*ska.

t. 21

Joo no näköjään on pakko haistaa. :) Itse en repsahtele, olen pysynyt samassa n. 55 kg painossa siitä huolimatta, että syön joskus herkkuja. Ei ole pakko ahmia kaikkia kotona olevia herkkuja kitusiinsa, suklaat ym. säilyy kaapissa. En vaan halua loukata verisesti jotain joka on nähnyt vaivaa itseni vuoksi kylään mennessä, syön jonkun herkun ja olen loppupäivän salaattilinjalla.

Hienoa sinulle. Sokeri on kieltämättä mun heikkous, mutta onneksi mä olen kykenevä juomaan alkoholia kohtuudella, eikä mun ole pakko juoda kaikkia viinoja kitusiini saman tien. Siksi pullot kotona säilyy pitkään täysinä ja voin ottaa ihan vain pienen lasin viiniä jos joskus tekee mieli. En siis millään kykene ymmärtämään ns "toipuvien alkoholistien" niuhotusta yhdestä lasillisesta. Jos minä kerran tarjoan, niin voisivat edes kohteliaisuudesta ottaa vaikka pienen oluen. Ei tietenkään mitään perseitä tarvi vetää. Juomisenhan voi lopettaa milloin haluaa.

En halua kuulostaa tylyltä, mutta kannattaa varmaan pohtia ihan omaa suhtautumista ruokaan ja herkkuihin, jos pelkäät yhden vierailun tuhoavan kaiken kertarysäyksellä. Olisit sinäkin voinut kertoa, että olet moisella lakolla, niin emäntä olisi voinut varautua vaikka hedelmälautasella tms.

Vierailija kirjoitti:

En halua kuulostaa tylyltä, mutta kannattaa varmaan pohtia ihan omaa suhtautumista ruokaan ja herkkuihin, jos pelkäät yhden vierailun tuhoavan kaiken kertarysäyksellä. Olisit sinäkin voinut kertoa, että olet moisella lakolla, niin emäntä olisi voinut varautua vaikka hedelmälautasella tms.

Kiitos näistä viisaista sanoista. Sä kuvittelet, että ollessani polvillani pöntön edessä sormet kurkussa (kun oon taas kerran vetänyt sokeriöverit), mä en mieti mun suhtautumista ruokaan?😂 Voi kuule mä olen pohdiskellut mun suhdetta ruokaan pitkään ja hartaasti. Jos haluut piffata rahat terapiaan, niin sano vain ja laitan tilinumeron tulemaan. Muussa tapauksessa voisit antaa mun hoitaa syömiseni miten musta parhaalta tuntuu tai älä kutsu ikinä kylään.