Naapurissa lapsi huutaa ja raivoaa pari kertaa päivässä

Riippunee ehkä kans vähän minkä ikäinen jne. Meillä on 8-v tyttö joka on hyvin itsepäinen ja temperamenttinen tyyppi, ja kun saa jonkun idean, kaikki pitäisi myös tapahtua heti. Luonne on myös melko negatiivinen. Saa vieläkin just välillä tollaisia ylipitkiä huutosessioita, kun asiat ei toteudu hänen toivomansa mukaan. Tai jos esim pitää siivota huone, välillä huutaa ensin 2 tuntia ja sitten siivoaa puoli tuntia.

Onneksi on mennyt vähän parempaan jo, kun ollaan aktiivisesti pyritty harjoittelemaan tunteiden hallintaa ja sitä miten niitä ilmaistaan, mutta kyllä edelleen on haasteita. Muuten ihan normaali, ja koulussa äänestetään kaikkiin luottamustehtäviin ja pärjää erinomaisesti opinnoissa. Tämä huutaminen ilmenee vain äidille, en tiedä onko se jotain stressinpurkua kun muuten pitää olla niin täydellinen joka paikassa. Jo päiväkodissa huomasin, että aina jos pidin lasta kotona päivän (jos mulla oli arkivapaa) niin se kiukutteli mulle tasan koko päivän, vaikka päiväkodissa oli mallioppilas.

Noilla tiedoilla ei voi mun mielestä sanoa mitään lasun tarpeesta... mutta sen voin sanoa, että on vanhemmalle raskasta. Itselläni on välillä tosi vaikea kestää lapsesta hyökyvää negatiivista tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin 8 vuotias karjuu ja itkee ja kovalla äänellä. Hakee kai huomiota. Olen yrittänyt tätä kitkeä pois hänestä, mutten osaa. Siitä on hänelle tapa. Voi siis parkua huutaen esim. Siitä, että sisar kävelee päin tai ei saa pelata yms.

Olen sanonut, että kyllä itkeä saa ja pahoittaa mielensä, mutta ei noin kovalla äänellä, naapurit huolestuu. 😁

Kannattaisko vaikka antaa sitten sitä huomiota enemmän?

Nimenomaan toisinpäin. Niin että huutamalla jää huomiotta.

Siis että lapsi karjuu kerrostalossa kitapurjeet levällään ja sä et tee mitään?!

Niin. Sen sijaan että huutaa siellä kymmeniä kertoja ja joka kerta palkitaan jotta toistaisi sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin 8 vuotias karjuu ja itkee ja kovalla äänellä. Hakee kai huomiota. Olen yrittänyt tätä kitkeä pois hänestä, mutten osaa. Siitä on hänelle tapa. Voi siis parkua huutaen esim. Siitä, että sisar kävelee päin tai ei saa pelata yms.

Olen sanonut, että kyllä itkeä saa ja pahoittaa mielensä, mutta ei noin kovalla äänellä, naapurit huolestuu. 😁

Kannattaisko vaikka antaa sitten sitä huomiota enemmän?

Nimenomaan toisinpäin. Niin että huutamalla jää huomiotta.

Siis että lapsi karjuu kerrostalossa kitapurjeet levällään ja sä et tee mitään?!

Niin. Sen sijaan että huutaa siellä kymmeniä kertoja ja joka kerta palkitaan jotta toistaisi sen.

Ei selvästikkään ole tehonnut tuo strategiasi. Mitä jos kokeilisit sitä huomiota, saattaisit yllättyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin 8 vuotias karjuu ja itkee ja kovalla äänellä. Hakee kai huomiota. Olen yrittänyt tätä kitkeä pois hänestä, mutten osaa. Siitä on hänelle tapa. Voi siis parkua huutaen esim. Siitä, että sisar kävelee päin tai ei saa pelata yms.

Olen sanonut, että kyllä itkeä saa ja pahoittaa mielensä, mutta ei noin kovalla äänellä, naapurit huolestuu. 😁

Kannattaisko vaikka antaa sitten sitä huomiota enemmän?

Nimenomaan toisinpäin. Niin että huutamalla jää huomiotta.

Siis että lapsi karjuu kerrostalossa kitapurjeet levällään ja sä et tee mitään?!

Niin. Sen sijaan että huutaa siellä kymmeniä kertoja ja joka kerta palkitaan jotta toistaisi sen.

Ei selvästikkään ole tehonnut tuo strategiasi. Mitä jos kokeilisit sitä huomiota, saattaisit yllättyä.

Ei mun lapsi ole koskaan huutanut. Eikä asunut kerrostalossa. Mutta jos tietäisit jotain lastenkasvatuksesta, tietäisit että negatiivinen huomiotta, positiiviselle vahvistus.

T. Ope

Lapseni purkaa kaiken kiukkunsa kotona. Hän on koulussa aina hyväkäytöksinen. Diagnoosia en ole hakenut, koska pärjää koulussa ja kaverisuhteissa hyvin. Sisarukset haastavat riitaa keskenään ja ärsyttävät toisiaan tahallaan. Siitä syntyy ääntä myös. Meidän huutaja on myös kävelee unissaan ja voi huutaa yölläkin unissaan. Häntä ei saa hereille kesken näiden kohtausten. Luulen, että hänellä vain on tällainen temperamentti ja että hän näkee liiankin värikkäitä unia. Olin vähän samanlainen lapsena, mutta en näin usein. Muistan vieläkin miten sekaisin pääni joskus oli, kun aivoni eivät olleet ollu täysin hereillä.

Minä tein. Ja huuto on vähän vähentynyt, mutta ei tarpeeksi :(

Mun kolme v. ei jaksa huutaa ihan noin pitkään mutta huutaakin sitten useammin päivässä. Mm. koska veitsellä ei saa sahata pöytää, ulos ei voi lähteä alasti, haluaa ruokaa just nyt heti vaikka juuri nousi pöydästä, pikkuveli ryömi kohti, ei saa imuroida nukkumaanmenoaikaan. Haluaa pukea itse mutta ei halua vaatteita ja haluaa, että autetaan, mutta auttaa ei missään tapauksessa saa. Jne.

Kaverin neljä v. Jaksaakin kitistä ja raivota pidempään mutta raivoaa ehkä jo harvemmin.

Eli riippuu kyllä vähän lapsen kehitysvaiheestakin mikä on normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kertaa päivässä saattaa viitata nukutukseen, ehkä lapsi saa raivarit aina nukkumaan mennessä? Mutta nukuttamista ei sem takia voi jättää tekemättämään, niin ilmeisesti tempperamenttinen lapsi joka ei tahdo mennä nukkumaan. Ajoittuuko nuo huudot esim iltaan ja puoleen päivään ja lapsi alle kouluikäinen?

Juuri nyt on raivari käynnissä, eilen kuulin raivaamista iltapäivällä ja illalla. En usko että nukkumiseen liittyy sillä saattaa raivota mihin aikaan vaan, joskus myöhään alkuyöstäkin.

Ap

Jos kävisit nyt ovella koputtamassa ja ystävällisesti sanoisit että tulit huudon takia ja mainitset että kuuluu sinun asuntoosi ja kysyt jotenkin että onko tällainen lapselle tavallista tms? Vastauksesta voit ehkä päätellä jotain siitä onko huoleen aihetta, jos lapsella on jokin neurologinen tai psyykkinen poikkeavuus niin todennäköisesti kertoo sulle, jos taas reaktio on vihamielinen tai välttelevä, niin voi olla syytä esim soittaa lastensuojeluun ja kysyä neuvoa tilanteeseen. Pahoinpidellyt lapset harvoin huutavat tuolla tavalla, heidät vaimennetaan väkisin mutta esim jonkinlaista ohjausta tai tukea naapuri saattaa tarvita lapsen huudon kanssa toimimiseen tai sitten kyseessä on vain lapsen tempperamentti eikä asialle voi mitään, mutta käy kysymässä niin saat ehkä lisää tietoa asiaan.

Uskon huutojen vähenevän ja loppuvan iän myötä. Lapselle kerrotaan, miten ei kuulu käyttäytyä, mutta hän ei osaa vielä. Välillä hermostun, kun huudolle ei tunnu tulevan loppua. Huudan, että riittää jo, mutta sitten yritän taas rauhoittaa lasta ja kertoa, että hän ei ole poikkeus, vaan hänenkin on opittava käyttäytymään myös kotona ja että hänen käytöksenä on rasittavaa!

25.

Voi raukkoja, äiti ja lapsi nimittäin. Meilläkin oli 2- ja välillä vielä 3-vuotiaananin ihan hirveitä raivokohtauksia aina kun heräsi unilta. Häneen ei saanut koskea ollenkaan niiden aikana, joskus koitin väkisin ottaa syliin ja rauhoittaa, mutta se provosoi vain kauheampaan huutoon. Paras tapa oli siis olla vain hiljaa ja koskematta, mutta lähellä. Tunsin itseni joskus maailman paskimmaksi äidiksi, ja stressasin että mirä naapurit ajattelee.