Voisitko seurustella matkustelua inhoavan kanssa?

En voisi. En tarvitse reissukumppania, siitä ei ole kysymys, mutta matkustamista inhoava tuskin ymmärtäisi minun elämäntapaani. En usko että sellainen parisuhde toimii, missä toinen inhoaa toisen tärkeintä harrastusta ja intohimoa.

Voisin hyvinkin.

Jos kyseessä olisi suoranainen inho, niin tuskinpa. Sellainen ihminen tuskin osaisi iloita omista matkoistani. Mutta jos toinen ei olisi kiinnostunut matkustamisesta, niin ei se välttämättä olisi totaalinen este parisuhteelle. Edellyttäen, että hän hyväksyisi sen, että iso osa lomista ollaan erikseen. Minkäänlaista mustasukkaisuutta en myöskään sietäisi, so, vihjailuja siitä, että matkoillani menen hakemaan vierasta munaa.

Entä jos toinen on traumatisoitunut jollain matkalla ja ei siksi uskalla enää ulkomaille/lentokoneeseen?

Joo, itsekään en pidä matkusamisesta.

Erittäin ok.

Minä tykkäisin matkustella jos siihen olisi varaa. Mun mielestä on ihan järjetöntä laittaa 1000-2000e siihen että saa viikon loikoilla auringossa. Jos jostain saisi ilmaista rahaa niin sitten voisin harkitakin mutta omia kovalla työllä tienaamiani rahoja en laita reissaamiseen.

Totta kai. Parhaat matkani olen tehnytkin yksin.

Tuskin. - Tai paremmin: Minulla on hieman ennakkoluuloja heitä kohtaan, jotka inhoavat matkustelua. Eri asia on se, ettei matkailusta erityisesti pidä... Yhtä kaikki matkailun inhoaminen saisi minut kysymään, mitä toinen haluaisi kokea tai nähdä; olla ja elää vain kotinurkissa?

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkäisin matkustella jos siihen olisi varaa. Mun mielestä on ihan järjetöntä laittaa 1000-2000e siihen että saa viikon loikoilla auringossa. Jos jostain saisi ilmaista rahaa niin sitten voisin harkitakin mutta omia kovalla työllä tienaamiani rahoja en laita reissaamiseen.

Niin, muunlaisia matkojahan ei ole olemassa. Kävin itse äskettäin Etelä-Ranskassa, rahaa meni alle 500e vajaaseen viikkoon. Ei loikoiltu missään.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ihan järjetöntä laittaa 1000-2000e siihen että saa viikon loikoilla auringossa. .

Niin minunkin mielestäni. Mutta hyvin voin laittaa tuon summan esim. matkustaakseni Bilbaoon katsomaan taidenäyttelyä Guggenheimissa.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos toinen on traumatisoitunut jollain matkalla ja ei siksi uskalla enää ulkomaille/lentokoneeseen?

Sama juttu kuin edellä: jos minun matkustamiseni olisi hänelle ok ja hän pystyisi iloitsemaan siitä, että minä pääsen näkemään paikkoja joista olen haaveillut, ja jos hän ei olisi mustasukkainen tai epäluuloinen, niin on mahdollista että suhde voisi toimiakin. Mieluiten tottakai matkustan kumppanini kanssa ja onneksi olen löytänyt ihmisen, joka haluaa matkustella, mutta ei yksin matkustaminenkaan olisi este. Olen sinkkuaikoinani matkustanut paljon yksin ja matkustan edelleen silloin, kun oma kohteeni ei kiinnosta puolisoani (ja päinvastoin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkäisin matkustella jos siihen olisi varaa. Mun mielestä on ihan järjetöntä laittaa 1000-2000e siihen että saa viikon loikoilla auringossa. Jos jostain saisi ilmaista rahaa niin sitten voisin harkitakin mutta omia kovalla työllä tienaamiani rahoja en laita reissaamiseen.

Niin, muunlaisia matkojahan ei ole olemassa. Kävin itse äskettäin Etelä-Ranskassa, rahaa meni alle 500e vajaaseen viikkoon. Ei loikoiltu missään.

Minulle tuo alle 500e on iso raha. En matkustele ilman painavaa syytä, harvoin koen sen tuollaisen rahan arvoiseksi kokemukseksi.

En varmaankaan. Yksi harvoista syistä miksi ylipäätään haluaisin parisuhteen, olisi matkaseura + se, että saisin jakaa ne kokemukset jonkun kanssa.

Olen ollut sellaisen kanssa yhdessä 15 vuotta, mutta olen kyllä itsekin vähän samanlainen.

Ei niinkään inhota matkustelua, vaan sitä kaikkea siihen väistämättä liittyvää suunnittelua, järjestelyä, miettimistä, pakkaamista, purkamista, odottelua ja SIIRTYMISIÄ. Jos voisi vain ilmestyä johonkin kohteeseen, niin ehkä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sellaisen kanssa yhdessä 15 vuotta, mutta olen kyllä itsekin vähän samanlainen.

Ei niinkään inhota matkustelua, vaan sitä kaikkea siihen väistämättä liittyvää suunnittelua, järjestelyä, miettimistä, pakkaamista, purkamista, odottelua ja SIIRTYMISIÄ. Jos voisi vain ilmestyä johonkin kohteeseen, niin ehkä sitten.

Pakkaaminen ja purkaminen ovatkin tylsiä, mutta matkan suunnitteluhan on aivan ihanaa! Ja odottelua on yleensä vain lentokentällä. Siirtymiset esim. kaupungista toiseen ovat olennainen osa matkaa. Esimerkiksi paikallisbussilla matkustaessa kohtaa ihan erilaista kulttuuria kuin suomalaisissa busseissa.

Eiköhän se suhde tyrehtyisi heti alkuunsa.

Sinänsä olen sitä mieltä, että ei samoista asioista tarvitse tykätä, mutta olisi se aika tylsää olla Alpeilla uutena vuotena yksin, tai erossa puolisosta kuukausi joka kesä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sellaisen kanssa yhdessä 15 vuotta, mutta olen kyllä itsekin vähän samanlainen.

Ei niinkään inhota matkustelua, vaan sitä kaikkea siihen väistämättä liittyvää suunnittelua, järjestelyä, miettimistä, pakkaamista, purkamista, odottelua ja SIIRTYMISIÄ. Jos voisi vain ilmestyä johonkin kohteeseen, niin ehkä sitten.

Pakkaaminen ja purkaminen ovatkin tylsiä, mutta matkan suunnitteluhan on aivan ihanaa! Ja odottelua on yleensä vain lentokentällä. Siirtymiset esim. kaupungista toiseen ovat olennainen osa matkaa. Esimerkiksi paikallisbussilla matkustaessa kohtaa ihan erilaista kulttuuria kuin suomalaisissa busseissa.

Ihanaa ja nautittavaa / stressaavaa ja kuluttavaa. Miten nyt kukin kokee. Varmaan matkustaisin enemmän jos se olisi mielestäni mukavaa.

Helposti, koska en itsekkään tykkää matkustella, korkeintaan jotain kotimaassa. Mieluummin hankin viihtyisän kodin, josta ei tarvitse "paeta arkea"

Inho on aika vahva sana. Haluan nimittäin positiivisesti elämään suhtautuvan kumppanin. Mielestäni olisi kuitenkin hienoa, jos kumppanini ei haluaisi matkustella ympäristösyistä. Arvostan ihmistä, joka on valmis laittamaan tärkeitä asioita itsensä edelle. Eikä tähän tyyliin: "Joo onhan se lentäminen haitallista ympäristölle, mutkuMÄhaluun!"