Mul ei oo elämää.

Tässähän se on.

Up

Vierailija kirjoitti:

Oon 12v poika, kohta 13v. Oon kamala tyyppi. Oon niin yksinäinen. Mul ei oo yhtään kavereita koska olen niin hiljainen ja ujo ja muutenkin kukaan ei tykkää minusta. Olen ruma ja olen ylipainon puolella nyt. Ennen olin hoikka ja kaunis. Olen yrittänyt laihduttaa mutta ei ikinä onnistu. Olen huono koulussa ja en ole ikinä saanut hyvää numeroa koeissa. Ja keskiarvokin on ollut huono kun mul on tullu viime vuonna 7,9 ja 8,0. Ja nyt tuntuu että seuraava keskiarvo tulee olemaan vielä huonompi. Aina kun mul tulee joku unelma niin ei sittenkään voi tehdä. Esim. En sittenkään päässy käymään maahan mihin halusin käydä. Japani. Olen surullinen ruma Juntti. Olkaa vaan onnellisia omasta elämästään ja teillä varmasti on kaikki hyvin.

Oma poikani on ollut samassa tilanteessa. Nyt hän opiskelee lukiossa.

Painoasia ratkesi sillä, että hän korvasi jatkuvan voileipien mussuttamisen hedelmien syömisellä vaikka alkuun inhosi hedelmiä. Lääkärin neuvon mukaan hän ei laihduttanut vaan keskittyi pitämään painonsa samoissa lukemissa ja antaa pituuskasvun hoitaa paino-ongelman.

Koulussa hän kävi juttelemassa kuraattorin kanssa. Hän sai jotenkin voimia tsempata opiskelussa vaikka pahin murrosikä ja mielialan vaihtelut painoivat päälle.

Murrosiässä hormonitoiminta muuttuu ja pojilla alkaa tulla helpommin lihasmassaa vaikka pelkästään pyöräilyllä. Kun siihen yhdistää uimisen niin koko kroppa saa treeniä. Uimahallia ei kannata arastellaan koska siellä käy monennäköisiä ihmisiä ja osa on epävarmoja omasta ulkonäöstään.

Poikani kiinnostui hoitamaan hygieniaansa kunnolla eli alkoi vaihtaa vaatteita useammin kun laittoi puhdasta päälle pesun jälkeen jne. Hän lopetti myös käytettyjen vaatteiden myttäämisen ja laittoi ne henkarille tuulettumaan ennen kuin laittoi ne pyykkikoriin. Kosteisiin vaatteisiin tulee tunkkainen haju eli hiestä märkää paitaa ei todellakaan kannata mytätä pyykkikoriin vaan sen kannattaa antaa kuivua.

Unelmat tärkeitä elämän mielekkyyden kannalta. Se ettet vielä päässyt Japaniin ei tarkoita ettet ikinä sinne pääsisi. Sinulla on tavoite, tavoittele sitä ja mieti miten voisit sen saavuttaa. Aikaa sinulla on paljon. Joskus on helpompi lähteä virtuaalimaailmaan kuin tosielämään. Hankkiudu internetin anonyymeihin ryhmiin, jossa voit keskustella sinua kiinnostavista asioista ilman ulkonäön asettamia paineita. Kun huomaat että sinusta pidetään ja mielipiteitäsi arvostetaan ja löydät itsesi kanssa samankaltaisia ihmisiä on suhteiden luominen muihin helpompaa myös reaalielämässä kun itsetuntosi on kasvanut riittävästi. Kun saat taas elämän mielekkyydestä kiinni. Kannattaa myös hakeutua reaalielämässä harrastuksiin joista on kiinnostunut. Yleensä sitä kautta löytää helpoiten kavereita, jotka hyväksyvät helpommin samasta asiasta kiinnostuneita tyyppejä ja huomaatkin olevasi pidetty henkilö. Tuossa iässä paino heittelee ja kun et vielä todennäköisesti ole kokenut kasvupyrähdystäkään niin sinuna en liikaa miettisi painoon liittyviä asioita. Kasvupyrähdyksen jälkeen olet joka tapauksessa aivan eri ruumiinrakenteella varustettu mitä ennen sitä.

Kun keksit mitä haluat tehdä "isona" saat uutta motivaatiota opintoihisi. Ei tuo 8:n keskiarvo vielä mikään huono ole. Huippulukioita lukuunottamatta sillä aukeavat ovet moneen paikkaan. Joskus vaikean kouluajan jälkeen onkin helpompaa vaihtaa kokonaan uudelle paikkakunnalle ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle!

No nyt kyllä paistaa aikuisen kirjoitustyyli pahasti läpi, vaikka yritettykin lisätä jokunen kirjoitusvirhe ja puhekieltä satunnaisesti käyttää. En usko hirveän monen 12v pojan kuvailevan itseään "kauniiksi ja hoikaksi".

Mitä te oikeesti hyödytte näistä?

Aika harva 12v. pääsee kaukomatkoille. Aloita jokin harrastus ja tutustu rohkeasti uusiin ihmisiin. Varmasti saat kavereita. Ajattele itsestäsi myönteisesti, älä ainakaan hauku itseäsi.