En yksinkertaisesti ymmärrä ihmisten vihaa ja negatiivisuutta, tuntuu etten jaksa elää

Samat fiilikset täälläkin.

Ihminen on vaan niin pikkusieluinen kakka. En tiedä miksei ihminen voi olla parempi.

Täytyy itse olla esimerkkinä siitä paremmasta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena luulin, että ihmiset ovat kaikki mukavia ja rakastavia ja heidän kanssaan on kiva olla.

Kunnes sitten alkoi koulu ja aloin kokea kiusaamista ja nimittelyä, koska mulla oli silmälasit.

Olin puolustuskyvytön, koska en ymmärtänyt, että miksi mua kohtaan käyttäydytään niin vihamielisesti, olin todella hämilläni.

Siitä sit aloin vetäytyä kuoreen hieman, kunnes yläasteella jouduin taas aluksi kiusaamisen uhriksi, mutta fyysisellä väkivallalla sain sen lopetettua. V*ttuilua tottakai jatkui vielä amiksessa ja armeijassa (vaikka olikin hyviä kavereita siellä), koska olin ja olen vaan niin perhanan herkkä ihminen. Tosin erityisherkkyyttä en sillon vielä tunnistanut itsessäni vaikka siitä olisi ollut paljon hyötyä.

Oloani helpottais paljon, jos jotenkin osaisin ymmärtää sen logiikan, että mitä siitä pään aukomisesta ja pahan fiiliksen aiheuttamisesta saa itselleen? Miksi joku haluaa pahaa minulle, vaikken ole tehnyt mitään?

En tietenkään oo ainoa, kuka on saanut kokea tällaista, mutta ois ihan kiva jotenkin ymmärtää, että minkä takia mulle on tavallaan osotettu, että oon arvoton paska, vaikka todellisuudessa haluan hyvää ihmisille ym?

Sen verran tosin oon osannut päätellä, että heillä itellään on varmasti ollut ensin toi "arvoton paska" fiilis ja sit sen takia mäkin koen samoin heidän käsittelynsä jälkeen.

Mut mikähän tässä ihmisyydessä on niin vaikeaa, että ei vaan voi käyttäytyä hyvin?

Oon niin p*rkeleen kyllästynyt siihen, kun ahdistaa 24/7 ja viimiset kolme vuotta noi asiat ja tuntuu, että ei tässä maailmassa ja elämässä oo mitään järkeä, koska ihmiset on niin perseestä.

Mulla oli yläasteella sama kokemus, kun muuton takia menin uuteen paikkaan. Heti olin parin tyypin hampaissa kaksi ekaa päivää. En välittänyt aluksi, mutta kun tajusin ettei ne lopeta sitä, niin minä lopetan sen. Molempia mailalla liikuntatunnilla kunnolla ja se oli taputeltu. Sain olla rauhassa siitä eteeenpäin. Kyllä ne muisti itkeä ympäriinsä ja oltiin jossai kriisipalaverissa niiden kahden kanssa. Sanoin rehtorille, että ne alotti ja minä lopetin. Jos jatkuu, niin minä jatkan ja jäljestä päätellen noiden kahden ei kannata jatkaa. En tullut tänne haastamaan riitaa, mutta jos mulle pompitaan niin pompin takas.

Kumpikaan niistä ei enää tullu lähelle eikä oikein sanonu mitään koko aikana. Eikä ne enää kiusannu ketään muutakaan. Ne oppi sen kerralla kunnolla.  Totuus on se, että 95% ihmisistä ei ymmärrä puhetta. Ymmärrys tulee kun nenä tulee kipeeksi.

Suurin osa ihmisistä on sellaisia putkimaisesti ajattelevia että kaiken ja kaikkien pitää olla ja käyttäytyä niin kuin just heidän perhepiirissä. Sitten se on aina hirveä ongelma niille jos joku haluaakin tehdä toisella tavalla tai on vaan luonnostaan tai tiettyjen syy-seuraussuhteiden takia toisenlainen. Sitten vielä pahimmat ne jotka jostain kumman syystä ulkomaalaisille suo vapauden olla mitä ovat mutta jos oletkin suomalainen niin yllättäen mikään ei suojaa sinua nimittelyltä ja arvostelulta.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy itse olla esimerkkinä siitä paremmasta ihmisestä.

No se ei oikeesti paljon vaadittu, että kohtelee toisia kunnioittaen joka päivä. Ei todellakaan.

Tänne onkin pesiytynyt ns sosiaalisesti muka pärjääviä sosipaatteja jotka tykkäävät jättää ihmisiä yksin. Tuetaan kaikki heidän uhrinsa toisiamme vaan :)

Kyllähän tän elämän katselee läpi, kerta täällä ollaan, koska tiedänhän itse, että olen rakastava ja lämmin ihminen, jos muhun tutustuu ja on mulla samanlainen puolisokin.

Eihän se tietenkään multa ole pois, jos joku mua vihaa tai vastaavaa; hänhän siinä menettää mahdollisuutensa hyvään.

Mut JUST tota en ymmärrä, että kun hyvällä voisi saada hyvää itselleen, niin mitä järkeä olla ilkeä ja tehdä jotain päinvastaista, mistä ei kuitenkaan tule itselle kuin paha mieli lopulta?

Heh, oli kuin omaa tekstiä olisi lukenut. Meillä on kotona aina painotettu toisten ihmisten kunnioittamista, hyvää käytöstä ja lempeää sydäntä. Vaikka samaa mieltä ei jonkun kanssa olisikaan, sitä toista pitää silti kohdella kunnioittavasti, eikä ryhdytä millekään "no haista vittu sit!!!1!" -linjalle. 

Oli aika shokki kasvaa isoksi ja 'astua oikeaan maailmaan', ja tajuta etteivät nämä todellakaan ole itsestäänselviä asioita kaikille. Ihminen on paha, ja polkee surutta jalkoihinsa itseään heikommat. Herkän ihmisen sydän revitään irti ja painetaan maanrakoon, syljetään päälle ja naureskellaan lopuksi aikaansaadulle vahingolle. Kiusaajat haistavat pelon ja käyttävät sitä hyödykseen pönkittääkseen omaa ylemmyydentunnettaan ja valta-asemaansa muihin. Eikä siinä sen kummempaa syytä ole; ihminen vain on perusluonnoltaan sellainen. Niin kuin muillakin lajeilla, herkät ja heikot yksilöt haistetaan jo kaukaa, ja ne sitten jäävät pahnanpohjimmaisiksi tai parhaassa tapauksessa jätetään lauman ulkopuolelle, oman onnensa nojaan selviytymään villiin luontoon. 

Itsekin kärsin tästä kauan, koulukiusaamisen myötä hajosin niin pahasti että lähes tapoin itseni 19-vuotiaana. Olen kuitenkin saanut itseni kammettua siitä suosta ylös ja normaaliin elämään. Viime vuodet olen tehnyt paljon tietoista työtä sen eteen saadakseni itseni henkisesti irti tästä maailmasta. Olen yrittänyt olla hyvä ja kiltti, mutta mitään muuta en ole saanut kuin paskaa niskaan, ja lähes päässyt hengestäni. Meni vuosia että sain jälleenrakennettua itseni, enkä kieltämättä ole ihan valmis vieläkään. Nyt vain tiedän paremmin, ja varaan sen kaiken herkkyyden vain itseäni ja läheisiäni varten. Ulkomaailmalta se on syytä pitää piilossa.

Nämä ajat, nämä tavat eivät vain ole minua varten. Hajoan vain itse, jos yritän selvittää ja pohtia järkisyitä sille, miksi jotkut on tällaisia ja toiset tuollaisia, ja miksi on OK olla tuollainen muttei tällainen. Kukaan muu ei minua pysty henkisesti kasassa pitämään, vaan minun on tehtävä se itse. Enkä pysty pysymään kasassa, jos en henkisesti irtisano itseäni tämän elämän menosta ja muista ihmisistä, ja elä vain itselleni. Pitäkää kummallisena, jättäkää syrjään ja puhukaa pahaa. En vain jaksa enää välittää, enkä odota muista ihmisistä mitään hyvää.

N24

Vierailija kirjoitti:

Heh, oli kuin omaa tekstiä olisi lukenut. Meillä on kotona aina painotettu toisten ihmisten kunnioittamista, hyvää käytöstä ja lempeää sydäntä. Vaikka samaa mieltä ei jonkun kanssa olisikaan, sitä toista pitää silti kohdella kunnioittavasti, eikä ryhdytä millekään "no haista vittu sit!!!1!" -linjalle. 

Oli aika shokki kasvaa isoksi ja 'astua oikeaan maailmaan', ja tajuta etteivät nämä todellakaan ole itsestäänselviä asioita kaikille. Ihminen on paha, ja polkee surutta jalkoihinsa itseään heikommat. Herkän ihmisen sydän revitään irti ja painetaan maanrakoon, syljetään päälle ja naureskellaan lopuksi aikaansaadulle vahingolle. Kiusaajat haistavat pelon ja käyttävät sitä hyödykseen pönkittääkseen omaa ylemmyydentunnettaan ja valta-asemaansa muihin. Eikä siinä sen kummempaa syytä ole; ihminen vain on perusluonnoltaan sellainen. Niin kuin muillakin lajeilla, herkät ja heikot yksilöt haistetaan jo kaukaa, ja ne sitten jäävät pahnanpohjimmaisiksi tai parhaassa tapauksessa jätetään lauman ulkopuolelle, oman onnensa nojaan selviytymään villiin luontoon. 

Itsekin kärsin tästä kauan, koulukiusaamisen myötä hajosin niin pahasti että lähes tapoin itseni 19-vuotiaana. Olen kuitenkin saanut itseni kammettua siitä suosta ylös ja normaaliin elämään. Viime vuodet olen tehnyt paljon tietoista työtä sen eteen saadakseni itseni henkisesti irti tästä maailmasta. Olen yrittänyt olla hyvä ja kiltti, mutta mitään muuta en ole saanut kuin paskaa niskaan, ja lähes päässyt hengestäni. Meni vuosia että sain jälleenrakennettua itseni, enkä kieltämättä ole ihan valmis vieläkään. Nyt vain tiedän paremmin, ja varaan sen kaiken herkkyyden vain itseäni ja läheisiäni varten. Ulkomaailmalta se on syytä pitää piilossa.

Nämä ajat, nämä tavat eivät vain ole minua varten. Hajoan vain itse, jos yritän selvittää ja pohtia järkisyitä sille, miksi jotkut on tällaisia ja toiset tuollaisia, ja miksi on OK olla tuollainen muttei tällainen. Kukaan muu ei minua pysty henkisesti kasassa pitämään, vaan minun on tehtävä se itse. Enkä pysty pysymään kasassa, jos en henkisesti irtisano itseäni tämän elämän menosta ja muista ihmisistä, ja elä vain itselleni. Pitäkää kummallisena, jättäkää syrjään ja puhukaa pahaa. En vain jaksa enää välittää, enkä odota muista ihmisistä mitään hyvää.

N24

Kiitos tekstistäsi. Olen yli tuplasti ikäisesi, mutta olen vasta hiljalleen oppinut tajuamaan saman. On pakko irtisanoutua lähes kaikista muista ihmisistä. Olen vain liian kummallinen.

Vierailija kirjoitti:

Heh, oli kuin omaa tekstiä olisi lukenut. Meillä on kotona aina painotettu toisten ihmisten kunnioittamista, hyvää käytöstä ja lempeää sydäntä. Vaikka samaa mieltä ei jonkun kanssa olisikaan, sitä toista pitää silti kohdella kunnioittavasti, eikä ryhdytä millekään "no haista vittu sit!!!1!" -linjalle. 

Oli aika shokki kasvaa isoksi ja 'astua oikeaan maailmaan', ja tajuta etteivät nämä todellakaan ole itsestäänselviä asioita kaikille. Ihminen on paha, ja polkee surutta jalkoihinsa itseään heikommat. Herkän ihmisen sydän revitään irti ja painetaan maanrakoon, syljetään päälle ja naureskellaan lopuksi aikaansaadulle vahingolle. Kiusaajat haistavat pelon ja käyttävät sitä hyödykseen pönkittääkseen omaa ylemmyydentunnettaan ja valta-asemaansa muihin. Eikä siinä sen kummempaa syytä ole; ihminen vain on perusluonnoltaan sellainen. Niin kuin muillakin lajeilla, herkät ja heikot yksilöt haistetaan jo kaukaa, ja ne sitten jäävät pahnanpohjimmaisiksi tai parhaassa tapauksessa jätetään lauman ulkopuolelle, oman onnensa nojaan selviytymään villiin luontoon. 

Itsekin kärsin tästä kauan, koulukiusaamisen myötä hajosin niin pahasti että lähes tapoin itseni 19-vuotiaana. Olen kuitenkin saanut itseni kammettua siitä suosta ylös ja normaaliin elämään. Viime vuodet olen tehnyt paljon tietoista työtä sen eteen saadakseni itseni henkisesti irti tästä maailmasta. Olen yrittänyt olla hyvä ja kiltti, mutta mitään muuta en ole saanut kuin paskaa niskaan, ja lähes päässyt hengestäni. Meni vuosia että sain jälleenrakennettua itseni, enkä kieltämättä ole ihan valmis vieläkään. Nyt vain tiedän paremmin, ja varaan sen kaiken herkkyyden vain itseäni ja läheisiäni varten. Ulkomaailmalta se on syytä pitää piilossa.

Nämä ajat, nämä tavat eivät vain ole minua varten. Hajoan vain itse, jos yritän selvittää ja pohtia järkisyitä sille, miksi jotkut on tällaisia ja toiset tuollaisia, ja miksi on OK olla tuollainen muttei tällainen. Kukaan muu ei minua pysty henkisesti kasassa pitämään, vaan minun on tehtävä se itse. Enkä pysty pysymään kasassa, jos en henkisesti irtisano itseäni tämän elämän menosta ja muista ihmisistä, ja elä vain itselleni. Pitäkää kummallisena, jättäkää syrjään ja puhukaa pahaa. En vain jaksa enää välittää, enkä odota muista ihmisistä mitään hyvää.

N24

Halia ja niin ymmärrän sinua täysillä :) Hyvin kirjoitit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, oli kuin omaa tekstiä olisi lukenut. Meillä on kotona aina painotettu toisten ihmisten kunnioittamista, hyvää käytöstä ja lempeää sydäntä. Vaikka samaa mieltä ei jonkun kanssa olisikaan, sitä toista pitää silti kohdella kunnioittavasti, eikä ryhdytä millekään "no haista vittu sit!!!1!" -linjalle. 

Oli aika shokki kasvaa isoksi ja 'astua oikeaan maailmaan', ja tajuta etteivät nämä todellakaan ole itsestäänselviä asioita kaikille. Ihminen on paha, ja polkee surutta jalkoihinsa itseään heikommat. Herkän ihmisen sydän revitään irti ja painetaan maanrakoon, syljetään päälle ja naureskellaan lopuksi aikaansaadulle vahingolle. Kiusaajat haistavat pelon ja käyttävät sitä hyödykseen pönkittääkseen omaa ylemmyydentunnettaan ja valta-asemaansa muihin. Eikä siinä sen kummempaa syytä ole; ihminen vain on perusluonnoltaan sellainen. Niin kuin muillakin lajeilla, herkät ja heikot yksilöt haistetaan jo kaukaa, ja ne sitten jäävät pahnanpohjimmaisiksi tai parhaassa tapauksessa jätetään lauman ulkopuolelle, oman onnensa nojaan selviytymään villiin luontoon. 

Itsekin kärsin tästä kauan, koulukiusaamisen myötä hajosin niin pahasti että lähes tapoin itseni 19-vuotiaana. Olen kuitenkin saanut itseni kammettua siitä suosta ylös ja normaaliin elämään. Viime vuodet olen tehnyt paljon tietoista työtä sen eteen saadakseni itseni henkisesti irti tästä maailmasta. Olen yrittänyt olla hyvä ja kiltti, mutta mitään muuta en ole saanut kuin paskaa niskaan, ja lähes päässyt hengestäni. Meni vuosia että sain jälleenrakennettua itseni, enkä kieltämättä ole ihan valmis vieläkään. Nyt vain tiedän paremmin, ja varaan sen kaiken herkkyyden vain itseäni ja läheisiäni varten. Ulkomaailmalta se on syytä pitää piilossa.

Nämä ajat, nämä tavat eivät vain ole minua varten. Hajoan vain itse, jos yritän selvittää ja pohtia järkisyitä sille, miksi jotkut on tällaisia ja toiset tuollaisia, ja miksi on OK olla tuollainen muttei tällainen. Kukaan muu ei minua pysty henkisesti kasassa pitämään, vaan minun on tehtävä se itse. Enkä pysty pysymään kasassa, jos en henkisesti irtisano itseäni tämän elämän menosta ja muista ihmisistä, ja elä vain itselleni. Pitäkää kummallisena, jättäkää syrjään ja puhukaa pahaa. En vain jaksa enää välittää, enkä odota muista ihmisistä mitään hyvää.

N24

Kiitos tekstistäsi. Olen yli tuplasti ikäisesi, mutta olen vasta hiljalleen oppinut tajuamaan saman. On pakko irtisanoutua lähes kaikista muista ihmisistä. Olen vain liian kummallinen.

Meillä tällaisilla on kuitenkin jotain samaa eli emme ole yksin sittenkään. Itse sain aikuisena niskaan kuraa kun menestyin ja opin vaan lakaisemaan heti pois sellaiset ihmiset. Parempiakin löytyi ja niitä onneksi olikin jo. Tämä on suomalaisten iso ongelma tämä käytöspuoli.

^^ 

N24, tekstisi lukeneena tuli sellainen fiilis, että josko kaikki kumpuasikin vaan omista vanhemmista ja kasvatuksesta.

En jaksa uskoa, että ihminen nyt vaan on paha ja polkee heikommat maanrakoon, vaan siitä, että heitä ei vaan oo kasvatettu oikein ja empatiakyky vain yksinkertaisesti puuttuu.

Mut joo, ihan samat fiilikset mullakin just tosta, että kampeaa ittensä henkisesti ulos toisista ihmisistä ja maailmasta ja siitä mitä ne musta kuvittelee! Ja pikkuhiljaa se alkaakin onnistua, vaikka välillä ahdistaakin, et miksi sen täytyy olla niin.

Mutta ihminen ei ehkä ole paha, vaan todella t yhmä ! Jos ihmiset ja kiusaajat tajuaisivat kuinka paljon kaikkea hienoa vois saada aikaan kaikkalle ja kaikille, jos puhallettaisiin yhteen hiileen ym. niin ois aika jees! Mut eihän siinä, ei se näköjään kelpaa se parempi ja hienompi maailma, eikä suurin osa ihmisistä ilmeisesti edes tajua tätä asiaa.

Ei ihminen ole paha, ihminen on ennemminkin t yhmä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, oli kuin omaa tekstiä olisi lukenut. Meillä on kotona aina painotettu toisten ihmisten kunnioittamista, hyvää käytöstä ja lempeää sydäntä. Vaikka samaa mieltä ei jonkun kanssa olisikaan, sitä toista pitää silti kohdella kunnioittavasti, eikä ryhdytä millekään "no haista vittu sit!!!1!" -linjalle. 

Oli aika shokki kasvaa isoksi ja 'astua oikeaan maailmaan', ja tajuta etteivät nämä todellakaan ole itsestäänselviä asioita kaikille. Ihminen on paha, ja polkee surutta jalkoihinsa itseään heikommat. Herkän ihmisen sydän revitään irti ja painetaan maanrakoon, syljetään päälle ja naureskellaan lopuksi aikaansaadulle vahingolle. Kiusaajat haistavat pelon ja käyttävät sitä hyödykseen pönkittääkseen omaa ylemmyydentunnettaan ja valta-asemaansa muihin. Eikä siinä sen kummempaa syytä ole; ihminen vain on perusluonnoltaan sellainen. Niin kuin muillakin lajeilla, herkät ja heikot yksilöt haistetaan jo kaukaa, ja ne sitten jäävät pahnanpohjimmaisiksi tai parhaassa tapauksessa jätetään lauman ulkopuolelle, oman onnensa nojaan selviytymään villiin luontoon. 

Itsekin kärsin tästä kauan, koulukiusaamisen myötä hajosin niin pahasti että lähes tapoin itseni 19-vuotiaana. Olen kuitenkin saanut itseni kammettua siitä suosta ylös ja normaaliin elämään. Viime vuodet olen tehnyt paljon tietoista työtä sen eteen saadakseni itseni henkisesti irti tästä maailmasta. Olen yrittänyt olla hyvä ja kiltti, mutta mitään muuta en ole saanut kuin paskaa niskaan, ja lähes päässyt hengestäni. Meni vuosia että sain jälleenrakennettua itseni, enkä kieltämättä ole ihan valmis vieläkään. Nyt vain tiedän paremmin, ja varaan sen kaiken herkkyyden vain itseäni ja läheisiäni varten. Ulkomaailmalta se on syytä pitää piilossa.

Nämä ajat, nämä tavat eivät vain ole minua varten. Hajoan vain itse, jos yritän selvittää ja pohtia järkisyitä sille, miksi jotkut on tällaisia ja toiset tuollaisia, ja miksi on OK olla tuollainen muttei tällainen. Kukaan muu ei minua pysty henkisesti kasassa pitämään, vaan minun on tehtävä se itse. Enkä pysty pysymään kasassa, jos en henkisesti irtisano itseäni tämän elämän menosta ja muista ihmisistä, ja elä vain itselleni. Pitäkää kummallisena, jättäkää syrjään ja puhukaa pahaa. En vain jaksa enää välittää, enkä odota muista ihmisistä mitään hyvää.

N24

Kiitos tekstistäsi. Olen yli tuplasti ikäisesi, mutta olen vasta hiljalleen oppinut tajuamaan saman. On pakko irtisanoutua lähes kaikista muista ihmisistä. Olen vain liian kummallinen.

Meillä tällaisilla on kuitenkin jotain samaa eli emme ole yksin sittenkään. Itse sain aikuisena niskaan kuraa kun menestyin ja opin vaan lakaisemaan heti pois sellaiset ihmiset. Parempiakin löytyi ja niitä onneksi olikin jo. Tämä on suomalaisten iso ongelma tämä käytöspuoli.

Noniinpä! Ei me todellakaan olla yksin ja tosissani toivon, että polullani tutustuisin meidän kaltaisiin ihmisiin. Ja on ilo huomata työpaikassa missä olen, että kymmenien ihmisten joukossa kuitenkin moni on oikeasti hyvä ja empatiakykyinen ihminen.

Oonko mä vaan hyvässä työpaikassa, vai onko muilla sitten eri fiilis asiasta?

Ehkä me liikaa sit ollaan herkkyden takia koettu shokkina toi empatiakyvyttömien ihmisten käytös.

Vierailija kirjoitti:

Heh, oli kuin omaa tekstiä olisi lukenut. Meillä on kotona aina painotettu toisten ihmisten kunnioittamista, hyvää käytöstä ja lempeää sydäntä. Vaikka samaa mieltä ei jonkun kanssa olisikaan, sitä toista pitää silti kohdella kunnioittavasti, eikä ryhdytä millekään "no haista vittu sit!!!1!" -linjalle. 

Oli aika shokki kasvaa isoksi ja 'astua oikeaan maailmaan', ja tajuta etteivät nämä todellakaan ole itsestäänselviä asioita kaikille. Ihminen on paha, ja polkee surutta jalkoihinsa itseään heikommat. Herkän ihmisen sydän revitään irti ja painetaan maanrakoon, syljetään päälle ja naureskellaan lopuksi aikaansaadulle vahingolle. Kiusaajat haistavat pelon ja käyttävät sitä hyödykseen pönkittääkseen omaa ylemmyydentunnettaan ja valta-asemaansa muihin. Eikä siinä sen kummempaa syytä ole; ihminen vain on perusluonnoltaan sellainen. Niin kuin muillakin lajeilla, herkät ja heikot yksilöt haistetaan jo kaukaa, ja ne sitten jäävät pahnanpohjimmaisiksi tai parhaassa tapauksessa jätetään lauman ulkopuolelle, oman onnensa nojaan selviytymään villiin luontoon. 

Itsekin kärsin tästä kauan, koulukiusaamisen myötä hajosin niin pahasti että lähes tapoin itseni 19-vuotiaana. Olen kuitenkin saanut itseni kammettua siitä suosta ylös ja normaaliin elämään. Viime vuodet olen tehnyt paljon tietoista työtä sen eteen saadakseni itseni henkisesti irti tästä maailmasta. Olen yrittänyt olla hyvä ja kiltti, mutta mitään muuta en ole saanut kuin paskaa niskaan, ja lähes päässyt hengestäni. Meni vuosia että sain jälleenrakennettua itseni, enkä kieltämättä ole ihan valmis vieläkään. Nyt vain tiedän paremmin, ja varaan sen kaiken herkkyyden vain itseäni ja läheisiäni varten. Ulkomaailmalta se on syytä pitää piilossa.

Nämä ajat, nämä tavat eivät vain ole minua varten. Hajoan vain itse, jos yritän selvittää ja pohtia järkisyitä sille, miksi jotkut on tällaisia ja toiset tuollaisia, ja miksi on OK olla tuollainen muttei tällainen. Kukaan muu ei minua pysty henkisesti kasassa pitämään, vaan minun on tehtävä se itse. Enkä pysty pysymään kasassa, jos en henkisesti irtisano itseäni tämän elämän menosta ja muista ihmisistä, ja elä vain itselleni. Pitäkää kummallisena, jättäkää syrjään ja puhukaa pahaa. En vain jaksa enää välittää, enkä odota muista ihmisistä mitään hyvää.

N24

<3

Trololoo yksin kysyy ja vastaa. Yritä vastisuudessa edes vähän vaihdella teksityyliäsi, niin menee läpi paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Trololoo yksin kysyy ja vastaa. Yritä vastisuudessa edes vähän vaihdella teksityyliäsi, niin menee läpi paremmin.

Ei muuten pidä paikkaansa. Mut hyvää illan jatkoa vaan sullekin ja jaksamista, mikä ikinä onkaan ongelmasi, että piti tulla negailemaan. :)

Olen hyvinkin paljon samoja kokemuksia kouluikäisenä kokenut ja aikuisena vielä paljon lisääkin.

Oma suojautumiskeinoni on nykyään automaattinen suuttuminen ja aggressio. Siitäkin tulee toki huonoja fiiliksiä, mutta ainakin tiedän puolustavani itseäni. En enää jaksa edes välittää siitä, pidetäänkö minusta.

Puolusta sinäkin itseäsi. Olet sen arvoinen varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, oli kuin omaa tekstiä olisi lukenut. Meillä on kotona aina painotettu toisten ihmisten kunnioittamista, hyvää käytöstä ja lempeää sydäntä. Vaikka samaa mieltä ei jonkun kanssa olisikaan, sitä toista pitää silti kohdella kunnioittavasti, eikä ryhdytä millekään "no haista vittu sit!!!1!" -linjalle. 

Oli aika shokki kasvaa isoksi ja 'astua oikeaan maailmaan', ja tajuta etteivät nämä todellakaan ole itsestäänselviä asioita kaikille. Ihminen on paha, ja polkee surutta jalkoihinsa itseään heikommat. Herkän ihmisen sydän revitään irti ja painetaan maanrakoon, syljetään päälle ja naureskellaan lopuksi aikaansaadulle vahingolle. Kiusaajat haistavat pelon ja käyttävät sitä hyödykseen pönkittääkseen omaa ylemmyydentunnettaan ja valta-asemaansa muihin. Eikä siinä sen kummempaa syytä ole; ihminen vain on perusluonnoltaan sellainen. Niin kuin muillakin lajeilla, herkät ja heikot yksilöt haistetaan jo kaukaa, ja ne sitten jäävät pahnanpohjimmaisiksi tai parhaassa tapauksessa jätetään lauman ulkopuolelle, oman onnensa nojaan selviytymään villiin luontoon. 

Itsekin kärsin tästä kauan, koulukiusaamisen myötä hajosin niin pahasti että lähes tapoin itseni 19-vuotiaana. Olen kuitenkin saanut itseni kammettua siitä suosta ylös ja normaaliin elämään. Viime vuodet olen tehnyt paljon tietoista työtä sen eteen saadakseni itseni henkisesti irti tästä maailmasta. Olen yrittänyt olla hyvä ja kiltti, mutta mitään muuta en ole saanut kuin paskaa niskaan, ja lähes päässyt hengestäni. Meni vuosia että sain jälleenrakennettua itseni, enkä kieltämättä ole ihan valmis vieläkään. Nyt vain tiedän paremmin, ja varaan sen kaiken herkkyyden vain itseäni ja läheisiäni varten. Ulkomaailmalta se on syytä pitää piilossa.

Nämä ajat, nämä tavat eivät vain ole minua varten. Hajoan vain itse, jos yritän selvittää ja pohtia järkisyitä sille, miksi jotkut on tällaisia ja toiset tuollaisia, ja miksi on OK olla tuollainen muttei tällainen. Kukaan muu ei minua pysty henkisesti kasassa pitämään, vaan minun on tehtävä se itse. Enkä pysty pysymään kasassa, jos en henkisesti irtisano itseäni tämän elämän menosta ja muista ihmisistä, ja elä vain itselleni. Pitäkää kummallisena, jättäkää syrjään ja puhukaa pahaa. En vain jaksa enää välittää, enkä odota muista ihmisistä mitään hyvää.

N24

Kiitos tekstistäsi. Olen yli tuplasti ikäisesi, mutta olen vasta hiljalleen oppinut tajuamaan saman. On pakko irtisanoutua lähes kaikista muista ihmisistä. Olen vain liian kummallinen.

Ei tuossa ole mitään kummallista. Paremminkin se on ymmärrettävää ja fiksuakin. Irtaantua rosvojoukosta, ja elää omaa elämäänsä.

Valitettavasti ihminen on mikä on. Kauhea pettymys kaiken kaikkiaan ja typerä sekä vain itseään ajatteleva luomus. Pahansuopuus, vahingonilo, kovuus vaan seuranaan. Tämän olen oivaltanut ja hyväksynytkin jo aika päivää sitten.

Tämä maapallo ja eläimet voisivat paljon paremmin ilman meitä. Ihminen vain tuhoo kaiken tieltään.

Joku joskus sanonutkin, että ihmisyys on yliarvostettua - niin kuin se onkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvinkin paljon samoja kokemuksia kouluikäisenä kokenut ja aikuisena vielä paljon lisääkin.

Oma suojautumiskeinoni on nykyään automaattinen suuttuminen ja aggressio. Siitäkin tulee toki huonoja fiiliksiä, mutta ainakin tiedän puolustavani itseäni. En enää jaksa edes välittää siitä, pidetäänkö minusta.

Puolusta sinäkin itseäsi. Olet sen arvoinen varmasti.

Ei sitä toisaalta ihan pienestä tai kaikesta siltikään kannata heti suuttua, koska voi olla, että tietyt ihmiset vaan innostuvat lisää, kun saavat ärsytettyä.

Mut tietysti tilanteen arvioiden käyttää omaa voimaansa, jos ihan oikeesti tarvii.

Mut toivottavasti tälle kaikelle vielä löytyy joku selitys.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy itse olla esimerkkinä siitä paremmasta ihmisestä.

Kukaan meistä ei ole hyvä.

Jeesuksen Vuorisaarnassa (luvut 5-7) kohdassa Matt 7:12: "Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" ja Luukkaan evankeliumissa (Luuk 6:31) on: "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille". (Lainaus)

Kyseinen kohta totuus tässäkin asiassa, sitä on turha kiistää.

Kaikki kun meistä pystyisivät noudattamaan tuota, olisi maailma paljon parempi paikka.

Mutta ei taida pystyä täysin kukaan.

Siksi Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden, jotta me häneen uskomalla pelastuisimme pahasta maailmasta parempaan paikkaan.