Lue keskustelun säännöt.
Voiko aikuista lasta pelastaa
Huolehtija
29.11.2018 |
21-vuotias poikani on sairastanut teini-iästä asti masennusta. Voinut välillä paremmin, välillä huonommin. Nyt hän asuu omillaan mutta on alkanut käyttää kaikkea. Tupakoi ketjussa, polttaa pilveä, juo, aina kun saa jostain rahaa, käyttää mielialalääkkeitä. Suren lahjakasta ja herkkää lasta, joka on kuin päättänyt heittää elämänsä hukkaan. Kaikki apukeinot kokeiltu, Hän sanoi että jos voisi (tietyt asiat hänen elämässään olisivat toisin) hän muuttaisi takaisin kotiin. Toisaalta hän sanoo että pärjää ihan ok, mutta kun keskustelen hoitohenkilökunnan kanssa (hän on avohoidossa) kuulen aikalailla vastakkaista viestiä. Lisäksi hänellä on moniongelmainen tyttöystävä, joka haluaisi muuttaa hänen luokseen. Olen epätoivoinen, onko kukaan pystynyt konkreettisesti auttamaan lastaan? Mitä vielä voisi tehdä?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yrität auttaa. Itselläni on myös monia ongelmia. En saa mistään tukea. Vanhemmat eivät oikein edes hyväksy mitään mielenterveysongelmia ja senkin takia heille asioista puhuminen on vaikeaa. Nyt kun vihdoin kaipaisin apua niin en saa. Itse yritän asioita järjestää. Pitkä kiusaamistausta ( johon vanhemmat eivät juuri puuttuneet) ja muuten todella yksinäinen. Välillä pelkään miten minulle käy. Kun ei ole ketään jolle edes kertoa asioita. "Viranomainen" ei kuitenkaan korvaa sitä, että olisi joku läheinen auttamassa. Minustakin moni varmaan ajattelee, että mikä epäonnistunut ihminen oikein olen, mutta eivät tiedä taustaani. Ujo ja arka olen aina ollut, mutta nyt kaikki pahentunut.
Puhu kuitenkin vanhemmillesi, laita vaikka kirje ja kerro ihan rehellisesti miten sinulla menee. He ehkä eivät halua nähdä kipeää totuutta. Minullakin kesti kauan hyväksyä että tilanne on niin vakava kuin se on. Ulkopuoliset näkevät usein selvemmin. Uskon että sinulle käy hyvin. Jaksa vain yrittää. Eivät muut ihmiset ajattele sinun asioitasi niin paljon kuin sitä luulee, tämä on kaikilla nuorilla hyvin yleinen käsitys. Valitse joka aamu etten anna periksi. Näytä kiusaajillesi ja elä hyvä elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti toisen puolesta ei voi elää. Tämän kun ymmärtää ihan oikeasti niin helpottaa. Parhaasi olet varmasti tehnyt mutta joskus on vaan pakko hellittää. Rakastat yhä ja tuet ja autat taustalla.
Ainakin yrität auttaa. Itselläni on myös monia ongelmia. En saa mistään tukea. Vanhemmat eivät oikein edes hyväksy mitään mielenterveysongelmia ja senkin takia heille asioista puhuminen on vaikeaa. Nyt kun vihdoin kaipaisin apua niin en saa. Itse yritän asioita järjestää. Pitkä kiusaamistausta ( johon vanhemmat eivät juuri puuttuneet) ja muuten todella yksinäinen. Välillä pelkään miten minulle käy. Kun ei ole ketään jolle edes kertoa asioita. "Viranomainen" ei kuitenkaan korvaa sitä, että olisi joku läheinen auttamassa. Minustakin moni varmaan ajattelee, että mikä epäonnistunut ihminen oikein olen, mutta eivät tiedä taustaani. Ujo ja arka olen aina ollut, mutta nyt kaikki pahentunut.